Onko hyvät geenit huijausta vai voiko oikeesti olla sellaset geenit ettei liho helposti?

mun isän suvussa on tällaiset. Se itse on pelkkää luuta ja lihasta ja ikää melkein 60v. Ei oo koskaan ollut ees pullea vaikka syö mitä vaan ja kuinka paljon vaan. Tietty fyysinen työ tekee osansa. Sillä on 8 sisarusta, joista suurin osa naisia. Kaikki hoikkia ja ollu aina. Myös molemmat sen vanhemmat hoikkia. Mun äitin suvussa taas taipuisuutta helposti lihomiseen. Minä itse lihon tosi helposti, mutta myös laihdun nopsaa. Ainakin mahasta. Mun molemmat veljet on hoikkia, en tiedä miten syövät.

Eli jos 40-vuotias syö yhtä paljon kuin söi 20-vuotiaana, lihoo varmasti.

jos haluaa hoikat geenit?

Ihmisellä voi olla vaikka millaset "lihavuusgeenit" ja olla silti itse hoikka, jos tekee töitä sen eteen. Ei kaikki anna ittensä paisua pullataikinaksi sillä syyllä, että se on meillä suvussa. Toiset taistelee vastaan. Ennemmin pitäis ehkä kattoo puolison vanhempia ja sukua, jos tällain lähtee pulisoa hakemaan. :)

eli syö luonnostaan terveellisesti ja liikkuu riittävästi. eikä edes koe sitä työlääksi jos on syntymästään asti tehnyt niin.. tää on vain tällainen mun ajatus.

Esim. itsestäni huomaan että pahimpia lihottajia ovat sokeriset tuotteet. Jäävät tuohon vatsanseudulle heti. Äidilläni ja veljelläni sama juttu. Niitä siis vältän. Epäilen että sokeriaineenvaihdunnalla on jotain tekemistä tuon kanssa, diabetesta on suvussa.

Ei kuitenkaan tiedetä vielä tarkasti, miten ne toimivat. Asiaa tutkitaan paljon.

Mun tyttäreni on ihan samanlainen. Ollaan molemmat hoikkia vaikka syödään ihan normaalisti. Raskauskilotkin on lähteneet ihan itsestään, kiinteyttää on vaan tarvinnut.



Äitini oli ihan samanlainen nelikymppiseksi asti, sitten rupesi vähän jo lihomaankin, ei se lihava ole vieläkään mutta iän pulskistumista on.

Mun tyttäreni ei liho, vaikka söisi mitä. On perinyt nää geenit mieheltäni. Valitettavasti mä itse olen ihan toisenlaista tyyppiä :(. Meidän poikamme on sitten perinyt minun geenini ja on ihan eri tyyppinen ruumiinrakenteeltaan, kuin sisarensa.

Ikää 39, kaksi lasta ja syön normaalin kotiruuan lisäksi mielesäni paljon herkkuja (karkkia, suklaata, jätskiä, metvurstia, juustoja jne).



Toivottavasti vähän lihoisin, kun ylitän 40-vuoden rajapyykin :)

Kai mulla sitten on. Mä syön karkkipussin/suklaalevyn päivässä ja muutaman sipsipussillisen viikossa. Lisäksi tietty normaalit kaksi lämminta ateriaa kunnon lisukkeineen, välipala, aamiainen ja iltapala. Napostelen jatkuvasti jotain herkkua.



Toki tällä hetkellä imetän, mutta en mä kyllä ilman imetystäkään oo lihonut vaikka samaan tahtiin herkuttelenkin... Päinvastoin, nytkin alkaa jo kylkiluut paistamaan kun paino ei vaan meinaa pysyä.

Meidän suvussa on selvästi nähtävissä monessa sukupolvessa "tyyppi" joka on syntymästään kuolemaan hoikka. Ja sitten on taas semmoinen "roteva" linja. ja se roteva linja lihoo helposti, on oltava tosi tarkkana että liikkuu tarpeeksi ja syö terveellisesti. Se hoikka linja saattaa jossain elämän vaiheessa lihoa, mutta on silti hennonoloinen. Tietysti elämäntavat vaikuttaa, mutta on oikeesti aivan eri tyypiisiä rakenteita. Ja onhan ihan eri asia se että pysyy hoikkana kuin se että joka asia täytyy erikseen miettiä Ei voi verrata

voin syödä mitä tahansa ilman lihoamista. Toisaalta mikään ei tunnu imeytyvän elimistöön, olen jatkuvasti aneeminen ilman syytä.

Meillä on kanssa hoikka suku, ts. äidin puolen suku. Sukuun naidut puolisot erottaa helposti.



Me syödään ihan tavallista ruokaa. Aika harvoin mitään kermakastikkeita tms. Mutta karkkia ja keksiä sitten taas usein.

Tai ainakin uskon että hyvät geenit voi (tiettyyn pisteeseen asti) auttaa pysymään hoikkana muita helpommalla. Mutta se, että joko lihavuus tai laihuus olisi TÄYSIN geenien ansiota on varmasti täyttä tuubaa, aina ne elämäntavatkin näkyy tavalla tai toisella vartalossa.



Itse olen aika laiska liikkuja, ja ruokailutottumuksetkin saisivat monet pyörittelemään silmiään. Siitä huolimatta olen aina pysynyt hoikkana. Siskoni taas elää paljon terveellisemmin, mutta on koko elämänsä saanut kamppailla pyöristymistä vastaan. Tässä asiassa tulen selvästi isääni ja sisko äitiini. Ja melkein jokaisessa muussakin asiassa minä tulen enemmän isääni ja sisko äitiini. Tähän siis perustan uskoni geenien vaikutuksesta.

Helposti lihova pärjää helpommin hengissä vaikka orjalaivan kyydissä, tai kylmässä pohjoisessa, missä ravintoa ei ole tuhlattavaksi. Sitten meidän oloissamme se sitten näkyy lihomisena.



Mutta harva nuori ihminen lihoo normaalilla ruokavaliolla, kyllä siinä on jo herkkuja napsittu, jos nuori ihminen on lihava. Ja toisaalta harva keski-ikäinen saa oikeasti syödä mitä vaan lihomatta.

olisikohan laktoosin siedollakin jotain tekemistä asian kanssa, minä ainakin saan ripulin 15 minuutissa jos hiukankin laktoosia syön. Eipä jää mahaan mitään mikä lihottaa. Mutta geeneissähän se laktoosinsietokin lienee.

itellä on nyt takana vuoden mittainen "kuuri": ei mitään liikuntaa (paitsi kolme alle kouluikäistä lasta), iltapalana sipsii, karkkii ja viikonloppuisin olutta ja viiniäkin.. ja mä oon LAIHTUNU!