Lue keskustelun säännöt.
Luokittele ”pettäminen”
11.08.2021 |
Laitoin lainausmerkkeihin siksi, etten ikinä pettänyt seksuaalisessa mielessä, jonka fyysisyyteen osa ihmisistä ymmärtääkseni vetää rajan. Eli petin siinä mielestä, että kerroin toiselle edelleen ajattelevani häntä. Kerroin myös sen, etten ole nykyistä kumppaniani aikeissa pettää ikinä. Mutta kerroin silti, että Hän on useasti ajatuksissani enkä voi ajatuksilleni mitään.
Kuinka moni eroaa parisuhteestaan ihastuttuaan johonkin toiseen? Kuinka moni mahtaa olla parisuhteessa siitä huolimatta, että menneisyydessä on joku sielua koskettanut ex?
Tein aloitukseni ymmärtääkseni sitä, mitä lopulta pettämiseksi kutsutaan ja mikä merkitys on teoilla ja lupausten pitämisellä verrattuna siihen, että kuka tahansa voi joskus tahtomattaan olla ihastunut parisuhteensa ulkopuoliseen henkilöön.
Kommentit (72)
Joo, kuka tahansa voi olla ihastunut mutta pettäminen on jo sitä mitä sinä teet, olet ottanut ensiaskeleet sitä kohti.
Mitä yritit saavuttaa tuolla? Ehkä kuitenkin toivonut saavasi vastakaikua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle pettäminen on kaikki se mitä ei voisi tehdä puolison nähden.
En nyt puhu mistään ruumiintoiminnoista tai kaverin henkilökohtaisista asioista, vaan niistä joista tiedän että puoliso loukkaantuisi jos tietäisi että teen tai sanon jotakin jollekin toiselle miehelle.
Minulla on useita läheisiä ystävämiehiä, mutta en koskaan vietä aikaa heidän kanssaan sillä tavalla että jos puoliso hypoteettisesti sattuisi kävelemään yllättäen paikalle, niin minulla olisi jotain seliteltävää ja peiteltävää.
En pussaile, halaile (halaan, mutta ”halailu” on eri asia), makoile kainalossa, koskettele sopimattomasti, tunnusta mitään tunteita tai fantasioita yms. seksistä nyt puhumattakaan.
Käydään kyseisten miesten kanssa elokuvissa, kahvilla, syömässä, kylässä ym. mutta ne ovat ihan samanlaisia tapahtumia kuin kenen tahansa ystävänaisen kanssa. Harrastan myös paritanssia, ja tanssin sekä tuttujen että vieraiden miesten kanssa.
Mies ei ole mustasukkainen, enkä minä anna siihen aihetta. Sama pätee luonnollisesti myös toisinpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pettämistä on kaikki mitä et voi tehdä tai puhua puolisosi kuullen.
Jos ihastuu johonkin, niin pitääkö sekin kertoa puolisolle, vaikkei tekis asialle mitään?
Kyllä jos arvostat puolisoa ja olet luvannut olla rehellinen
Joo ja lisäksi voi olla, että sillä puolisollakin on kerrottavaa. Itse kerroin aikanani tällaisen suhteen ulkopuolisen ihastuksen puolisolle, edes ihastuksen kohteelle en ollut vihjannut asiasta mitään. Sitten selvisi, että puoliso olikin lähes suhteen alusta saakka pettänyt minua ja useamman vuoden valehdellut asiasta kirkkain silmin, mennyt naimisiin kanssani ja hankkinut lapsen. Ja minä kun olin poissa tolaltani ja tunsin syyllisyyttä jostain tyhjänpäiväisestä ihastumisesta, jolle en ollut milloinkaan aikeissa tehdä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpahan taas puritaanisia mielipiteitä. Ehkä tällaiset mielipiteet ymmärtää seurusteluvaiheessa, mutta siinä vaiheessa, kun takana on kymmenen tai kymmenien vuosien avioliitto, ajattelee ehkä jo laajemmin. Parisuhde muuttuu vuosien aikana. Alussa se on symbioottista, mutta jossain kohtaa alkaa tulla omia menoja, omia unelmia, omia ihmisiä. Parisuhteeseen tulee kaikenlaisia vaiheita, ja ajan myötä alkaa korostua ystävyys ja kumppanuus mustasukkaisen intohimon sijaan. Ehkei näin käy kaikissa parisuhteissa, mutta monissa kyllä.
