Sinä, jonka mielestä pitkän parisuhteen "ylläpito" vaatii erityisellä tavalla "työtä"?

Näillä on aina kakaroita jonkun itselle aivan vääränlaisen miehen kanssa.

Monille treffeillä käyminen, seksin harrastaminen ja asioista puhuminen on ilmeisesti niin ikävää, että se vertautuu työhön. Ei tähän oikein muuta selitystä ole.

Samaa mieltä, että yllättävän usein täälläkin näkee jonkun kommentoivan, että parisuhteen eteen pitää tehdä töitä. Kun minun käsitykseni on, että jos parisuhde on jokin työmaa, niin se ei ole lähellekään toimiva.

Itselläni on takana yli 15 vuotta avioliittoa, eikä tämä työnteolta ole tuntunut. Kannattaa valita fiksu puoliso, jonka kanssa asiat sujuvat ilman puurtamista ja työntekoa.

Nuo suhteet ovat yleensä jotain kaverisuhteita tai tyytymissuhteita. Eli on menty yhteen jonkun "ihan kivan" kanssa, koska hän on ollut ainoa, jonka itse on pystynyt samaan, ja koska mahdollisiin ihastuksenkohteisiin ei koskaan ollut realistisia mahdollisuuksia. Tai sitten on otettu jopa joku "ei-niin-kiva-mutta-ei-silleen-huonokaan", koska hän on ollut ainoa, jonka on itse pystynyt saamaan, ja koska niihin kivoihin ei ollut mahdollisuuksia.

Kyllähän tällainen suhde pitemmän päälle vaatii "työtä", koska jatkuva yhdessäolo ja läheisyys ihmisen kanssa, jota kohtaan ei tunne intohimoa tai edes vetovoimaa, on kuormittavaa, ja sitä kuormittavuutta lisää se, että joutuu koko ajan torjumaan alitajuista tietoa siitä, että oma suhde ei oikeasti ole rakkaussuhde saati intohimoinen sellainen. Tätä kun ei voi myöntää edes itselleen, koska se olisi liian masentavaa.

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä, että yllättävän usein täälläkin näkee jonkun kommentoivan, että parisuhteen eteen pitää tehdä töitä. Kun minun käsitykseni on, että jos parisuhde on jokin työmaa, niin se ei ole lähellekään toimiva.

Itselläni on takana yli 15 vuotta avioliittoa, eikä tämä työnteolta ole tuntunut. Kannattaa valita fiksu puoliso, jonka kanssa asiat sujuvat ilman puurtamista ja työntekoa.

No voisi olettaa, että ihminen muuttuu jonkin verran vaikka 40 vuoden aikana, ja voi tulla elämänvaiheita jolloin tulee eri syistä vaikka tunne että ei elä tyydyttävää elämää vaikka liitossa ei ole sinänsä mitään vikaa. Näissä tilanteissa ei suinkaan kannata erota vaan vaikka keskustella ja käydä terapiassa. On esimerkiksi menty hyvin nuorena yhteen jne.

Mutta hyvä jos teillä kaikki menee loistavasti. Annoin vain esimerkin.

Minuakin kiinnostaa, että mitä se työ on.

Olen joskus nähnyt jonkun terapeutinkin lehdessä mainostavan tuota työntekoa parisuhteen eteen.

Tuota mieltä minäkin olin vielä pari vuotta siten. Nyt stressin tuomien suhdeongelmien keskellä tajyan, että työtä se vaatii. Suhde kestänyt 27 vuotta, ongelmat alkaneet pari vuotta sitten.

Ja se työ: sitä että antaa suhteelle aikaa ja panostaa suhteeseen vaikka ei juuri sillä hetkellä huvittaisi.

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä, että yllättävän usein täälläkin näkee jonkun kommentoivan, että parisuhteen eteen pitää tehdä töitä. Kun minun käsitykseni on, että jos parisuhde on jokin työmaa, niin se ei ole lähellekään toimiva.

Itselläni on takana yli 15 vuotta avioliittoa, eikä tämä työnteolta ole tuntunut. Kannattaa valita fiksu puoliso, jonka kanssa asiat sujuvat ilman puurtamista ja työntekoa.

