Ero ja menetetyt unelmat, vuoden jälkeen suren yhä
Vuosi on jo kulunut aikaa siitä, kun minun ja puolisoni suhde päättyi melko ikävissä merkeissä, enkä vieläkään ole saanut itseäni sen jäljiltä kasaan. Mies eteni melkein heti uuteen suhteeseen ja heille on ehtinyt vuodessa jo syntyä lapsikin. Minä en ole päässyt menetyksestäni yli, olin pitkään toivonut lasta ja meillä oli miehen kanssa suunnitelmissa perheen perustaminen. En ole pystynyt uuteen suhteeseen vaikka kiinnostuneita on ollut, en vain tunne mitään ketään kohtaan. Muutin toiselle paikkakunnallekin päästäkseni eteenpäin, mutta se ei ole auttanut. Tuntuu että olen vuoden surrut sitä menetettyä elämää joka meillä piti olla, mutta hän alkoikin elää sitä toisen kanssa. Olen käynyt terapiassa, minulla on työ, ystäviä ja harrastuksia. Silti olen yhä sisältä täysin rikki. Mitä voin tehdä, että pääsisin eteenpäin?
Kommentit (47)
Kiitos kaikille neuvoista ja ajatuksista, niistä on ollut paljon apua. Moni on ehdottanut eroseminaaria ja tuota aionkin selvittää, se kuulostaa hyvälle. Joku kysyi kauanko olimme yhdessä ja vastaus on neljä vuotta. Suhteessa oli todella paljon hyvää, mutta koin myös mm. arvostuksen puutetta sekä vaikeutta kommunikaatiossa, koska yrittäessäni puhua vaikeista tunteista päädyin lopulta tuntemaan itseni vain huonoksi ja hankalaksi ihmiseksi. Koin suhteessa turvattomuutta ja epävarnuutta joita en osannut selittää enkä osaa oikein vieläkään. Mutta suhde oli monilta osin myös ihana ja mieleni muistaa vain ne asiat sekä kyseenalaistaa kaikki huonot. Ap
Vierailija kirjoitti:
Täällä kaikki syyllistävät miestä. Luulen ap:lla olevan huono mieli koska sisimmissään tietää olevansa rikkinäinen ihminen jota ei voi rakastaa. Mies huomasi tämän pikkuhiljaa eikä kyvennyt olemaan enää onnellinen apn kanssa. Se että mies pystyi löytämään normaalin ihmisen on hyvä asia.
Apn tekstistä huomaa että ap ei sure menetettyä rakkautta vaan elämää jota hän suunnitteli itselleen.
Ap on sairas ja itsekäs narsisti eikä kykene hyväksymään kun toinen ei uhrannut oman elämänsä hänelle.
Et arvaakaan kuinka paljon olen miettinyt omia vikojani. Mutta elämää en ole suunnitellut itselleni, ne olivat meidän yhteisiä haaveita. Olenko rikkinäinen ihminen? Aivan varmasti olen. Mutta pystyn sen myös myöntämään ja näkemään missä itselläni on kehitettävää. Ap
Vierailija kirjoitti:
Jaa, nyt tajuan. Olet ollut epäterveessä suhteess ja mies on saanut pääsi sekoitettua.
Luepa ns väärästä syyllisyydestä ja gaslightiningista.
Tämä!
Tuollainen mies ei kuulosta erityisen hyvältä saaliilta.
Minä kävin aikanaan Fisherin eroseminaarin. Tärkein oppi, mitä sielä sain oli tämä: pitää selvittää, miksi aikanaan kyseisen ihmisen otti. Mihin tarpeeseen hänet otti. Mikä oli the juttu, miksi häneen lankesi.
Vastaus ei voi olla rakastuminen, vaan pitää kaivaa syvemmältä.
Vierailija kirjoitti:
Minä kävin aikanaan Fisherin eroseminaarin. Tärkein oppi, mitä sielä sain oli tämä: pitää selvittää, miksi aikanaan kyseisen ihmisen otti. Mihin tarpeeseen hänet otti. Mikä oli the juttu, miksi häneen lankesi.
Vastaus ei voi olla rakastuminen, vaan pitää kaivaa syvemmältä.
Tämä on kyllä totta ja tekisi ehkä hyvää itsellekin pohtia tätä näkökulmaa. Ap
Täällä kaikki syyllistävät miestä. Luulen ap:lla olevan huono mieli koska sisimmissään tietää olevansa rikkinäinen ihminen jota ei voi rakastaa. Mies huomasi tämän pikkuhiljaa eikä kyvennyt olemaan enää onnellinen apn kanssa. Se että mies pystyi löytämään normaalin ihmisen on hyvä asia.
Apn tekstistä huomaa että ap ei sure menetettyä rakkautta vaan elämää jota hän suunnitteli itselleen.
Ap on sairas ja itsekäs narsisti eikä kykene hyväksymään kun toinen ei uhrannut oman elämänsä hänelle.