Olen kuullut että kolmesta lapsesta keskimmäinen jää vähemmälle huomiolle.
Esikoinen on eka ja nuorin aina se vauva.Onko näin?Itselläni ei ole sisaruksia ollenkaan.
Kommentit (54)
No joo, meitä on 6 lasta ja lisäksi seassa pyöri isän uuden vaimon kaksi lasta. Huomiota ja aikaa ei riittänyt oikein kenellekään.
Tiedän tuon teorian, mutta itse sanoisin, että esikoinen jää. Esikoinen on iso heti, kun seuraava syntyy (oli sitten miten pieni tahansa silloin). Aina vähän odotetaan sellaista käytöstä, johon ei ehkä vielä ole ikänsä puolesta valmis. Eli nuorempi tarvitsee ikänsä puolesta enemmän huomiota ja esikoinen saa väistyä, koska pärjää jo paremmin. Toisaalta esikoiselle itselleenkin kehittyy vastuun tunne niistä nuoremmista. Se tulee jotenkin väistämättä. Vähän sellainen "aikuismainen" rooli.
Kyllä, tuntuu että kumpikaan vanhemmista ei oikein ole minua tuntenut juuri lainkaan. Toisaalta pikkusisarus syntyi kun olin jo viisi, joten sain kuopuksen huomiota aika monen kehitysvaiheen läpi sitä ennen.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tuon teorian, mutta itse sanoisin, että esikoinen jää. Esikoinen on iso heti, kun seuraava syntyy (oli sitten miten pieni tahansa silloin). Aina vähän odotetaan sellaista käytöstä, johon ei ehkä vielä ole ikänsä puolesta valmis. Eli nuorempi tarvitsee ikänsä puolesta enemmän huomiota ja esikoinen saa väistyä, koska pärjää jo paremmin. Toisaalta esikoiselle itselleenkin kehittyy vastuun tunne niistä nuoremmista. Se tulee jotenkin väistämättä. Vähän sellainen "aikuismainen" rooli.
Se on näin, mutta toisaalta esikoiselle myös kuuluu toisia pomottava rooli ja he osaavat ottaa tietyt etuoikeudet itselleen. Esikoinen pystyy helposti myös kiusaamaan pienempiä, jos on oikein kateellinen ja sisarussuhteita ei ole oikein tuettu ja saamaan tällä lailla valtaa. Vaikka esikoisenkin asema voi olla kurja ja kova, niin keskimmäinen unohtuu ja jää sivuun vähän eri lailla.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tuon teorian, mutta itse sanoisin, että esikoinen jää. Esikoinen on iso heti, kun seuraava syntyy (oli sitten miten pieni tahansa silloin). Aina vähän odotetaan sellaista käytöstä, johon ei ehkä vielä ole ikänsä puolesta valmis. Eli nuorempi tarvitsee ikänsä puolesta enemmän huomiota ja esikoinen saa väistyä, koska pärjää jo paremmin. Toisaalta esikoiselle itselleenkin kehittyy vastuun tunne niistä nuoremmista. Se tulee jotenkin väistämättä. Vähän sellainen "aikuismainen" rooli.
Joo, mutta esikoinen on aina saanut ainakin pari vuotta jakamatonta huomiota. Lisäksi esikoiselle kaikki elämän virstapylväät kuten päiväkodin aloitukset, koulujutut, kaverit ja harrastukset tulee ensimmäisenä, joten ne ovat vanhemmillekin mielenkiintoisimpia, koska ovat uusia kokemuksia. Seuraavan kohdalla kaikki on jo tutumpaa ja ehkä vähän tylsempää. Kuopuksen kohdalla taas sitten saatetaan ns fiilistellä viimeistä kertaa.
Olen tämän huomannut yhden tuttavaperheeni kohdalla. Esikoinen on todella hyvin paikkansa ja huomionsa ottava ja kuopus on se vauva (toki onkin vasta 1,5v) ja heillä keskimmäinen jää aika varjoon.