Myös terapeutit ym. asiantuntijat korostavat, miten niitä töitä parisuhteen eteen nyt vain on tehtävä.

Ehkä työ on väärä sana kuvaamaan sitä. Sillä yleensä tarkoitetaan sitä että parisuhteesta pitää pitää huolta, eli pitää vähän nähdä vaivaa sen eteen että parisuhde pysyy kunnossa, kuten kaikesta muustakin pidetään huolta että kunto pysyy, auto, talo, terveys... Myös muita ihmissuhteita pidetään yllä huoltamalla niitä, ei parisuhde ole sen kummempi.

Parisuhteessa ei voi olla itsekäs omaan napaan tuijottaja toisen kustannuksella, vaan sitä parisuhdetta huolletaan sillä että otetaan toinen huomioon, kysytään miten päivä meni, suunnitellaan yhdessä tulevaa mutta toisaalta myös arkea jotta kotityöt jne. jakautuu reilusti ja tasaisesti. Pidetään huolta siitä että muistetaan pitää myös fyysistä yhteyttä yllä, se helposti joillakin unohtuu ruuhkavuosien aikana ja kun vanhennutaan eikä ne hormoonit hyrrää enää samaan tahtiin kuin nuorena ja kaikenlaista kremppaa alkaa olla.

8 jatkaa vielä

Ja että suostuu pariterapiaa tarvittaessa. Se onkin todella työtä, ei mitenkään erityisen hauskaa.

Vaikka olisi kuinka intohimoista ja molemminpuolista rakkautta, se ei yksinään riitä joka tilanteeseen. Tämä on valitettava tosiasia, ja monet suhteet ajautuvat eroon sen takia ettei tätä haluta myöntää vaan koetaan jotenkin epäonnistumiseksi, jos pelkkä rakkaus ei riitä tai se rakkaus vaatii ylläpitoa. Sitten erotaan ja sanotaan että kasvettiin erilleen tai jotain vastaavaa, vaikka pienellä "työllä" olisi voinut kasvaa vielä enemmän yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä työ on väärä sana kuvaamaan sitä. Sillä yleensä tarkoitetaan sitä että parisuhteesta pitää pitää huolta, eli pitää vähän nähdä vaivaa sen eteen että parisuhde pysyy kunnossa, kuten kaikesta muustakin pidetään huolta että kunto pysyy, auto, talo, terveys... Myös muita ihmissuhteita pidetään yllä huoltamalla niitä, ei parisuhde ole sen kummempi.

Parisuhteessa ei voi olla itsekäs omaan napaan tuijottaja toisen kustannuksella, vaan sitä parisuhdetta huolletaan sillä että otetaan toinen huomioon, kysytään miten päivä meni, suunnitellaan yhdessä tulevaa mutta toisaalta myös arkea jotta kotityöt jne. jakautuu reilusti ja tasaisesti. Pidetään huolta siitä että muistetaan pitää myös fyysistä yhteyttä yllä, se helposti joillakin unohtuu ruuhkavuosien aikana ja kun vanhennutaan eikä ne hormoonit hyrrää enää samaan tahtiin kuin nuorena ja kaikenlaista kremppaa alkaa olla.

Eli fyysinen läheisyys ja seksi on sinulle vaivannäköä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä, että yllättävän usein täälläkin näkee jonkun kommentoivan, että parisuhteen eteen pitää tehdä töitä. Kun minun käsitykseni on, että jos parisuhde on jokin työmaa, niin se ei ole lähellekään toimiva.

Itselläni on takana yli 15 vuotta avioliittoa, eikä tämä työnteolta ole tuntunut. Kannattaa valita fiksu puoliso, jonka kanssa asiat sujuvat ilman puurtamista ja työntekoa.

Myös terapeutit ym. asiantuntijat korostavat, miten niitä töitä parisuhteen eteen nyt vain on tehtävä.

Totta kai korostavat. Muuten heillä ei olisi töitä.

