Kutsuttiinko teidän lapsuudessanne synttäreille koko luokka? Ilmeisesti nykyisin on sellainen tapa

Joskus ala-asteella sain pyytää kaikki luokan tytöt synttäreilleni, jotain alle kymmenen meitä oli. Kukaan ei tullut.

Mä olen ollut synttäreillä, joille oli kutsuttu koko luokka. Yhden kerran elämässäni tosin, taisi olla ekaluokalla, jolloin vuosi on ollut 1982. Muuten kutsuttiin ihan vain pari parasta kaveria.

Oman lapseni synttäreillä on ollut vaihtelevasti 3-10 vierasta, riippuen iästä ja siitä, millainen oli kaveripiiri milloinkin. Lapsi syntynyt 2004. 

Toki nytkin voi kutsua pelkät kaverit, mutta kutsuminen pitää hoitaa esim. vanhempien kesken. Sankarin iästä riippuu tietysti, isompi koululainen osaa itsekin hoitaa kutsut viestinä kavereille ja olla hössöttämättä koulussa synttärijuhlistaan.

Ei kutsuttu. Vain omat kaverit kutsuttiin. Siihen aikaan ei kaikkea pidetty "kiusaamisena".

Pelkät kaverit meillä ja lasten luokkakavereilla. Koko luokalle saa viedä esim. karkkipussin jaettavaksi kouluun. Lapset syntyneet 2008, 2010 ja 2013. Isoimman synttärit ovat viime vuosina olleet ihan pienen porukan leffailtoja tms.

Ei kutsuttu. Asuin lapsuudessani 65 m2 kerrostalokolmiossa ja luokallani oli 32 oppilasta. Ei olisi mitenkään mahtunut koko luokka mun synttäreilleni. Vain parhaat kaverit kutsuttiin ja vain yksi parhaista kavereistani oli samalla luokalla kuin minä.

Ei. Eikä kutsu omatkaan lapset. Hullua kutsua lastrn synttäreille ensin koulusta luokallinen, sitten harrastusryhmät ja sitten vanhempien kaverit ja sukulaiset. Joka vuosi sen verran porukkaa kun lakkiaisiin kutsuttaisiin. Ihmiset on piip.

Minulla ei ollut kaverisynttäreitä ollenkaan. Vain kummit ja isovanhemmat kävi kahvilla.

Meidän luokalla meni yleensä ekat luokat niin, että tyyöt kutsui kaikki tytöt, mutta kaikki pojat ei kutstuneet kaikkia poikia. Kerran pari oli niin, että joku kutsui koko luokan. Joskus neljännellä-viidennellä luokalla alettiin kutsua synttäreille vähemmän porukkaa, ne hiukan läheisimmät kaverit.

No ei tosiaan.

Itse inhosin synttäreitä ja taisin kutsua vain bestiksen ja pari serkkua. Mummo tuli myös aina kakkukahville.

Meillä kutsuttiin koko joko 0-2 luokat tai 3-6 luokat, riippuen siitä millä luokalla itse oli. Tosin koko koulussa olikin eskarista kutoseen vuodesta riippuen 17-20 oppilasta. Onneksi tuollaiset kyläkoulut on nyttemmin lakkautettu!

Ollaan nyt koronavuosina kutsuttu pari kaveria vaan.

Kutsuttiin, pieni kyläkoulu ja luokallani meitä oli vain noin 15.  Kaikki eivät tulleet, yleensä vieraita oli 10-12.

Edelleen saa kutsua ketä haluaa, mutta kutsuja ei enää saa jakaa luokan/päiväkotiryhmän nähden. Tällöin alleviivattiin sitä, että nää mä kutsun, sua en.

Näin korona-aikana näyttää synttärijuhlien vietto rajoittuneen tosi pieneen lähipiiriin. ihan järkevää.

Olen todella iloinen että nykyisin tähän ns ”sivistyneistön kiusaamiseen” puututaan. Koskela on meillä hieno esimerkki siitä, mitä tapahtuu kun metatason syrjimistä päästetään läpi. Elitistimammojen psykokakarat keskellämme.

