Lue keskustelun säännöt.
Onko ryhmäytymisponileikkien taustalla mitään tieteellistä tutkimusta? Ei taida olla näyttöä tehosta?
11.08.2021 |
Sain suureksi yllätyksekseni huomata, että aikuisopiskelijatkaan eivät ole vapaita tuollaisesta. Pidin melko ihmeellisenä, että korona-aikaan on kaksi ylimääräistä tuntia kokoontumista ja käsinukkien heiluttelua. Joo, todellakin saimme käsinukeilla esitellä itsemme.
Olen varmaan opintojen loppuajan persona non grata, koska kehtasin olla sitä mieltä, että olisi hedelmällisempää keskittyä opiskeluun ja työntekoon leikkimisen asemesta.
Kommentit (35)
Höpsö ap. Olen aivan varma, että esim. Elon Musk ei olisi siinä asemassa missä nyt on, ilman tutustumiskierroksia ja pupuleikkejä! (Meillä leikittiin pupu-, ei ponileikkejä.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei hyvää päivää mitä touhua! Varmaan amk kyseessä...
Minun aikusopiskelijaryhmässäni se ainakin yhdisti tehokkaasti: kaikki olimme leikkejä vastaan.
Kas tässäpä opinnäytetyön tai gradututkimuksen aihe😂
Inhoan todella syvästi kaikkia tuollaisia typeriä pelleilyjä, joissa muka ryhmäydytään. Kuka noita typeryyksiä oikeasti haluaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän niistä ole mitään hyötyä, jos ne leikit eivät saa aikaan vastavuoroisia myönteisiä kokemuksia. Myönteiset kokemukset ja onnistumisen tunne ovat kuitenkin hyvän ja onnistuneen vuorovaikutuksen tunnusmerkkejä.
Outoa, ei tuollaista onneksi ole tullut vastaan opiskelujen alussa tai edes töiden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ärsyttää se tekopyhyys ja valheellisuus kun väitetään niitä leikkejä hauskoiksi ja hyödyllisiksi. Tosiasiain tunnustaminen on viisauden alku.
Vierailija kirjoitti:
Ei hyvää päivää mitä touhua! Varmaan amk kyseessä...
Ei, vaan amis. Kun olin amk:ssa vuonna miekka ja kivi, ei todellakaan ollut mitään tuollaista. Mutta minä opiskelinkin tylsää laskentatointa.
Mielenkiintoista tässä on, että pari kaveriani on suorittanut tässä samassa amiksessa tutkintoja, eikä niillä ole ollut tuollaista pelleilyä. Johtuuko sitten siitä, että he opiskelivat harrastuksekseen työn ohessa, ja minä taas työttömänä olen päiväopiskelija. Itsekin kyllä suoritin pari vuotta sitten yhden tutkinnon osan työn ohessa, eikä silloin ollut mitään tällaista.
Olen oikeasti luullut, että ponileikit ovat urbaanilegendaa. Ryhmän säännöistä puhumattakaan. Turha varmaan mainita, että ryhmän säännöt on kuin suoraan intersektionaalisen feminismin käsikirjasta turvallisine tiloineen jne.
-ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän niistä ole mitään hyötyä, jos ne leikit eivät saa aikaan vastavuoroisia myönteisiä kokemuksia. Myönteiset kokemukset ja onnistumisen tunne ovat kuitenkin hyvän ja onnistuneen vuorovaikutuksen tunnusmerkkejä.
Niitähän me saisimme siihen opiskeluun keskittymällä! Onnistuisimme siinä, mitä varten tuolla koulussa olemme.
Tämä tuntui lähinnä siltä, että etsitään myötähäpeän ja vitutuksen yhdistävää vaikutusta.
Kuraattori vielä kehtasi sanoa, että haluaa meidän menevän mukavuusrajojemme yli. Voin kertoa, että se ainakin meni, siitä minä pidin huolen. Miesparka ei ollut oikein tottunut haastetuksi tulemiseen.
-ap-
Kyse on ryhmäyttämisestä. Leikkiminen madaltaa tutustumisen kynnystä. Tosin edelleen on käytössä paljon leikkejä, jotka eivät perustu mihinkään tutkimustietoon.