Itse koen että tämä sanonta jota hoetaan on tarkoitettu niille monille pareille joilla arki tulee ehkä liikaakin suhteeseen. Siis unohtuu läheisyys, yhdessä tekeminen, puhuminen tms. mitä nyt kukakin kokee tärkeäksi suhteessa. Ollaan ja öllötellään ja pidetään toista itsestään selvyytenä. Joillekinhan tämä passaa mutta kyllähän moni eronnut pari sanoo että ns. unohtivat toisensa arjessa. Joillakinhan suhteet taas toimivat tuosta vaan. Pitää ymmärtää ettei kaikki suhteet ole samanlaisia kuin oma. Ja vaikka kuinka olisi se sielunkumppani vierellä niin voi olla että toimivan suhteen eteen pitää "tehdä töitä", etenkin jos on vaikeita elämäntilanteita.

Minusta parisuhde ei vaadi "työtä" sinällään, mutta tietynlainen itsereflektio aika ajoin on paikoillaan.

Jos kaksi ihmistä viihtyy yhdessä ja menee yhteen, niin jossain kohtaa voi tulla ärsytystä/kinaa jostain. Jos lähtee tunteella mukaan, voivat tilanteet eskaloitua (huutoon tai mökötykseen tai muulla tavoin) myös aiheetta.

Tarkoitan, että jos "sukat lattialla" ärsyttävät voi miettiä miksi sen sijaan että alkaa huutaa asiasta. Onko syynä ne sukat, vai ehkä työstressi? Tai onko oma tapa viedä vaatteet pyykkiin ennen suihkua, puolisolla sen jälkeen ja siksi sukat lattialla.

Ja monesti ihmisen "huonot puolet" voivat stressin/väsymyksen tmv. takia korostua, silloin on hyvä tehdä työtä (siis itsensä kanssa) että kontrolloi sitä miten käyttäytyy ettei "levitä pahaa" puolisoon/perheeseen. Yleensä se jos tekee "mieli valittaa" puolisolle, mutta sanookin sen sijasta jotain hyvää tulee itselle takaisin hyvänä.

Kommentoija 10 (ja 11) juuri tuosta on kyse.

Vierailija kirjoitti:

Olen joskus nähnyt jonkun terapeutinkin lehdessä mainostavan tuota työntekoa parisuhteen eteen.

Jep. Ja jotkut kehottaa jopa merkitsemään kalenteriin tulevat seksikerrat.

Itse taas sanoisin että jos seksikin täytyy katsoa kalenterista niin silloin on jo lähtökohtaisesti aivan väärän ihmisen kanssa.

Olen vähän samaa ihmetellyt.

Ja vielä enemmän sitä, että perhe-elämää / vanhemmuutta kutsutaan esim. maailman rankimmaksi työksi josta ei saa palkkaa jne.

Onhan niitä hommia, mutta musta olis kamalaa jos vaikkapa mun mies suhtautuisi muhun ja lapsiin työnä. Työ on lähinnä välttämätön pakko.

Parisuhde, lapset, arki on ihan vaan elämää.

Vierailija kirjoitti:

Itse koen että tämä sanonta jota hoetaan on tarkoitettu niille monille pareille joilla arki tulee ehkä liikaakin suhteeseen. Siis unohtuu läheisyys, yhdessä tekeminen, puhuminen tms. mitä nyt kukakin kokee tärkeäksi suhteessa. Ollaan ja öllötellään ja pidetään toista itsestään selvyytenä. Joillekinhan tämä passaa mutta kyllähän moni eronnut pari sanoo että ns. unohtivat toisensa arjessa. Joillakinhan suhteet taas toimivat tuosta vaan. Pitää ymmärtää ettei kaikki suhteet ole samanlaisia kuin oma. Ja vaikka kuinka olisi se sielunkumppani vierellä niin voi olla että toimivan suhteen eteen pitää "tehdä töitä", etenkin jos on vaikeita elämäntilanteita.

Kuulostaa uskottavalta selitykselt. Oma (lapseton) suhteeni ei ole lainkaan arkinen,koska en valinnut kumppaniani jakamaan arkea vaan vapaa-aikaa. Arki pyörii ihan hyvin yksinkin, jopa paremmin.