Miten saan miehen tajuamaan, että klo 20.30-21 laitetaan lapsia nukkumaan eikä katsota telkkaria?!

En yhtään ihmettele suurten erojen määrää, kun tätäkin viestiketjua luen. Ettekö te osaa elää tilanteden mukaan? Pitääkö ihan sopimus tehdä kumpi laittaa lapset nukkumaan? Juu, ja sitten on mukava tapella kun toinen laistaa siitä sopimuksesta. Ei mä vedä hernettä nenuun jos mun mies tänään katsoo yhdeksältä jotain ohjelmaa, mä laitan lapset nukkumaan ja sillä selvä. Eikä mua haittaa vaikka se lähtis huomenna lenkillä yhdeksän aikaan, siinähän menee. Ehkä tänään käy kuitenkin niin että mä lähden koiran kanssa lenkille yhdeksän aikaan, sillon mies laittaa lapset nukkumaan. Ei lasten sänkyyn saamiseksi kahta aikusta tartte. Ite te teette ongelmat itsellenne ja siinä samassa myös miehille, ihme pirttihirmuja sopimuksineen.

Ei tässä mitää lakimiehellä vahvistettuja sopimuksia oltu tekemässä vaan kysymys on juuri siitä tilanteidenmukaan elämisen mallin hakemisesta. Jos toinen rojahtaa AINA telkun eteen puoli yhdeksän niin mitä joustoa se jättää toiselle tai lapsille?! Siksi parisuhteessa keskustellaan ja joskus SOVITAAN asioita jotta tapahtuisi muutoksia.

Eroja tulle juuri siksi kun jämähdetään poteroihin ja omiin toimintatapoihin ja eikä huomata huomioida mikä vaikutus niillä on toisiin perheenjäseniin.

Okei :D

Ensiksi korostan että muutama poikkeus varmaan löytyy mutta pääsääntöisesti... Miehet ei näe. Ei kuule. Ei ymmärrä. Ei osallistu (tai sitten juosten kuseevat hommat)

miksi kukaan perustaa PERHEEN tuommoisen ameeban kanssa?? Eihän siitä tule yhtään mitään että toinen makaa sohvalla ja toinen hoitaa illasta toiseen ilta"työt". Ei perhe voi toimia niin että toisen tehtävänä on vaan laiskotella ja laistaa. Lapsetkin oppii tuon että ei isiltä mitään kysytä, ei se osaa mitään tehdä ja se vaan makaa.

Ensiksi korostan että muutama poikkeus varmaan löytyy mutta pääsääntöisesti... Miehet ei näe. Ei kuule. Ei ymmärrä. Ei osallistu (tai sitten juosten kuseevat hommat)

miksi kukaan perustaa PERHEEN tuommoisen ameeban kanssa?? Eihän siitä tule yhtään mitään että toinen makaa sohvalla ja toinen hoitaa illasta toiseen ilta"työt". Ei perhe voi toimia niin että toisen tehtävänä on vaan laiskotella ja laistaa. Lapsetkin oppii tuon että ei isiltä mitään kysytä, ei se osaa mitään tehdä ja se vaan makaa.

Mikä malli tuollainen isä on lapsille?

Ehkä tänään käy kuitenkin niin että mä lähden koiran kanssa lenkille yhdeksän aikaan, sillon mies laittaa lapset nukkumaan. Ei lasten sänkyyn saamiseksi kahta aikusta tartte.

Mutta jos se toinen on niin totutettu siihen telkkariinsa, niin kotona ei toimi MIKÄÄN sillä aikaa kun se tekijäosapuoli on siellä lenkillä. Onhan tässäkin ketjussa moni valittanut että kun uskaltaa kotoaan poistua niin lapset juoksee pitkin pihoja iltakaudet kun mies ei ymmärrä mitään eikä sen tarvitsekaan.

ja jopa matkustelee lasten kanssa muutaman kerran vuodessa.

Ehkä tänään käy kuitenkin niin että mä lähden koiran kanssa lenkille yhdeksän aikaan, sillon mies laittaa lapset nukkumaan. Ei lasten sänkyyn saamiseksi kahta aikusta tartte.

