Onko hyvät geenit huijausta vai voiko oikeesti olla sellaset geenit ettei liho helposti?

Tämähän ei tarkoita sitä, että geenit määräisivät jonkun ihmisen väistämättä lihavaksi niinkuin jotkut näyttävät asian mieltävän, vaan vain sitä, että toiset lihovat helpommin kuin toiset, samoin kuin sitä että toisten on helpompi laihdutta kuin toisten.

Se vaan ärsyttää, miten kukkakepit toitottaa joka puolella miten helppoa on pysyä hoikkana ja laihduttaa ja kuvittelevat olevansa jotain tahdonvoiman malliesimerkkejä. Grrrr.

Siten tietenkin että jo perimänsä mukaan osalla ihmisistä muodostuu rasvasoluja helpommin kuin toisilla. Eikö se ole nyt itsestään selvä asia?

että tuli ilmi että laihoilla on taipumus yliarvioida syömisensä ja aliarvioida liikkumisensa, lihavilla päinvastoin. Näissä erot oli aika isot!

Lopputulos oli, että kyllä, jotkut lihovat herkemmin, mutta kyse oli muutamista kiloista.

Tämä perustui paitsi aineenvaihduntaan, myös käyttäytymisseen: jotkut todella vain makaavat paikoillaan, toiset ovat kyllä paikoillaan mutta koko ajan vaihtavat asentoa, heiluttavat jalkaa tms ja kolmannet touhuavat koko ajan.

Muissa tutkimuksisa on myös havaittu, että nämä "voin syödä mitä vaan lihomatta" ihmiset itse asiassa syövät vähemmän kuin ne lihavat. Usein he eivät syö niin isoja annoksia niin lihottavaa ruokaa ja se mitä he haluavat syödä on usein keskimäärin kevyempää kuin lihavilla. He myös liikkuivat enemmän ja kuluttivat siten enemmän energiaa kuin lihavat.

Tämähän ei tarkoita sitä, että geenit määräisivät jonkun ihmisen väistämättä lihavaksi niinkuin jotkut näyttävät asian mieltävän, vaan vain sitä, että toiset lihovat helpommin kuin toiset, samoin kuin sitä että toisten on helpompi laihdutta kuin toisten.

Se vaan ärsyttää, miten kukkakepit toitottaa joka puolella miten helppoa on pysyä hoikkana ja laihduttaa ja kuvittelevat olevansa jotain tahdonvoiman malliesimerkkejä. Grrrr.

Ihailen ihmistä joka pysyy hoikkana vaikka hänellä on taipumus lihoa. En niinkään ihmistä joka voi syödä mitä huvittaa ja pysyy silti hoikkana.

Nyt tosin hemppa on noussut (119 oli viimeeksi) kun ei ole kierukan takia ollut menkkoja vuosiin (eivät ne ennenkään olleet runsaat). Koko ajan saa olla syömässä että ei näyttäisi ihan luurangolta. Kalliiksikin tämä tulee, kun ei viitsi energiaa pelkästä öljystä ja sokerista ottaa. Kotiäitivuosina pystyin pitämään itseni lähes normaalipainoisena jatkuvalla napostelulla suurien normaalien aterioiden lisäksi. Tästä eivät tietenkään hampaat tykkää. Nyt kun olen taas töissä niin paino vaan tippuu. Työpaikkalounas on naurettavan pieni (yksi lautasellinen) ja eihän sitä koko ajan voi välipalaakaan napsia. Usein syön lounaan lisäksi työpäivän aikana hedelmän, jogurtin ja voileivän. Silti tuntuu että koko ilta ja aamu menee tankatessa.

Täällä toinen samanlainen - minulle lihominen ei ole koskaan ollut ongelma, päinvastoin. Olen ns. läpipasko, kuten muutama muukin lähisukulainen. Muutaman päivän flunssa tms. saa painon tippumaan parilla kilolla ja niitä saa sitten tankata takaisin kuukausia, jopa vuoden.