Meillä se on esikoinen, joka meinaa jäädä vähimmälle. Yritän kovasti häntä pyytää kaikkialle ja mukaan, tekemään yhdessä, mutta hän on paljon yksin viihtyvä. Keskimmäinen taas on hyvin seurallinen ja kuopus on myös todella huomiota hakeva. Mutta koska tiedostan nämä asiat, niin järjestetään usein aikaa vain yhden lapsen kanssa kerrallaan. Niin, että kaikki saisivat sitä huomiota yksinäänkin, omana itsenään ilman sisaruksia paikalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tuon teorian, mutta itse sanoisin, että esikoinen jää. Esikoinen on iso heti, kun seuraava syntyy (oli sitten miten pieni tahansa silloin). Aina vähän odotetaan sellaista käytöstä, johon ei ehkä vielä ole ikänsä puolesta valmis. Eli nuorempi tarvitsee ikänsä puolesta enemmän huomiota ja esikoinen saa väistyä, koska pärjää jo paremmin. Toisaalta esikoiselle itselleenkin kehittyy vastuun tunne niistä nuoremmista. Se tulee jotenkin väistämättä. Vähän sellainen "aikuismainen" rooli.
Se on näin, mutta toisaalta esikoiselle myös kuuluu toisia pomottava rooli ja he osaavat ottaa tietyt etuoikeudet itselleen. Esikoinen pystyy helposti myös kiusaamaan pienempiä, jos on oikein kateellinen ja sisarussuhteita ei ole oikein tuettu ja saamaan tällä lailla valtaa. Vaikka esikoisenkin asema voi olla kurja ja kova, niin keskimmäinen unohtuu ja jää sivuun vähän eri lailla.
No, ei minun kokemukseni ja havaintojeni mukaan ole kauhean tavallista. Ehkä ennemminkin niin, että pienemmät pomottaa ja kiukuttelee ja esikoinen joutuu hillitsemään itseään enemmän asemansa vuoksi. Olen nähnyt tällaisia esikoisia vähän huonomminkin toimivissa perheissä... Ja nuoremmat usein vielä aikuisenakin pitävät sitä esikoista jotenkin "aikuisempana", vaikka ikäeroa olisi vain vähän.
Keskimmäiset ovat yleensä myös viisaimpia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tuon teorian, mutta itse sanoisin, että esikoinen jää. Esikoinen on iso heti, kun seuraava syntyy (oli sitten miten pieni tahansa silloin). Aina vähän odotetaan sellaista käytöstä, johon ei ehkä vielä ole ikänsä puolesta valmis. Eli nuorempi tarvitsee ikänsä puolesta enemmän huomiota ja esikoinen saa väistyä, koska pärjää jo paremmin. Toisaalta esikoiselle itselleenkin kehittyy vastuun tunne niistä nuoremmista. Se tulee jotenkin väistämättä. Vähän sellainen "aikuismainen" rooli.
Joo, mutta esikoinen on aina saanut ainakin pari vuotta jakamatonta huomiota. Lisäksi esikoiselle kaikki elämän virstapylväät kuten päiväkodin aloitukset, koulujutut, kaverit ja harrastukset tulee ensimmäisenä, joten ne ovat vanhemmillekin mielenkiintoisimpia, koska ovat uusia kokemuksia. Seuraavan kohdalla kaikki on jo tutumpaa ja ehkä vähän tylsempää. Kuopuksen kohdalla taas sitten saatetaan ns fiilistellä viimeistä kertaa.
Jotkut esikoiset saavat vain vuoden sitä jakamatonta huomiota :) Mutta nuo koulujutut ja muut saattavat kyllä olla totta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tuon teorian, mutta itse sanoisin, että esikoinen jää. Esikoinen on iso heti, kun seuraava syntyy (oli sitten miten pieni tahansa silloin). Aina vähän odotetaan sellaista käytöstä, johon ei ehkä vielä ole ikänsä puolesta valmis. Eli nuorempi tarvitsee ikänsä puolesta enemmän huomiota ja esikoinen saa väistyä, koska pärjää jo paremmin. Toisaalta esikoiselle itselleenkin kehittyy vastuun tunne niistä nuoremmista. Se tulee jotenkin väistämättä. Vähän sellainen "aikuismainen" rooli.
Se on näin, mutta toisaalta esikoiselle myös kuuluu toisia pomottava rooli ja he osaavat ottaa tietyt etuoikeudet itselleen. Esikoinen pystyy helposti myös kiusaamaan pienempiä, jos on oikein kateellinen ja sisarussuhteita ei ole oikein tuettu ja saamaan tällä lailla valtaa. Vaikka esikoisenkin asema voi olla kurja ja kova, niin keskimmäinen unohtuu ja jää sivuun vähän eri lailla.
No, ei minun kokemukseni ja havaintojeni mukaan ole kauhean tavallista. Ehkä ennemminkin niin, että pienemmät pomottaa ja kiukuttelee ja esikoinen joutuu hillitsemään itseään enemmän asemansa vuoksi. Olen nähnyt tällaisia esikoisia vähän huonomminkin toimivissa perheissä... Ja nuoremmat usein vielä aikuisenakin pitävät sitä esikoista jotenkin "aikuisempana", vaikka ikäeroa olisi vain vähän.
