Ero ja menetetyt unelmat, vuoden jälkeen suren yhä

En tiedä mutta älä kuoleta itseäsi sisältä käsin.

Minut on petetty ja jätetty 20 vuotisesta avioliitosta. Voisin tässä kirjoittaa romaanin selviytymisestä. Kiteytän neuvoni tähän: se, että sinusta tuntuu pahalta, johtuu vain 20 % siitä, mitä mies teki. 80 % tunteesta johtuu menneisyydestäsi, eli vanhat menetykset ovat aktivoituneet.

Minä pääsin yli lukemalla ja lukemalla: kaikki erokirjat, kaikki Tommy Hellstenit, Grayn mars ja venus ja uudi rakkaus. Yms yms. Tutki itseäsi siis.

Tosi kurjaa. Otan osaa. Sydämetön ihminen entisesi. Ei olisi ansainnutkaan sinua. Löydät vielä paremman ja fiksumman. Et voi muuta kuin luottaa siihen.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä mutta älä kuoleta itseäsi sisältä käsin.

En sitä haluaisikaan. Niin vaan tuntuu käyneen. Ap

Jos kuoletat . Seuraava vaihe on usein katkeruus.

Vierailija kirjoitti:

Minut on petetty ja jätetty 20 vuotisesta avioliitosta. Voisin tässä kirjoittaa romaanin selviytymisestä. Kiteytän neuvoni tähän: se, että sinusta tuntuu pahalta, johtuu vain 20 % siitä, mitä mies teki. 80 % tunteesta johtuu menneisyydestäsi, eli vanhat menetykset ovat aktivoituneet.

Minä pääsin yli lukemalla ja lukemalla: kaikki erokirjat, kaikki Tommy Hellstenit, Grayn mars ja venus ja uudi rakkaus. Yms yms. Tutki itseäsi siis.

Tämä. Terapian lisäksi.

Olen pahoillani puolestasi. Erehdyit henkilöstä. Mies ei ollut lainkaan sellainen ihminen, jollaiseksi hänet uskoit ja kuvittelit.

Jos sinua yhtään lohduttaa, niin ensimmäinen aviomieheni teki aivan samoin. Sai kaksi lasta nopeasti uuden vaimonsa kanssa ja jätti tämän sitten kahden pienokaisen kanssa rakastuttuaan 17-vuotiaaseen lukiolaistyttöön. Jälkeenpäin voit olla vain iloinen siitä, että teillä ei ole yhteisiä lapsia. Pettäjä pettää aina.

Vuosi on lyhyt aika toipua vakavasta suhteesta, mutta vuodessa useimmat kuitenkin pääsevät pahimman yli. Jos olet terapiassakin ollut, niin mitä siellä on sanottu ja pohdittu? Oletko purkanut kunnolla pettymykseen liittyvää vihaa pois vai onko se kääriytynyt tunnottomuuteen ja masennukseen? Itseäni auttoi huutaminen metsässä. Simppeli keino, joka voimaannutti.

Hyviä neuvoja ketjussa, lukeminen auttaa moneen asiaan ja tietenkin terapia. 

Vierailija kirjoitti:

Olen pahoillani puolestasi. Erehdyit henkilöstä. Mies ei ollut lainkaan sellainen ihminen, jollaiseksi hänet uskoit ja kuvittelit.

Jos sinua yhtään lohduttaa, niin ensimmäinen aviomieheni teki aivan samoin. Sai kaksi lasta nopeasti uuden vaimonsa kanssa ja jätti tämän sitten kahden pienokaisen kanssa rakastuttuaan 17-vuotiaaseen lukiolaistyttöön. Jälkeenpäin voit olla vain iloinen siitä, että teillä ei ole yhteisiä lapsia. Pettäjä pettää aina.

Tämä oli hyvä näkökulma. Moni alkuun huonolta tuntuva asia kääntyykin voitoksi ajan mittaan. Usein nämä ihmissuhdeasiat nimenomaan, itsekin olen iloinnut monta kertaa, että erosin ensirakkaudestani. Hänen kanssaan elämä olisi kyllä ajan myötä mennyt pilalle enkä olisi tavannut miestäni, joka on aika täydellinen pakkaus.