Kahden lapsen jälkeen minulle jäi n. 5kg enemmän painoa kuin ennen raskauksia ja olin asiasta hyvin tyytyväinen. Kun palasin muutaman kotiäitivuoden jälkeen töihin ja jatkuva napostelu loppui niin paino tippui taas "Normaaliin" eli painoindeksini on taas n. 19. Hemoglobiinikin on aina ollut toi alhainen, normaalisti n. 110-115, raskausaikana rautatankkauksesta huolimatta alimmillaan 93 (eikä edes tuntunut pahalta).

Tuntuu että laihoja, heidän kroppaa ja painoa saa vapaasti kommentoida "Kauheaa kun sä olet laiha, syötkö sä koskaan mitään...", mutta ajatelkaapas voiko ylipainoiselle todeta vastaavasti "kauheaa kun sä oot lihava, asutko sä jääkaapin luona?"

katsellut 18 vuotta, ja se ei kyllä yliarvioi syömisiään. Aika tarkkaan tiedän mitä se syö ja milloin, samoin sen liikkumistottumukset (autosta tuoliin, sänkyyn, 6 kertaa kesässä golf-peli, yleensä kärryllä). Ainoa joka liiikkuu ahkeraan, on suu, joko syö tai puhuu.

että tuli ilmi että laihoilla on taipumus yliarvioida syömisensä ja aliarvioida liikkumisensa, lihavilla päinvastoin.

Siitä mikä on ongelman geneettinen ydin, siitä oli lehtijuttukin taannoin. Siis että toisten ihmisten suolisto lähettää kylläisyyssignaalia aikaisemmin kuin toisten. Näin laiha kokee syöneensä vatsansa täyteen ja olevansa tyytyväinen, kun lihavuuteen taipuvaisella signaali on vielä "ei ole tarpeeksi". Helposti kylläiseksi tuleva voi siis todeta että tulipa syötyä kunnolla ja lihavuuteen taipuva että jäi vielä nälkä.

että tuli ilmi että laihoilla on taipumus yliarvioida syömisensä ja aliarvioida liikkumisensa, lihavilla päinvastoin. Näissä erot oli aika isot!

Minä kyllä olen hieman erimieltä asiasta ainakin näin omalla kohdallani. Syön ihan karmeita määriä. Eilenkin vetäisin lounasruokalassa Pasta Carbonaraa samanlaisen satsin kun fyysistä työtä tekevät raavaat miehet + salatti, leipää ja pannaria hillon kanssa jälkkäriksi (ja olen tämmöinen 60kg hentoinen toimistotyöläinen). Aamiaisen ja lounaan välillä on pakko vetäistä jotain pientä, esim. kinkkusämpylä että jaksaa lounaaseen. Sama homma iltapäivällä eli pakko saada välipalaa ja illalla iltaruoka, iltapala ja napostelua. Liikuntani on kahden lapsen kanssa touhuamista, työmatkoja kuljen bussilla n.2-3 pv/viikko ja silloin tulee käveltyä n. 1,5km/suunta. Lenkillä käyn n. 2x vko 30-15 minuuttia kerralla.

t. bmi 19

valehtelematta 2 kertaa suuremmat annokset kun minä. Ja sen työkaverit irvii välillä sen ruokamääriä ja ennen kaikkea sen välipaloja tyyliin eikö se saa ruokaa kotona. Ja lisäksi iltaisin pupeltaa suklaata ja kekesejä kakkuja, salaattia syö kerran kuussa, hedelmiä vaan hedelmäsalaatissa.

Nyt tosin hemppa on noussut (119 oli viimeeksi) kun ei ole kierukan takia ollut menkkoja vuosiin (eivät ne ennenkään olleet runsaat). Koko ajan saa olla syömässä että ei näyttäisi ihan luurangolta. Kalliiksikin tämä tulee, kun ei viitsi energiaa pelkästä öljystä ja sokerista ottaa. Kotiäitivuosina pystyin pitämään itseni lähes normaalipainoisena jatkuvalla napostelulla suurien normaalien aterioiden lisäksi. Tästä eivät tietenkään hampaat tykkää. Nyt kun olen taas töissä niin paino vaan tippuu. Työpaikkalounas on naurettavan pieni (yksi lautasellinen) ja eihän sitä koko ajan voi välipalaakaan napsia. Usein syön lounaan lisäksi työpäivän aikana hedelmän, jogurtin ja voileivän. Silti tuntuu että koko ilta ja aamu menee tankatessa.