Minun kokemukseni ja havaintojen mukaan taas on tosi tavallista. Ja se asetelma saattaa jäädä kaikilla haitallisesti päälle, niin että vanhemmat ja esikoinen eivät anna pienempien sisarusten mielipiteille yhtä paljon arvoa, vaikka kaikki olisivat aikuisia ja nuoremmat sisarukset yrittäisivät esiintyä ihan yhtä vastuullisina ja järkevinä aikuisina. Että eivät ne pikkusisarukset sitä välttämättä halua ylläpitää, että he ovat vieläkin pienempiä, mutta vaikea pyristellä vastaan.
Tässä pitäisi vielä huomioida sukupuoli ja sukupuolijakauma sisarusten kesken. Mutta sen verran voin todeta, että kyllä, keskimmäiset ovat aina niitä viisaimpia.
t. keskimmäinen :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tuon teorian, mutta itse sanoisin, että esikoinen jää. Esikoinen on iso heti, kun seuraava syntyy (oli sitten miten pieni tahansa silloin). Aina vähän odotetaan sellaista käytöstä, johon ei ehkä vielä ole ikänsä puolesta valmis. Eli nuorempi tarvitsee ikänsä puolesta enemmän huomiota ja esikoinen saa väistyä, koska pärjää jo paremmin. Toisaalta esikoiselle itselleenkin kehittyy vastuun tunne niistä nuoremmista. Se tulee jotenkin väistämättä. Vähän sellainen "aikuismainen" rooli.
Se on näin, mutta toisaalta esikoiselle myös kuuluu toisia pomottava rooli ja he osaavat ottaa tietyt etuoikeudet itselleen. Esikoinen pystyy helposti myös kiusaamaan pienempiä, jos on oikein kateellinen ja sisarussuhteita ei ole oikein tuettu ja saamaan tällä lailla valtaa. Vaikka esikoisenkin asema voi olla kurja ja kova, niin keskimmäinen unohtuu ja jää sivuun vähän eri lailla.
No, ei minun kokemukseni ja havaintojeni mukaan ole kauhean tavallista. Ehkä ennemminkin niin, että pienemmät pomottaa ja kiukuttelee ja esikoinen joutuu hillitsemään itseään enemmän asemansa vuoksi. Olen nähnyt tällaisia esikoisia vähän huonomminkin toimivissa perheissä... Ja nuoremmat usein vielä aikuisenakin pitävät sitä esikoista jotenkin "aikuisempana", vaikka ikäeroa olisi vain vähän.
Siis pienemmät kiukuttelee ja terrorisoi enemmän ja näkyvämmin, mutta esikoisella on usein sellainen rooli, että hänellä on enemmän uskottavuutta ja auktoriteettia kuin muilla. Vaikea selittää.
Keskimmäinen on ihan tutkitusti ns näkymätön lapsi. Ja oma kokemus on just tämä.
Mulla on dominoiva isosisko, jolla oli massiivisesti kouluvaikeuksia jne ja suuritarpeinen pikkusisko, joka on aikuisenakin "erityisherkkä hyvin raskas persoona".
Minulle ei siinä jäänyt yhtään tilaa. Minun piti olla se joka oli aina reipas ja joustava, aina hyvä koulussa ja jolta vaadittiin aina kiitollisuutta kaikesta.
Sittne ihmetellään kun häivyin jo lukioikäisenä enkä ole missään tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Keskimmäinen on ihan tutkitusti ns näkymätön lapsi. Ja oma kokemus on just tämä.
Mulla on dominoiva isosisko, jolla oli massiivisesti kouluvaikeuksia jne ja suuritarpeinen pikkusisko, joka on aikuisenakin "erityisherkkä hyvin raskas persoona".
Minulle ei siinä jäänyt yhtään tilaa. Minun piti olla se joka oli aina reipas ja joustava, aina hyvä koulussa ja jolta vaadittiin aina kiitollisuutta kaikesta.
Sittne ihmetellään kun häivyin jo lukioikäisenä enkä ole missään tekemisissä.
Oho! Ihan samat jutut kuin mulla, paitsi kuopus ei ollut suuritarpeinen ja raskas vaan melko päinvastoin, kaikkien suosikki. Muutin kanssa lukioikäisenä pois, toinen vanhemmista haluaisi kanssani lähentyä mutta koen vähän outona, kun ei ole lapsena sitä pohjaa alla varsinkaan pikkulapsiaikojen jälkeen.