Nuorena sitä miten asiat kääntyvät ei samalla tavalla näe kuin vanhempana, kun on jo siitä kokemusta. Se luo toiveikkuuden näkymää silloin kun tuntuu menevän huonosti. Asioilla on tapana järjestyä, jos itsekin tekee jotain sen eteen kuten ap teet, pohtimalla, käymällä terapiassa jne.

Vierailija kirjoitti:

Olen pahoillani puolestasi. Erehdyit henkilöstä. Mies ei ollut lainkaan sellainen ihminen, jollaiseksi hänet uskoit ja kuvittelit.

Jos sinua yhtään lohduttaa, niin ensimmäinen aviomieheni teki aivan samoin. Sai kaksi lasta nopeasti uuden vaimonsa kanssa ja jätti tämän sitten kahden pienokaisen kanssa rakastuttuaan 17-vuotiaaseen lukiolaistyttöön. Jälkeenpäin voit olla vain iloinen siitä, että teillä ei ole yhteisiä lapsia. Pettäjä pettää aina.

Näin olen yrittänyt itsekin ajatella, ehkä hän ei ollut sellainen jollaiseksi hänet kuvittelin. Sitä en tiedä pettikö mies minua ikinä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vuosi on lyhyt aika toipua vakavasta suhteesta, mutta vuodessa useimmat kuitenkin pääsevät pahimman yli. Jos olet terapiassakin ollut, niin mitä siellä on sanottu ja pohdittu? Oletko purkanut kunnolla pettymykseen liittyvää vihaa pois vai onko se kääriytynyt tunnottomuuteen ja masennukseen? Itseäni auttoi huutaminen metsässä. Simppeli keino, joka voimaannutti.

Hyviä neuvoja ketjussa, lukeminen auttaa moneen asiaan ja tietenkin terapia. 

Koen jumiutuneeni jollakin tavalla suruun, vihaan ja itseni syyttämiseen. Terapiaa ei ole vielä kovin pitkään jatkunut, toivon siitä olevan apua. Lukeminen oli tosiaan hyvä neuvo, sitä tein paljon alkuvaiheessa, mutta varmasti hyödyttäisi jatkaa nyt kun aikaa on enemmän kulunut. Toiselle paikkakunnalle muutto myös auttoi jonkin verran hetkeksi, mutta eihän itseään ja omia ajatuksiaan voi paeta. Edessä on työn takia myös todennäköisesti paluu takaisin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuosi on lyhyt aika toipua vakavasta suhteesta, mutta vuodessa useimmat kuitenkin pääsevät pahimman yli. Jos olet terapiassakin ollut, niin mitä siellä on sanottu ja pohdittu? Oletko purkanut kunnolla pettymykseen liittyvää vihaa pois vai onko se kääriytynyt tunnottomuuteen ja masennukseen? Itseäni auttoi huutaminen metsässä. Simppeli keino, joka voimaannutti.

Hyviä neuvoja ketjussa, lukeminen auttaa moneen asiaan ja tietenkin terapia. 

Koen jumiutuneeni jollakin tavalla suruun, vihaan ja itseni syyttämiseen. Terapiaa ei ole vielä kovin pitkään jatkunut, toivon siitä olevan apua. Lukeminen oli tosiaan hyvä neuvo, sitä tein paljon alkuvaiheessa, mutta varmasti hyödyttäisi jatkaa nyt kun aikaa on enemmän kulunut. Toiselle paikkakunnalle muutto myös auttoi jonkin verran hetkeksi, mutta eihän itseään ja omia ajatuksiaan voi paeta. Edessä on työn takia myös todennäköisesti paluu takaisin. Ap

Kyllä, terapia auttaa ajan myötä. Mistä syytät itseäsi? Ja minkä ikäinen olet? Onko sinulla ystäviä ja mielekästä tekemistä elämässä? Koeta tehdä elämästäsi mahdollisimman viihtyisää ja kodikasta, tee joka päivä jotain mistä nautit. Vähitellen elämä voittaa, kun olet tarpeeksi kelannut asioita edestakaisin. Joku jo mainitsikin, että jotkut elämäsi aiemmat pettymykset ja hylkäämiset vaikuttavat eron kokemisessa mukana.

