Sinä, jonka mielestä pitkän parisuhteen "ylläpito" vaatii erityisellä tavalla "työtä"?

Amerikkalainen filmiteollisuus on kyllä tehnyt karhunpalveluksen koko ihmiskunnalle uskottelemalla, että silloin kun "se oikea" sattuu kohdalle, rakkaus syttyy ja pysyy ilman mitään vaivannäköä ja suhde kestää ikuisesti omalla painollaan. Sitten kun ongelmia tulee, ajatellaan että parempi erota, koska ei tuo ole "se oikea" kun kerran tuli ongelmiakin ja suhteen ylläpito vaatisi työtä.

Oikeasti ei ole olemassa mitään "sitä oikeaa" eikä kosmista tahoa joka määräisi kuka on sinulle se oikea. Silloin kun on rakkautta ja halua, sinä itse teet ajan mittaan itsestäsi sen oikean toiselle ja samoin se toinen sinulle. Joskus se vaatii enemmän sitä työtä, joskus vähemmän. Sellainen tilanne on kyllä äärimmäisen harvinainen että sitä työtä ei tarvittaisi yhtään.

Itse elin 10 vuotta suhteessa, joka vaati työtä. Oli pienet lapset, omakotitalo remppaa, erilaiset työajat jne. Lopulta ero tuli, kun tajusin että emme vain ole tarkoitettu yhteen. Arki tuntui kaupankäynniltä, kun sitä yhdessä olemisen ja tekemisen tunnetta piti erikseen muistuttaa ja vahvistaa. Nykyisessä suhteessa asiat menevät eteenpäin enemmän omalla painollaan. Vaikka arjessa on yhtä paljon muuttuvia ja huomioitavia asioita.

Vierailija kirjoitti:

Pitkä parisuhde vaatii loputtomasti joustoa ja kompromisseja. Kyllä se työstä käy kun ei voi tulla, mennä ja tehdä niinkuin itse haluaa vaan on kokoajan huomioitava se puoliso ja lapset. Lisäksi pitää järjestää aikaa ja rahaa sen perheen hyvinvoinnin vuoksi.

Perhe-elämä vaatii, romanttinen suhde ei.

Vierailija kirjoitti:

Amerikkalainen filmiteollisuus on kyllä tehnyt karhunpalveluksen koko ihmiskunnalle uskottelemalla, että silloin kun "se oikea" sattuu kohdalle, rakkaus syttyy ja pysyy ilman mitään vaivannäköä ja suhde kestää ikuisesti omalla painollaan. Sitten kun ongelmia tulee, ajatellaan että parempi erota, koska ei tuo ole "se oikea" kun kerran tuli ongelmiakin ja suhteen ylläpito vaatisi työtä.

Oikeasti ei ole olemassa mitään "sitä oikeaa" eikä kosmista tahoa joka määräisi kuka on sinulle se oikea. Silloin kun on rakkautta ja halua, sinä itse teet ajan mittaan itsestäsi sen oikean toiselle ja samoin se toinen sinulle. Joskus se vaatii enemmän sitä työtä, joskus vähemmän. Sellainen tilanne on kyllä äärimmäisen harvinainen että sitä työtä ei tarvittaisi yhtään.

Et ole ollut hyvin yhteensopivan kumppanin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Suloisen etuoikeutettua kiukutella siitä, että on väärän ihmisen kanssa yhdessä, jos seksikerrat merkitään kalenteriin. Toiset meistä joutuvat ajoittamaan ne syöpähoitojen mukaan, lapsivapaiden mukaan, vuorotöiden mukaan... Tai etsimään intohimoa läheisen kuoleman aiheuttaman surun keskellä, konkurssin keskellä, pitkäaikaissairaina ja työttöminä yms.

Onneksi sentään kalenteriin merkitsijöillä on raskaina aikoina tukeva puoliso, jonka kanssa on yhteinen tahto selvitä yhdessä ja pitää suhteesta huolta :)

Niin ja sitten on myös meitä jotka selviävät puolison syövästä, konkurssista, työttömyydestä, masennuksesta ja läheisten kuolemista ilman sitä kalenteriin merkittyä seksiäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Amerikkalainen filmiteollisuus on kyllä tehnyt karhunpalveluksen koko ihmiskunnalle uskottelemalla, että silloin kun "se oikea" sattuu kohdalle, rakkaus syttyy ja pysyy ilman mitään vaivannäköä ja suhde kestää ikuisesti omalla painollaan. Sitten kun ongelmia tulee, ajatellaan että parempi erota, koska ei tuo ole "se oikea" kun kerran tuli ongelmiakin ja suhteen ylläpito vaatisi työtä.

