Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ero ja menetetyt unelmat, vuoden jälkeen suren yhä
21.08.2021 |
Vuosi on jo kulunut aikaa siitä, kun minun ja puolisoni suhde päättyi melko ikävissä merkeissä, enkä vieläkään ole saanut itseäni sen jäljiltä kasaan. Mies eteni melkein heti uuteen suhteeseen ja heille on ehtinyt vuodessa jo syntyä lapsikin. Minä en ole päässyt menetyksestäni yli, olin pitkään toivonut lasta ja meillä oli miehen kanssa suunnitelmissa perheen perustaminen. En ole pystynyt uuteen suhteeseen vaikka kiinnostuneita on ollut, en vain tunne mitään ketään kohtaan. Muutin toiselle paikkakunnallekin päästäkseni eteenpäin, mutta se ei ole auttanut. Tuntuu että olen vuoden surrut sitä menetettyä elämää joka meillä piti olla, mutta hän alkoikin elää sitä toisen kanssa. Olen käynyt terapiassa, minulla on työ, ystäviä ja harrastuksia. Silti olen yhä sisältä täysin rikki. Mitä voin tehdä, että pääsisin eteenpäin?
Kommentit (47)
Asioita pitää käsitellä ja tilanne pitää o hyväksyä. Sitä kautta pääset eteenpäin. Mieti mitä kaikkea mahtavaa sinulla voi olla edesässi. Kuulostaa että mies petti sinua. Myöhemmin varmaan ymmärrät, että on vain oma etusi päästä eroon tuollaisesta miehestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikä? Vielä ehdit jos 40 v ei ole rikki.
Millainen se teidän menetetty yhteinen elämä olisi ollut, jos kerran ette saaneet riitoja sovituksi, mies ei tullut vastaan ja oli ilmeisesti muitakin ongelmia. Jos suhde ei toimi, on katastrofi tehdä siihen vielä lapsia. Mitä siinä suhteessa kaipaat? Et ainakaan ole maininnut suhteestanne mitään hyviä asioita, vaan kuvasit riitaisuutta ja sitä, ettet kokenut tulevasi ymmärretyksi. Kaikki sellaiset asiat pahenevat ajan myötä, kun niitä ei pystytä selvittämään. Pahempi tilanne olisi ollut, jos olisit jäänyt yksin vauvan tai pikkulapsen kanssa eli parempi, ettei lapsia ehditty tehdä.
Mies petti ja koitti syyllistää sinua. Kohta, kun lapsiarki painaa arjen antisankaria, alkaa mies moukumaan takaisin. Pistä ap pääsi kuntoon ja unohda mokoma.
Aloituksen perusteella on myös mahdollista, että ap oli jättäjä, mutta ero ei ollutkaan sellainen vapauttavan voimaannuttava kokemus, mitä jotkut luulevat.
Jos edelleen kaipaat, suhteenne tuskin oli kokonaisuutena huono. Ikävä tilanne. Hatun nosto siitä, ettet haalinut laastarisuhteita ja käyttänyt hyväksi muita. Toipumista 💓
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän vuosi ole kovin pitkä aika. On varmasti ihan normaalia, ettet vielä ole päässyt erosta yli. Anna itsellesi aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Ajattele miten paljon sait tilaa uusille unelmille!
Jos en olisi eronnut 27v sitten en olisi saanut kokea uraa ulkomailla, en 3 omakotitaloa, en 4. lasta enkä koskaan olisi kokenut olevani parisuhteessa arvostettu. Tämä taloudellisesti huoleton ikääntyminenkin olisi ehkä jäänyt pois sillä ex mieheni oli täysin kunnianhimoton ja asuu edelleenkin lähiössä kerrostalossa, tätä en olisi pidemmän päälle kestänyt.
Tämä! Ja aika. Aika auttaa. Usko mua. Sulle tulee elämässä vaikka mitä kivaa vielä eteen ja todennäköisesti löydät sulle sopivamman tyypin. Ja jos et, niin ymmärrät, kun tuska helpottaa, että et oikeasti olisi halunnutkaan jakaa elämääsi exäsi kanssa. Tee itsellesi kivoja juttu vaikeista tunteista ja olotiloista huolimatta, mä lupaan, että sun olo tulee helpottumaan. Pahinta on jäädä yksin kotiin ajatustensa kanssa.
Olin itse pitkään naimisissa ja lapsiakin on, mulla meni nelisen vuotta, että aidosti voin sanoa, ettei tunnu enää missään. Tähän on tietysti vaikuttanut yhteiset lapset. Olen rämpinyt, on ollut ylä- ja alamäkiä, mutta ensimmäisestä päivästä lähtien olo on ollut helpottunut. Nykyään olen niin onnellinen, että pääsin pois hyvin riitaisesta suhteesta, missä arvostusta ja kunnioitusta ei ollut nimeksikään. Uskon, että tulevaisuudessa on vain hyvää tulossa. Niin sullekin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen niin kiitollinen tästä ketjusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattele miten paljon sait tilaa uusille unelmille!
