Miten saan miehen tajuamaan, että klo 20.30-21 laitetaan lapsia nukkumaan eikä katsota telkkaria?!

Miksi nukuttamiseen tarvitaan kaksi aikuista?

Meillä ei ole isä kuin vain muutamana iltana viikossa kotona siihen aikaan kun lapset käy nukkumaan ja syö iltapuuronsa. Meillä pieniä lapsia ja isän työt ja harrastukset on niin 'pakollisia' että saan nukuttaa lapset omin nokkineni suurimman osan illoista. Mulle tuntuu juhlalta se jos mies on edes kotona, vaikka oliskin tv:n ääressä suurimman osan ajasta....

Eli mies hoitaa ruokaostokset, laittaa ruuan ja siistii keittiöön pääsääntöisesti itse. Myös hoitaa lasten iltapalan ja iltapesut. Mä teen sitten melkein kaikki muut työt, miehelle jää aikaa rassata mopoja ja mä voin olla manikyyrissä.



Tosin ei aina ole noin yksinkertaista ja helppoa, nalkutan kyllä silti jonkinverran. Mies on taas mulle möksänä siitä, että leikin lasten kanssa liian myöhään, enkä vie niitä sänkyyn ja iltasadulle tarpeeksi aikaisin mun vuorollani.

Eli mies hoitaa ruokaostokset, laittaa ruuan ja siistii keittiöön pääsääntöisesti itse. Myös hoitaa lasten iltapalan ja iltapesut. Mä teen sitten melkein kaikki muut työt, miehelle jää aikaa rassata mopoja ja mä voin olla manikyyrissä. Tosin ei aina ole noin yksinkertaista ja helppoa, nalkutan kyllä silti jonkinverran. Mies on taas mulle möksänä siitä, että leikin lasten kanssa liian myöhään, enkä vie niitä sänkyyn ja iltasadulle tarpeeksi aikaisin mun vuorollani.

Ollaan nähty vanhempiemme ja sisarustemme perheistä huonoja esimerkkejä. Vaimo tekee "kaiken", lapset eivät välitä isästään, juopottelua, väkivaltaa, eroa. Ennen lastensaamista sovimme joitakin asioita etukäteen. En esim. halunnut tuollaiseksi "yksinhuoltajaksi" ja mieskin halusi tosi kovasti lapsia ja halusi osallistua heidän elämäänsä. Lasten tultua olen yrittänyt pitää järkipuheita lasten nukkuessa, ollaan sovittu sääntöjä etukäteen. Aika paljon matkustetaan omien kavereiden kanssa, kun toinen vanhemmista hoitaa lapsia. Kovasti jaksaa arkea reissujen jälkeen. Pääasia taitaa olla se, että mieheni halusi minua enemmän lapsia, välittää niistä aidosti ja tykkää ruuanlaitosta. Kyllä mä noi pyykit pesen ja organoisoin ja toteutan muut siivoukset. Nalkutuksillani taasen ei kovin kummoista tehoa ole.

meillä se vei melkein kaks vuotta ennen kuin mies "uskoi" iltarutiinien olevan se JUTTU ja telkkari oli/on meidänkin perheen vitsaus... ennen yhdeksän uutiset oli pakko katsoa,kunnes sain puhuttu ne kympin uutisiin ja ilta pesut,pisut ja pusut samassa järjestyksessä tehtynä helpotti myös lapsen nukahtamista,jonka mieskin suostui myöntämään!!!!Tämä siis vei sen kaksi vuotta... Ja se pyykin ripustaminen,ei meilläkään hoksannu ennen kuin jätin yksinkertaisesti pesemättä miehen vaatteita(aika raakaa) meillä kun ei ole halunut opetella pesemään vaatteitaan niin kyllä se muisti parani ja halu osallistua yhteisen kodi yhteisiin kotitöihin löytyi lopulta.. tämä siis meidän "tarina"

Vuoroilloin hoidatte, niin ei tule mitään rutinaa. Jos mies lähtee lenkille omalla vuorollaan, jätätte lapset odottamaan. Eiköhän tuo kerrasta opi.

