Miettikää millasta ennen oli junassa
Jotkut luki kirjaa tai lehtiä, monet vaan katseli maisemia ja oli itsekseen. Jotkut jopa jutteli vierustoverille!
Kommentit (22)
Röökiä sai vetää joka vaunussa, Oi niitä aikoja.
Tupakansavua, elävää musiikkia (joillakin soittimia mukana), eväiden hajua, hien lemua, pierun pärähdyksiä..
Liikkuvassa junassa voi vilvoitella avoimen oven ääressä jos oli kuuma päivä.
Vaunujen väliköt oli lumimyrskyssä täynnä lunta. Mietin jo silloin miten voikin olla näin alkeellista kalustoa raiteilla vielä 90-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Sai raitista ilmaa avattavista ikkunoista ja pehmeillä penkeillä oli mukava istua pidempikin matka.
Junassa oli myös ikkunaverhot, jotka ajoivat asiansa. En ymmärrä, mikä funktio nykyisillä, läpinäkyvillä rullaverhoilla on.
Junassa on aina kauhean levotonta. Väki ravaa edes takas. En tykkää.
Pillimehupurkki oli pyramidin muotoinen TRIP.
Vierailija kirjoitti:
Liikkuvassa junassa voi vilvoitella avoimen oven ääressä jos oli kuuma päivä.
Kyllä ne sitten vedettiin lukkoon jossain vaiheessa. On se liian hurjaa kun ovet sai auki täydessä vauhdissa.
Mä kyllä luin kirjaa junassa viimeksi toissapäivänä.
En koskaan pitänyt junasta lapsuudessa, enkä pidä vieläkään. Vaunut heiluivat ja nytkähtelivät sivusuunnassa mihin sattuu, oli jotenkin metallinen ääni ja yhteinen wc-tila miesten kanssa. Ankea sisusta. Bussissa on viihtynyt paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Liikkuvassa junassa voi vilvoitella avoimen oven ääressä jos oli kuuma päivä.
Siitä voi lentää ulos, eli ovea ei saa pitää auki. Yhden miehen aivoista otettiin risuja pois, oli joskus hypännyt junasta.
Vierailija kirjoitti:
Vessassa oli paskareikä suoraan raiteille.
Ja se toimi kuin junan vessa! Ikinä ei ollut ongelmia pöntön kanssa, tai oven. Toista se on näissä nykyajan sähkövermeissä.
Vierailija kirjoitti:
Hinnat oli kohtuullisia
Riippuu siitä mihin aikaan vertaa. Nyt on paljon halvempaa kuin 10 vuotta sitten.
Jokaisella oli Metro-lehti, jotkut eivät osanneet kääntää sivua ilman, että se osui vierustoverin naamaan. N. 10 vuotta sitten, ennen älypuhelimia kaikilla.
Raiteet kolisivat, tai oikeammin niiden liittymäkohdat: Kolonk-kolongg, kolonk-kolongg, kolonk-kolongg...
Sitä ääntä olen jäänyt kaipaamaan. Nykyinen meno on epätodellisen ja aavemaisen pehmeää.
Miksi tarvitsisi miettiä minkälaista oli ennen junissa?
Sai raitista ilmaa avattavista ikkunoista ja pehmeillä penkeillä oli mukava istua pidempikin matka.