Mutta jos se toinen on niin totutettu siihen telkkariinsa, niin kotona ei toimi MIKÄÄN sillä aikaa kun se tekijäosapuoli on siellä lenkillä. Onhan tässäkin ketjussa moni valittanut että kun uskaltaa kotoaan poistua niin lapset juoksee pitkin pihoja iltakaudet kun mies ei ymmärrä mitään eikä sen tarvitsekaan.

nalkuttamalla. Jos ei mies muuten tajua, niinkun ei ap:een mies, niin silloin se telkkari pistetään kiinni (mitä ap ei halua tehdä) ja kerrotaan miehelle faktat.

jos miehestänne on tullut perheen isoin lapsi. Kyse on silloin tasan varmasti ollut siitä, että olette täysin mahdollistaneet miehenne laiskottelun. Todennäköisesti koko kuvio on vieläpä alkanut siitä, että koska mies ei tee mitään yhtä hyvin kuin te itse, niin miehen ei kannata edes yrittää osallistua. Ette ole antaneet miehelle tilaa, vaan olette itse halunneet tehdä asiat omalla tavallanne.

Sitten myöhemmin olette saaneet lapsia ja valitatte kun mies ei normaaliin tapaansa teekään mitään. No miksi pitäisikään, kun mikään ei korvaa sitä äiskää? Äiti tietää parhaiten.



Onneksi mieheni ei ole veltto urpo, vaan osaa hoitaa kotia ja lapsia siinä kuin minäkin, mutta se on kyllä edellyttänyt sitä, että olen mm. väistynyt keittiössä silloin kun hän on halunnut kokata jne.

Olemme sopineet = Minä nalkutin miehelle, mies sanoi "joo joo".



Meillä ON SOVITTU yhdessä, että joka toinen päivä toinen hoitaa nukutuksen, joka toinen päivä toinen. Se, joka ei ole nukutusvuorossa saa vaikka raapia persettä parvekkeella. Hyvin toimii.



Sama koskee keittiön siivousta.

kiukkusia eukkoja suuri osa. Miks pitää tapella?? Miks mies pitää saada toimimaan just niin kuin te olette miettineet oikeaksi? Aloittakaa nyt ne iltapala ja pesut jo kahdeksalta, ja kuten joku ehdottikin, pyydä miehen hoitamaan ne ja sitten sä laitat sänkyyn ja luet iltasadun kun mies kattoo urheiluansa. Meillä tehdään just niin ja lapset on sängyssä klo 21. Miks mieheltä pitäisi riistää se ohjelma mikä hänelle on tärkeä. Itse ainakin haluan katsoa tietyt sarjat (esim. huippumalli haussa klo 20 :D)ja katson myös, silloin saa mies hoitaa lapset sänkyyn, mä osallistun sit etukäteen.

Useimmissa asioissa olen oikein tyytyväinen siihen, miten mieheni osallistuu lasten hoitoon. Hän lukee lapsille paljon, keksii leikkejä ja ulkoilee heidän kanssaan. On myös hellä ja vastuuntuntoinen isä.



Tämä nukkumaanmenotouhu on hänen sokea pisteensä. Moni ehdotteli, että minun pitäisi vain hoitaa nukkumaanmeno ilman mukinoita. Olen todella eri mieltä. Minkään kodin tai lasten hoitoon liittyvän homman ei pidä olla vain jomman kumman taakkana, ellei yhteisymmärryksessä niin sovita erikseen. Olen muutenkin lasten kanssa pitkälle iltaan ennen kuin mies palaa töistä. Olisi kohtuutonta, jos joutuisin aina hoitamaan kaiken nukkumaanmenoon asti.



Lastenhoidossa tilanne on siis 97-prosenttisesti hyvä, mutta kodinhoidossa tilanne onkin toinen. Mies on itsekin myöntänyt sellaisen ihme seikan, että minun ollessani paikalla hän ei saa tartuttua mihinkään. Kai hänellä on takaraivossa ajatus, että minä olen asioista päävastuussa ja sanon kyllä, jos kaipaan apua. Jos minä taas EN ole paikalla, niin silloin mies kokkaa, siivoaa ja huolehtii kuin paraskin perheenemäntä.



Itse inhoan tätä asetelmaa ja toivoisin mieheltä oma-aloitteisuutta, vaikka minäkin olisin kotona. Osittain tästä turhautumisesta tulee sekin, että minähän en piru vie halua hoitaa iltapaloja, pesuja, puunauksia ja nukutuksia yksin kun toinen vain löhöää.



Tämä naisten yleisesti kokema asetelma perustunee siihen vanhaan käytäntöön, jossa nainen hoiti kotihommat. Miehille on jäänyt siitä sellainen alitajuinen oletus, että kotityöt tapahtuvat jotenkin mystisesti itsekseen. Se on todella raivostuttavaa enkä tiedä onko siihen muuta lääkettä kuin miehen itsensä käytännössä kokema todellisuus, jossa jokainen kuppi ja kippon siirrettävä tiskikoneeseen ihan omin käsin.



ps. pyykit mies ripusti myöhään illalla ilman lisämuistutuksia. ;)

Ja meillä mies siis hoitaa lasten nukuttamiset oikein hyvin. Ei jää telkun ääreen koska meillä ei sitä pidetä päällä tuohon aikaan vielä.



