Lue keskustelun säännöt.
Luokittele ”pettäminen”
11.08.2021 |
Laitoin lainausmerkkeihin siksi, etten ikinä pettänyt seksuaalisessa mielessä, jonka fyysisyyteen osa ihmisistä ymmärtääkseni vetää rajan. Eli petin siinä mielestä, että kerroin toiselle edelleen ajattelevani häntä. Kerroin myös sen, etten ole nykyistä kumppaniani aikeissa pettää ikinä. Mutta kerroin silti, että Hän on useasti ajatuksissani enkä voi ajatuksilleni mitään.
Kuinka moni eroaa parisuhteestaan ihastuttuaan johonkin toiseen? Kuinka moni mahtaa olla parisuhteessa siitä huolimatta, että menneisyydessä on joku sielua koskettanut ex?
Tein aloitukseni ymmärtääkseni sitä, mitä lopulta pettämiseksi kutsutaan ja mikä merkitys on teoilla ja lupausten pitämisellä verrattuna siihen, että kuka tahansa voi joskus tahtomattaan olla ihastunut parisuhteensa ulkopuoliseen henkilöön.
Kommentit (72)
Lähtölaskenta on alkanut muista pakata tärkeimmät tavarat mukaasi pian niitä ei ehkä enää ole
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pettämistä on kaikki mitä et voi tehdä tai puhua puolisosi kuullen.
Jos ihastuu johonkin, niin pitääkö sekin kertoa puolisolle, vaikkei tekis asialle mitään?
Kyllä jos arvostat puolisoa ja olet luvannut olla rehellinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pettämistä on kaikki mitä et voi tehdä tai puhua puolisosi kuullen.
Aha, eli työnteko on pettämistä koska minulla on NDA.
Tällä palstalla ihmisen vaihtavat renkaita tai poimivat liukuhihnalta pois epämuodostuneita karamellejä.
Vierailija kirjoitti:
Pettämistä on jos laukeaa suuhun. Muuten ei.
No niin just!
Kumma kun naiset aina jaksaa vouhottaa niistä pimpsaan laukeamisista.
Miten joku voi aloittaa suhteen jos rakastaa toista? Miten voi ihastua jos aidosti rakastaa, kunnioittaa ja arvostaa toista?
Koska todellisuudessa ei ole rakkautta mitä vaalia, suhde perustuu johonkin muuhun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pettäminen on sitä, että kumppani muuttuu haluttomaksi tai lihottaa itsensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pettämistä on kaikki mitä et voi tehdä tai puhua puolisosi kuullen.
Aha, eli työnteko on pettämistä koska minulla on NDA.
Kylläpä vitsin murjaisit, tosi hauskaa 🤣😂👍
Onpahan taas puritaanisia mielipiteitä. Ehkä tällaiset mielipiteet ymmärtää seurusteluvaiheessa, mutta siinä vaiheessa, kun takana on kymmenen tai kymmenien vuosien avioliitto, ajattelee ehkä jo laajemmin. Parisuhde muuttuu vuosien aikana. Alussa se on symbioottista, mutta jossain kohtaa alkaa tulla omia menoja, omia unelmia, omia ihmisiä. Parisuhteeseen tulee kaikenlaisia vaiheita, ja ajan myötä alkaa korostua ystävyys ja kumppanuus mustasukkaisen intohimon sijaan. Ehkei näin käy kaikissa parisuhteissa, mutta monissa kyllä.
Itse olen ihastunut lukemattomia kertoja pitkän parisuhteeni aikana. Myös rajat ovat ylittyneet. Silti, kaikesta huolimatta perhe on pysynyt kasassa ja lapsilla on ollut turvallinen kasvuympäristö. Väittäisin, että suhde olisi ollut tuhoon tuomittu jos jokaisesta väärästä katseesta olisin tehnyt "numeron" ja alkanut kyseenalaistaa suhdettani, tai vielä pahentaa, tunnustanut asian kumppanille.
