Onko hyvät geenit huijausta vai voiko oikeesti olla sellaset geenit ettei liho helposti?

enemmän painoa ruokailu- ja liikuntatottumuksille sekä asenteille, miten ruokaan suhtaudutaan. Tunnen perheen, jossa sen jäsenilla oli oikeasti tapana jopa tapella ruuasta, aikuiset ja lapset. Esim. isällä oli tapana huitaista, jos lapsi otti hänen mielestään liikaa ruokaa. Nyt isällä on sokeritauti ja yksi jalka on jo amputoitu. Lapsi, joka on nyt aikuinen, ei uskalla syödä kuin 1-2 kertaa päivässä, eikä ole siltikään mitenkään hoikka. Juoksee lääkäreillä harva se päivä kun pelkää sairastuvansa, ei pysty vähentämään sokerin käyttöä, herkuttelija kun on vieläkin.

Voin huoletta syödä mitä vaan ja milloin vaan eikä paino nouse. Olen koko aikuisikäni painanut 50- 56 kg raskauksia lukuunottamatta eikä muutosta ole näköpiirissä.



Henk. koht. mielipiteeni on että lihavat ihmiset vaan ovat syöneet liikaa omaan kulutukseensa nähden. Enkä puutu tässä nyt mihinkään lihomista aiheuttaviin lääkkeisiin tms vaan normaalitilaan vain.

Tiedä geenien hyvyydestä...voin syödä mitä tahansa ilman lihoamista. Toisaalta mikään ei tunnu imeytyvän elimistöön, olen jatkuvasti aneeminen ilman syytä.

Nyt tosin hemppa on noussut (119 oli viimeeksi) kun ei ole kierukan takia ollut menkkoja vuosiin (eivät ne ennenkään olleet runsaat).

Koko ajan saa olla syömässä että ei näyttäisi ihan luurangolta. Kalliiksikin tämä tulee, kun ei viitsi energiaa pelkästä öljystä ja sokerista ottaa. Kotiäitivuosina pystyin pitämään itseni lähes normaalipainoisena jatkuvalla napostelulla suurien normaalien aterioiden lisäksi. Tästä eivät tietenkään hampaat tykkää. Nyt kun olen taas töissä niin paino vaan tippuu. Työpaikkalounas on naurettavan pieni (yksi lautasellinen) ja eihän sitä koko ajan voi välipalaakaan napsia. Usein syön lounaan lisäksi työpäivän aikana hedelmän, jogurtin ja voileivän. Silti tuntuu että koko ilta ja aamu menee tankatessa.

Ja sitten vielä kun joku viitsii huomatuella tästä painosta niin argh! Onneksi tutut, sukulaiset ja työkaverit todella tietävät minun syövän kamalan paljon, eli sieltä ei mitään anorektikkojuttua heru. Jatkuvaa ihmetystä kylläkin että miten voin syödä noin hirveästi ja vähän väliä.

Lapsistamme toinen on samanlainen luikku kuin minä, toinen normaalipainoinen. Tuo laiheliini on jo oppinut kysymään saako tästä ruoasta energiaa. Jos ei saa niin on turha syödä kovin isoja määriä (toki voi saada vitamiineja tms.) Selvää kuitenkin on että me ei millään pelkällä salaatilla ja vedellä pärjätä. Tykätään kyllä kaikesta kevyestä, mutta jostain se energiakin pitää saada. Ei ole mitään järkeä syödä välipalaksi jogurtti jossa kalori etsii kaveria ja olla nälkäinen 10 min päästä. Tarvittavat vitamiinit, hivenaineet, proteiinit jne. saan varmasti tästä valtavasta ruokamäärästä (kun se on monipuolista ja "terveellistä".

Tulipa purkauduttua ;)

tai suoliston toiminnassa.



Musta on itsestäänselvää, että geeneissä on eroja. Oikeastaan ihmetyttää, että miksi ap asiaa kysyy.

MUTTA tutkimuksissa on havaittu että myös ruokailutottumukset periytyvät, ja että sillä on isompi vaikutus.



