Ikää 28v ja mulla ei vieläkään ole mitään varsinaista ammattia. Tuleeko kiire?

Mene töihin. Kyllä se jossain vaiheessa selkenee, mikä on oma ala. Töitä saa tehdä aika pitkään, että alkaa kiintyä työhönsä, näin se vaan menee.

33v samassa veneessä. Kaikki kiinnostaa, mutta mikään ei huvita.

Vierailija kirjoitti:

Mene töihin. Kyllä se jossain vaiheessa selkenee, mikä on oma ala. Töitä saa tehdä aika pitkään, että alkaa kiintyä työhönsä, näin se vaan menee.

Vähän kuin istuisi murkkupesässä. Kyllä siihen tottuu ja ennen pitkään rupee tykkäämään.

Vierailija kirjoitti:

Mene töihin. Kyllä se jossain vaiheessa selkenee, mikä on oma ala. Töitä saa tehdä aika pitkään, että alkaa kiintyä työhönsä, näin se vaan menee.

Oma kokemukseni on kyllä päinvastainen, työhön kuin työhön kyrpiintyy ajan kanssa ja haluaa vaihtaa alaa.

Vierailija kirjoitti:

Mene töihin. Kyllä se jossain vaiheessa selkenee, mikä on oma ala. Töitä saa tehdä aika pitkään, että alkaa kiintyä työhönsä, näin se vaan menee.

Puhumattakaan siitä, että nykypäivänä ei ole edes mahdollisuutta tehdä työtä niin pitkään että siihen ehtisi "kiintyä". Tarjolla on sijaisuuksia, pätkää, 3kk määräaikaista, nollasopparia...

"Menisin" kyllä töihin, mutta en pääse edes haastatteluihin vaikka kyseessä olisi joku siivous tai mäkkärityö. 

Jos asiantuntijaksi aikoo, siihen tarvitsee pitkää kokemusta. Itse olen löytänyt työn ilon oikeastaan sitä kautta, että on löytynyt kokemuksen ja tiedon yhdistely. Ja kun kokemusta on monesta, olen alkanut hahmottaa kokonaisuuksia. Hiljalleen kavunnut opiskelua ja työtä yhdistelemällä siihen asemaan, että minun tietämykseni on arvostettua. Aina kun kohtaan uusia näkökulmia tuttuihin asioihin, innostun lisää.

Aina voi vaihtaa. Mä kävin lukion jälkeen lähihoitajakoulun, kun en päässyt sairaanhoitajaksi opiskelemaan. Tein hoitotyötä vanhusten puolella 6 v. Alkoi tuntua yksitoikkoiselta. Opiskelin toimintaterapeutiksi ja tein samalla hoitsuna keikkaa. 4 vuotta meni, mut kannatti. Sain heti paikan. Sitten kävin yamk:n v. 2015-2016. Nyt oon projektissa päällikkönä. Kun tämä loppuu, yritän joko opekouluun tai lasten ja nuorten puolelle kunnalliseen toimintaterapiaan. Näkee sitten, kumpi onnistuu.

Minä ostin tuon ikäisenä itselleni omakotitalon. Elämä on valintoja. On työnteossa hyvätkin puolensa.

Käyt jonkin lyhyen tutkinnon, ja käyt sen vaikka se ei olisi just niin omaa alaa, kun se todistus on olemassa niin työnhaku on helpompaa.

Opiskelu ei aina ole mielenkiintoista, varsinkin jos on ihminen joka oppii paremmin tekemällä kuin lukemalla, kyl siihen opiskeluun on aina saanut itsensä pakottaa että käy sen koulun läpi, työssä on ollut aina helpompaa.

Ei ole kiirettä. Olen 40 vuotias ja opiskelen yliopistossa uutta alaa. Tämän päivän ja tulevaisuuden eläkeikä on niin korkea, että hyvin ehtii opiskella vaikka lääkäriksi.

Lapsia en ehkä edes harkitsisi jos oma luonne on nopeasti kyllästyvä, lasten kanssa jokainen päivä on samanlainen, useita vuosia opetellaan niitä samoja asioita miten käytetään haarukkaa ja veistä ja pyyhitään peppunsa ja ne on lapselle tärkeitä, niihin ei vaan voi sanoa että ei kiinnosta. Suhteelta voi haluta muutakin kuin lapset. Etsi kumppani jonka kanssa voi elää hetkessä, matkustella tai perustaa vaikka oma yritys niin aina on mielekästä työtä. Myös somessa voi tienata.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kiirettä. Olen 40 vuotias ja opiskelen yliopistossa uutta alaa. Tämän päivän ja tulevaisuuden eläkeikä on niin korkea, että hyvin ehtii opiskella vaikka lääkäriksi.