Oikeasti ei ole olemassa mitään "sitä oikeaa" eikä kosmista tahoa joka määräisi kuka on sinulle se oikea. Silloin kun on rakkautta ja halua, sinä itse teet ajan mittaan itsestäsi sen oikean toiselle ja samoin se toinen sinulle. Joskus se vaatii enemmän sitä työtä, joskus vähemmän. Sellainen tilanne on kyllä äärimmäisen harvinainen että sitä työtä ei tarvittaisi yhtään.

Et ole ollut hyvin yhteensopivan kumppanin kanssa.

No kyllä olen, ja meidän suhteemme vieläpä on vaatinut hyvin vähän työtä. En silti kuvittele, että niin jatkuisi ikuisesti vaan olen tietoinen että voi tulla aikoja jolloin tarvitsemme kaiken työn. Missään nimessä en silloin ajattele, että jaahas, tuo olikin minulle väärä kun asiat eivät sujukaan itsestään. 

Niin olen tehnyt aiemmissa suhteissa, eli olen eronnut ajatellen, että ihminen oli minulle väärä koska suhde ei pysynyt yllä itsestään. Nyt vanhempana voin myöntää, että sovimme kyllä hyvin yhteen ja suhde olisi voinut kestää ja olla hyvin onnellinen jos siitä olisi pidetty yhtään huolta. En kuitenkaan harmittele asiaa, koska nykyinen suhde on vielä parempi ja aiemmat suhteet toimivat kuitenkin hyvinä opettajina mm. juurikin siitä että rakkaus ei aina riitä vaan on tehtävä myös työtä :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkä parisuhde vaatii loputtomasti joustoa ja kompromisseja. Kyllä se työstä käy kun ei voi tulla, mennä ja tehdä niinkuin itse haluaa vaan on kokoajan huomioitava se puoliso ja lapset. Lisäksi pitää järjestää aikaa ja rahaa sen perheen hyvinvoinnin vuoksi.

Perhe-elämä vaatii, romanttinen suhde ei.

Romanttinen suhde on viihdeteollisuuden luomaa haavetta ja päiväunta.. Joko sinulla on panosuhteita, joissa vie seksi tai sitten rakkauteen perustuva suhde. Rakkaudella ei pitkälle pötkitä, mikäli kumpikin ei näe vaivaa sen ylläpitämiseen ja toisen huomioimiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkä parisuhde vaatii loputtomasti joustoa ja kompromisseja. Kyllä se työstä käy kun ei voi tulla, mennä ja tehdä niinkuin itse haluaa vaan on kokoajan huomioitava se puoliso ja lapset. Lisäksi pitää järjestää aikaa ja rahaa sen perheen hyvinvoinnin vuoksi.

Perhe-elämä vaatii, romanttinen suhde ei.

Romanttinen suhde on viihdeteollisuuden luomaa haavetta ja päiväunta.. Joko sinulla on panosuhteita, joissa vie seksi tai sitten rakkauteen perustuva suhde. Rakkaudella ei pitkälle pötkitä, mikäli kumpikin ei näe vaivaa sen ylläpitämiseen ja toisen huomioimiseen.

Kannattaisiko valita kumppani, jonka kanssa parisuhde ei vaadi työtä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Amerikkalainen filmiteollisuus on kyllä tehnyt karhunpalveluksen koko ihmiskunnalle uskottelemalla, että silloin kun "se oikea" sattuu kohdalle, rakkaus syttyy ja pysyy ilman mitään vaivannäköä ja suhde kestää ikuisesti omalla painollaan. Sitten kun ongelmia tulee, ajatellaan että parempi erota, koska ei tuo ole "se oikea" kun kerran tuli ongelmiakin ja suhteen ylläpito vaatisi työtä.