Mutta kotitöistä sain eilen todellisen raivarin: teen nimittäin töitä kotona ja jotenkin se on nyt alkanut tarkoittaa sitä = minä teen kaiken kotona. Eli useimmiten iltaruoan jälkeen mies voi kyllä siivota pois pöydältä kaiken mutta kaikki muut raivaamiset keittiössä jäävät AINA mun kontolle! Eli mä teen aina ruoan valmiiksi klo 17 mikä tietty tarkoittaa että haen pienimmän hoidosta jo 15.30, aloitan ruoan tekemisen 16 jälkeen että ruoka olisi valmiina. Sitten mies ilmaantuu kotiin syömään ja olettaa että minä myös hoidan kaiken tiskaamisen ja raivaamisen.



Onko liikaa muka odotettu että mieskin siivoaisi vähän keittiötä iltaisin? Ei kai hän niin puhki töiden jälkeen voi olla? Usein mäkään en jaksa ruveta puunaamaan vaan annan olla, mutta sitten se tiskivuori tai astiapesukoneen tyhjennys on edessä aamulla tai vuorostaan iltapäivällä ennen iltaruoan tekoa!!



Ei tartte varmaan sanoa että hoidan myös kaikki vaatteiden pesut.



Mies kyllä imuroi mutta tekeekö muuta? Onhan taloudessa muutakin tekemistä, kuten silitykset, vessan pesu, lattioiden pesu, ikkunat, pölyt yms.



Mutta tähän se helposti menee kun yksi on kotona töissä ja toisella "raskas työ toisaalla"??

Meillä on tehty lapset yhteisestä päätöksestä, en ole niitä yksin hankkinut. Lapset ansaitsevat hoivaa molemmilta vanhemmilta. Ja tottakai jo ennen lapsia "laskin kodinhoidon miehen avun varaan". Jos et ole provo, niin asenteesi on jostain 1959-luvulta :)

Ensiksi korostan että muutama poikkeus varmaan löytyy mutta pääsääntöisesti... Miehet ei näe. Ei kuule. Ei ymmärrä. Ei osallistu (tai sitten juosten kuseevat hommat) Eli miksi hankkia päivä/ilta toisensa perään itselleen mielipahaa siitä että naputtaa miehelle mutta joutuu kuitenkin tekemään itse. Tekee vaan aina ja kaiken itse ja asennoituu siihen niin että "se on mun homma" niin ei tule ikäviä yllätyksiä kun mies ei osallistukaan. Päinvastoin, voi tulla iloisia yllätyksiä kun mies joskus osallistuukin, pyytämättä. Ihmettelen edelleen kuka uskaltaa tehdä lapsia jos laskee kodin- ja lapsenhoidon miehen avun varaan. Kyllä sitä pitää aikuisen naisihmisen tietää omat voimavaransa ennenkun ryhtyy moiseen, eikä sitten jälkeenpäin naukua kun on niin vaikeeta ja väsyttää ja tarviis sitä omaa aikaa...mitä ihmeen omaa aikaa? Sitä tuntuu olevan ihan tarpeeksi kun on kerran aikaa täällä palstoilla naukua sen ajan puutetta?!? Hyvänen aika mihin tämä maailma on menossa? Lapset ei montaa vuotta ole vaipoissa ja syötettävissä niin kyllä sen ajan jaksaa ihan sillä omalla ajalla mitä on kun sekunniksi saa takamuksensa laskee alas. Herätkääpäs ihmiset todellisuuteen!

Miehellä on lisäksi aikaa tehdä kaikkea hyödytöntä silloin kun pitäisi oikeasti esim. siivota tai laittaa ruokaa (harvoinpa laittaa mutta siis noin esimerkkinä). Sitten kun joskus pyydän että tekee jonkun jutun minun sijastani, voin olla varma että sitä ei ole tehty. Jos huomautan miehelle pettyneenä asiasta, mies loukkaantuu minulle sillä "eihän hän tahallaan unohtanut".



Aika usein käy mielessä että kunhan tuo lapsi tuosta kasvaa, saas nähdä jaksanko ukkoa enää...

mies tuli jopa töistä klo 16 ja ajattelin että jiihaa kerrankin toinenkin vanhempi kotona ruoka-aikaan. No, eipä apua herunut ruoanlaittopuuhissa, mies rupes sitten korjailemaan jotain vanhaa mopoa. Haluaisinkin nähdä perheen missä olisi vastakkaiset osat: mies keittiössä ja nainen tekemässä jotain niin tärkeää manikyyriä tms.