Samoin muuten äidin raskauden aikainen ravinnonsaanti vaikuttaa, esim. 2. tyypin diabetekseenkin. Jos äiti lihoo kovasti raskausaikana, lapsella on suurempi taipumus lihoa ja saada 2. tyypin diabetes kuin jos äidin paino nousee vain kohtuullisesti.

itse 35 jälkeen lihomaan, kun taas äitini alkoi vasta saamaan kiloja 50 ikävuoden jälkeen, siihen asti oli hoikka. Isäni on vieläkin hoikka, vaikka on 60v.

hiukan on vyötärö tukevoitunut, 31 tuuman housut alkaa olla tiukat, mutta paino on noussut 6 kg nuoruusvuosista. On silti aikamoinen kukkakeppi, paino 70 kg ja pituus 184 cm. Ei liiku, on varsinaisnen lepotuoliperuna, ja syö kahden lämpimän ruuan lisäksi surutta herkkuja. Ja sen suvussa ei ole yhtään ylipainosta, kaikki on hoikkia.

Itse taas lihon todella helposti, mulla on todella hyvä energiankulutus, saan siitä kaiken irti. Suolistoni on poikkeuksellisen pitkä, näin sanoi mulle kolonoskopian tehnyt lääkäri. letku ei riittänyt...

Sukulaiset sen viimeistään todistaa. Tuttavaperheen isä ja tytär saman näköisiä, pieniä ja tosi hoikkia. Äiti ja toinen tytär saman näköisiä, tosi pulleita. Tai äiti siis pitää itsensä jotenkuten kurissa laihdutuksella, tytär on saman kokoinen kuin äiti nuorena eli iiiso.



Tuli kyllä geenit mieleen tuossa Suuressa Pudottajassakin. Siinä oli ne identtiset mieskaksoset, joista toinen putosi heti alussa, toinen oli finaalissa. Olivat ihan samanlaisiksi laihtuneet ja molemmat mukana voitonjaossa. Oli siis oma palkinto finalisteille ja toinen iso summa jaossa aikaisemmin pudonneilla. Toinen kaksosista voitti pääpotin ja toinen joko voitti tai tuli toiseksi lohdutuspalkintopottikisassa.

tai hitaisiin aineenvaihduntoihin, tuntuu pikemminin tekosyyltä miksei "voi" laihduttaa tai miksei laihdu. Kyllä se lihavuus varmaan 99% tapauksista johtuu väärästä syömisestä ja liikunnan puutteesta.

Kaksi samanikäistä ja samanmittaista ihmistä syö täsmälleen samalla tavalla. Ja liikkuvat myös yhtä paljon. Mutta toinen pysyy hoikkana ja toinen lihoo. Eiköhän siinä perimällä ole jotain tekemistä.

olosuhteissa?

Miksi sitten lihavuusleikkaukset toimivat, ellei suoliston osan ohituksesta ole hyötyä?

Paitsi mun mies pari senttiä lyhyempi ja pari kiloa kevyempi...ärsytti aiemmin, kun se voi syödä mitä vain ja mä lihosin. No nyt oon oppinut syömään paljon vähemmän ja mullakin paino putoaa;)

Ihmiselle muodostuu rasvasoluja aina teini-ikään asti (naisilla noin 14 ikävuoteen asti). Se sitten kuinka lihava/laiha kroppa on riippuu siitä ovatko rasvasolut supistuneita vai turvonneita (tai vieläkin turvonneempia). Ei ole oikeastaan minkäänlaista rajaa kuinka turvonneeksi (ja isoksi) rasvasolu voi tulla.



Rasvasoluja muodostuu siis lapsuusaikana - mitenkö? No syödessä. Mitä enemmän syö rasvaista/sokerista/kaloripitoista ruokaa sen enemmän rasvasoluja muodostuu. Jos syö taas lapsena terveellisesti ei rasvasolujakaan muodostu niin paljon.



Ajatellaanpa sitten tilannetta että aikuisella nelikymppisellä 60kg painavalla 170cm pituisella naisella on lapsuusaikana kertynyt rasvasoluja miljoona kappaletta. Toisella samanpainoisella/-pituisella naisella niitä on kertynyt lapsuusaikana kolme miljoonaa. Jos kumpikin rupeaa syömään yli tarpeen on jälkimmäisellä naisella paljon enemmän rasvasoluja jotka rupeavat turpoamaan. Hänen olemuksensa lihoo "kolme kertaa helpommin" kuin ensimmäinen nainen koska hänellä nyt on vaan enemmän niitä turpoavia rasvasoluja. Kas kun ei käy niin että jos on enemmän rasvasoluja niin ne turpoavat vähemmän per rasvasolu kuin vähemmän rasvasoluja omaavalla ihmisellä.



