Osaatteko toimia kahvilassa ja lounasravintolassa?

Annan rakentavaa palautetta kuppilan henkilökunnalle, jos kalusteista, esillepanosta ja opasteista ei heti näe, mistä kohtaa linjasto alkaa. Asiallisesti kun sanoo, tekee firmalle palveluksen ja voivat näin kehittyä paremmiksi.

En tiedä. Mutta aina olen poistunut syöttölästä kupu ravittuna. Se riittää minulle.

No jonkun verran joo. Esimerkiksi mietin viime viikonloppuna, olisiko hankala tilata noutopizza suoraan suht läheisestä pilviravintolasta, kun en halunut Woltia tai Foodooraa käyttää. Tilasin sitten tavallisesta pizzeriasta. Näissäkin mietin, että tuleeko kielivaikeuksia puhelimessa (aikaisemmat kokemukset).

Hampurilaispaikassa ei haitannut, vaikka pyysin tiettyä limsaa tietämättä, että heillä sai itse laskea omat juomansa. Mutta se taas vähän hämäsi, että kuuluuko astiat jättää henkilökunnan kerättäväksi vai viedä itse, kun en oikein paikaltani nähnyt siihen keräyspisteelle ja muista asiakkaista ei voi tietää, ovatko vain välinpitämättömiä jättäessään tarjottimen pöytään.

Aina saa kysyä, jos ei tiedä miten toimia. Onkin toinen juttu, onko paikalla ketään, jolta voi kysyä. Muut asiakkaat yleensä ovat lähimpänä. 

Ärsyttää se, että itsekin olen aina kiireinen mennessäni lounaalle. Takaraivossa raksuttaa se 30min, mutta ei se aika siitä hidastu, vaikka kuinka itse erehtyisin mielessäni harmittelemaan muiden toimintaa tai yrittäisin olla nopeampi, päin vastoin. 

Ei se lounasravintola ole mikään testi. Harmi, jos siellä on tarjoilijoina sellaisia, joita ärsyttää, jos asiakas ei tiedä valmiiksi ihan kaikkea. Esim. tuolla eräällä aiemmin kommentoineella taitaa olla ongelmia asiakkaidensa kanssa, useimmat osaavat neuvoa erehtyviä asiakkaita ihan kauniisti ja pitkämielisesti.

"Älkää. Tuoko. Niitä. Käytettyjä. Astioitanne. Myyntitiskille/Kassalle.

Se on se paikka johon niitä EI ladota, kiitos" 

Juuri tuo on syy miksi en käy subwayssa. Buffetissa ei aina kuulu kaikki ruuat. Monesti otan vain sen mitä tiedän varmasti kuuluvan vaikka haluaisin muutakin. Olisi noloa jos joku alkaisi huomautella ja en kehtaa kysyä.

Jos jossain on niin huonosti järjestelty asiat, ettei ole selvää miten toimia, niin kysyn että mites tää nyt menee? Ja ilmaisen sen että on epäselvää. Siirrän nolouden sen järjestäjälle.

Kyllä koska en toimi lounasravintoloissa normaalilla tavalla.

Jännittää. Siksi en käy. Paniikkikohtaus olisi kamalin. Varmaan lentäisi tarjottimet sun muut lattialle ja alkaisin itkemään sikiöasennossa.

En jännitä, mutta ymmärrän että joitakin herkempiä se voi pelottaa ja ahdistaa. Tuolla aiemmin joku mainitsikin tuon informaatiotulvan - siinä pitäisi valita mitä tilaa ja mistä ottaa mitäkin ja takana saattaa olla muita ihmisiä jonottamassa.

Kävin eilen ABC:llä ja se on kyllä jokseenkin sekava paikka. Hesburgerilla oli oma kassa, listaruuat pyöri näytöllä yhdellä seinällä, kassa oli keskellä, sen myyjä työskenteli myös kaupan kassalla, olin jo tovin odottanut häntä, sitten kun saapui alkoi täyttelemään maitokannuja, sanoi kyllä että ”pieni hetki”, mutta hieman risoi kun jotenkin epämääräistä tuo toiminta.

Ihmettelin abc:n kassalla, kun kaikki myöhemmin jonoon tulleet saivat maksaa ostoksensa ennen minua. Kassa valisti, että olin tullut jonoon väärästä suunnasta....

Siis tä???

Ap ja muut jännittäjät on niitä ihmisiä, joita ei ole lapsena viety minnekään!! Jos jo lapsena näkee maailmaa, ei jännitä mitään, vaan tietää että aina voi kysyä! Voi kiesus mitä peräkammaripuhetta....

Viimeksi kun menin kahvilaan niin pyörryin täysi tarjotin käsissäni jännityksestä. Kaikki lensi ympäriinsä ja kun tulin tajuihini olin kahvin ja kermavaahdon ym peitossa. Kaikki katsoivat minua. Kun nousin pystyyn samalla meni myös hätäkakat housuun. Juoksin ulos. Sanonpahan vaan että viimeinen kahvilareissu meikäläisellä. Tästä lähtien juon kahvit omalla parvekkeella.

Osaan, en mene laukuilla/vatteilla varaamaan pöytiä kuten ääliö jottei jonossa edelläni olevat saa istumapaikkaa. Odotan asiallisesti vuoroani pöytiin kuten kaikki järkevät tekevät.

Vierailija kirjoitti:

Osaan, en mene laukuilla/vatteilla varaamaan pöytiä kuten ääliö jottei jonossa edelläni olevat saa istumapaikkaa. Odotan asiallisesti vuoroani pöytiin kuten kaikki järkevät tekevät.

Tuo pöytien varaaminen tavaroilla on tosiaan aika junttia touhua

Jännitän kahviloita, ravontoloita ja ruokaloita. Koin teini-iässä trauman (ei liittynyt ko. paikkoihin), joka laukaisi jonkinlaisen sosiaalisen jännittämisen. Jotenkin aloin jännittää etenkin näitä paikkoja, toki muitakin sosiaalisia tilanteita ja ihmispaljouksia. Toisaalta olen pystynyt pitämään esitelmiä ja puheita isommillekin massoille ja myös vierailla kielillä. Yliopistossa kävin muutamia kertoja parissa eri ruokalassa, joiden toiminnan olin jotenkin "sisäistänyt". Pelkäsin silti mokaavani. Vaikeaa on mennä uuteen paikkaan. 

Olen käynyt ravintoloissa ja kahviloissa kavereiden ja tuttavien "siivellä", luottaen siihen, että he tietävät, miten toimia. Yksin en pysty menemään. Viimeksi olen käynyt em. paikoissa yli 10 vuotta sitten. Tämä on harmillinen ongelma matkustaessa ja silloin, kun olisi pitempiä kauppareissuja hoidettavana ja ehtii tulla nälkä. 

Mua ärsyttää ku heti tullaan kysymään mitäs sulle vaikka olen vielä valitsemassa. Ja sitten jäädään katseella seuraamaan ni meen ihan lukkoon ja otan hätäseen jonkun vaan että pääsis siitä tilanteesta.