Exä pyrkii takaisin, olemme molemmat yli 70v.
Ei ole todellista. Ensimmäinen aviomieheni pyytää anteeksi että jätti minut. Solmi eromme jälkeen kaksi avioliittoa, jotka olivat molemmat hänen kertomansa mukaan onnettomia. Lapsista oli se vähä ilo, mitä oli. Vaimo numero 2 keskittyi lasten synnyttyä vain lapsiin. Vaimo numero 3 teki uraa ja jätti lapsen miehen hoidetavaksi.
Nyt mies on vanha ja sairas. On sydämentahdistin, vakava ylipaino ja vielä taas krran uusinut ruusu jalassa.
Meillä ei ollut avioliitossa lapsia, kun molemmat oltiin vielä nuoria ja molemmilla oli opinnot kesken. Itselläni on lapsia tosiesta avioliitosta. Olemme molemmat eronneita. Molempien lapset on täysi-ikäisiä.
Voitaisiinko tavata? Haluaisin kovin nähdä sinua pitkästä aikaa ja halata sinua, ennen kuin kuolemme. Suostuisitteko tapaamaan?
Kommentit (48)
Heh, voisin mennä tapaamaan. Ihan vaan mielenkiinnosta. Laittautuisin upeaksi ja jättäisin ukonrähjälle vielä toivoa jatkosta jota ei koskaan tule :D
Voi olla liikkeellä vilpittömin mielin tai sitten yrittää ujuttautua sinun elämään, että huolehtisit hänestä. Veikkaan jälkimmäistä.
Vierailija kirjoitti:
Millaista oli luvulla 50?
Hän syntyi 1940-luvun lopussa, minä 1950-luvun alussa. Olihan se erilaista kuin nykyisin. Lasten nykyiset talvihaalarit olisi kelvanneet meillekin, mutta sellaisia ei vielä käytetty. AP
:D Minulla on yksi entinen hoito, joka pitää yksipuolisesti yhteyttä vielä seitsemän vuoden jälkeen siitä, kun ollaan viimeksi nähty. Olen toivonut, että tajuaisi lopettaa, mutta näköjään osa miehistä ei koskaan tajua.
Jaaha. Sitä kaduttaa kun kuolema kolkuttaa ovella ja pahat teot vainoaa öisin.
Voithan sinä tavata hänet ja siinä se. Jos olet katkera menneisyydestä, anna anteeksi. Saatat loppujen lopuksi olla tyytyväinen kun olet hyvästellyt vanhat kaunat. Suhteeseen ei kannata kuitenkaan enää alkaa.
Joo menisin tapaamaan , laittautuisin oikein hehkeäksi , puhelin piippais jatkuvasti (pyytäisin ja maksaisin jollekin että soittaa). Juttua olis ja nauru raikais , katsoisin miten äijään vaikuttaa. Tietenkään en haluaisi omaishoitajaksi nuorella iällä. Mene ihmeessä ja tule meille kertomaan miten meni : D
Oma päätös, itse saattaisin suostua uteliaisuudesta tapaamiseen. Vaikea olisi uskoa enää suhteeseen, mutta tuskin tapaaminen haittaisi. Ex on luultavasti yksinäinen, kun ottaa yhteyttä noin pitkän ajan jälkeen.
Jostain kumman syystä naurahdin. Ei ne exät tosiaan lopeta ikinä takaisin pyrkimistä :D Sanoisin tuohon, että anna nyt minun edes kuolla rauhassa.
Ihan mielenkiinnosta vaan, että miten puitte lapset talvella siihen aikaan? Minkälaisiin vaatteisiin, ompelitteko itse vai mitä? Siis noista toppahaslareidta kun mainitsit..
Vierailija kirjoitti:
Joo menisin tapaamaan , laittautuisin oikein hehkeäksi , puhelin piippais jatkuvasti (pyytäisin ja maksaisin jollekin että soittaa). Juttua olis ja nauru raikais , katsoisin miten äijään vaikuttaa. Tietenkään en haluaisi omaishoitajaksi nuorella iällä. Mene ihmeessä ja tule meille kertomaan miten meni : D
Ei tässä nyt ihan nuorella iällä omaishoitajaksi joutuisi, kun on jo se reilu 70 vuotta lasissa Mutta terve olen toistaiseksi saanut olla, toisin kuin exä.
Kuolemaa lähestyvät miehet tarvitsee omaishoitajaa, kuka tahansa kelpaa, se 70-luvulla lempattu exäkin (joka voisi olla vähimmällä vaivalla huijattavissa pyykkien pesijäksi ja siivoojaksi)
En osaa ottaa kantaa, kannattaako edes suostua näkemään - mutta ÄLÄ missään tapauksessa suostu tapailemaan ja siitä sitten vahingossa lipsahtamaan hänen piiakseen.
Jos taivasta ja helvettiä ei ole, nyt on hänen aikansa maksaa siitä, että koko elämänsä halusi aina jonkun "paremman" ja nuorena jätti sinut!
Onko tämä senioriversio exien pitämisestä varalla seksiin? Kun yleensä exät jätetään suhteiden välisiksi panokumppaneiksi, niin vanhemmiten niistä tulee hoiva-avustajien rinki joka otetaan käyttöön kun puoliso poistuu syystä tai toisesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo menisin tapaamaan , laittautuisin oikein hehkeäksi , puhelin piippais jatkuvasti (pyytäisin ja maksaisin jollekin että soittaa). Juttua olis ja nauru raikais , katsoisin miten äijään vaikuttaa. Tietenkään en haluaisi omaishoitajaksi nuorella iällä. Mene ihmeessä ja tule meille kertomaan miten meni : D
Ei tässä nyt ihan nuorella iällä omaishoitajaksi joutuisi, kun on jo se reilu 70 vuotta lasissa Mutta terve olen toistaiseksi saanut olla, toisin kuin exä.
Pidä itsestäsi huolta, mummo ! Et ole hänelle mitään velkaa, ansaitset sen, ettå sinun terveitä eläkepäiviäsi ei rajoita huonokuntoinen riippakivi (joka siis ET KOSKAAN halunnut sinua kunnes kuolema teidät erottaa!!)
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta vaan, että miten puitte lapset talvella siihen aikaan? Minkälaisiin vaatteisiin, ompelitteko itse vai mitä? Siis noista toppahaslareidta kun mainitsit..
Pienen lapsen talvivaatteet: Pitkä aluspaita, jossa on sukkanauhat. Sukkanauhoihin kiinnitettiin kotikutoiset yli reiden puolivälin ylettyvät kotikutoiset lampaanvillaiset sukat. Pitkälahkeiset mummomalliset alushousut. Raappahousut välihousuiksi kovilla pakkasilla, laamapaita ja villapusero. Pitkät housut ja talvitakki. Lapaset, kaulahuivi ja myssy. Huopikkaat tai lapikkaat.
En. Ei olisi pienintäkään syytä.