Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Erilaiset libidot, mitä tehdä?
02.09.2021 |
Olen ollut vaimoni kanssa naimissa 4 vuotta, yhdessä olemme olleet yli 10 vuotta. Meillä on kaksivuotias lapsi. Suhteemme on aina ollut melko epävakainen, ennen häitä olimme erossakin vajaan vuoden verran, kun muutin töihin toiselle paikkakunnalle. Seksi ei oikeastaan koskaan ollut ongelma, sitä nimittäin oli aiemmin ainakin kerran viikossa.
Lapsen syntymän jälkeen olemme riidelleet enemmän kuin koskaan, ja seksikin on varmaan tästä syystä ehtynyt. Viimeksi harrastimme seksiä tämän vuoden helmikuussa, vaikka haluaisin kyllä useammin. Luulisin, että vaimonikin, mutta en tiedä. En ole nukkunut makuuhuoneessamme hetkeen, koska tytär haluaa nukkua vaimoni sängyssä. Ainoa yhdistävä tekijä suhteessamme nykyään tuntuu olevan tyttäremme.
En ikinä kuvittellut, että elämä voisi tulla tällaiseksi. En ole pettänyt vaimoani, enkä aio, mutta seksittömyys on käynyt hyvin raskaaksi. Kyseessä ei mielestäni ole pelkkä halu päästä pukille, koska sellainen kävisi varmaan aika helposti. En tosin usko, että kestäisin syyllisyyttä ja olo olisi varmaan aika likainen. Kai tässä jonkinlaisesta läheisyydenkaipuusta on kyse.
On vaikea lähteä ratkomaan tätä ongelmaa, kun lähes joka päivä on jotain pientä kränää jostain. En muista, milloin olisimme viettäneet viikonloppuakaan ilman sanaharkkaa. Valitettavasti sen jälkeen minulle ei enää tule halua sopia ja puhua, koska ei tunnu siltä, että vaimolle voisi todella puhua asiosta vilpittömästi. Hän on silti vaimoni, ja haluaisin avioelämämme olevan sellaista kuin sen voisi kuvitella olevan. Välillä todella tuntuu siltä, että vaimoni vihaa minua. Olen mielestäni hyvä isä, ainakin parhaani yritän. Osallistun myös kotitöihin ja vastaan lähes pääsääntöisesti ruokahuollosta. Täydellinen en varmasti ole, mutta en mielestäni ole muuttunut huonommaksi tässä vuosien varrella.
Olen jopa miettinyt, olenko jotenkin sairas, kun mietin seksiä niin paljon. Lopetin jopa aikuisviihteen katselun, koska luulin sen lisäävän vettä myllyyn, mutta mikään ei muuttunut. Välillä on vaikea keskittyä. Välillä tunnen olevani teini-ikäinen. Pelkään, että mitä pidemmälle tätä jatkuu alan vihata itseäni ja seksuaalisuuttani yhä enemmän. Tunnen jo nyt itseni epänormaaliksi, kun minulle ei riitä tämänhetkinen tilanteemme.
Päällimmäisenä mielessäni on pelko siitä, että olen jotenkin hyperseksuaalinen ja päädyn pettämään vaimoani ja menetän kaiken hyvän elämässäni. Perheeni on minulle kaikki kaikessa, ja koen valtavasti syyllisyyttä, että olen näin heikko. Mitä tässä tilanteessa voi enää tehdä? Mistä se voi johtua, että en saa halujani rytmitettyä paremmin?
Kommentit (88)
Miksei ihmiset voi vain erota jos yhdessä on noin surkeaa? Ei ole pakko heti etsiä uutta, mutta etäisyys voisi tehdä teille hyvää ja tilanne sitten ratkeaisi. Minä kyllä eroaisin, kuka tuollaista jaksaa? Ei ole petetty, elämä on melkeinpä niin helppoa kuin voi olla, mutta ei vaan toimi tuo suhde. Tietysti pakko ei ole erota jos ei tahdo. Ihmettelen kyllä kovin jos kumpikaan ei tahdo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teidän pitää saada keskusteluyhteys taas auki. Jos ei muuten onnistu, niin pariterapiaan tms ammattilaiselle yhdessä juttelemaan. Tuo asioista riitely pitää saada loppumaan, jotta voisitte taas lähentyä - ensin henkisesti ja sitten fyysisesti.
