Miten saan miehen tajuamaan, että klo 20.30-21 laitetaan lapsia nukkumaan eikä katsota telkkaria?!
En käsitä, mitä miehen päässä oikein liikkuu. Hän tietää aivan mainiosti sopimuksemme, jonka mukaan lasten täytyy olla arki-iltaisin sängyssä klo 21. Herätys on aamulla klo 7, joten tuosta ajasta ei voi juuri joustaa.
Jostain syystä hänellä on kuitenkin joku ihme päähänpinttymä lösähtää telkkarin ääreen JUURI nukkumaanmenoaikaan. Okei okei, tuleehan silloin urheiluruutu, mutta sen voi nykytekniikalla helposti tallentaa tai pysäyttää ja katsoa hetken päästä.
Mutta ei. Ukko rojahtaa väkisin sohvaan, vaikka kuinka olisimme sopineet, että jomman kumman tai molempien lasten iltatoimet kuuluvat hänelle. Sitten jos patistan häntä, niin hän vakuuttelee kyllä hoitavansa homman. Kyllä hän sen varmasti hoitaisikin, mutta omassa aikataulussaan (lue: lapset ovat petissä klo 22, ei klo 21).
Inhoan yli kaiken sitä, että joudun patistelemaan aikuista miestä ja vielä lasten kuullen. Mutta ellen patistele, niin mitään ei tapahdu ja minä joudun hoitamaan sen työn, joka on sovittu miehen tehtäväksi.
Tästä telkkarinkatsomisajastakin on meillä puhuttu moneen otteeseen, mutta kun se ei mene jakeluun.
Mikä siinä on niin helevetin vaikeaa?????????
Kommentit (118)
tuon takia. ja kuuntele telkkaa kuulokkeilla. Minä hoidan sänkyynpatistelun, koska mies on niin nössö ettei se saa lapsia tottelemaan. Mies käy siitten toivottamassa hyvätyöt kun lapset on sängyssä.
lasken että on "nukuttamista" se aika joka alkaa siitä kun pienimmälle annetaan iltapalaa, luetaan ehkä pikkuinen satu, harjataan hampaat, pissatetaan ja halitaan. Sitten vasta kun pienin on nukahtanut niin aloitamme yleensä isompien "nukuttamiset". Ja vaikka ovat kohta 8-vuotiaita niin totta h***ssä heitäkin pitää vielä patistaa tekemään sitä sun tätä! Muuten roikkuisivat olkkarissa kirjoja lukien tai muuta mikä nyt sattuu kiinnostamaan. Että kyllä siihen vielä aikuisen täyttä panosta tarvitaan.
Pidän myös kunnon iltapalaa tärkeänä ja valvon yleensä vielä sitäkin että syövät sen kunnolla. Sitten meillä luetaan, miehen toimesta, vielä kunnon iltasatukin joka isommille on jo pidempi juttu. Tärkeä heille kaikille! Sitten patistamme harjaamaan yms. ja menemme ylös toivottamaan hyvät unet.
Yhteensä tähän menee kyllä joku ilta joku 1½ h kun lapsia on kolme ja haluaa antaa sitä aikaa jokaiselle. Istun yleensä aina hetken sängyn vieressä juttelemassakin. Ajattelen että ehkä muistavat sen sitten lämmöllä myöhemmin?
Mun lapsuudenkodissa oli just tuollaista että menin vain itse nukkumaan eikä kukaan tullut koskaan mitään juttelemaan tai halaamaan:(. Kerran eräs sukulaistäti oli luonamme ja hän kävi sänkyni vieressä kun olin menossa nukkumaan ja jutteli niitä näitä mun päivästä. Se oikein pysäytti mut, että hei voiko näinkin olla! Miten mukava tunne se oli että joku välitti! Sen tunteen yritän välittää lapsillenikin, hällä väliä jostain 9:n sarjoista joista joku täälläkin kirjoitti.
"Kyllä tän voi vielä katsoa, mutta sitten heti nukkumaan..." ..
...miehet on ikuisia lapsia.
isä houkuttelee aina lapsetkin tv:n ääreen. Milloin discoveryltä tulee jotain lapsia kiinnostavaa tai Jimiltä joitain hengenvaarallisia tilanteita. "Kyllä tän voi vielä katsoa, mutta sitten heti nukkumaan..."
Usein ne klo 20-21 tulevat ohjelmat eivät edes sovi lapsille ollenkaan. Yksikin päivä lenteli vaan ruumiinosia jossain hupiohjelmassa ja konekivääri lauloi.