Oikeasti ei ole olemassa mitään "sitä oikeaa" eikä kosmista tahoa joka määräisi kuka on sinulle se oikea. Silloin kun on rakkautta ja halua, sinä itse teet ajan mittaan itsestäsi sen oikean toiselle ja samoin se toinen sinulle. Joskus se vaatii enemmän sitä työtä, joskus vähemmän. Sellainen tilanne on kyllä äärimmäisen harvinainen että sitä työtä ei tarvittaisi yhtään.

Et ole ollut hyvin yhteensopivan kumppanin kanssa.

Ikävä yllätys on luvassa niille, jotka kuvittelee kumppanin olevan valmiiksi yhteensopiva. Näin on tasan niin kauan kun toinen jaksaa joustaa.

Vierailija kirjoitti:

Amerikkalainen filmiteollisuus on kyllä tehnyt karhunpalveluksen koko ihmiskunnalle uskottelemalla, että silloin kun "se oikea" sattuu kohdalle, rakkaus syttyy ja pysyy ilman mitään vaivannäköä ja suhde kestää ikuisesti omalla painollaan. Sitten kun ongelmia tulee, ajatellaan että parempi erota, koska ei tuo ole "se oikea" kun kerran tuli ongelmiakin ja suhteen ylläpito vaatisi työtä.

Oikeasti ei ole olemassa mitään "sitä oikeaa" eikä kosmista tahoa joka määräisi kuka on sinulle se oikea. Silloin kun on rakkautta ja halua, sinä itse teet ajan mittaan itsestäsi sen oikean toiselle ja samoin se toinen sinulle. Joskus se vaatii enemmän sitä työtä, joskus vähemmän. Sellainen tilanne on kyllä äärimmäisen harvinainen että sitä työtä ei tarvittaisi yhtään.

Kannattaa olla sen verran itsenäinen ja tyytyväinen sinkkuna elämiseen, että on varaa odottaa riittävän sopivaa kumppania ja hylätä ne, joiden kanssa täytyy olla toistuvasti työstämässä milloin mitäkin asiaa. Mitä vähemmän eri asioita tarvitset toiselta ihmiseltä, sitä nirsompi on varaa olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkä parisuhde vaatii loputtomasti joustoa ja kompromisseja. Kyllä se työstä käy kun ei voi tulla, mennä ja tehdä niinkuin itse haluaa vaan on kokoajan huomioitava se puoliso ja lapset. Lisäksi pitää järjestää aikaa ja rahaa sen perheen hyvinvoinnin vuoksi.

Perhe-elämä vaatii, romanttinen suhde ei.

Romanttinen suhde on viihdeteollisuuden luomaa haavetta ja päiväunta.. Joko sinulla on panosuhteita, joissa vie seksi tai sitten rakkauteen perustuva suhde. Rakkaudella ei pitkälle pötkitä, mikäli kumpikin ei näe vaivaa sen ylläpitämiseen ja toisen huomioimiseen.

Kannattaisiko valita kumppani, jonka kanssa parisuhde ei vaadi työtä?

Kannattaa, jos haluaa vaihtaa kumppania usein. Ei pääse kyllästymään kun vaihtaa aina jos työtä aletaan tarvita ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkä parisuhde vaatii loputtomasti joustoa ja kompromisseja. Kyllä se työstä käy kun ei voi tulla, mennä ja tehdä niinkuin itse haluaa vaan on kokoajan huomioitava se puoliso ja lapset. Lisäksi pitää järjestää aikaa ja rahaa sen perheen hyvinvoinnin vuoksi.

Perhe-elämä vaatii, romanttinen suhde ei.

Romanttinen suhde on viihdeteollisuuden luomaa haavetta ja päiväunta.. Joko sinulla on panosuhteita, joissa vie seksi tai sitten rakkauteen perustuva suhde. Rakkaudella ei pitkälle pötkitä, mikäli kumpikin ei näe vaivaa sen ylläpitämiseen ja toisen huomioimiseen.

Kannattaisiko valita kumppani, jonka kanssa parisuhde ei vaadi työtä?

Kaikki parisuhteen vaatii työtä. Eikä siinä ole mitään pahaa, työ on kivaa hyvän kumppanin kanssa. Jos kuvittelee, että kun on saanut jonkun parisuhteeseen se riittää vaikka kuinka pitkään. Vaikeuksien tullen sitten myöhemmin monille miehille ero tulee yllätyksenä kun muija ei jaksakaan joustaa ja sietää kaikkea.