Meidän perheessä ei kutsuttu ketään. Eivät kaveritkaan juuri synttäreitä viettäneet. Tämä 1960-luvulla.

Vuonna 2013 kutsuin lapseni ekoille kaverisynttäreille koko luokan. Oli vika kerta. Paikalle tuotiin esim. lapsi jolla oli muutamaa kuukautta aiemmin todettu diabetes. Katsoin äidin ohjeiden mukaan siinä kaiken hässäkän keskellä lapselle sopivat ruuat lautaselle erikseen muista ruuista. Äiti lähti asioille. Syötyään lapsi tuli mittaamaan verensokerin, olin ihan pihalla kun minulla ei ollut asiassa mitään osaamista. Sokeriarvo oli 32. Lapsi oli mättänyt muiden lasten ruokia ja jäätelöä eikä ollutkaan syönyt omia ruokiaan. Soitin äidille joka tuli tuli hännän alla antamaan insuliinia ja päivitteli kun meillä on ollut niin sokeriset tarjottavat. Ihan hirveä kokemus oli tuo. Ei tullu mieleenkään että joku tuuppaa diabeetikon vieraan ihmisen luo, vieläpä lapsen joka ei sitten osannut toimia ohjeiden mukaisesti ja monipuolisesta kattauksesta mikään ei kelvannut - paitsi ne jätskit ja karkit. Paikalla oli 15 muuta lasta, koko juhlista muistan vain tuon asian. En enää ikinä suostuisi tuollaiseen, lapselta olisi voinut lähteä vaikka henki. Ilman tätäkin olisi ollut aivan liikaa porukkaa.

Huonoja kokemuksia myös Hoplop -juhlista vieraan äitinä, moni muu jätti 4-5v lapsen sinne ja lähti pois. Kukaan ei valvonut puistossa juoksevia ja sekoilevia lapsia. Kukaan ei olisi ollut vastuussa mistään jos jotain olisi sattunut, joku olisi voinut vaikka kaapata yhden lapsen sen parin tunnin aikana eikä synttärisankarin perhe olisi huomannut mitään. Ihmiset ovat tosi outoja. Saatan olla itsekin mutta lasten turvallisuus on tärkeää.

Ei todellakaan. Omat ystävät ovat aina olleet koulun ja työn ulkopuolelta.

Lapseni kutsui kerran 6 lasta luokaltaan (oli n. 20 oppilasta kaikkiaan) ja näiden kanssa oli vapaalla leikkinyt puistossa ym. Oma lapseni on todella epäsosiaalinen ja olin iloinen, että vihdoin löysi kavereita luokaltaa joiden kanssa olla. He kaikki tulivatkin synttäreille. Mutta sitten sain todella inhottavan ja syyllistävän viestin yhden oppilaan äidiltä juhla-aamuna. Valitti että lapseni eristää tämän yhden lapsen, sillä kuulemma kaikki muut koko luokalta on kutsuttu jne. Selitin että näin ei ole vaan meillä kutsutaan vain ne, joiden kanssa oikeastikin ollaan koulussa ja vapaalla. Ja ne sattuivat olemaan nämä 6. Mutta tämä yksi pahoitti mielensä vaikka ei ikinä lapseni kanssa vapaalla halunnut olla? Tämä äiti oli oikein opettajalle soittanut ja kysellyt, että kiusaako lapseni koulussa tätä yhtä lasta. No ei kiusannut, myös opettaja vahvisti tämän ja että tämä kyseinen lapsi mielummin leikki muuta. Toki sanoin, että saa tämäkin meille tulla juhliin, mutta eipä enää halua ollut.

Tuli nyt vähän pitkä ja rönsyilevä viesti. Mutta siis tämän yhden äidin mielestä olisi pitänyt koko luokka kutsua. Mietin vain että miten ihmeessä olisi kaikki meille mahtuneet kun asuimme muutenkin ahtaasti isohkon perheemme kanssa. Huoh, joskus haastavia nämä synttärihommat.