Kaikkein toimivimmat, pitkät parisuhteet ovat rentoja parisuhteita. Sellaisia missä ymmärretään mitä ihmisyys on, kuinka tunteet toimii ja virheille jää tilaa. Parisuhde on kasvamista yhdessä ja yksilönä. Itse en todellakaan heittäisi suhdettani mäkeen jos kumppani pettäisi, vaikka hänellä olisi suhdekin. Silloin ei aleta riehumaan, vaan istutaan alas keskustelemaan tarpeista ja syistä kaiken taustalla. Kun parisuhde koskettaa myös koko perhettä, on ajateltava myös perheen kokonaisetua, eikä vain omia tunteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sä ap oikein haluat saavuttaa sillä kertomisella? Mikä on sun motiivi?
Kyllä tuossa jo liikutaan heikoilla jäillä.
Olin itse edellisessä suhteessa jo ihastunut nykyiseeni. En tehnyt asialle mitään vaikka olisi ollut mahdollisuus, enkä lähtenyt leikkimään vaikka edellinen suhde olikin huono ja nykyinen pyöri ajatuksissa kovasti ja otti itse välillä yhteyttä. (Jälkikäteen kuulin, että ex oli pettänyt itse mua viimeiset pari vuotta, että sikäli hukkaan heitettyä aikaa kun olisin itsekin voinut olla nykyiseni kanssa jo aiemmin).
En itse kyllä tajua yhtään näitä varattuja, joiden on pakko tunnustaa tunteensa ja perään sanoa että "mutta aion olla uskollinen puolisolleni". Siis täh? Miksi sit pitää kertoa? Entä jos se salainen ihastus tuntisikin samoin?
Mielestäni pettämistä on kaikki mitä ei soisi omalle kumppanille ja mitä pitää salata siltä.
Taidat olla aika nuori.
Vierailija kirjoitti:
Onpahan taas puritaanisia mielipiteitä. Ehkä tällaiset mielipiteet ymmärtää seurusteluvaiheessa, mutta siinä vaiheessa, kun takana on kymmenen tai kymmenien vuosien avioliitto, ajattelee ehkä jo laajemmin. Parisuhde muuttuu vuosien aikana. Alussa se on symbioottista, mutta jossain kohtaa alkaa tulla omia menoja, omia unelmia, omia ihmisiä. Parisuhteeseen tulee kaikenlaisia vaiheita, ja ajan myötä alkaa korostua ystävyys ja kumppanuus mustasukkaisen intohimon sijaan. Ehkei näin käy kaikissa parisuhteissa, mutta monissa kyllä.
Itse olen ihastunut lukemattomia kertoja pitkän parisuhteeni aikana. Myös rajat ovat ylittyneet. Silti, kaikesta huolimatta perhe on pysynyt kasassa ja lapsilla on ollut turvallinen kasvuympäristö. Väittäisin, että suhde olisi ollut tuhoon tuomittu jos jokaisesta väärästä katseesta olisin tehnyt "numeron" ja alkanut kyseenalaistaa suhdettani, tai vielä pahentaa, tunnustanut asian kumppanille.
Kaikkein toimivimmat, pitkät parisuhteet ovat rentoja parisuhteita. Sellaisia missä ymmärretään mitä ihmisyys on, kuinka tunteet toimii ja virheille jää tilaa. Parisuhde on kasvamista yhdessä ja yksilönä. Itse en todellakaan heittäisi suhdettani mäkeen jos kumppani pettäisi, vaikka hänellä olisi suhdekin. Silloin ei aleta riehumaan, vaan istutaan alas keskustelemaan tarpeista ja syistä kaiken taustalla. Kun parisuhde koskettaa myös koko perhettä, on ajateltava myös perheen kokonaisetua, eikä vain omia tunteita.
Onko kumppanisi tietoinen pettämisestäsi?