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä, että yllättävän usein täälläkin näkee jonkun kommentoivan, että parisuhteen eteen pitää tehdä töitä. Kun minun käsitykseni on, että jos parisuhde on jokin työmaa, niin se ei ole lähellekään toimiva.

Itselläni on takana yli 15 vuotta avioliittoa, eikä tämä työnteolta ole tuntunut. Kannattaa valita fiksu puoliso, jonka kanssa asiat sujuvat ilman puurtamista ja työntekoa.

Just näin. Itsekin kuvittelin nuorempana, että hyvä parisuhde vaatii kamalasti työtä ja joustamista eikä sen kuulukaan olla mitään ruusuilla tanssimista. Ikäänkuin jopa se kaikenlainen hankaluus ja kitka olisi nimenomaan osoitus siitä, että tässä ollaan nyt just sen oikean kanssa ja rakkaus on harvinaisen aitoa ja vahvaa kun sen takia saa taistella ja tahkota koko ajan. Tuskin olen ainoa joka on tuhlannut tämän omituisen ajatusmallin vuoksi jopa vuosia elämästään ihan vääränlaisen ihmisen kanssa yhdessä olemiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Amerikkalainen filmiteollisuus on kyllä tehnyt karhunpalveluksen koko ihmiskunnalle uskottelemalla, että silloin kun "se oikea" sattuu kohdalle, rakkaus syttyy ja pysyy ilman mitään vaivannäköä ja suhde kestää ikuisesti omalla painollaan. Sitten kun ongelmia tulee, ajatellaan että parempi erota, koska ei tuo ole "se oikea" kun kerran tuli ongelmiakin ja suhteen ylläpito vaatisi työtä.

Oikeasti ei ole olemassa mitään "sitä oikeaa" eikä kosmista tahoa joka määräisi kuka on sinulle se oikea. Silloin kun on rakkautta ja halua, sinä itse teet ajan mittaan itsestäsi sen oikean toiselle ja samoin se toinen sinulle. Joskus se vaatii enemmän sitä työtä, joskus vähemmän. Sellainen tilanne on kyllä äärimmäisen harvinainen että sitä työtä ei tarvittaisi yhtään.

Kannattaa olla sen verran itsenäinen ja tyytyväinen sinkkuna elämiseen, että on varaa odottaa riittävän sopivaa kumppania ja hylätä ne, joiden kanssa täytyy olla toistuvasti työstämässä milloin mitäkin asiaa. Mitä vähemmän eri asioita tarvitset toiselta ihmiseltä, sitä nirsompi on varaa olla.

Toki, voi elää vaikka ikänsä yksin ja sitoutua toiseen ihmiseen vasta sitten jos sattuman kaupalla tulee vastaan sellainen joka jo valmiiksi on juuri sellainen kuin siinä hetkessä on sinulle sopiva. Tai sitten voi antaa itsensä rakastua sellaiseen, joka ei ole täydellinen mutta jolla on halua yrittää ja tehdä töitä sen eteen että eletään yhdessä. Itse suosin jälkimmäistä, koska se työ tulee joka tapauksessa eteen. Ihmiset kun muuttuvat ja kehittyvät eri tavalla pitkissä suhteissa, ei alkuun täydellisesti sopivalta vaikuttanut kumppani enää kymmenen vuoden kuluttua olekaan sellainen. Silloin tarvitaan työtä. Tai ero.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Amerikkalainen filmiteollisuus on kyllä tehnyt karhunpalveluksen koko ihmiskunnalle uskottelemalla, että silloin kun "se oikea" sattuu kohdalle, rakkaus syttyy ja pysyy ilman mitään vaivannäköä ja suhde kestää ikuisesti omalla painollaan. Sitten kun ongelmia tulee, ajatellaan että parempi erota, koska ei tuo ole "se oikea" kun kerran tuli ongelmiakin ja suhteen ylläpito vaatisi työtä.

Oikeasti ei ole olemassa mitään "sitä oikeaa" eikä kosmista tahoa joka määräisi kuka on sinulle se oikea. Silloin kun on rakkautta ja halua, sinä itse teet ajan mittaan itsestäsi sen oikean toiselle ja samoin se toinen sinulle. Joskus se vaatii enemmän sitä työtä, joskus vähemmän. Sellainen tilanne on kyllä äärimmäisen harvinainen että sitä työtä ei tarvittaisi yhtään.