Jos en olisi eronnut 27v sitten en olisi saanut kokea uraa ulkomailla, en 3 omakotitaloa, en 4. lasta enkä koskaan olisi kokenut olevani parisuhteessa arvostettu. Tämä taloudellisesti huoleton ikääntyminenkin olisi ehkä jäänyt pois sillä ex mieheni oli täysin kunnianhimoton ja asuu edelleenkin lähiössä kerrostalossa, tätä en olisi pidemmän päälle kestänyt.
Minä koen, ettei mulla ole enää unelmia vaan moni mahdollisuus on mennyt. En myöskään ole enää kaksikymppinen jolla on elämä kokonaan edessä, valitettavasti. Ap
En minäkään parikymppisenä eronnut, olin 34v 3 lapsen äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen niin kiitollinen tästä ketjusta.
Miksi?
Ap on manipuloitu ottamaan kaikki syyt omille niskoilleen. Tällaisista suhteista toipuminen voi kestää oman aikansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuollaisesta vuodessa pääsekään yli. Viiden vuoden päästä alkaa tuska helpottaa, kymmenen vuoden päästä et ajattele sitä enää joka päivä vaan pystyt elämään jo omaa elämää. Tämä vie aikaa. Alkuaikoina riittää, kun pystyy hengittämään aamusta iltaan, vaikka välillä pitäisi keskittyä ihan pelkästään siihen, että vetää ilmaa sisään ja puhaltaa sen ulos.
Joku kysyi ikääni, olen 33v. Jokin sisälläni tuntuu kuolleen. Biologinen kello tikittää kovaa mikä luo omat paineensa tilanteessa. Kuten aiemmin mainitsin, edessä on todennäköisesti muutto takaisin sinne mistä eron jälkeen lähdin toiveissa päästä elämässä eteenpäin. Ystävät ovat siellä toki lähempänä, mutta olen pettynyt ollessani edelleen näin rikki vaikka aikaa on kulunut. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottaisin eroseminaaria. Tai sitten kirjallisuutta kuten "Sinä selviät kyllä".
Ja sitä että alat tehdä unelmakarttaa asioista joita SINÄ elämältäsi haluat. Ymmärrettävästi parisuhteen päättyessä tulee sellainen hetki kun tuntuu että iso osa unelmista on kuollut tuon suhteen myötä. Mutta se ei ole yhtään totta!
Omasta avioerosta on nelisen vuotta, ja tässä parin viimeisen vuoden aikana olen toteuttanut omia unelmiani. Olen ostanut itselleni kivan kodin, auton, mulla on pieni piha jossa on tilaa istutuslaatikoille ja keinulle. Sisustan kotini kuten haluan, saunon ihan just niin usein kuin haluan. Voin nukkua viikonloppuna pitkään, eikä se ole enää merkki laiskuudesta.
Ap, kauan parisuhteesi kesti?
Yksi nyrkkisääntöon, että toipuminen vie kolmasosan siitä ajasta, minkä oli yhdessä.
Jättäjillä se toipuminen on alkanut silloin, kunnon alkanut haaveilemaan jostain muusta.
Eroseminaari. Ota selvää onko paikkakunnallasi sellainen.
Se, miten ex-miehesi kohteli sinua, miten ero meni, miten nopeasti eron jälkeen hän eteni...
Se kertoo vain sen, millainen hän on ihmisenä ja miten hän kohtelee muita.
Mikään exäsi teko ei kerro mitään sinusta, sinun arvostasi, ja siitä, millaista kohtelua ansaitset.
Yritä unohtaa hetkeksi exäsi ja unelmasi häntä koskien. Mitä sinä haluat? Kestävän parisuhteen ja lapsia? Exäsi ei vienyt sitä sinulta pois, hän antoi mahdollisuuden löytää itsellesi yhteensopiva kumppani joka kohtelee sinua hyvin ja kunnioittavasti. Exäsi ei ollut sellainen sinulle, nyt sinulla on lupa etsiä sellainen.
Anna kivun tulla, olla ja mennä. Käännä katseesi kohti tulevaisuutta - kaikki on mahdollista, kunhan annat tämän haavan umpeutua, olet entistä ehompi.
Kaikkea hyvää ♡
Ap. Kokeile ajatusten ohjausta. Heti, kun mieltäsi alkaa kalvaa ero, yritä muuttaa ajatusta. Esimerkiksi laittaisi kauniiksi ja sa no vau olen kaunis. Seuraava hyvän näköinen kaveri voi olla ystäväsi. Opiskele työn ohella esimerkiksi lyhytterapiaa tai ihmisten johtamista. Vanha elämä ei kuulu enää sinulle. Hyvä kun pääsit eroon. Maailma on avoin. Tsemppiä.
Alue: Aihe vapaa
Minä koen, ettei mulla ole enää unelmia vaan moni mahdollisuus on mennyt. En myöskään ole enää kaksikymppinen jolla on elämä kokonaan edessä, valitettavasti. Ap