Olisi aika ankeaa kituuttaa opiskelijabudjetilla 20 vuotta. Sinne nelikymppiseksi. Saati sitten mennä työelämään ilman mitään kokemusta vasta keski-ikäisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kiirettä. Olen 40 vuotias ja opiskelen yliopistossa uutta alaa. Tämän päivän ja tulevaisuuden eläkeikä on niin korkea, että hyvin ehtii opiskella vaikka lääkäriksi.

Olisi aika ankeaa kituuttaa opiskelijabudjetilla 20 vuotta. Sinne nelikymppiseksi. Saati sitten mennä työelämään ilman mitään kokemusta vasta keski-ikäisenä.

En kituuttele opiskelijabudjetilla ja taskussa on ennestään 2 tutkintoa. Siksikin tämä on erinomainen tilaisuus kouluttautua uudelle alalle.

Aivan helposti ehdit. Kannattaa kouluttautua mahdollisimman korkeatasoiselle alalle, niin ehdit kartuttamaan mukavasti massia.

Ajattele niin, että esim viiden vuoden päästä olet joka tapauksessa 33 vuotias, luit sitten uuden alan tai et.

Vierailija kirjoitti:

Käyt jonkin lyhyen tutkinnon, ja käyt sen vaikka se ei olisi just niin omaa alaa, kun se todistus on olemassa niin työnhaku on helpompaa.

Aivan! Itse jätin yliopiston ja pääsin kauppaopistoon, lähdin sinne päättäen: ”täältä sitten ainakin kunnon paperit”. Se oli silloin 2-vuotinen tutkinto ja sain työn heti. Työnkin ohessa voi opiskella, varsinkin kun et ole perheellinen. Jostainhan sinun on aloitettava joten älä jää ikuiseksi vain-opiskelijaksi. Ei sellaiselle kukaan töitä anna.

Vierailija kirjoitti:

Käyt jonkin lyhyen tutkinnon, ja käyt sen vaikka se ei olisi just niin omaa alaa, kun se todistus on olemassa niin työnhaku on helpompaa.

Samaa mieltä. Kun laitat työnhaussa cv:n, ainahan aukot ja keskeytykset herättää kysymysmerkkejä. Näin se vaan menee. Jos nyt jonkin koulutuksen saisit loppuun asti ja siltä alalta töitä, ainakin työnantajien silmissä olisi tapahtunut kypsymistä ja kykyä pitkäjänteiseen sitoutumiseen.

Voin lohduttaa sinua. Kohtasin päihdetyössä 54 v. miehen, jolla oli 8 kesken jäänyttä koulutusta. Sen täytyy olla Suomen ennätys. Siellä oli mm. autonasentajakoulua ja aikuislukiota ja työvoimapolittisena koulutuksena vaikka mitä. Se vaan oli mennyt niin, että kun ei löydy töitä, tarjotaan koulutusta tilalle, mutta kaikki keskeytyi, ihan kaikki. Joku alkaa nyt huutaa julkisten varojen väärinkäytöstä, mutta minä olen eri mieltä. Kun hän on ollut koulussa, hän on työllistänyt myös opetushenkilöstöä ja myös ollut välillä päihteetön. Välillisesti ovat hyötyneet myös koulun keittiön henkilökunta ja siistivät sekä oppilaitosten muu henkilöstö. Jos hän olisi koko sen ajan ollut kotona työttömyyskorvauksilla ja toimeentulotuilla, ei työllistä muita kuin etuuskäsittelijöitä ja etuuksien maksajia.

Vierailija kirjoitti:

Lapsia en ehkä edes harkitsisi jos oma luonne on nopeasti kyllästyvä, lasten kanssa jokainen päivä on samanlainen, useita vuosia opetellaan niitä samoja asioita miten käytetään haarukkaa ja veistä ja pyyhitään peppunsa ja ne on lapselle tärkeitä, niihin ei vaan voi sanoa että ei kiinnosta. Suhteelta voi haluta muutakin kuin lapset. Etsi kumppani jonka kanssa voi elää hetkessä, matkustella tai perustaa vaikka oma yritys niin aina on mielekästä työtä. Myös somessa voi tienata.

Tämä oli hyvä kommentti!

Voi olla hyvä, että ei ajattele ammatteja ollenkaan, vaan taitoja, joista markkinoilla ollaan valmiita maksamaan (avokätisesti).

Opettele myyntityötä  ja muuta kaupallista, niin sitä on helppo soveltaa vähän joka alalla. Some tosiaan on markkinointia ja myyntiä nykyään, joten ihan tätä päivää, vaikka esim. some-vaikuttajille naureskellaan tai ollaan ärsyyntyneitä ja käsketään menemään "oikeisiin töihin", niin siitä voi ansaita sievoiset rahat.