Kannattaa olla sen verran itsenäinen ja tyytyväinen sinkkuna elämiseen, että on varaa odottaa riittävän sopivaa kumppania ja hylätä ne, joiden kanssa täytyy olla toistuvasti työstämässä milloin mitäkin asiaa. Mitä vähemmän eri asioita tarvitset toiselta ihmiseltä, sitä nirsompi on varaa olla.

Sellaisia on tavattu kutsua vanhoiksipiioiksi ja -pojiksi, tarpeeksi korkeilla kriteerreillä saa vanhentua ja kuolla yksin.

Vierailija kirjoitti:

Amerikkalainen filmiteollisuus on kyllä tehnyt karhunpalveluksen koko ihmiskunnalle uskottelemalla, että silloin kun "se oikea" sattuu kohdalle, rakkaus syttyy ja pysyy ilman mitään vaivannäköä ja suhde kestää ikuisesti omalla painollaan. Sitten kun ongelmia tulee, ajatellaan että parempi erota, koska ei tuo ole "se oikea" kun kerran tuli ongelmiakin ja suhteen ylläpito vaatisi työtä.

Oikeasti ei ole olemassa mitään "sitä oikeaa" eikä kosmista tahoa joka määräisi kuka on sinulle se oikea. Silloin kun on rakkautta ja halua, sinä itse teet ajan mittaan itsestäsi sen oikean toiselle ja samoin se toinen sinulle. Joskus se vaatii enemmän sitä työtä, joskus vähemmän. Sellainen tilanne on kyllä äärimmäisen harvinainen että sitä työtä ei tarvittaisi yhtään.

Oikeasti on olemassa vaikka kuinka paljon niitä vääriä. Sen perusteella voisi kyllä sanoa, että on olemassa myös niitä oikeita.

Voisin listata vaikka kuinka paljon esimerkkejä, miksi toiset ovat vain vääriä jollekin. Heidän parisuhteensa tulee epäonnistumaan tai ainakin olemaan onneton. Se ei ole oikeaa, jos itseään on muutettava niin paljon, että itsestään saa sille toiselle sopivan. Ei sellaisen muutoksen eteen kuuluu tehdä töitä, ellei nyt ole oikeasti todella huono ihminen. Erilaisuus ei ole syy muuttua, otetaan vaikka ulospäinsuuntautuneesta sisäänpäinsuuntautuneeksi, koska silloin puolison kanssa parisuhde toimii paremmin ja työskennellä kovasti sen eteen.. Meillä jokaisella on oikeus ola oma itsemme ja meidän kuuluu valita pikemmin siihen se oikea puoliso vierelle, ei muutella itseämme tai sitä toista.

Minulle se tarkoittaa sitä, että jos kohtaa parisuhteessa jonkin haasteen eikä yhteisymmärrystä välttämättä löydy, niin on valmis keskustelemaan aiheesta luikkimatta pakoon tai lakaisemalla ongelmat maton alle. Alkukipinän jälkeenkin pyritään huomioimaan kumppani, hänen tarpeet ja pyritään vastaamaan niihin vaikkei aina niin huvittaisikaan. Tällä en tarkoita että tarvitsee patjaksi ruveta, mutta esimerkiksi hieroo toisen kipeitä hartioita vaikkei aina jaksaisikaan, tai sopii kumppanin kanssa treffejä vaikkei aina niin huvittaisikaan lähteä sovitusti jonnekin kotoa kauemmaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Amerikkalainen filmiteollisuus on kyllä tehnyt karhunpalveluksen koko ihmiskunnalle uskottelemalla, että silloin kun "se oikea" sattuu kohdalle, rakkaus syttyy ja pysyy ilman mitään vaivannäköä ja suhde kestää ikuisesti omalla painollaan. Sitten kun ongelmia tulee, ajatellaan että parempi erota, koska ei tuo ole "se oikea" kun kerran tuli ongelmiakin ja suhteen ylläpito vaatisi työtä.