Jotenkin veikkaan että ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni on ihan oikeasti ollut 10-40 vuotta ihastunut vain puolisoonsa? Entä jos ei olisi ollut, olisiko liitto edelleen jäljellä ”kiitos rehellisyyden”?
Tottakai kaikki ihastuvat, mutta ei sitä pidä sanoa ihastuksen kohteelle, eikä omalle puolisolle.
Vierailija kirjoitti:
Onpahan taas puritaanisia mielipiteitä. Ehkä tällaiset mielipiteet ymmärtää seurusteluvaiheessa, mutta siinä vaiheessa, kun takana on kymmenen tai kymmenien vuosien avioliitto, ajattelee ehkä jo laajemmin. Parisuhde muuttuu vuosien aikana. Alussa se on symbioottista, mutta jossain kohtaa alkaa tulla omia menoja, omia unelmia, omia ihmisiä. Parisuhteeseen tulee kaikenlaisia vaiheita, ja ajan myötä alkaa korostua ystävyys ja kumppanuus mustasukkaisen intohimon sijaan. Ehkei näin käy kaikissa parisuhteissa, mutta monissa kyllä.
Itse olen ihastunut lukemattomia kertoja pitkän parisuhteeni aikana. Myös rajat ovat ylittyneet. Silti, kaikesta huolimatta perhe on pysynyt kasassa ja lapsilla on ollut turvallinen kasvuympäristö. Väittäisin, että suhde olisi ollut tuhoon tuomittu jos jokaisesta väärästä katseesta olisin tehnyt "numeron" ja alkanut kyseenalaistaa suhdettani, tai vielä pahentaa, tunnustanut asian kumppanille.
Kaikkein toimivimmat, pitkät parisuhteet ovat rentoja parisuhteita. Sellaisia missä ymmärretään mitä ihmisyys on, kuinka tunteet toimii ja virheille jää tilaa. Parisuhde on kasvamista yhdessä ja yksilönä. Itse en todellakaan heittäisi suhdettani mäkeen jos kumppani pettäisi, vaikka hänellä olisi suhdekin. Silloin ei aleta riehumaan, vaan istutaan alas keskustelemaan tarpeista ja syistä kaiken taustalla. Kun parisuhde koskettaa myös koko perhettä, on ajateltava myös perheen kokonaisetua, eikä vain omia tunteita.
Eri mieltä näin 26 vuoden avioliittovuoden jälkeen. Rennosti osataan olla joo, mutta jos muna luiskahtaa väärään pilluun ja saan sen seurauksena sukupuolitaudin, liitto on siinä. Puhumattakaan salailusta eli valehtelemisesta. Luottamusta ei enää löytyisi ja terveyteni haluaisi vaarantaa. Ero siis, sinkkuna saa jokainen paneskella missä ja kenen kanssa huvittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se ole pettämistä, jos ei liikuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpahan taas puritaanisia mielipiteitä. Ehkä tällaiset mielipiteet ymmärtää seurusteluvaiheessa, mutta siinä vaiheessa, kun takana on kymmenen tai kymmenien vuosien avioliitto, ajattelee ehkä jo laajemmin. Parisuhde muuttuu vuosien aikana. Alussa se on symbioottista, mutta jossain kohtaa alkaa tulla omia menoja, omia unelmia, omia ihmisiä. Parisuhteeseen tulee kaikenlaisia vaiheita, ja ajan myötä alkaa korostua ystävyys ja kumppanuus mustasukkaisen intohimon sijaan. Ehkei näin käy kaikissa parisuhteissa, mutta monissa kyllä.
Itse olen ihastunut lukemattomia kertoja pitkän parisuhteeni aikana. Myös rajat ovat ylittyneet. Silti, kaikesta huolimatta perhe on pysynyt kasassa ja lapsilla on ollut turvallinen kasvuympäristö. Väittäisin, että suhde olisi ollut tuhoon tuomittu jos jokaisesta väärästä katseesta olisin tehnyt "numeron" ja alkanut kyseenalaistaa suhdettani, tai vielä pahentaa, tunnustanut asian kumppanille.