Riippuu miten paljon aikaa vanhemmilla on jakaa. Olen itse kolmelapsisen perheen esikoisen ja meillä tapahtui niin paljon kaikkea vastoinkäymistä, että aika vähän huomiota saatiin vanhemmilta. Oli kuitenkin ihan hyvä kasvuympäristö minusta. Meillä on mieheni kanssa kolme lasta suht pienillä ikäeroilla ja ollaan yritetty vähän erityisesti keskimmäiseen keskittyä kun tuntui välillä, että hän silleen helposti antaa muille tilaa ja itse on vetäytyvämpi. Tällä hetkellä saa varmaan eniten vanhempien aikaa ilman sisaruksia kun otan mukaan esim. lenkille ja käy kahdessa harrastuksessa, jossa vanhempi on mukana, myös nukahtaa äidin viereen. Meillä on sillälailla ihan hyvä tilanne, että ehditään kaikkien lasten kanssa viettää aikaa paljon tai ollaan pystytty niin järjestämään. Kaikki tosin melko pieniä vielä, että ei vielä voi sanoa miten/mikä toimii/onnistuu. Kyllähän tästäkin taisi tulla ilmi, että keskimmäisen huomiointi on pitänyt erikseen huomioida. Tosin on noita muitakin huomioitu erikseen eri asioissa vaan. Kaikki on omalla tavallaan lemppareita. Keskimmäisen suhteeseen ehkä eniten järjestetty aikaa.
Tunnistan meidän pereheestä. Olen keskimmäinen ja tuttua on. Tosin voi johtua myös siitä, että olen ainoa tyttö.
Vierailija kirjoitti:
Keskimmäinen on ihan tutkitusti ns näkymätön lapsi. Ja oma kokemus on just tämä.
Mulla on dominoiva isosisko, jolla oli massiivisesti kouluvaikeuksia jne ja suuritarpeinen pikkusisko, joka on aikuisenakin "erityisherkkä hyvin raskas persoona".
Minulle ei siinä jäänyt yhtään tilaa. Minun piti olla se joka oli aina reipas ja joustava, aina hyvä koulussa ja jolta vaadittiin aina kiitollisuutta kaikesta.
Sittne ihmetellään kun häivyin jo lukioikäisenä enkä ole missään tekemisissä.
Meitä on neljä. Olen toiseksi nuorin eli keskeltä.
Minua kohdeltiin myös just näin ja sen lisäksi koko ajan verrattiin 5 vuotta vanhempaan siskoon ja 10 vuotta vanhempaan veljeen.
15-vuotiaana olisi pitänyt olla aikuinen ja hoitaa kaikki itse.
Sen sijaan pikkusiskoni on vauva edelleen. Nelikymppisenä.
Vierailija kirjoitti:
Keskimmäiset ovat yleensä myös viisaimpia.
Älykkyystesteissä ja koulun kokeissa esikoiset taitavat saada keskimäärin parhaat pisteet. Ja korostan: keskimäärin.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tuon teorian, mutta itse sanoisin, että esikoinen jää. Esikoinen on iso heti, kun seuraava syntyy (oli sitten miten pieni tahansa silloin). Aina vähän odotetaan sellaista käytöstä, johon ei ehkä vielä ole ikänsä puolesta valmis. Eli nuorempi tarvitsee ikänsä puolesta enemmän huomiota ja esikoinen saa väistyä, koska pärjää jo paremmin. Toisaalta esikoiselle itselleenkin kehittyy vastuun tunne niistä nuoremmista. Se tulee jotenkin väistämättä. Vähän sellainen "aikuismainen" rooli.
Ihmettelen miksi tätä on alapeukutettu, joko siellä on vauhdissa idiootit äidit tai isosiskon terrorisoimat sisarukset, mutta tunnistan tän täysin. Olen aina ollut se joka on potkittu pois jaloista ja jolta on odotettu ihan ihmeellistä käytöstä. Mulla ei ollut tän takia käytännössä edes teini-ikää, koska kaikki mitä tein oli halveksittavaa teineilyä. Sen sijaan sisarusten touhut oli aina normaalia ja kivaa lasten puuhaa ja näistä lapsista kasvoi niin tasapainoisia teinejä...
Tavallaan. Tosin jos lapsia on enemmän kuin kolme, niitä keskimmäisen roolin saavia voi olla monta.