Helpommalla pääsee kun laittaa itse lapset nukkumaan. Meillä mies hoitaa lapsia muuten ihan kiitettävästi ja laittaa heitä myös nukkumaan, mutta jos mä huomaan että se istuu kuin tatti telkkarin ääressä, niin antaa istua, voin mä sen verran joustaa että laitan lapset itse sänkyyn, ja sitä tapahtuu aika usein, mutta eipä tartte riidellä ja en koe uhrautuvani. Mies vie aamuisin lapset päiväkotiin, hoitakoon se ne aamurutiinit.

Vuoroilloin hoidatte, niin ei tule mitään rutinaa. Jos mies lähtee lenkille omalla vuorollaan, jätätte lapset odottamaan. Eiköhän tuo kerrasta opi.

Lapsethan tykkäävät valvoa myöhään, samoin mies. Mies lähtee töihin ekana, eli minulle jää se lasten herättäminen, itkujen sekä raivoamisen kuuntelu ja vaatteiden pukeminen heille pakolla. Rimpuileva, väsynyt lapsi on myös tosi hankala saada sidottua turvaistuimeen, varsinkin kun hän samalla repii vaatteita pois päältä. Rangaistus myöhästyneestä illasta tulee siis minulle ja lapsille, ei miehelle.

miehen oikeutta olla ottamatta tasapuolisesti vastuuta perheestä. Miten joku NAINEN voi ajatella niin?

Mä ripustaisin omat pyykkini.

Mä tein joskus 10 v sitten niin, etten pessyt mieheni pyykkejä ollenkaan. Jätti käytetyt vaatteet sängyn viereen. Potkin niitä sitten tieltä pois sängyn alle. Oli ihan oikeasti ihmeissään, että miten ei voi olla missään puhtaita vaatteita. Sen jälkeen vei pyykit likapyykkikoriin ja auttoi pyykin ripustamisessa. Konetta tuo di-insinööri ei osaa käyttää vieläkään. Mutta hyvää ruokaa se tekee, ei tarvi syödä eineksiä!

miten joku nainen voi puolustaa miehen laistamista. Huomaatteko että annatte miehen käyttäytyä kuin ISO LAPSI? Kodin peruja kai tuokin on, mies on saanut kotonaan hyvää palvelua ja odottaa sitä vaimoltaankin.

Meillä mies ei hirveesti aikaa tuhlaile liiemmin koneellakaan.

illasta iltaan. Tarvittaessa ota kaukosäädin.

Yhtä laillahan mies voisi lukea iltaisin aina sanomalehteä.

illasta iltaan. Tarvittaessa ota kaukosäädin.

Haluan, että ukko TAJUAA.

ap

Kyllä meilläkin lapset on tehty yhteisestä päätöksestä, ja mies jopa haluaisi lisää. Ja kotitöiden jakamisesta on keskusteltu, kaikenlaisia sopimuksia tehty (mm. että mies tekisi ruoan aina sunnuntaisin, kun mä hoidan sen muuten, tai pesisi itse lenkkivaatteensa, jne.. Mutta siitä huolimatta tuo alla lainattu on niin totta:

Esim. nyt mies oli viime viikonlopun yksin reissussa, tän viikon on ollut töissä iltaisin 23-01.30 (ulkkisvieraita), tänään hakee lapset (mä tein kyllä ruoan valmiiksi), huomenna on taas koko illan menossa. Kun tästä huomautin, niin lupasi sitten ensi viikolla tasata. No, oli unohtanut, että on ensi viikolla taas 2 pv ulkomailla, yhden illan muuten vain kiinni töissä, yhden kesäjuhlissa, jne.

