Voiko työelämästä traumatisoitua henkisesti niin että työkyky menee lopullisesti

Kyllä voi, ehdottomasti. Tuttavalla meni työkyky 100 %, hän traumatisoitui ja masentui niin, että enää ei ole työelämään asiaa, se on heijastunut myös muuhun elämäänsä, mietin joka päivä, miten voisin häntä auttaa, piristää tai jotain, oli nimittäin tosi pätevä työssään, mutta muutamat ihmiset tekivät työyhteisöstä niin piinaavan, että oli pakko lähteä. Eli kyllä, se on täysin mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä voi, fyysinen sekä henkinen terveys meni loppuun palamisen myötä eikä toimintakyky ja voimat ole palautuneet vaikka tapahtuneesta on monta vuotta.

Enää en jaksa, masennus on kroonista ja keho on pettänyt. Ei minua silti helpolla päästetä, terapiat, lääkärikäynnit, taistelut eri instanssien kanssa ovat raskaita ja toimeentulo minimissä. Joidenkin mielestä olen laiska luuseri joka ei vain ota itseään niskasta kiinni ja tee. Kaikki ymmärrys ja empatia puuttuu. Olenkin katkonut siltoja sillä ihan tarpeeksi raskasta on jaksaa edes elää. En kaipaa syyllistäjiä enkä maahan polkijoita,tämä kun ei ole valintani.

Miten sulla meni terveys?

Ensin tuli tenniskyynärpää ja kiertäjäkalvosin oireyhtymät, sairastuin vakavaan masennukseen ja krooniseen kipu-ja uupumusoireyhtymään. Toisina päivinä voimavarat loppuu jo aamupäivällä, uni ei saa kehoani palautumaan ja ”akkuni” on aina vähissä. Masennukseni on kroonistunut, mikään ei auta pääsemään siitä kokonaan, tuli myös yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ja vakavia unihäiriöitä.

Vierailija kirjoitti:

Olitko psyko-narsistien kiusaama? Silloin ainakin voi. Ja nämä voi iskeä muuallakin kuin työelämässä, niin siinäpä sitten olet:( Sittne kehtaavat tulla vielä syyllsitämään tuilla "loisimisesta"! Elämä olisi niin helppoa kaikilla ihmisillä ilman noita paholaisia.

Amen! Ei muuta lisättävää, eikä pois otettavaa. Kiitos!

Vierailija kirjoitti:

Kyllä voi, fyysinen sekä henkinen terveys meni loppuun palamisen myötä eikä toimintakyky ja voimat ole palautuneet vaikka tapahtuneesta on monta vuotta.

Enää en jaksa, masennus on kroonista ja keho on pettänyt. Ei minua silti helpolla päästetä, terapiat, lääkärikäynnit, taistelut eri instanssien kanssa ovat raskaita ja toimeentulo minimissä. Joidenkin mielestä olen laiska luuseri joka ei vain ota itseään niskasta kiinni ja tee. Kaikki ymmärrys ja empatia puuttuu. Olenkin katkonut siltoja sillä ihan tarpeeksi raskasta on jaksaa edes elää. En kaipaa syyllistäjiä enkä maahan polkijoita,tämä kun ei ole valintani.

Tämän kaltainen tilanne meneillään. Ei paluuta entiseen. Kerään voimia uuteen uraan, mutta työ (tai oikeastaan työyhteisö) voi tappaa. Silloin kun se tajuaa, niin nopeasti pois. Ei ole enää muita vaihtoehtoja.

Voi.

Kyllä voi. Ensin jäät sairauslomalle ja sitten sairaus- tai työkyvyttömyyseläkkeelle.

Ei voi. Työt jatkuu ap.

Voi ja välttämättä ei edetä mitenkään jäät vaan yksin asioiden kanssa eikä kukaan virallinen taho usko sinua.

Sitten koitat luovia työttömänä vaikka oikeasti olet työkyvytön.

Oon nyt jonkun aikaa ollut uudessa työpaikassa, oon alan pitkän linjan ammattilainen. Menin avoimena uuteen työkulttuuriin, nöyränä ja vastaanottavaisena.

En tosiaan tiedä, mikä minussa tai työilmapiirissä on vialla, mutta nyt olen huomannut vaivihkaista ulosjättämistä, pientä kiusantekoa, kertomatta jättämistä ja selän takana puhumista. Olen yrittänyt pysyä ulkona officetalkista, ja keskittymään töiden tekemiseen, jossa olen hyvä.

Monet valittavat minulle työolojen epäkohdista ja pitkän kokemukseni ansiosta en pelkää viedä asioita eteenpäin esimiehille ja pidemmällekin jos tarve vaatii. En myöskään ole mitään vakipaikkaa kyttäämässä. Tämän jälkeen olen huomannut, että tietynlainen kylmäkiskoisuus minua kohtaan on lisääntynyt. Työmääräni vaikuttaisi myös olevan jonkin verran isompi kuin muilla. Erikoista. Ilmeisesti he nauttivat mieluummin p*skoista työoloista kuin tekisivät asioille jotain..ja kenties pelkäävät keikuttaa venettä.

Olenkin päättänyt, että kommunikoin vain minimin ja vain itse työn kannalta tarpeellisista asioista, ja toimin ihan itsekseni työolojen parantamisen puolesta. Haen myös aktiivisesti uutta työpaikkaa.