Kaikkein toimivimmat, pitkät parisuhteet ovat rentoja parisuhteita. Sellaisia missä ymmärretään mitä ihmisyys on, kuinka tunteet toimii ja virheille jää tilaa. Parisuhde on kasvamista yhdessä ja yksilönä. Itse en todellakaan heittäisi suhdettani mäkeen jos kumppani pettäisi, vaikka hänellä olisi suhdekin. Silloin ei aleta riehumaan, vaan istutaan alas keskustelemaan tarpeista ja syistä kaiken taustalla. Kun parisuhde koskettaa myös koko perhettä, on ajateltava myös perheen kokonaisetua, eikä vain omia tunteita.
Eri mieltä näin 26 vuoden avioliittovuoden jälkeen. Rennosti osataan olla joo, mutta jos muna luiskahtaa väärään pilluun ja saan sen seurauksena sukupuolitaudin, liitto on siinä. Puhumattakaan salailusta eli valehtelemisesta. Luottamusta ei enää löytyisi ja terveyteni haluaisi vaarantaa. Ero siis, sinkkuna saa jokainen paneskella missä ja kenen kanssa huvittaa.
Tuo kirjoitus on selkeästi mieheltä, mikä menee sinne minne muna vie ja oikeuttaa pettämisensä sillä että on tyytyväisempi kotonakin ja näin pitää perheen kasassa tehden oikein miehen työn. Varmaan uhrautuu mielestään perheensä takia käydessään nssimassa muita.
Vierailija kirjoitti:
Mitä sä ap oikein haluat saavuttaa sillä kertomisella? Mikä on sun motiivi?
Kyllä tuossa jo liikutaan heikoilla jäillä.
Olin itse edellisessä suhteessa jo ihastunut nykyiseeni. En tehnyt asialle mitään vaikka olisi ollut mahdollisuus, enkä lähtenyt leikkimään vaikka edellinen suhde olikin huono ja nykyinen pyöri ajatuksissa kovasti ja otti itse välillä yhteyttä. (Jälkikäteen kuulin, että ex oli pettänyt itse mua viimeiset pari vuotta, että sikäli hukkaan heitettyä aikaa kun olisin itsekin voinut olla nykyiseni kanssa jo aiemmin).En itse kyllä tajua yhtään näitä varattuja, joiden on pakko tunnustaa tunteensa ja perään sanoa että "mutta aion olla uskollinen puolisolleni". Siis täh? Miksi sit pitää kertoa? Entä jos se salainen ihastus tuntisikin samoin?
Mielestäni pettämistä on kaikki mitä ei soisi omalle kumppanille ja mitä pitää salata siltä.
Taidat olla aika nuori.
Mikä ero tarkalleen on mielestäsi seuraavilla asioilla liittyen aloituksen kysymykseen:
1. Tiedostat olleesi kiinnostunut suhteesi ulkopuolisesta henkilöstä muttet ole tehnyt mitään
2. Tiedostat olleesi kiinnostunut suhteesi ulkopuolisesta henkilöstä muttet ole uskaltanut edes kuvitteellisessa päiväkirjassasi myöntää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpahan taas puritaanisia mielipiteitä. Ehkä tällaiset mielipiteet ymmärtää seurusteluvaiheessa, mutta siinä vaiheessa, kun takana on kymmenen tai kymmenien vuosien avioliitto, ajattelee ehkä jo laajemmin. Parisuhde muuttuu vuosien aikana. Alussa se on symbioottista, mutta jossain kohtaa alkaa tulla omia menoja, omia unelmia, omia ihmisiä. Parisuhteeseen tulee kaikenlaisia vaiheita, ja ajan myötä alkaa korostua ystävyys ja kumppanuus mustasukkaisen intohimon sijaan. Ehkei näin käy kaikissa parisuhteissa, mutta monissa kyllä.