Mies istuu telkan edessä vaikka sieltä ei edes tule "mitään". Kun sanon että tallenna se ohjelma (vaatii ihan kokonaista yhden napin painalluksen) niin vastaus on että ei tää ole mikään tärkeä ohjelma, mutta silti sitä takapuolta ei saa sohvasta irti.
Aamulla sitten sama taisto. Lapset herätetään klo 7 ja 7.25 pitäisi olla lähtövalmiina. Lähes joka aamu koko pesue (mies mukaanlukien) tuijottaa Pikkuakkosta vielä klo 7.15 eikä mitään aamutoimia ole vielä tehty. On sovittu että mies hoitaa aamulla lapset kuntoon ja minä itseni. Mies jää sitten vielä rauhassa omiin aamutoimiinsa kun me muut lähdetään päiväkotia kohden. Käytännössä mä saan aina patistella lapset hampaidenpesulle ja vaatteisiinsa. Ärr ja murr..
Miehellä ei ole oikein tajua ajankulusta. Kun minä hoidan yksin lasten iltatoimet, lapset ovat sängyssä tuntia aikaisemmin kuin jos mies tekee saman. Vaikka siis saatamme aloittaa samaan aikaan! Miehellä vain menee koko touhuun tunti enemmän. Uskomatonta.
Aamuisin taas koko porukka myöhästyisi, jos minä en olisi hoputtamassa. Jos kyse olisi vain miehen omasta ehtimisestä, en todellakaan puuttuisi siihen mitenkään. Saisi hoitaa tai olla hoitamatta itsensä töihin aivan omana tahtiinsa.
Mutta kun huolehdittavana on myös yhden lapsen ehtiminen kouluun ja kahden päiväkotiin, niin hommasta ei tulisi mitään jos mies tekisi sen yksin. Houkuttaisi kyllä hirveästi sysätä koko vastuu hänelle, mutta en uskalla. Lapset varmasti myöhästyisivät ainakin puoli tuntia ja koska lähdemme aina yhdellä autolla koko perhe, niin minäkin myöhästyisin töistä, arviolta tunnin.
:(
Eikö olisi vitsikästä vain istua vieressä ja katsoa kun mies ei ymmärrä lainkaan mitä häneltä odotetaan!
...Houkuttaisi kyllä hirveästi sysätä koko vastuu hänelle, mutta en uskalla...
Olin asioilla ja tulin myöhemmin kotiin. Kun tulin kotiin klo 20.15, mies korjaa polkupyörää ulkona ja sanoo että lapsi on iltapesulla ja menossa juuri nukkumaan. Riemastuin tosi paljon. Mies oli vakuuttanut minulle että hän hoitaa lapsen nukkumaan kahdeksaksi. Kun menin sisälle, lapsi istui vessanpöntöllä lukemassa akkaria eikä suihkuunmenosta ollut tietoakaan. Niinpä minä patistelin lapsen pikaisesti suihkuun ja hampaita pesemään. Lapsi meni sänkyyn klo 20.45. Isä tuli ulkoa sisälle klo 21.05 ja meni tömistelemään lapsen huoneeseen toivottavaan hyvät yöt....
Jos lasten nukkumaanmeno siirtyy puolella tunnilla tai tunnilla, niin so what? Kyllä ne joskus ottaa univelkansa takaisin, onhan viikonloput sitä varten.
Tykkään itsekin katsella telkkaria iltaisin, joten ymmärrän ap:n miestä. Siksi meillä vältetään ylimääräisiä nukuttamisrituaaleja. Iltapalan ja hampaiden pesun jälkeen ohjaan lapsen sänkyynsä ja siellä se saa itsekseen leikkiä kunnes nukahtaa. Joskus aiemmin, joskus myöhemmin.
Silloin teille jää vielä mukava aikuisten iltahetki.
Kun muuten ei ole sitä yhteistä aikaa tai mitään kahdenkeskisiä "laatumatkoja" niin ollaan kahdestaan iltaisin :) Eihän miestä kiinnostaisi nuo nukkumaanlaittamiset jos sen jälkeen odottaa kiukkuisena huutava akka ja pyykin viikkaus. Kahdeksalta alkaa "aikuisten ilta".
Hänellä ei vieläkään ole mitään hajua kuinka kauan menee erinäisiin toimiin varsinkin lasten kanssa.
Jos hän on joskus ollut yksin vastuussa aikatauluista, niin hän on aina myöhästynyt reilusti.
On se kumma että saa vuodesta toiseen vääntää rautalangasta että lasten iltatoimiin (syömisestä pesujen kautta sänkyyn) menee joka päivä se melkein tunti. Jos 19.45 lapsi vasta on aloittelemassa iltapalan syöntiä ja sitten on vielä ohjelmassa saunomista, ei mitenkään ole mahdollista että hän olisi pedissä klo 20. Mies kun hövelisti lupaa lapsille että mennään vaan saunaan tms. vaikka kello on jo vaikka mitä.