Vierailija kirjoitti:
Teidän pitää saada keskusteluyhteys taas auki. Jos ei muuten onnistu, niin pariterapiaan tms ammattilaiselle yhdessä juttelemaan. Tuo asioista riitely pitää saada loppumaan, jotta voisitte taas lähentyä - ensin henkisesti ja sitten fyysisesti.
Ja tässä tietenkin on järkeä vain, jos molemmat haluaa tilannetta parantaa. Jos halua ei löydy, niin eipä muuta vaihtoehtoa ole kuin erota. Lapselle ei ole hyvästä kuunnella vanhempien jatkuvaa riitelyä ja huonoa oloa.
Emme kumpikaan halua keskusteluterapiaan. Käyn itse yksilöterapiassa, mutta vaimo ei halua pariterapiaa enkä minäkään oikein ole kuullut sellaista mitään hyvää.
En osaa suhteuttaa asioita enää. Suhteessa ennen vaimoani en muista riidelleeni juuri koskaan, mutta olimme toki lyhemmän aikaa yhdessä. Vaimoni mukaan on normaalia riidellä asioista ja se puhdistaa ilmaa. Mutta melkein joka päivä? Asia olisi eri, jos sopisimme asiat ja jos riidat eivät olisi naurettavia, mutta näin ei ole.
Kuinka yleistä tällainen jatkuva riiteleminen oikein on? Olemme kyllä aina olleet jossain määrin riitaisa pariskunta, mutta jotenkin siihen on tottunut. Vasta tämän aviovuoteen elämän lopun jälkeen olen kiinnittänyt asiaan enemmän huomiota.
Kuule ap,tuo on aivan normaalia pikku lapsi arkea. Ette todellakaan ole ainuita pareja joissa mies haluaa seksiä mutta nainen ei. Se on tosi yleistä, ei siihen auta kuin aika, jotkut ei jaksa odottaa ja eroa pukkaa. Elämä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko puolisosi vielä kotona lapsenne kanssa, eikä työelämässä? Silloin saattaa jäädä päälle sellainen äiti-moodi, ettei näe itseään oikein seksikkäänä olentona, vaan pelkästään äitinä. Jos taas on työelämässä, saako öisin nukuttua kunnolla?
Järjestä kahdenkeskistä aikaa teille, ja sano että IKÄVÖIT tunne-ja keskusteluyhteyttä välillänne. Sano aidosti asioita ja kehuja jotka saattaisivat nostaa puolisosi haluja.
Illalla kun laitatte lapsen nukkumaan, hiero vaikka puolison jalkoja jne herättele haluja, huomioi. Olisi hyvä että pääsisit taas omaan sänkyyn nukkumaan puolison viereen.
Vierailija kirjoitti:
Kuule ap,tuo on aivan normaalia pikku lapsi arkea. Ette todellakaan ole ainuita pareja joissa mies haluaa seksiä mutta nainen ei. Se on tosi yleistä, ei siihen auta kuin aika, jotkut ei jaksa odottaa ja eroa pukkaa. Elämä on.
Ei välttämättä normaalia. Imetyksen lopettamisen jälkeen omat halut normalisoituivat ja halusin seksiä joka päivä. Lapsen imetys ollut ainut vaihe parisuhteen aikana kun seksihalut vähenivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko puolisosi vielä kotona lapsenne kanssa, eikä työelämässä? Silloin saattaa jäädä päälle sellainen äiti-moodi, ettei näe itseään oikein seksikkäänä olentona, vaan pelkästään äitinä. Jos taas on työelämässä, saako öisin nukuttua kunnolla?
Järjestä kahdenkeskistä aikaa teille, ja sano että IKÄVÖIT tunne-ja keskusteluyhteyttä välillänne. Sano aidosti asioita ja kehuja jotka saattaisivat nostaa puolisosi haluja.
Illalla kun laitatte lapsen nukkumaan, hiero vaikka puolison jalkoja jne herättele haluja, huomioi. Olisi hyvä että pääsisit taas omaan sänkyyn nukkumaan puolison viereen.
Olemme molemmat työelämässä. Nukkumisesta on vaikea sanoa, mutta ei ainakaan ole valittanut unettomuudesta. Lapsella on oma huone, mutta jostain syystä siellä on nyt ollut ikävä nukkua.