Tähän perustuu myös mm. rasvaimu. Yksittäisiä rasvasoluja (rasvasolukeräytymiä) imetään pois. Koska uusia rasvasoluja ei enää muodostu aikuisiällä ei ko. kohtiin tule enää uutta rasvakertymää vaikka lihoisi.

Tietysti kun on kyse sairaalloisesta lihavuudesta niin silloin se on lähes aina saatu syömällä aikaiseksi.



MUTTA jos vertaa hieman pulleaa ja kukkakeppiä niin aivan varmasti jokin ero on. Juuri ruoansulatuksella uskon olevan merkitystä. Ystävälläni on aina maha ruikulla ja on lähes alipainoinen. Syytä ei löydy, mutta joku imeytymisongelma hänellä on. Minulla taas erittäin hyvin toimiva vatsa, ja lihon erittäin herkästi vaikka liikun paljon!



Jos vertaan itseäni mieheen, joka on laihempi, niin energiaa mulla on 1000 kertaa enemmän kuin hänellä. Se myös viittaisi johonkin sellaiseen että minun kehoni pystyy hyödyntämään jokaisen kalorin niin hyvin ettei energia lopu kesken. Mieheltä taas energia loppuu HETI jos hän vähänkin rehkii. Vai onko vain miesten ja naisten välisestä erosta kyse?



Kun on mennyt 10 tai 20 vuotta niin me varmaan saadaan jokin vastaus tähänkin ja uskon että se vastaus on, että ihmisissä on eroja. Eiköhän se ole aika itsestäänselvää, kaikilla on erilainen ruumiinrakenne, ruoansulatus, aineenvaihdunta jne.

Ihmiselle muodostuu rasvasoluja aina teini-ikään asti (naisilla noin 14 ikävuoteen asti). Se sitten kuinka lihava/laiha kroppa on riippuu siitä ovatko rasvasolut supistuneita vai turvonneita (tai vieläkin turvonneempia). Ei ole oikeastaan minkäänlaista rajaa kuinka turvonneeksi (ja isoksi) rasvasolu voi tulla. Rasvasoluja muodostuu siis lapsuusaikana - mitenkö? No syödessä. Mitä enemmän syö rasvaista/sokerista/kaloripitoista ruokaa sen enemmän rasvasoluja muodostuu. Jos syö taas lapsena terveellisesti ei rasvasolujakaan muodostu niin paljon. Ajatellaanpa sitten tilannetta että aikuisella nelikymppisellä 60kg painavalla 170cm pituisella naisella on lapsuusaikana kertynyt rasvasoluja miljoona kappaletta. Toisella samanpainoisella/-pituisella naisella niitä on kertynyt lapsuusaikana kolme miljoonaa. Jos kumpikin rupeaa syömään yli tarpeen on jälkimmäisellä naisella paljon enemmän rasvasoluja jotka rupeavat turpoamaan. Hänen olemuksensa lihoo "kolme kertaa helpommin" kuin ensimmäinen nainen koska hänellä nyt on vaan enemmän niitä turpoavia rasvasoluja. Kas kun ei käy niin että jos on enemmän rasvasoluja niin ne turpoavat vähemmän per rasvasolu kuin vähemmän rasvasoluja omaavalla ihmisellä. Tähän perustuu myös mm. rasvaimu. Yksittäisiä rasvasoluja (rasvasolukeräytymiä) imetään pois. Koska uusia rasvasoluja ei enää muodostu aikuisiällä ei ko. kohtiin tule enää uutta rasvakertymää vaikka lihoisi.

Juuri sehän selittäisi sen, miksi pullea tai lihava lapsi on väistämättä lihava myös aikuisena.

Itsekin olin suht roteva lapsi, söin vähän liiankin hyvin. Nyt 38-v minun pitää todellakin välttää kaikkea epäterveellistä tai lihon HETI. Siis yksi kunnon mässäilypäivä aiheuttaa mulla heti kilon tai parin painonnousun. OIkeasti se on aika kamalaa!

36

kaikilla on erilainen ruumiinrakenne, ruoansulatus, aineenvaihdunta jne.

