Osaatteko toimia kahvilassa ja lounasravintolassa?
Jännitättekö, osaatteko aloittaa linjaston oikeasta päästä, löydättekö tarjottimen, oikeanlaisen juomalasin tai kupin, osaatteko valita oikeasti tarjoilla olevista leivonnaisista vai erehdyttekö kajoamaan koristeleivonnaisiin? Jännitättekö, osaatteko maksaa oikeassa kohtaa ja pitääkö kahvikermat ynnä muut lisukkeet kerätä tarjottimelle ennen maksamista vai sen jälkeen ja osaatteko käyttää juoma-automaattia? Jännitättekö, löydättekö lisukkeet? Jännitättekö, pitääkö tarjotin viedä johonkin ruokailun jälkeen ja mihin?
Kommentit (36)
En jännitä. Olen se lörppö joka kysyy heti jos joku on oikeasti epäselvää, muuten osaan katsella ympärilleni ja bongaan maksupäätteen ja kahvikupit.
Mitä ovat koristeleivonnaiset?
En jännitä, ei pieni koheltaminen haittaa kuin erittäin tärkeinä itseään pitäviä ihmisiä.
Mutta toisaalta, on niitäkin ihmisiä, jotka hermostuvat kaupan kassajonossa, jos pitää odottaa edes pieni hetki. Se on kyllä heidän ongelmansa, ei muiden asiakkaiden eikä kassahenkilöiden. Ei vaan pidä välittää niistä tuhisijoista, antaa tuhista. Kaikki on jossain kahvilassa ensimmäistä kertaa, ja vaikka ne ovatkin usein melko samalla kaavalla tehtyjä, ei silti voi kaikkia tapoja osata ennalta.
No ei nyt noissa kyllä jännitä.
Jossain hienossa ravintolassa olen ehkä vaivautunut.
En. Ihan loogisesti ne linjastot on yleensä rakennettu ja jos jotain unohtuu, niin sitä voi palata hakemaan.
Eikä missään ole mitään koristeleivoksia.
Omituinen ihmistyyppi tämä, joka jännittää tavallisia asioita. Pitäisikö käydä ulkona vähän useammin?
Paniikissa silmät poukkoillen sinne tänne yritän katseellani paikantaa missä mikäkin on ja tärisevin käsin kerätä kaiken tarjottimelle. No, en siihen kaikkea haluamaani saa, kun ei voi keskittyä jännityksen takia vaan kerään tarjottimelle mitä ensimmäisenä käteen sattuu. Loikutan kaataessa kahvista ja kahvimaidosta puolet kupista ohi tarjottimelle, kassalla olen kuin en olisi ikinä ennen mitään ostanut ja luultavasti unohdan pankkikortin pin koodin, jos en ole sitä etukäteen hokenut päässäni. Ostostapahtuman jälkeen rynnistän syrjäisimpään nurkkaan ja mätän safkat äkkiä naamani, poistun paikalta ja en kehtaa enää toiste sinne mennä.
Vierailija kirjoitti:
Onko ap lapsi vai maalainen?
Veikkaan porvoolaista. Tästä kun on olemassa myös versio "jännitättekö kaupassakäymistä". Siinä ei mukamas tiedetä, miten ja missä vaiheessa kassalla maksetaan jne.
Kyllä! Kahvilassa tai lounaalla käynti on aina suuri seikkailu, jännittävä ja samalla hieman pelottava.
Vierailija kirjoitti:
Paniikissa silmät poukkoillen sinne tänne yritän katseellani paikantaa missä mikäkin on ja tärisevin käsin kerätä kaiken tarjottimelle. No, en siihen kaikkea haluamaani saa, kun ei voi keskittyä jännityksen takia vaan kerään tarjottimelle mitä ensimmäisenä käteen sattuu. Loikutan kaataessa kahvista ja kahvimaidosta puolet kupista ohi tarjottimelle, kassalla olen kuin en olisi ikinä ennen mitään ostanut ja luultavasti unohdan pankkikortin pin koodin, jos en ole sitä etukäteen hokenut päässäni. Ostostapahtuman jälkeen rynnistän syrjäisimpään nurkkaan ja mätän safkat äkkiä naamani, poistun paikalta ja en kehtaa enää toiste sinne mennä.