Ero on kiintymyssuhdetrauma, ja jos sellaisia on elämässä ollut paljon, niin erosta toipuminen vie silloin enemmän aikaa, koska ne vanhatkin asiat ja ajatuskaaviot nousevat silloin esille. Terapiassa saat oppia tuntemaan itsesi ja reaktiosi paremmin, jolloin asiat voivat alkaa näyttää hyvinkin erilaisilta, myös ihmissuhteissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuosi on lyhyt aika toipua vakavasta suhteesta, mutta vuodessa useimmat kuitenkin pääsevät pahimman yli. Jos olet terapiassakin ollut, niin mitä siellä on sanottu ja pohdittu? Oletko purkanut kunnolla pettymykseen liittyvää vihaa pois vai onko se kääriytynyt tunnottomuuteen ja masennukseen? Itseäni auttoi huutaminen metsässä. Simppeli keino, joka voimaannutti.

Hyviä neuvoja ketjussa, lukeminen auttaa moneen asiaan ja tietenkin terapia. 

Koen jumiutuneeni jollakin tavalla suruun, vihaan ja itseni syyttämiseen. Terapiaa ei ole vielä kovin pitkään jatkunut, toivon siitä olevan apua. Lukeminen oli tosiaan hyvä neuvo, sitä tein paljon alkuvaiheessa, mutta varmasti hyödyttäisi jatkaa nyt kun aikaa on enemmän kulunut. Toiselle paikkakunnalle muutto myös auttoi jonkin verran hetkeksi, mutta eihän itseään ja omia ajatuksiaan voi paeta. Edessä on työn takia myös todennäköisesti paluu takaisin. Ap

Kyllä, terapia auttaa ajan myötä. Mistä syytät itseäsi? Ja minkä ikäinen olet? Onko sinulla ystäviä ja mielekästä tekemistä elämässä? Koeta tehdä elämästäsi mahdollisimman viihtyisää ja kodikasta, tee joka päivä jotain mistä nautit. Vähitellen elämä voittaa, kun olet tarpeeksi kelannut asioita edestakaisin. Joku jo mainitsikin, että jotkut elämäsi aiemmat pettymykset ja hylkäämiset vaikuttavat eron kokemisessa mukana.

Ero on kiintymyssuhdetrauma, ja jos sellaisia on elämässä ollut paljon, niin erosta toipuminen vie silloin enemmän aikaa, koska ne vanhatkin asiat ja ajatuskaaviot nousevat silloin esille. Terapiassa saat oppia tuntemaan itsesi ja reaktiosi paremmin, jolloin asiat voivat alkaa näyttää hyvinkin erilaisilta, myös ihmissuhteissa. 

Jäin syyllisyyskierteeseen, koska mies ei kyennyt näkemään omaa osuuttaan asioissa jotka menivät pieleen, ei myöntänyt tapahtuneen mitään mistä minulla olisi ollut oikeus tuntea oloni loukatuksi. Jäin eron jälkeen kiinni loputtomaan vatvomiseen sen suhteen olinko minä sittenkin syypää kaikkeen.

Minulla on onneksi ystäviä joita pyrin tapaamaan usein. Sinänsä mielekästä tekemistä löytyy paljonkin, mutta en oikein saa mistään mielihyvää irti. Sisällä on tuntunut tyhjältä jo pitkään. Aiemmat kokemukset tässä varmasti myös vaikuttavat. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuosi on lyhyt aika toipua vakavasta suhteesta, mutta vuodessa useimmat kuitenkin pääsevät pahimman yli. Jos olet terapiassakin ollut, niin mitä siellä on sanottu ja pohdittu? Oletko purkanut kunnolla pettymykseen liittyvää vihaa pois vai onko se kääriytynyt tunnottomuuteen ja masennukseen? Itseäni auttoi huutaminen metsässä. Simppeli keino, joka voimaannutti.

Hyviä neuvoja ketjussa, lukeminen auttaa moneen asiaan ja tietenkin terapia. 