Oikeasti ei ole olemassa mitään "sitä oikeaa" eikä kosmista tahoa joka määräisi kuka on sinulle se oikea. Silloin kun on rakkautta ja halua, sinä itse teet ajan mittaan itsestäsi sen oikean toiselle ja samoin se toinen sinulle. Joskus se vaatii enemmän sitä työtä, joskus vähemmän. Sellainen tilanne on kyllä äärimmäisen harvinainen että sitä työtä ei tarvittaisi yhtään.

Et ole ollut hyvin yhteensopivan kumppanin kanssa.

Ikävä yllätys on luvassa niille, jotka kuvittelee kumppanin olevan valmiiksi yhteensopiva. Näin on tasan niin kauan kun toinen jaksaa joustaa.

Miksi ei voi heti valita sitä yhteensopivaa kumppania? Pitääkö raittiin ottaa juoppo. Iltavirkun aamuvirkku ja sohvaperunan urheilija?

Vierailija kirjoitti:

Amerikkalainen filmiteollisuus on kyllä tehnyt karhunpalveluksen koko ihmiskunnalle uskottelemalla, että silloin kun "se oikea" sattuu kohdalle, rakkaus syttyy ja pysyy ilman mitään vaivannäköä ja suhde kestää ikuisesti omalla painollaan. Sitten kun ongelmia tulee, ajatellaan että parempi erota, koska ei tuo ole "se oikea" kun kerran tuli ongelmiakin ja suhteen ylläpito vaatisi työtä.

Oikeasti ei ole olemassa mitään "sitä oikeaa" eikä kosmista tahoa joka määräisi kuka on sinulle se oikea. Silloin kun on rakkautta ja halua, sinä itse teet ajan mittaan itsestäsi sen oikean toiselle ja samoin se toinen sinulle. Joskus se vaatii enemmän sitä työtä, joskus vähemmän. Sellainen tilanne on kyllä äärimmäisen harvinainen että sitä työtä ei tarvittaisi yhtään.

Päinvastoin. Tuoltahan se malli on saatu, että vaikka olisi kuinka stanan hankalaa ja vaikeaa eikä mikään määrä joustamista/yrittämistä saa suhdetta toimimaan niin se on yksi naps vaan ja lopussa rakkaus voittaa ja ollaan onnellisina lopun elämää.

Todellisuudesta tuo ei enää kauempana voisi olla. Tai no, riippuu tietysti kuinka pitkäksi se elämä itselle epäsopivan ihmisen kanssa lopulta jää..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Amerikkalainen filmiteollisuus on kyllä tehnyt karhunpalveluksen koko ihmiskunnalle uskottelemalla, että silloin kun "se oikea" sattuu kohdalle, rakkaus syttyy ja pysyy ilman mitään vaivannäköä ja suhde kestää ikuisesti omalla painollaan. Sitten kun ongelmia tulee, ajatellaan että parempi erota, koska ei tuo ole "se oikea" kun kerran tuli ongelmiakin ja suhteen ylläpito vaatisi työtä.

Oikeasti ei ole olemassa mitään "sitä oikeaa" eikä kosmista tahoa joka määräisi kuka on sinulle se oikea. Silloin kun on rakkautta ja halua, sinä itse teet ajan mittaan itsestäsi sen oikean toiselle ja samoin se toinen sinulle. Joskus se vaatii enemmän sitä työtä, joskus vähemmän. Sellainen tilanne on kyllä äärimmäisen harvinainen että sitä työtä ei tarvittaisi yhtään.

Et ole ollut hyvin yhteensopivan kumppanin kanssa.

Ikävä yllätys on luvassa niille, jotka kuvittelee kumppanin olevan valmiiksi yhteensopiva. Näin on tasan niin kauan kun toinen jaksaa joustaa.

Miksi ei voi heti valita sitä yhteensopivaa kumppania? Pitääkö raittiin ottaa juoppo. Iltavirkun aamuvirkku ja sohvaperunan urheilija?

No niinpä. Miksi kenenkään pitää yrittää esittää "parempaa" ihmisistä kuin oikeasti on? Miksi ei voi olla rehellisesti juoppo ja/tai sohvis ja toinen sitten ottaa tai jättää. Ja löytyyhän niitä vastakappaleita niin samasta kuin vastakkaisestakin sukupuolesta joten ei joku juoppous ole mikään tuomio elämästä ikisinkkuna.