Itse olen ihastunut lukemattomia kertoja pitkän parisuhteeni aikana. Myös rajat ovat ylittyneet. Silti, kaikesta huolimatta perhe on pysynyt kasassa ja lapsilla on ollut turvallinen kasvuympäristö. Väittäisin, että suhde olisi ollut tuhoon tuomittu jos jokaisesta väärästä katseesta olisin tehnyt "numeron" ja alkanut kyseenalaistaa suhdettani, tai vielä pahentaa, tunnustanut asian kumppanille.
Kaikkein toimivimmat, pitkät parisuhteet ovat rentoja parisuhteita. Sellaisia missä ymmärretään mitä ihmisyys on, kuinka tunteet toimii ja virheille jää tilaa. Parisuhde on kasvamista yhdessä ja yksilönä. Itse en todellakaan heittäisi suhdettani mäkeen jos kumppani pettäisi, vaikka hänellä olisi suhdekin. Silloin ei aleta riehumaan, vaan istutaan alas keskustelemaan tarpeista ja syistä kaiken taustalla. Kun parisuhde koskettaa myös koko perhettä, on ajateltava myös perheen kokonaisetua, eikä vain omia tunteita.
Eri mieltä näin 26 vuoden avioliittovuoden jälkeen. Rennosti osataan olla joo, mutta jos muna luiskahtaa väärään pilluun ja saan sen seurauksena sukupuolitaudin, liitto on siinä. Puhumattakaan salailusta eli valehtelemisesta. Luottamusta ei enää löytyisi ja terveyteni haluaisi vaarantaa. Ero siis, sinkkuna saa jokainen paneskella missä ja kenen kanssa huvittaa.
Tuo kirjoitus on selkeästi mieheltä, mikä menee sinne minne muna vie ja oikeuttaa pettämisensä sillä että on tyytyväisempi kotonakin ja näin pitää perheen kasassa tehden oikein miehen työn. Varmaan uhrautuu mielestään perheensä takia käydessään nssimassa muita.
Eihän tuossa mitään nussimisesta puhuttu? Mistä lähtien halu tappaa on yhtä kuin tappo/murha vankilatuomioineen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpahan taas puritaanisia mielipiteitä. Ehkä tällaiset mielipiteet ymmärtää seurusteluvaiheessa, mutta siinä vaiheessa, kun takana on kymmenen tai kymmenien vuosien avioliitto, ajattelee ehkä jo laajemmin. Parisuhde muuttuu vuosien aikana. Alussa se on symbioottista, mutta jossain kohtaa alkaa tulla omia menoja, omia unelmia, omia ihmisiä. Parisuhteeseen tulee kaikenlaisia vaiheita, ja ajan myötä alkaa korostua ystävyys ja kumppanuus mustasukkaisen intohimon sijaan. Ehkei näin käy kaikissa parisuhteissa, mutta monissa kyllä.
Itse olen ihastunut lukemattomia kertoja pitkän parisuhteeni aikana. Myös rajat ovat ylittyneet. Silti, kaikesta huolimatta perhe on pysynyt kasassa ja lapsilla on ollut turvallinen kasvuympäristö. Väittäisin, että suhde olisi ollut tuhoon tuomittu jos jokaisesta väärästä katseesta olisin tehnyt "numeron" ja alkanut kyseenalaistaa suhdettani, tai vielä pahentaa, tunnustanut asian kumppanille.
