Sunnuntait 1970-80-luvuilla?

Hyi kamala. Mahtoi olla kauheeta aikaa

juotiin kiljua ja pullo-olutta, kuunneltiin radioo.

Isäni kuunteli radiosta jotain sävellahjaa tms. ohjelmaa. Televisiosta ei ennen viittä tullut mitään. Paitsi lastenohjelmia aamulla pari tuntia, ei suinkaan koko aamu eikä ennen yhdeksää.

Yleensä leikin sisareni kanssa, silloin kun se viitsi tai ei kiukutellut jostain, luin sarjakuvia ja selailin tietosanakirjoja ja kartastoja. Joskus lähdin/lähdimme metsäretkelle tai leikin ulkona joko siskon kanssa tai yksin.

Maaseudulla se oli päivä siinä missä muutkin. Lehmät lypsettiin ja ruokittiin aamuin illoin. Peltotöitäkin tehtiin, mikäli säät salli.

Käytiin kävelylenkillä tai pyörällä, ja ajateltiin. Tv-sarjat ja kirjoja luettiin. Osalla oli läksyjä. Kylässä kävi joskus joku vanhempien tuttu tai soiteltiin kaverin kanssa. Leluilla leikittiin.

No eipä silloinkaan kirkossa käyty juuri enempää kuin nykyaikana. Ihan yhtä tyhjinä ammottivat kirkkosalit. Suomalaiset on jo ainakin sata vuottaa olleet hyvin sekulaaria kansaa.

1970-luvun sunnuntait lähinnä luin. Koulukirjoja, myöhemmin tenttikirjoja, ja niiden lisäksi niin paljon kaunokirjallisuutta kuin ehdin. Lukutoukka siis.

Joinakin vuosina tosin olin sellaisissa kesätöissä, joita tehtiin myös sunnuntaisin. Silloin ei jäänyt aikaa sunnuntailueskeluun.

1980-luvulla olin jo työelämässä, joten tenttikirjallisuutta ei enää ollut luettavaksi. Muu himolukeminen jatkui, ja sunnuntait tarjosivat siihen oivallisen tilaisuuden.

Isä katsoi tv:stä jalkapalloa, äiti silitti pyykkiä ja stressasi maanantain tuloa. Oli ahdistava ilmapiiri ja sen takia ehkä omat sunnuntaitkin ovat olleet ajoittain ahdistavia. Olen tietoisesti pyrkinyt eroon sunnuntain angstista. Usein käytiin myös kylässä vanhempien sisaruksilla. Siellä istuttiin ja pönötettiin kahvipöydässä tai tv:n ääressä ja tylsistyttiin lisää.

Ikinä ei käyty esim uimahallissa, puistoissa, elokuvissa, ulkona syömässä tai jossain muualla tekemässä jotain kivaa.

Sunnuntait olivat meidän perheessämme todella leppoisia (koska koko lauantaipäivä huhkittiin kotitöitä ja lopuksi rojahdettiin saunan jälkeen kaikkemme antaneina puhtaiden vällyjen väliin, eikä mitään jäänyt tekemättä tai kiveä kääntämättä).

Sunnuntaina nukuttiin pitkään. Tehtiin mitä päähän pälkähti. Äiti laittoi vähän parempaa ruokaa, joskus joku leipoi. Ei ollut velvollisuuksia eikä missään asioilla voinut käydä, koska joka paikka oli kiinni. Joskus kävi vieraita kahvilla tai itse kävimme jossain vastaavasti.

Itse asiassa kaipaan sitä entisaikojen sunnuntaifiilistä. Päivä oli todella pitkä. Ikinä ei kuitenkaan ollut tylsää, koska tylsyys keksittiin vasta 2000-luvulla.

Telkussa ohjelmat alkoivat aikaisemmin kuin muina päivinä. Oliko jopa kolmelta iltapäivällä tai jotain. Tämä 70/80-luvun vaihteessa.

Käytiin sukulaisten luona kylässä. Äiti laittoi talouskyljyksiä ruuaksi. Hiihdettiin talvella.

70-luvulla laitettiin sunnuntaisin pyhäpuku päälle, eli suorat housut, valkoinen paita ja pyhäkengät, eli ne paremmat kengät jalkaan. Kakarat ei saaneet rypeä ulkona vaan piti olla siististi niiden pyhävaatteiden kanssa ja yleensä käytiin vierailulla sukulaisten luona, tai sitten kaupungilla kävelemässä.

Käytiin kylässä tietysti ja toivottavasti siellä olisi hyvää nisua tarjottavana.

Lapsena leikittiin sisällä ja ulkona. Teininä podettiin krapulaa, istuskeltiin jossain kavereiden kanssa ja muisteltiin edellisillan toilailuja.

Vierailija kirjoitti:

Hyi kamala. Mahtoi olla kauheeta aikaa

Päinvastoin. Monessa suhteessa parempaa kuin nyt.

Sunnuntai oli lepopäivä. Silloin tehtiin töitä viikolla.

Luin satuja ja piirsin. Joskus käytiin sukulaisten luona kylässä. Tai sitten vain olin ja kuuntelin sitä radiota. Haikea pohjavire kuitenkin koska huonenna oli taas p*ska koulu. En oikeasti viihtynyt siellä yhtään.

Sunnuntaiden tähtihetki: Pieni talo preerialla

Hyi, kun puistattaa 70-luvun sunnuntait. Äiti oli uskovainen ja sunnuntaina ei saanut tehdä mitään muuta kuin koulujuttuja. Jestas, että ne päivät oli pitkiä. Jumalanpalvelus oli pakko kuunnella radiosta, äiti teki samaan aikaan ruokaa ja lauloi mielenosoituksellisen kovaa virsiä. Isä kuunteli illalla radiosta ohjelmaa Musiikkia ja urheilua, että minä vihasin sitä. Aikuisiällä olen nauttinut sunnuntaista, ne on leppoisia päiviä.

Luin satuja ja piirsin. Joskus käytiin sukulaisten luona kylässä. Tai sitten vain olin ja kuuntelin sitä radiota. Haikea pohjavire kuitenkin koska huonenna oli taas p*ska koulu. En oikeasti viihtynyt siellä yhtään.

Sunnuntaisin tuli Pieni talo preerialla.