Sovimme viime syksynä, että panostaisimme parisuhteeseemme enemmän, mutta käytännössä mitään ei ole tapahtunut. Tuntuu välillä jopa kiusalliselta yrittää koskea vaimoa. Kuten sanoin, tuntuu että hän vihaa minua välillä, joten lähestymisyritykseni tuntuvat itsestänikin häiritseviltä.
Vierailija kirjoitti:
Kuule ap,tuo on aivan normaalia pikku lapsi arkea. Ette todellakaan ole ainuita pareja joissa mies haluaa seksiä mutta nainen ei. Se on tosi yleistä, ei siihen auta kuin aika, jotkut ei jaksa odottaa ja eroa pukkaa. Elämä on.
Normaalia, että syyskuussa muistelee viimeksi harrastaneensa seksiä tämän vuoden helmikuussa? Mutta joka päivä riidellään. Ei ole normaalia eikä tervettä. Valitettavan yleistä ehkä. Meillä on ollut huonostikin voiva parisuhde usean lapsen vanhempina ja riidelty ei siltikään olla joka päivä ja seksiä ollut aina vähintään kerran viikossa. Niin, että ei tuo mitään peruslapseiperhesettiä ole vaan ongelmat on karanneet käsistä ja todella pahasti. Vähemmästäkin erotaan ihan viisaasti. Ap:n ja vaimon suhde on aivan veitsen terällä tässä, ei mitään "normaalia".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokapäiväinen riitely ei todellakaan ole normaalia.
Eikä etenkään riitely lapsen kuullen/nähden.
Yleensä vanhemmuus paljastaa ihmisestä uuden puolen, voi olla että vaimosi on "tuollainen" luonteeltaan oikeasti. Ja siinä on punnitsemisen paikka haluaako olla enää yhdessä.
No ei minusta vielä eroa kannata miettiä. Pikkulapsivuodet ovat haastavia. Toki jatkuva riitely kuulostaa raskaalta, ja varmasti seksiäkin kumpikin kaipaa. Ensin kai pitäisi saada keskusteluyhteys avattua. Syyttely ei auta, vaan kerro että kaipaat henkistä ja fyysistä läheisyyttä. Yksi keskustelu, jossa päätetään panostaa suhteesee , ei vielä auta, keskustelua tarvitaan useammin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokapäiväinen riitely ei todellakaan ole normaalia.
Eikä etenkään riitely lapsen kuullen/nähden.
Yleensä vanhemmuus paljastaa ihmisestä uuden puolen, voi olla että vaimosi on "tuollainen" luonteeltaan oikeasti. Ja siinä on punnitsemisen paikka haluaako olla enää yhdessä.
Aika paksua naisen syyllistämistä. Ei kukaan haasta riitaa huvikseen eikä se ole mikään äitiyden automaatio, että heti muututaan riivinraudaksi. Kyseessä voi olla vaikka synnytyksen jälkeinen masennus tai jokin kiintymyssuhdekomplikaatio omasta lapsuudesta eikä mikää "oikea luonne".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko puolisosi vielä kotona lapsenne kanssa, eikä työelämässä? Silloin saattaa jäädä päälle sellainen äiti-moodi, ettei näe itseään oikein seksikkäänä olentona, vaan pelkästään äitinä. Jos taas on työelämässä, saako öisin nukuttua kunnolla?
Järjestä kahdenkeskistä aikaa teille, ja sano että IKÄVÖIT tunne-ja keskusteluyhteyttä välillänne. Sano aidosti asioita ja kehuja jotka saattaisivat nostaa puolisosi haluja.
Illalla kun laitatte lapsen nukkumaan, hiero vaikka puolison jalkoja jne herättele haluja, huomioi. Olisi hyvä että pääsisit taas omaan sänkyyn nukkumaan puolison viereen.Olemme molemmat työelämässä. Nukkumisesta on vaikea sanoa, mutta ei ainakaan ole valittanut unettomuudesta. Lapsella on oma huone, mutta jostain syystä siellä on nyt ollut ikävä nukkua.