Kaikkein toimivimmat, pitkät parisuhteet ovat rentoja parisuhteita. Sellaisia missä ymmärretään mitä ihmisyys on, kuinka tunteet toimii ja virheille jää tilaa. Parisuhde on kasvamista yhdessä ja yksilönä. Itse en todellakaan heittäisi suhdettani mäkeen jos kumppani pettäisi, vaikka hänellä olisi suhdekin. Silloin ei aleta riehumaan, vaan istutaan alas keskustelemaan tarpeista ja syistä kaiken taustalla. Kun parisuhde koskettaa myös koko perhettä, on ajateltava myös perheen kokonaisetua, eikä vain omia tunteita.
Eri mieltä näin 26 vuoden avioliittovuoden jälkeen. Rennosti osataan olla joo, mutta jos muna luiskahtaa väärään pilluun ja saan sen seurauksena sukupuolitaudin, liitto on siinä. Puhumattakaan salailusta eli valehtelemisesta. Luottamusta ei enää löytyisi ja terveyteni haluaisi vaarantaa. Ero siis, sinkkuna saa jokainen paneskella missä ja kenen kanssa huvittaa.
Tuo kirjoitus on selkeästi mieheltä, mikä menee sinne minne muna vie ja oikeuttaa pettämisensä sillä että on tyytyväisempi kotonakin ja näin pitää perheen kasassa tehden oikein miehen työn. Varmaan uhrautuu mielestään perheensä takia käydessään nssimassa muita.
Eihän tuossa mitään nussimisesta puhuttu? Mistä lähtien halu tappaa on yhtä kuin tappo/murha vankilatuomioineen?
"Itse olen ihastunut lukemattomia kertoja pitkän parisuhteeni aikana. Myös rajat ovat ylittyneet".
Eikun joo tässä puhutaan vaan halailemisesta varmaan 👍
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sä ap oikein haluat saavuttaa sillä kertomisella? Mikä on sun motiivi?
Kyllä tuossa jo liikutaan heikoilla jäillä.
Olin itse edellisessä suhteessa jo ihastunut nykyiseeni. En tehnyt asialle mitään vaikka olisi ollut mahdollisuus, enkä lähtenyt leikkimään vaikka edellinen suhde olikin huono ja nykyinen pyöri ajatuksissa kovasti ja otti itse välillä yhteyttä. (Jälkikäteen kuulin, että ex oli pettänyt itse mua viimeiset pari vuotta, että sikäli hukkaan heitettyä aikaa kun olisin itsekin voinut olla nykyiseni kanssa jo aiemmin).En itse kyllä tajua yhtään näitä varattuja, joiden on pakko tunnustaa tunteensa ja perään sanoa että "mutta aion olla uskollinen puolisolleni". Siis täh? Miksi sit pitää kertoa? Entä jos se salainen ihastus tuntisikin samoin?
Mielestäni pettämistä on kaikki mitä ei soisi omalle kumppanille ja mitä pitää salata siltä.
Taidat olla aika nuori.
Mikä ero tarkalleen on mielestäsi seuraavilla asioilla liittyen aloituksen kysymykseen:
1. Tiedostat olleesi kiinnostunut suhteesi ulkopuolisesta henkilöstä muttet ole tehnyt mitään
2. Tiedostat olleesi kiinnostunut suhteesi ulkopuolisesta henkilöstä muttet ole uskaltanut edes kuvitteellisessa päiväkirjassasi myöntää
En nyt tajua hölkäsen pöläystä mitä yrität kysyä tai sanoa. Keskityin omaan suhteeseeni, en lähtenyt pettämään fyysisellä enkä henkisellä tasolla ja parhaani mukaan torjuin ihastuksen ajatuksistani ja yritin kasvattaa hyvää ja kestävää edellisestä suhteesta. Rakkaus ei ole aina vaan tunteen asia vaan joskus pitää muistuttaa itselleen että "tätä ihmistä minä olen päättänyt rakastaa" eikä lähteä toteuttamaan kaikkia tuntemuksiaan.
Anyway takkiin tuli itsellä siinä suhteessa ja hyvä niin.
Aha, eli työnteko on pettämistä koska minulla on NDA.