Itse olen ihastunut lukemattomia kertoja pitkän parisuhteeni aikana. Myös rajat ovat ylittyneet. Silti, kaikesta huolimatta perhe on pysynyt kasassa ja lapsilla on ollut turvallinen kasvuympäristö. Väittäisin, että suhde olisi ollut tuhoon tuomittu jos jokaisesta väärästä katseesta olisin tehnyt "numeron" ja alkanut kyseenalaistaa suhdettani, tai vielä pahentaa, tunnustanut asian kumppanille.
Kaikkein toimivimmat, pitkät parisuhteet ovat rentoja parisuhteita. Sellaisia missä ymmärretään mitä ihmisyys on, kuinka tunteet toimii ja virheille jää tilaa. Parisuhde on kasvamista yhdessä ja yksilönä. Itse en todellakaan heittäisi suhdettani mäkeen jos kumppani pettäisi, vaikka hänellä olisi suhdekin. Silloin ei aleta riehumaan, vaan istutaan alas keskustelemaan tarpeista ja syistä kaiken taustalla. Kun parisuhde koskettaa myös koko perhettä, on ajateltava myös perheen kokonaisetua, eikä vain omia tunteita.
Onko kumppanisi tietoinen pettämisestäsi?
Jotenkin veikkaan että ei.
No olemme sopineet kumppanin kanssa, että rajan ylitys ei ole katastrofi, kunhan ei tule tavaksi. Ja toisen ei tarvitse sitä tietää.
Vierailija kirjoitti:
Pitkässä parisuhteessa muihin ihastuminen on ihan luonnollista, melkeinpä kaikilla tulee sellaisia tunteita josain vaiheessa elämää. Merkitystä on sillä mitä teet asialle, otatko etäisyyttä ulkopuoliseen ja vaalit omaa suhdettasi vai alatko lähettämään lirkuttelevia viestejä.
Tää on niin epäreilua!!
Toisen ovat onnekkaita ja etuoikeutettuja ja pääsevät parisuhteeseen ja sitten vielä ihastuvat toisiin (monikossa!?!)
Ja mä en oo 30+ ikään mennessä rakastunut kehenkään!!
Tasan ei mee.
Antakaa mulle sitä ylimääräistä ihastumistanne, kiitos!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpahan taas puritaanisia mielipiteitä. Ehkä tällaiset mielipiteet ymmärtää seurusteluvaiheessa, mutta siinä vaiheessa, kun takana on kymmenen tai kymmenien vuosien avioliitto, ajattelee ehkä jo laajemmin. Parisuhde muuttuu vuosien aikana. Alussa se on symbioottista, mutta jossain kohtaa alkaa tulla omia menoja, omia unelmia, omia ihmisiä. Parisuhteeseen tulee kaikenlaisia vaiheita, ja ajan myötä alkaa korostua ystävyys ja kumppanuus mustasukkaisen intohimon sijaan. Ehkei näin käy kaikissa parisuhteissa, mutta monissa kyllä.
Itse olen ihastunut lukemattomia kertoja pitkän parisuhteeni aikana. Myös rajat ovat ylittyneet. Silti, kaikesta huolimatta perhe on pysynyt kasassa ja lapsilla on ollut turvallinen kasvuympäristö. Väittäisin, että suhde olisi ollut tuhoon tuomittu jos jokaisesta väärästä katseesta olisin tehnyt "numeron" ja alkanut kyseenalaistaa suhdettani, tai vielä pahentaa, tunnustanut asian kumppanille.
Kaikkein toimivimmat, pitkät parisuhteet ovat rentoja parisuhteita. Sellaisia missä ymmärretään mitä ihmisyys on, kuinka tunteet toimii ja virheille jää tilaa. Parisuhde on kasvamista yhdessä ja yksilönä. Itse en todellakaan heittäisi suhdettani mäkeen jos kumppani pettäisi, vaikka hänellä olisi suhdekin. Silloin ei aleta riehumaan, vaan istutaan alas keskustelemaan tarpeista ja syistä kaiken taustalla. Kun parisuhde koskettaa myös koko perhettä, on ajateltava myös perheen kokonaisetua, eikä vain omia tunteita.
Eri mieltä näin 26 vuoden avioliittovuoden jälkeen. Rennosti osataan olla joo, mutta jos muna luiskahtaa väärään pilluun ja saan sen seurauksena sukupuolitaudin, liitto on siinä. Puhumattakaan salailusta eli valehtelemisesta. Luottamusta ei enää löytyisi ja terveyteni haluaisi vaarantaa. Ero siis, sinkkuna saa jokainen paneskella missä ja kenen kanssa huvittaa.
Heittäisitkö avioliittosi roskiin yhden hairahduksen vuoksi? Ja haluaisitko todella tietää jos tuollainen hairahdus olisi joskus tapahtunut?