Sainkin sitten tuosta lopulta raivarin aikaiseksi kun ei ymmärrä vähemmästä ja meinas painua ruoan jälkeenkin takas mopon pariin. No kun häivyin keittiöstä ja tulin ½ h jälkeen takaisin oli koko keittiö siivottu ja tasot kiilsivät:). Mutta että sen pitää mennä siihen etät mä raivoan siitä! Ja mies tietysti loukkaantuu siitä että mä sanon...

koska mies hoitaa lapsia koko mun työssäoloajan. pitäähän munkin saada hoitaa lapsiani. mutta ihmettelen kyllä jos tuollasta on perheessä, jossa lasten isä on työelämässä.



ehkä ukkos kuvittelee että lapset on itsenäisempiä ja menevät iltapalalle, pesulle, pyjamaan ja sänkyyn itsenäisesti?

Ensiksi korostan että muutama poikkeus varmaan löytyy mutta pääsääntöisesti...

Miehet ei näe. Ei kuule. Ei ymmärrä. Ei osallistu (tai sitten juosten kuseevat hommat) Eli miksi hankkia päivä/ilta toisensa perään itselleen mielipahaa siitä että naputtaa miehelle mutta joutuu kuitenkin tekemään itse.

Tekee vaan aina ja kaiken itse ja asennoituu siihen niin että "se on mun homma" niin ei tule ikäviä yllätyksiä kun mies ei osallistukaan. Päinvastoin, voi tulla iloisia yllätyksiä kun mies joskus osallistuukin, pyytämättä.

Ihmettelen edelleen kuka uskaltaa tehdä lapsia jos laskee kodin- ja lapsenhoidon miehen avun varaan. Kyllä sitä pitää aikuisen naisihmisen tietää omat voimavaransa ennenkun ryhtyy moiseen, eikä sitten jälkeenpäin naukua kun on niin vaikeeta ja väsyttää ja tarviis sitä omaa aikaa...mitä ihmeen omaa aikaa? Sitä tuntuu olevan ihan tarpeeksi kun on kerran aikaa täällä palstoilla naukua sen ajan puutetta?!?

Hyvänen aika mihin tämä maailma on menossa? Lapset ei montaa vuotta ole vaipoissa ja syötettävissä niin kyllä sen ajan jaksaa ihan sillä omalla ajalla mitä on kun sekunniksi saa takamuksensa laskee alas.

Herätkääpäs ihmiset todellisuuteen!

Olen todellakin samaa mieltä. Muistakaa, että se mies voi lähteä kälppimään, tai kuolla, tai vammautua. Ei siitä sittenkään mitään apua ole. Myös rahavirrat kannattaa pitää omissa näpeissä, samoin kuin kiinteistöjen yms omistussuhteet. Ettei tarvitse laittaa mitään jakoon...

Mutta kai nyt pääsääntöisesti lähdetään liikkeelle siitä, että molemmat perheen vanhemmat osallistuu kotitöihin ja lasten hoitoon niin kauan kun ovat elossa :) Eihän muuten kenekään tarvitsisi tehdä mitään kun voisi vaan vedota siihen että voi kuolla huomenna. Miksi opiskella tai tehdä töitä jos viikon päästä noutaja saapuu?

Pääset paljon helpomalla kun et jankuta miehellesi tekemättömistä töistä. Niistä tulee vain eripuraa...Ajattele asiaa niin, että enään muutama vuosi ja lapset käyvät jo itse iltarutiininsa läpi..näin olen minäkin tehnyt.

jos miehestänne on tullut perheen isoin lapsi. Kyse on silloin tasan varmasti ollut siitä, että olette täysin mahdollistaneet miehenne laiskottelun.

Kyllähän tuo nainen 98 - mies 2 % -työnjako saattaa onnistua silloin kun äiti on kotona lasten kanssa. Jos lapset vaikka nukkuu aamulla pitkään ja nainen saa jäädä nukkumaan tai aamulehteä lukemaan itsekseen kun mies menee töihin, niin kyllähän se kotona olo on niin helppoa että joku iltanukutus ei tunnu missään. Kaikkien kotiäitien elämä ei toki ole noin laiskaa.

Ei minua ainakaan kotiaikanani häirinnyt joku sohvalla istuminen sillä aikaa kun minä hoidin iltatoimia. Päivällä oli kuitenkin päikkäriaika ja suurin ponnistus oli joku puistossa käyminen :)

Mutta sitten kun molemmat käy töissä, niin todellakin ärsyttää se jos toinen yrittää koko ajan vaan luistaa tehtävistä ja miestä pitää paimentaa. Tiedän montakin perhettä jotka ovat ajautuneet tuohon ansaan ja ulospääsy siitä on tuskien taival.