Koen jumiutuneeni jollakin tavalla suruun, vihaan ja itseni syyttämiseen. Terapiaa ei ole vielä kovin pitkään jatkunut, toivon siitä olevan apua. Lukeminen oli tosiaan hyvä neuvo, sitä tein paljon alkuvaiheessa, mutta varmasti hyödyttäisi jatkaa nyt kun aikaa on enemmän kulunut. Toiselle paikkakunnalle muutto myös auttoi jonkin verran hetkeksi, mutta eihän itseään ja omia ajatuksiaan voi paeta. Edessä on työn takia myös todennäköisesti paluu takaisin. Ap

Kyllä, terapia auttaa ajan myötä. Mistä syytät itseäsi? Ja minkä ikäinen olet? Onko sinulla ystäviä ja mielekästä tekemistä elämässä? Koeta tehdä elämästäsi mahdollisimman viihtyisää ja kodikasta, tee joka päivä jotain mistä nautit. Vähitellen elämä voittaa, kun olet tarpeeksi kelannut asioita edestakaisin. Joku jo mainitsikin, että jotkut elämäsi aiemmat pettymykset ja hylkäämiset vaikuttavat eron kokemisessa mukana.

Ero on kiintymyssuhdetrauma, ja jos sellaisia on elämässä ollut paljon, niin erosta toipuminen vie silloin enemmän aikaa, koska ne vanhatkin asiat ja ajatuskaaviot nousevat silloin esille. Terapiassa saat oppia tuntemaan itsesi ja reaktiosi paremmin, jolloin asiat voivat alkaa näyttää hyvinkin erilaisilta, myös ihmissuhteissa. 

Jäin syyllisyyskierteeseen, koska mies ei kyennyt näkemään omaa osuuttaan asioissa jotka menivät pieleen, ei myöntänyt tapahtuneen mitään mistä minulla olisi ollut oikeus tuntea oloni loukatuksi. Jäin eron jälkeen kiinni loputtomaan vatvomiseen sen suhteen olinko minä sittenkin syypää kaikkeen.

Minulla on onneksi ystäviä joita pyrin tapaamaan usein. Sinänsä mielekästä tekemistä löytyy paljonkin, mutta en oikein saa mistään mielihyvää irti. Sisällä on tuntunut tyhjältä jo pitkään. Aiemmat kokemukset tässä varmasti myös vaikuttavat. Ap

Eli olet siinä vaiheessa, että muodostat kertomusta siitä miksi teille kävi niin kuin kävi. Entäpä jos totuus oli, että ette sopineet yhteen. Riidat ja erimielisyydet johtuivat pohjimmiltaan siitä eli sikäli syyllisiä ei ole. Kun löydät paremmin itsellesi sopivan, asiat loksahtavat itsekseen yhteen ja erimielisyyksistä puhuminen ja niiden selvittäminen onnistuu. 

Hienoa, että ystäviä ja tekemistä on. Ja että käsittelet eroa, vaikka se tuntuukin hitaalta työltä. Kun teet sen hyvin, pääset viisaampana eteenpäin.

Anna kaikkien tunteiden tulla mutta älä anna niiden hukutta itseäsi. selviytymiseen auttaa vain aika ja asioiden käsittely pikku hiljaa. Hyvä, että käyt terapiassa. Voisitko ajatella meneväsi eroseminaariin? Itseäni aikanaan se auttoi ja sain sieltä uusia ystäviäkin.

Jaa, nyt tajuan. Olet ollut epäterveessä suhteess ja mies on saanut pääsi sekoitettua.

Luepa ns väärästä syyllisyydestä ja gaslightiningista.

Vierailija kirjoitti:

Jaa, nyt tajuan. Olet ollut epäterveessä suhteess ja mies on saanut pääsi sekoitettua.

Luepa ns väärästä syyllisyydestä ja gaslightiningista.

Tämäkin on mahdollista. Täytyy lukea tuosta gaslightingista vielä tarkemmin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuosi on lyhyt aika toipua vakavasta suhteesta, mutta vuodessa useimmat kuitenkin pääsevät pahimman yli. Jos olet terapiassakin ollut, niin mitä siellä on sanottu ja pohdittu? Oletko purkanut kunnolla pettymykseen liittyvää vihaa pois vai onko se kääriytynyt tunnottomuuteen ja masennukseen? Itseäni auttoi huutaminen metsässä. Simppeli keino, joka voimaannutti.

Hyviä neuvoja ketjussa, lukeminen auttaa moneen asiaan ja tietenkin terapia. 