Sovimme viime syksynä, että panostaisimme parisuhteeseemme enemmän, mutta käytännössä mitään ei ole tapahtunut. Tuntuu välillä jopa kiusalliselta yrittää koskea vaimoa. Kuten sanoin, tuntuu että hän vihaa minua välillä, joten lähestymisyritykseni tuntuvat itsestänikin häiritseviltä.
Ei tuo tilanne muutukaan sillä että välillä yrität koskea vaimoa, se työ asian korjaamiseen pitää tehdä ennen sitä koskemista.
Vähän tulee fiilis että yrität etsiä jotain nopeaa ja helppoa kikkaa asian korjaamiseen, mutta kyllä siihen tulee kulumaan oikeaa vaivaa ja aikaa - eikä vaivannäkö tarkoita sitä että mietitään sitä tahtomista ja ehkä mainitaan silloin tällöin että tehdään asian eteen jotain, vaan sitä että oikeasti tutkitaan ja tehdään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokapäiväinen riitely ei todellakaan ole normaalia.
Eikä etenkään riitely lapsen kuullen/nähden.
Yleensä vanhemmuus paljastaa ihmisestä uuden puolen, voi olla että vaimosi on "tuollainen" luonteeltaan oikeasti. Ja siinä on punnitsemisen paikka haluaako olla enää yhdessä.
Asuntomme on kolmio, joten lapsen edessä riiteleminen on väistämätöntä. Vältämme kiroilua ja äänen korottamista kyllä.
Ei minulla varsinaisesti ollut ajatuksia siitä, millaista perhe-elämä on, mutta kuvittelin sen olevan erilaista. Omat vanhempani riitelivät tietenkin joskus, mutta vanhempani olivat myös "kavereita", ja niin mekin olimme vaimon kanssa aiemmin. Olemme vähän päälle kolmekymppisiä ja molemmat haluaisivat lisää lapsia, mutta en tiedä enää, onko se viisasta. Ja siihen tarvitsisi myös sitä seksielämää.
En usko, että vaimoni on tällainen. Olen tuntenut hänet kuitenkin aika pitkään ja olemme kokeneet yhdessä aika rankkojakin asioita. Ehkä tämä tosiaan on ohimenevä vaihe, mutta tämä muutos meissä molemmissa tuntuu aivan järjettömän suurelta.
Onko vaimollasi mitattu ferritiinitasot? Entä sinulta?
Nyt koita järjestää edes vuorokausi tai jotain, jolloin lapsi hoidossa muualla, että pystyisit löytämään sen vaimosi sieltä päälle jääneen äitiroolin takaa, koittaisit muistuttaa häntä siitä ajasta, jolloin menitte yhteen, eli syistä miksi löitte hynttyyt yhteen, rakastuitte ja menitte naimisiin... Onnea matkaan!
Emmä tiedä onko kiukkuinen seksivastainen ja miestään inhoava nainen muka unohtanut jonkun äitiroolin päälle... millaisista perheistä oikein tulette tänne kommentoimaan?
Hmmm, olen ollut samanlaisessa tilanteessa sillä erotuksella, että itse olen nainen ja haluton osapuoli mies. En pitäisi vielä kiirettä eron kanssa, mutta tärkeää olisi saada keskusteluyhteys ja muu läheisyys kuntoon. Seksi voi seurata sen myötä tai sitten ei.
Jos libidot ovat kroonisesti täysin eri tasolla, asiaa on vaika muuttaa. Itseään ei voi pakottaa haluamaan tai olemaan haluamatta. Itse kestin tuollaista elämää 6 vuotta, seksiä oli 2-5 kertaa vuodessa. Yhtä kauaa en kehota odottamaan.
Onko tuo normaalia pikkulapsiarkea? Siis aivanko totta? Miten ihmiset saa pienelläkin ikäerolla lapsia, jos seksi järjestään loppuu lasten tuloon?
Alue: Aihe vapaa
Jos englanti taittuu, ottakaa vaimon kanssa luettavaksi Emily Nagoskin kirja Come As You Are, löytyy myös äänikirjana. Ulkoasu vaikuttaa joltain cosmohömpältä ja alkuun tuntui itsestäkin että onko tuosta nyt mitään iloa, mutta kirjan sisältö perustuu tieteellisiin tutkimuksiin ja kirjan edetessä auttaa todella ymmärtämään omaa ja kumppanin seksuaalisuutta ja löydätte keinoja parantaa seksielämäänne.