Mitä jännität, muita ihmisiä? Turhaan, muut asiakkaat keskittyvät omiin asioihinsa, ja useimmat ovat hyväntahtoisia, myötätuntoisia ja joustavia kiireisinäkin, eikä niistä muista oikeasti kannata välittää.
Suomalaisia asiakaspalvelijoita moititaan toisinaan tylyiksi, vain koska täällä ei ole tapana olla päällekäyvän maireita. Normaali tervehdys kyllä riittää useimmille suomalaisille asiakkaille, tärkeintähän on, että asiakas saa tarvitessaan apua ja että sen asiakaspalvelijan ylipäätään tavoittaa. Asiakaspalveluun oppii ajan myötä ja moni viihtyy ihmisläheisessä työssään, jos asiakkaat ovat myös asiallisia ja työtovereita on riittävästi työmäärään nähden. Asiakas, pelko pois ja tervetuloa uudelleen!
Jännitän kaikkea tuollaista ja jos en olisi työporukoissa joskus joutunut syömään en ikinä olisi astunut mihinkään kahvilaan tai ravintolaan. Koen noloksi sen, jos en osaa.
En varsinaisesti jännitä, välillä vaan ärsyttää, kun on vaikea löytää etsimäänsä. Tulen jotenkin ihan sokeaksi silloin, kun on liikaa informaatiota esim. menu seinällä ja sen lisäksi erillisiä kahvi- ja jäätelö- ja erikoismenuja ja kastikevalikoimia tilauspisteellä. En myöskään välttämättä erota missä on mukit tai lusikat, vettä tms. Onneksi uskallan kysyä ja usein vastaus on mun nenän edessä, mutta en vaan erota sitä.. Pahoittelut.
No lounasravintolassa kyllä jännitän koska en ole käynyt oikeassa lounasravintolassa juuri koskaan, vain henkilöstöravintoloissa. Eli jos menisin vaikka Helsingissä lounasravintolaan niin jännittäisin kyllä sitä, että osaanko toimia oikein. Eli maksataanko kassalle ensin vai keräänkö ruoan lautaselle ja sitten kassalle vai tilataanko peräti pöydästä? Ja saako edes istuutua vai onko pöytäännohjaus? Olisin kiitollinen vinkeistä! :D
Normaalit ruokaravintolat on paljon tutumpia mutta välillä niissäkin saa arpoa, että saako vapaasti mennä pöytään vai pitääkö odotella kiusallisesti ovenpielessä.
Älkää. Tuoko. Niitä. Käytettyjä. Astioitanne. Myyntitiskille/Kassalle.
Se on se paikka johon niitä EI ladota, kiitos.
Ei varsinaisesti jännitä, mutta joskus ruuhka-aikaan tuntuu, että nopeampi pitäisi olla, mutta oikeasti ei tarvitse. Astun kuitenkin sivuun heti maksamisen jälkeen, se on usein paikka, johon jäädään jonon tukoksi.
Kun pöytäpaikan löytää, saa nauttia ostoksistaan rauhassa (ruuhka-aikana ei toki jäädä tyhjää istumaan ja tilaa viemään).
Hinnastot ja muut listat paremmin esille, niin voi tehdä valinnat ajoissa, se helpottaa ja nopeuttaa asioimista.
Vierailija kirjoitti:
En varsinaisesti jännitä, välillä vaan ärsyttää, kun on vaikea löytää etsimäänsä. Tulen jotenkin ihan sokeaksi silloin, kun on liikaa informaatiota esim. menu seinällä ja sen lisäksi erillisiä kahvi- ja jäätelö- ja erikoismenuja ja kastikevalikoimia tilauspisteellä. En myöskään välttämättä erota missä on mukit tai lusikat, vettä tms. Onneksi uskallan kysyä ja usein vastaus on mun nenän edessä, mutta en vaan erota sitä.. Pahoittelut.
Hyvin sanottu!
En jännitä ja mitä siitä jos menee vähän etsimiseksi. Uusi on aina uutta.