Koen jumiutuneeni jollakin tavalla suruun, vihaan ja itseni syyttämiseen. Terapiaa ei ole vielä kovin pitkään jatkunut, toivon siitä olevan apua. Lukeminen oli tosiaan hyvä neuvo, sitä tein paljon alkuvaiheessa, mutta varmasti hyödyttäisi jatkaa nyt kun aikaa on enemmän kulunut. Toiselle paikkakunnalle muutto myös auttoi jonkin verran hetkeksi, mutta eihän itseään ja omia ajatuksiaan voi paeta. Edessä on työn takia myös todennäköisesti paluu takaisin. Ap

Kyllä, terapia auttaa ajan myötä. Mistä syytät itseäsi? Ja minkä ikäinen olet? Onko sinulla ystäviä ja mielekästä tekemistä elämässä? Koeta tehdä elämästäsi mahdollisimman viihtyisää ja kodikasta, tee joka päivä jotain mistä nautit. Vähitellen elämä voittaa, kun olet tarpeeksi kelannut asioita edestakaisin. Joku jo mainitsikin, että jotkut elämäsi aiemmat pettymykset ja hylkäämiset vaikuttavat eron kokemisessa mukana.

Ero on kiintymyssuhdetrauma, ja jos sellaisia on elämässä ollut paljon, niin erosta toipuminen vie silloin enemmän aikaa, koska ne vanhatkin asiat ja ajatuskaaviot nousevat silloin esille. Terapiassa saat oppia tuntemaan itsesi ja reaktiosi paremmin, jolloin asiat voivat alkaa näyttää hyvinkin erilaisilta, myös ihmissuhteissa. 

Jäin syyllisyyskierteeseen, koska mies ei kyennyt näkemään omaa osuuttaan asioissa jotka menivät pieleen, ei myöntänyt tapahtuneen mitään mistä minulla olisi ollut oikeus tuntea oloni loukatuksi. Jäin eron jälkeen kiinni loputtomaan vatvomiseen sen suhteen olinko minä sittenkin syypää kaikkeen.

Minulla on onneksi ystäviä joita pyrin tapaamaan usein. Sinänsä mielekästä tekemistä löytyy paljonkin, mutta en oikein saa mistään mielihyvää irti. Sisällä on tuntunut tyhjältä jo pitkään. Aiemmat kokemukset tässä varmasti myös vaikuttavat. Ap

Eli olet siinä vaiheessa, että muodostat kertomusta siitä miksi teille kävi niin kuin kävi. Entäpä jos totuus oli, että ette sopineet yhteen. Riidat ja erimielisyydet johtuivat pohjimmiltaan siitä eli sikäli syyllisiä ei ole. Kun löydät paremmin itsellesi sopivan, asiat loksahtavat itsekseen yhteen ja erimielisyyksistä puhuminen ja niiden selvittäminen onnistuu. 

Hienoa, että ystäviä ja tekemistä on. Ja että käsittelet eroa, vaikka se tuntuukin hitaalta työltä. Kun teet sen hyvin, pääset viisaampana eteenpäin.

Tuo on hyvin kuvattu, että muodostan kertomusta siitä miten asiat menivät kuten menivät. Olen taipuvainen uskomaan, että asiat ovat yleensä monisyisiä eikä yhtä syyllistä ole. Silti tämä asia on jostain syystä tuntunut jäävän omille harteilleni.

Joku mainitsi eroseminaarin. Sekin oli hyvä vinkki.

Elämässä on periaatteessa perusasiat kunnossa, mutta tunnen itseni sisältä tyhjäksi robotiksi. Ap

Tuo mies ei kuulosta kovin kummoiselta menetykseltä.

Ajattele miten paljon sait tilaa uusille unelmille!

Jos en olisi eronnut 27v sitten en olisi saanut kokea uraa ulkomailla, en 3 omakotitaloa, en 4. lasta enkä koskaan olisi kokenut olevani parisuhteessa arvostettu. Tämä taloudellisesti huoleton ikääntyminenkin olisi ehkä jäänyt pois sillä ex mieheni oli täysin kunnianhimoton ja asuu edelleenkin lähiössä kerrostalossa, tätä en olisi pidemmän päälle kestänyt.