Ja todellakaan muuten asialla ei olisi väliä mutta väyneiden lasten pakkoherätys aamulla ja vaatteiden tappelu päälle yms. ei ole yhtään kivaa. (Ja se on minun hommani.)
Jos lasten nukkumaanmeno siirtyy puolella tunnilla tai tunnilla, niin so what? Kyllä ne joskus ottaa univelkansa takaisin, onhan viikonloput sitä varten. Tykkään itsekin katsella telkkaria iltaisin, joten ymmärrän ap:n miestä. Siksi meillä vältetään ylimääräisiä nukuttamisrituaaleja. Iltapalan ja hampaiden pesun jälkeen ohjaan lapsen sänkyynsä ja siellä se saa itsekseen leikkiä kunnes nukahtaa. Joskus aiemmin, joskus myöhemmin.
koululaiselle se puolen tunnin univaje voi heikentää oppimiskykyä merkittävästi ja lisätä levottomuutta koulussa. Ei todellakaan ole mikään mitättömän pieni juttu.
Jos lasten nukkumaanmeno siirtyy puolella tunnilla tai tunnilla, niin so what? Kyllä ne joskus ottaa univelkansa takaisin, onhan viikonloput sitä varten.
Minusta viikonloput ovat sitä varten, että on aikaa olla rauhassa kotona, viettää aikaa perheen parissa ja myös levätä työ- ja kouluviikon jälkeen.
Vanhempien tehtävä on huolehtia, ettei lapsille kerry univelkaa kuin aivan poikkeustapauksissa. Säännöllinen unirytmi ja nukkumaanmenon rauhoittaminen ovat avainasioita tässä.
Hänellä ei vieläkään ole mitään hajua kuinka kauan menee erinäisiin toimiin varsinkin lasten kanssa. Jos hän on joskus ollut yksin vastuussa aikatauluista, niin hän on aina myöhästynyt reilusti. On se kumma että saa vuodesta toiseen vääntää rautalangasta että lasten iltatoimiin (syömisestä pesujen kautta sänkyyn) menee joka päivä se melkein tunti. Jos 19.45 lapsi vasta on aloittelemassa iltapalan syöntiä ja sitten on vielä ohjelmassa saunomista, ei mitenkään ole mahdollista että hän olisi pedissä klo 20. Mies kun hövelisti lupaa lapsille että mennään vaan saunaan tms. vaikka kello on jo vaikka mitä. Ja todellakaan muuten asialla ei olisi väliä mutta väyneiden lasten pakkoherätys aamulla ja vaatteiden tappelu päälle yms. ei ole yhtään kivaa. (Ja se on minun hommani.)
Jos lasten nukkumaanmeno siirtyy puolella tunnilla tai tunnilla, niin so what? Kyllä ne joskus ottaa univelkansa takaisin, onhan viikonloput sitä varten.
Mutta valitettavasti se ei kaikilla lapsilla toimi. Liian vähinkiin uniin tottuu. Meidän lapset eivät koskaan viikonloppuisinkaan nuku pidempään, vaikka ovat jo vähän isompia, eivät mitään vauvoja. Jos heitä ei patisteltaisi sänkyihin ajoissa iltaisin niin ei siitä mitään tulisi.
Ehkä on sitten olemassa myös toisenlaisia lapsia, niitä jotka menevät tosiaan itse nukkumaan??
Olen jopa kuullut sellaisista jotka nukahtavat vaikka lattialle jos nukuttaa. Meillä ei ole sellaisia näkynyt ja lapsia on 3 kpl.
Mä en oikein ymmärrä joitain näitä vastauksia. Niistä paistaa se ymmärtämättömyys läpi, että on tosiaan myös lapsia joita pitää nukuttamalla nukuttaa. Ei toimi että aikuinen vain sanoo että nyt mars harjaamaan hampaat ja sitten nukkumaan! Leikkisivät siellä varmaan vielä klo 24:kin...
Niin tutulta kuulostaa tämäkin:
Jos 19.45 lapsi vasta on aloittelemassa iltapalan syöntiä ja sitten on vielä ohjelmassa saunomista, ei mitenkään ole mahdollista että hän olisi pedissä klo 20. Mies kun hövelisti lupaa lapsille että mennään vaan saunaan tms. vaikka kello on jo vaikka mitä.Ja todellakaan muuten asialla ei olisi väliä mutta väyneiden lasten pakkoherätys aamulla ja vaatteiden tappelu päälle yms. ei ole yhtään kivaa. (Ja se on minun hommani.)