Mun mielestä ihastuminen, henkinen ja tunteet on paljon pahempi kuin fyysinen pettäminen.
Joten haluaisin tietää ihastumisesta, jotta voin sitten pakata tavarat ja lähteä.
Joku tunteeton pano ei olisi yhtään niin satuttava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpahan taas puritaanisia mielipiteitä. Ehkä tällaiset mielipiteet ymmärtää seurusteluvaiheessa, mutta siinä vaiheessa, kun takana on kymmenen tai kymmenien vuosien avioliitto, ajattelee ehkä jo laajemmin. Parisuhde muuttuu vuosien aikana. Alussa se on symbioottista, mutta jossain kohtaa alkaa tulla omia menoja, omia unelmia, omia ihmisiä. Parisuhteeseen tulee kaikenlaisia vaiheita, ja ajan myötä alkaa korostua ystävyys ja kumppanuus mustasukkaisen intohimon sijaan. Ehkei näin käy kaikissa parisuhteissa, mutta monissa kyllä.
Itse olen ihastunut lukemattomia kertoja pitkän parisuhteeni aikana. Myös rajat ovat ylittyneet. Silti, kaikesta huolimatta perhe on pysynyt kasassa ja lapsilla on ollut turvallinen kasvuympäristö. Väittäisin, että suhde olisi ollut tuhoon tuomittu jos jokaisesta väärästä katseesta olisin tehnyt "numeron" ja alkanut kyseenalaistaa suhdettani, tai vielä pahentaa, tunnustanut asian kumppanille.
Kaikkein toimivimmat, pitkät parisuhteet ovat rentoja parisuhteita. Sellaisia missä ymmärretään mitä ihmisyys on, kuinka tunteet toimii ja virheille jää tilaa. Parisuhde on kasvamista yhdessä ja yksilönä. Itse en todellakaan heittäisi suhdettani mäkeen jos kumppani pettäisi, vaikka hänellä olisi suhdekin. Silloin ei aleta riehumaan, vaan istutaan alas keskustelemaan tarpeista ja syistä kaiken taustalla. Kun parisuhde koskettaa myös koko perhettä, on ajateltava myös perheen kokonaisetua, eikä vain omia tunteita.
Surullinen tarina...
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä ihastuminen, henkinen ja tunteet on paljon pahempi kuin fyysinen pettäminen.
Joten haluaisin tietää ihastumisesta, jotta voin sitten pakata tavarat ja lähteä.
Joku tunteeton pano ei olisi yhtään niin satuttava.
Kaikki ihastuvat. Ja ne menee ohi. Typerää tehdä siitä mitään numeroa, eikä varsinkaan kertoa puolisolle. Kyllä sinäkin ihastut, jos olet useamman vuosikymmenen saman ihmisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkässä parisuhteessa muihin ihastuminen on ihan luonnollista, melkeinpä kaikilla tulee sellaisia tunteita josain vaiheessa elämää. Merkitystä on sillä mitä teet asialle, otatko etäisyyttä ulkopuoliseen ja vaalit omaa suhdettasi vai alatko lähettämään lirkuttelevia viestejä.
Tää on niin epäreilua!!
Toisen ovat onnekkaita ja etuoikeutettuja ja pääsevät parisuhteeseen ja sitten vielä ihastuvat toisiin (monikossa!?!)Ja mä en oo 30+ ikään mennessä rakastunut kehenkään!!
Tasan ei mee.
Antakaa mulle sitä ylimääräistä ihastumistanne, kiitos!!
Ehkä siinä, että et ihastu, ja et pääse parisuhteeseen, on joku yhteys. Mutta en tiedä, voiko sitä muuttaa. Oletko miettinyt terapiaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkässä parisuhteessa muihin ihastuminen on ihan luonnollista, melkeinpä kaikilla tulee sellaisia tunteita josain vaiheessa elämää. Merkitystä on sillä mitä teet asialle, otatko etäisyyttä ulkopuoliseen ja vaalit omaa suhdettasi vai alatko lähettämään lirkuttelevia viestejä.
Tää on niin epäreilua!!
Toisen ovat onnekkaita ja etuoikeutettuja ja pääsevät parisuhteeseen ja sitten vielä ihastuvat toisiin (monikossa!?!)Ja mä en oo 30+ ikään mennessä rakastunut kehenkään!!
Tasan ei mee.
Antakaa mulle sitä ylimääräistä ihastumistanne, kiitos!!Ehkä siinä, että et ihastu, ja et pääse parisuhteeseen, on joku yhteys. Mutta en tiedä, voiko sitä muuttaa. Oletko miettinyt terapiaa?
No en mä nyt mitä asialle voisi tehdä.