Täällä toinen samanlainen - minulle lihominen ei ole koskaan ollut ongelma, päinvastoin. Olen ns. läpipasko, kuten muutama muukin lähisukulainen. Muutaman päivän flunssa tms. saa painon tippumaan parilla kilolla ja niitä saa sitten tankata takaisin kuukausia, jopa vuoden. Kahden lapsen jälkeen minulle jäi n. 5kg enemmän painoa kuin ennen raskauksia ja olin asiasta hyvin tyytyväinen. Kun palasin muutaman kotiäitivuoden jälkeen töihin ja jatkuva napostelu loppui niin paino tippui taas "Normaaliin" eli painoindeksini on taas n. 19. Hemoglobiinikin on aina ollut toi alhainen, normaalisti n. 110-115, raskausaikana rautatankkauksesta huolimatta alimmillaan 93 (eikä edes tuntunut pahalta). Tuntuu että laihoja, heidän kroppaa ja painoa saa vapaasti kommentoida "Kauheaa kun sä olet laiha, syötkö sä koskaan mitään...", mutta ajatelkaapas voiko ylipainoiselle todeta vastaavasti "kauheaa kun sä oot lihava, asutko sä jääkaapin luona?"

Ne on varmaan sun kaltaisilta ihmisiltä sitten sellaiset kommentit mitä täältäkin lukee: "että miten imetys laihduttaa liikaakin" ja miten helppoa arkiliikunta on lasten kanssa ja miten sekin laihduttaa. Mua imetys on aina LIHOTTANUT ja lasten jälkeen olen lihonut ainakin 8 kiloa. Juuri siitä syystä että mulle ei riitä joku löntystely.

Itsekin uskon siihen, että yksi iso syy toisten laihuuteen ja toisten lihavuuteen on juuri se, miten paljon touhuaa. Toiset makoilee sohvalla, toiset taas tekevät jotain koko ajan.



Minä saan syödä melkein mitä vain, enkä liho, mutta toisaalta en kyllä hereillä ollessani juurikaan koskaan ole paikallani. Jos olenkin, en tuijota telkkaria vaan luen esim. kirjaa tai päivän lehteä. Töissä teen koneella hommia noin puolen tunnin pätkissä, ja loikkaan sitten tekemään jotain muuta vähäksi aikaa, esim. mapittamaan. Kotona touhuan koko ajan jotain, joko lasten kanssa tai sitten siivoan, kokkaan jne. Pääsääntöisesti olen koko ajan liikkeessä, ainakin aivot tekee hommia, ja sehän kuluttaa myös energiaa.

Mutta siis ajattele miten hyvä sulla on!!

Ne on varmaan sun kaltaisilta ihmisiltä sitten sellaiset kommentit mitä täältäkin lukee: "että miten imetys laihduttaa liikaakin" ja miten helppoa arkiliikunta on lasten kanssa ja miten sekin laihduttaa.

Imetys on aina laihduttanut minut 45-kiloiseksi (pituutta 165 cm). Esikoisen imetys käsekettiin lopettamaan, että en ihan kuihtuisi (vauva kasvoi hyvin mutta minä laihduin). Pienikin arkiliikunta pakottaa lisäämään päivään 3. lämpimän aterian. Hampaiden kiille vaurioitunut jatkuvasta syömisestä (ei oksentelusta). Kaikki vaatteet roikkuvat päällä. Päivä pitää suunnitella niin että voi syödä parin tunnin välein. Jatkuvaa huomauttelua anorektisuudesta. Juu, on tosi kivaa.

En kuitenkaan väitä että laihduttaminen olisi helppoa. Mä ainakin olen sellainen syöppö ja nautiskelija, että olisi kamalaa vähentää syömisensä minimiin, eikä voisi syödä sitä mitä tekee mieli. En varmasti onnistuisi kun nytkin liikkuminen jää vähälle, vaikka sitä pitäisi harrastaa muutenkin kuin laihuuden vuoksi.

Lisäksi tässäkin ketjussa monet ovat kommentoineet tyyliin "kyllähän geenitkin varmasti vaikuttaa MUTTA myös - (ja sitten tähän joku periytyvä ominaisuus)". Eli ne geenit.