Sanoin, että voisimmeko ehkä jotenkin vähän tasata näitä koti- ja lastenhoitohommia, että mäkin ehtisin joskus tehdä työni, niin vastaus oli: "no kyllä säkin olisit voinut vastata tähän s-postiin, kun tiesit, että mulla on kiireinen työpäivä". Kyse oli menossa olevaan remonttiin liittyvästä sähköpostista. Huomautin, että mä olin kyllä mm. hoitanut kaikki remontin rahaliikenteen jne.

Että näin. Taitaa vain esimerkki periytyä. Miehen lapsuudenperheessä äiti pyöritti lapsilisillä koko talouden, samaan aikaan kun mies teki kovaa tiliä, harrasti sijoittamista, asui viikot eri paikkakunnalla eikä vieläkään koskaan tee mitään kotitöitä, pelaa vain golfia. Mun mies on sentään periaatteessa sitä mieltä, että perhe ja koti on yhteinen asia, vaikkei se hänen ajankäytössään juuri näy. On meillä sentään yhteiset rahat!

Meillä on tehty lapset yhteisestä päätöksestä, en ole niitä yksin hankkinut. Lapset ansaitsevat hoivaa molemmilta vanhemmilta. Ja tottakai jo ennen lapsia "laskin kodinhoidon miehen avun varaan". Jos et ole provo, niin asenteesi on jostain 1959-luvulta :)

Ensiksi korostan että muutama poikkeus varmaan löytyy mutta pääsääntöisesti... Miehet ei näe. Ei kuule. Ei ymmärrä. Ei osallistu (tai sitten juosten kuseevat hommat) Eli miksi hankkia päivä/ilta toisensa perään itselleen mielipahaa siitä että naputtaa miehelle mutta joutuu kuitenkin tekemään itse. Tekee vaan aina ja kaiken itse ja asennoituu siihen niin että "se on mun homma" niin ei tule ikäviä yllätyksiä kun mies ei osallistukaan. Päinvastoin, voi tulla iloisia yllätyksiä kun mies joskus osallistuukin, pyytämättä. Ihmettelen edelleen kuka uskaltaa tehdä lapsia jos laskee kodin- ja lapsenhoidon miehen avun varaan. Kyllä sitä pitää aikuisen naisihmisen tietää omat voimavaransa ennenkun ryhtyy moiseen, eikä sitten jälkeenpäin naukua kun on niin vaikeeta ja väsyttää ja tarviis sitä omaa aikaa...mitä ihmeen omaa aikaa? Sitä tuntuu olevan ihan tarpeeksi kun on kerran aikaa täällä palstoilla naukua sen ajan puutetta?!? Hyvänen aika mihin tämä maailma on menossa? Lapset ei montaa vuotta ole vaipoissa ja syötettävissä niin kyllä sen ajan jaksaa ihan sillä omalla ajalla mitä on kun sekunniksi saa takamuksensa laskee alas. Herätkääpäs ihmiset todellisuuteen!

miten joku nainen voi puolustaa miehen laistamista. Huomaatteko että annatte miehen käyttäytyä kuin ISO LAPSI?

Lisäksi "saisi tuo tehdä mutta helpommalla pääsen kun teen itse" -asennehan on oikein tyypillinen marttyyreille. Parinkymmenen vuoden kuluttua nämä naiset sitten katkeroituneena pimahtavat, "kun joutuivat tekemään aina kaiken".

Toisaalta meillä mies hoitaa kaiken mikä liittyy autoon ja veneeseen. Siihenkin menee aikaa, joskin se jakautuu eri tavoin kuin päivittäin toistuvat kotirutiinit.



Silloin kun olin äitiyslomalla/hoitovapaalla, niin katsoin asiakseni hoitaa keittiöhommat, siivoukset ja pyykkäyksen, minullahan oli siihen aikaa kun olin päivät kotona. Ongelma vaan on siinä, että mies tottui siihen ja oletti, että sama homma jatkuu kun palasin kokopäivätyöhön.