Sama sota käytiin meillä ja kun asia ei mennyt kaaliin hyvällä niin seuraavilla aseilla meni: Eli sovittiin että toinen hoitaa iltapalat ja pesut niin toinen hoitaa keittiön siivouksen (käsitiskit jne). Mies huomasi aika nopsaan että oli tylsää ruveta siivoamaan kun MINÄ olin rojahtanut sohvalle telkkaa katsomaan hoidettuani lapset sänkyyn. Samalla sovimme sen että pikkukakkosen jälkeen lasten nukahtamiseen asti vain olohuoneen telkka on kiinni, jos haluaa katsoa jotain niin makkarin telkasta (olimme kumma kyllä samaa mieltä että liika televisio on pahasta lapsille). No, mies huomasi myös aika nopsaan että toisaalta on mukavampaa olla yhdessä koko perheenä olkkarissa, keittiössä, pihalla tms kuin istua kyhjöttää yksin makkarin telkkaa katsomassa. Tämä sääntö on sen verran "lieventynyt" että nyt esim. yleisurheilun aikaan olkkarin telkka oli päällä kun se kiinnosti meidän lapsiakin (harrastavat urheilua), paitsi taas telkka meni kiinni iltatoimien aikana.
Ehkä mulla on vaan sangen kehityskykyinen mies mutta nyt meillä homma toimii. Iltatoimien aikaan lapset ja yhdessäolo on pääasia, ei se mölytoosa jota televisioksi kutsutaan.
Ja päiväkotielämä päivälepoineen saattaa sekoittaa rytmin, eikä uni tule pakottamallakaan ennen klo 22 jos on nukuttu päiväunet.
Olen huomannut ettei ainakaan meidän lasta voi pakottaa nukkumaan. Se nukahtaa jos on nukahtaakseen (klo 20-22 välillä) ja nukkuu viikonloppuisin tarvittaessa pitempään.
Sama sota käytiin meillä ja kun asia ei mennyt kaaliin hyvällä niin seuraavilla aseilla meni: Eli sovittiin että toinen hoitaa iltapalat ja pesut niin toinen hoitaa keittiön siivouksen (käsitiskit jne). Mies huomasi aika nopsaan että oli tylsää ruveta siivoamaan kun MINÄ olin rojahtanut sohvalle telkkaa katsomaan hoidettuani lapset sänkyyn. Samalla sovimme sen että pikkukakkosen jälkeen lasten nukahtamiseen asti vain olohuoneen telkka on kiinni, jos haluaa katsoa jotain niin makkarin telkasta (olimme kumma kyllä samaa mieltä että liika televisio on pahasta lapsille). No, mies huomasi myös aika nopsaan että toisaalta on mukavampaa olla yhdessä koko perheenä olkkarissa, keittiössä, pihalla tms kuin istua kyhjöttää yksin makkarin telkkaa katsomassa. Tämä sääntö on sen verran "lieventynyt" että nyt esim. yleisurheilun aikaan olkkarin telkka oli päällä kun se kiinnosti meidän lapsiakin (harrastavat urheilua), paitsi taas telkka meni kiinni iltatoimien aikana. Ehkä mulla on vaan sangen kehityskykyinen mies mutta nyt meillä homma toimii. Iltatoimien aikaan lapset ja yhdessäolo on pääasia, ei se mölytoosa jota televisioksi kutsutaan.
tuollaisia temppuja eikä suostuisi sellaisiin...
kaksi kunnon raivaria minulta.
Huusin ja kiukkusin. Tosin mun mies nyt on muutenkin sellanen, että aina viime tipassa aletaan tekemään jotain, esim. korjaamaan lelua, silittämään, "mä laitan äkkiä vaan pesukoneen päälle", "ai niin, mä tarkistan sen jutun netistä"...ja aikaa kuluu.
Mutta lapset ovat nykyisin vuoteissaan jo klo 20:30 ENNEN kuin uutiset alkaa.
Mä olen sitä mieltä että jos miehelle on tärkeä joku asia illasta niin sallikaa se hänelle.
Kun lapset on saatu sänkyihin, luettu/laulettu iltasadut yms.. siinä vaiheessa mies vois alottaa tv:n katselun kun lapset sängyissä. voihan sitä käydä jossakin välissä katsomassa lapsia.
Lastenkin on vaan ymmärrettävä että on sellasia asioita mitkä aikuinen voi tehdä vaikka lapset menisivätkin nukkumaan.
Meillä lapsetkin tietää sen että on mun hetki istua koneella kun ovat menneet sänkyihin.
Turhaa tehdä asioista niin vaikeita. aivan turhaa stressiä.