"Kyllähän kaikki tuon tajuaa"

Tämähän ei tarkoita sitä, että geenit määräisivät jonkun ihmisen väistämättä lihavaksi niinkuin jotkut näyttävät asian mieltävän, vaan vain sitä, että toiset lihovat helpommin kuin toiset, samoin kuin sitä että toisten on helpompi laihdutta kuin toisten.

Se vaan ärsyttää, miten kukkakepit toitottaa joka puolella miten helppoa on pysyä hoikkana ja laihduttaa ja kuvittelevat olevansa jotain tahdonvoiman malliesimerkkejä. Grrrr.

Tämähän ei tarkoita sitä, että geenit määräisivät jonkun ihmisen väistämättä lihavaksi niinkuin jotkut näyttävät asian mieltävän, vaan vain sitä, että toiset lihovat helpommin kuin toiset, samoin kuin sitä että toisten on helpompi laihdutta kuin toisten.

Se vaan ärsyttää, miten kukkakepit toitottaa joka puolella miten helppoa on pysyä hoikkana ja laihduttaa ja kuvittelevat olevansa jotain tahdonvoiman malliesimerkkejä. Grrrr.

Muuta on ihan turha väittää. Se on vain yksinkertaista että jos syö enemmän kuin kuluttaa niin lihoo. Eikä se läski tyhjästä ilmesty.

tarkoitetaan kun puhutaan geenien vaikutusta lihavuuteen.

Muuta on ihan turha väittää. Se on vain yksinkertaista että jos syö enemmän kuin kuluttaa niin lihoo. Eikä se läski tyhjästä ilmesty.

jossa mitattiin paljonko energiaa eri puuhat kuluttavat. Esim. jalan vispaus, sormien naputtelu pöytään ja muu vastaava paikallaan tehtävä "liikunta" jota moni ei huomaa edes tekevänsä, saattaa vuorokaudessa viedä saman verran energiaa kuin tunnin pyöräily

Itsekin uskon siihen, että yksi iso syy toisten laihuuteen ja toisten lihavuuteen on juuri se, miten paljon touhuaa. Toiset makoilee sohvalla, toiset taas tekevät jotain koko ajan.

Minä saan syödä melkein mitä vain, enkä liho, mutta toisaalta en kyllä hereillä ollessani juurikaan koskaan ole paikallani. Jos olenkin, en tuijota telkkaria vaan luen esim. kirjaa tai päivän lehteä. Töissä teen koneella hommia noin puolen tunnin pätkissä, ja loikkaan sitten tekemään jotain muuta vähäksi aikaa, esim. mapittamaan. Kotona touhuan koko ajan jotain, joko lasten kanssa tai sitten siivoan, kokkaan jne. Pääsääntöisesti olen koko ajan liikkeessä, ainakin aivot tekee hommia, ja sehän kuluttaa myös energiaa.

Esim. jalan vispaus, sormien naputtelu pöytään ja muu vastaava paikallaan tehtävä "liikunta" jota moni ei huomaa edes tekevänsä, saattaa vuorokaudessa viedä saman verran energiaa kuin tunnin pyöräily

Hermoheikot ihmiset, joitten pitää koko ajan näprätä jotain pysyäkseen kasassa ja purkaakseen jännitystä. Ehkä se sitten pitää juuri tällä tasolla paikkansa, että lihavat on leppoisia.

jotkut ovat luonnostaan hoikkia ja toiset sitten taas pulleita. Saamme sellaiset geenit kuin satumme saamaan.

jos haluaa hoikat geenit?

tai pitäiskö sanoa: OLI

35 vuotiaaksi asti sain syödä mitä tahansa miten paljon tahansa, mutta paino ei vain noussut, ei millään. ja 2 lastakin oli, joiden jälkeen paino vain laski entisestään.

Nyt 41 vuotiaana ja neljän äitinä ei ole enää tuota ongelmaa :)

Ehkäpä ikä on tehnyt tehtävänsä, mutta nyt on kiloja tullut. Onneksi lähtötilanne oli sellainen, että nää kilot ei haittaa :)