Evoluution kannalta isoissakin eroissa on järkeä. Geenipoolissa tarvitaan porukkaa, joka selviää hengissä niukoista ajoista ja katovuosista. Yltäkylläsyyden aikana näillä on tietysti kurjaa.

Lopputulos oli, että kyllä, jotkut lihovat herkemmin, mutta kyse oli muutamista kiloista.

Tämä perustui paitsi aineenvaihduntaan, myös käyttäytymisseen: jotkut todella vain makaavat paikoillaan, toiset ovat kyllä paikoillaan mutta koko ajan vaihtavat asentoa, heiluttavat jalkaa tms ja kolmannet touhuavat koko ajan.

Muissa tutkimuksisa on myös havaittu, että nämä "voin syödä mitä vaan lihomatta" ihmiset itse asiassa syövät vähemmän kuin ne lihavat. Usein he eivät syö niin isoja annoksia niin lihottavaa ruokaa ja se mitä he haluavat syödä on usein keskimäärin kevyempää kuin lihavilla. He myös liikkuivat enemmän ja kuluttivat siten enemmän energiaa kuin lihavat.

olosuhteissa?

Ihmiselle muodostuu rasvasoluja aina teini-ikään asti (naisilla noin 14 ikävuoteen asti). Se sitten kuinka lihava/laiha kroppa on riippuu siitä ovatko rasvasolut supistuneita vai turvonneita (tai vieläkin turvonneempia). Ei ole oikeastaan minkäänlaista rajaa kuinka turvonneeksi (ja isoksi) rasvasolu voi tulla. Rasvasoluja muodostuu siis lapsuusaikana - mitenkö? No syödessä. Mitä enemmän syö rasvaista/sokerista/kaloripitoista ruokaa sen enemmän rasvasoluja muodostuu. Jos syö taas lapsena terveellisesti ei rasvasolujakaan muodostu niin paljon. Ajatellaanpa sitten tilannetta että aikuisella nelikymppisellä 60kg painavalla 170cm pituisella naisella on lapsuusaikana kertynyt rasvasoluja miljoona kappaletta. Toisella samanpainoisella/-pituisella naisella niitä on kertynyt lapsuusaikana kolme miljoonaa. Jos kumpikin rupeaa syömään yli tarpeen on jälkimmäisellä naisella paljon enemmän rasvasoluja jotka rupeavat turpoamaan. Hänen olemuksensa lihoo "kolme kertaa helpommin" kuin ensimmäinen nainen koska hänellä nyt on vaan enemmän niitä turpoavia rasvasoluja. Kas kun ei käy niin että jos on enemmän rasvasoluja niin ne turpoavat vähemmän per rasvasolu kuin vähemmän rasvasoluja omaavalla ihmisellä. Tähän perustuu myös mm. rasvaimu. Yksittäisiä rasvasoluja (rasvasolukeräytymiä) imetään pois. Koska uusia rasvasoluja ei enää muodostu aikuisiällä ei ko. kohtiin tule enää uutta rasvakertymää vaikka lihoisi.

Meillä tytär syö herkkuja ja paljon, jos vain saa. Myös ruoka maistuu tosi hyvin. Poika on vähempiruokainen ja herkutteleekin hillitymmin. Tytär on siro ja hoikka (jopa liiankin) ja poika taas tukevampirakenteinen.

Kyllä se on ruumiinrakenne ja perityt geenit, jotka vaikuttavat eniten.

Tuon näkee selvästi esim. meidän lapsista. Tytär on tullut isäänsä ja sen puolen sukuun eli ovat hoikkia ja siroja rakenteeltaan, vaikka söisivät mitä. Poika taas on perinyt mun sukuni rakenteen ja on tukevampi, vaikka olisi liki syömättä.

Ihan kuin aineenvaihdunta ja suoliston toimintakin, jotka myös vaikuttavat lihomistaipumukseen.



Tämähän ei tarkoita sitä, että geenit määräisivät jonkun ihmisen väistämättä lihavaksi niinkuin jotkut näyttävät asian mieltävän, vaan vain sitä, että toiset lihovat helpommin kuin toiset, samoin kuin sitä että toisten on helpompi laihdutta kuin toisten. Kaikki voivat pysyä hoikkina mutta joillakin se sujuu itsestään ja toisilta vaatii todella kovaa työtä. Suurin osa ihmisistä on sitten kai tältä väliltä.