Oon päättynyt siihen tulokseen että olen aromantikko, joka kuitenkin haluaisi jonkin näköisen sitoutuneen kumppanuuden.
Mutten täysin traditionaalista prisuhdetta.
Pettäminen alkaa siitä, kun kunnioitus toista kohtaan loppuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta pari suhde voi hyvin niin kauan, kun siinä on hyvä ja turvallinen olla molempien. On yhteisiä unelmia ja tavoitteita. Nautitaan toisista ja tehdään asioita yhdessä. Noiden asioiden ulkopuolella saa sitten tapahtua mitä tapahtuu, kunhan tämä yhteisyys on rikkumaton eikä sitä petetä. Pettäminen on minusta siis yhteisistä unelmista ja tavoitteista luopumista, ja joku suhteen ulkopuolinen seksi tms. ei meidän hyvää suhdetta uhkaa.
Itsepetos on suurinta petturuutta. Vahva suhde ei mene kerrasta poikki sillä elämäntilanteet ja ihmissuhteet on niin monenlaisia ettei niihin voi soveltaa yhtä, ehdotonta lakia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpahan taas puritaanisia mielipiteitä. Ehkä tällaiset mielipiteet ymmärtää seurusteluvaiheessa, mutta siinä vaiheessa, kun takana on kymmenen tai kymmenien vuosien avioliitto, ajattelee ehkä jo laajemmin. Parisuhde muuttuu vuosien aikana. Alussa se on symbioottista, mutta jossain kohtaa alkaa tulla omia menoja, omia unelmia, omia ihmisiä. Parisuhteeseen tulee kaikenlaisia vaiheita, ja ajan myötä alkaa korostua ystävyys ja kumppanuus mustasukkaisen intohimon sijaan. Ehkei näin käy kaikissa parisuhteissa, mutta monissa kyllä.
Itse olen ihastunut lukemattomia kertoja pitkän parisuhteeni aikana. Myös rajat ovat ylittyneet. Silti, kaikesta huolimatta perhe on pysynyt kasassa ja lapsilla on ollut turvallinen kasvuympäristö. Väittäisin, että suhde olisi ollut tuhoon tuomittu jos jokaisesta väärästä katseesta olisin tehnyt "numeron" ja alkanut kyseenalaistaa suhdettani, tai vielä pahentaa, tunnustanut asian kumppanille.
Kaikkein toimivimmat, pitkät parisuhteet ovat rentoja parisuhteita. Sellaisia missä ymmärretään mitä ihmisyys on, kuinka tunteet toimii ja virheille jää tilaa. Parisuhde on kasvamista yhdessä ja yksilönä. Itse en todellakaan heittäisi suhdettani mäkeen jos kumppani pettäisi, vaikka hänellä olisi suhdekin. Silloin ei aleta riehumaan, vaan istutaan alas keskustelemaan tarpeista ja syistä kaiken taustalla. Kun parisuhde koskettaa myös koko perhettä, on ajateltava myös perheen kokonaisetua, eikä vain omia tunteita.
Surullinen tarina...
Surullista on se, että aikuiset ihmiset ovat aivopeseytyneet hollywood- ja disney-tarinoissa siinä määrin, että odottavat parisuhteelta ja kumppanilta asioita jotka ovat normaalin ihmisyyden ulkopuolella. Parasta olisi hyväksyä kumppani kokonaisena ihmisenä, että hänellä on omia haluja ja itse ei ole aina niiden halujen kohteena. Kaunista on kuitenkin se, että ihmiset kaikessa epätäydellisyydessään päättävät jakaa elämänsä yhdessä. Minun puolisoni on hyvä isä ja hyväsydäminen mies - kokisin olevani täysin keskenkasvuinen jos hylkäisin hänet esim. keski-iänkriisin keskellä tehdystä hairahduksesta.
Normaalin tunne-elämän omaavana tuntuu siltä, että ainoastaan häiriintynyt parisuhdehullu voi aloittajan esittämään kysymykseen vastata parisuhdehullun odottamalla tavalla.
Älkööt siis jatkossakaan puhuko tunteistaan he, jotka tunnistavat rakastamakseen puolisokseen parisuhdehullun.
Olen luiskauttanut kikulin vieraaseen reikuliin, ja lauennut sinne. Monta kertaa. Moneen reikuliin.
En ole pahoillani, sorit siitä.
Olenpa sitten pettänyt monta kertaa vaimoani kun olen puhunut p.skaa sukulaisteni, työkavereideni ja ystävieni kanssa. Siis sellaista p.skaa jota en puhuisi vaimolleni koskaan, koska hänen huumorintajulla ei sitä tajuttaisi.