Mutta perimmäisenä tarkoituksena näissähän on muodostaa teistä toimiva ryhmä, jolta voi saada vertaistukea. Tutkitusti yhteisöllisyys lisää hyvinvointia. Ihminen ei lähtökohtaisesti halua tuntea ulkopuolisuutta vaan olla osa yhteisöä. Autismin kirjolaiselle tai sosiaalisesta ahdistuksesta kärsivälle näillä asioilla ei kuitenkaan ole samalla tavalla myönteistä vaikutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyse on ryhmäyttämisestä. Leikkiminen madaltaa tutustumisen kynnystä. Tosin edelleen on käytössä paljon leikkejä, jotka eivät perustu mihinkään tutkimustietoon.
Mutta perimmäisenä tarkoituksena näissähän on muodostaa teistä toimiva ryhmä, jolta voi saada vertaistukea. Tutkitusti yhteisöllisyys lisää hyvinvointia. Ihminen ei lähtökohtaisesti halua tuntea ulkopuolisuutta vaan olla osa yhteisöä. Autismin kirjolaiselle tai sosiaalisesta ahdistuksesta kärsivälle näillä asioilla ei kuitenkaan ole samalla tavalla myönteistä vaikutusta.
Onko tutkimuksia leikkien vaikutuksesta ryhmäytymiseen? Linkki?
Tästä syystä lintsaan ensimmäiset päivät vielä ihan aikuisenakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei hyvää päivää mitä touhua! Varmaan amk kyseessä...
Ei, vaan amis. Kun olin amk:ssa vuonna miekka ja kivi, ei todellakaan ollut mitään tuollaista. Mutta minä opiskelinkin tylsää laskentatointa.
Meillä oli amkissa letkajenkkaa. Tuotantotalous.
Myötähäpeä ja v*tutys yhdistävät leikkijät toisiinsa? Tiedättehän, kun joutuu leikkimään jotain "peppu peppu peppua vasten" -leikkiä ja katsotte kanssaleikkijää toisiinne ilmeellä "mitä v*ttua pls help"
Vierailija kirjoitti:
Kyse on ryhmäyttämisestä. Leikkiminen madaltaa tutustumisen kynnystä. Tosin edelleen on käytössä paljon leikkejä, jotka eivät perustu mihinkään tutkimustietoon.
Mutta perimmäisenä tarkoituksena näissähän on muodostaa teistä toimiva ryhmä, jolta voi saada vertaistukea. Tutkitusti yhteisöllisyys lisää hyvinvointia. Ihminen ei lähtökohtaisesti halua tuntea ulkopuolisuutta vaan olla osa yhteisöä. Autismin kirjolaiselle tai sosiaalisesta ahdistuksesta kärsivälle näillä asioilla ei kuitenkaan ole samalla tavalla myönteistä vaikutusta.
Me olemme aikuisia ihmisiä, joilla on kaikilla ne omat sosiaaliset ympyrät. Tutkinnon suorittaminen kestää maksimissaan vuoden, esim. minä voisin valmistua jo ensi keväänä, jos tahtoisin sen nopealla aikataululla tehdä. (Meillä on siis kaikilla jo alan opintoja taustalla, normaalisti tähän tutkintoon menee 2 v aikuisopiskelijoillakin.)
Mihin ihmeeseen me aikuiset ihmiset tarvitsisimme amistutkinnossa erityistä ryhmäytymistä ja henkistä tukea, kun se kestääkin näin vähän aikaa?
Hyvinvointia sitäpaitsi lisää vain sellainen ryhmä, jossa viihtyy. Jossa on ihmisiä joista pidät ja joiden kanssa on jotain yhteistä. Sellainen ryhmä ryhmäytyy ihan itsekseen (vrt. harrastuspiirit). Itse asiassa, jos ryhmäytyminen ei tapahdu luonnostaan, sitä on täysin mahdoton ulkopuolelta aikaansaada. Ainakaan ponileikeillä.
Vierailija kirjoitti:
Kyse on ryhmäyttämisestä. Leikkiminen madaltaa tutustumisen kynnystä. Tosin edelleen on käytössä paljon leikkejä, jotka eivät perustu mihinkään tutkimustietoon.
Mutta perimmäisenä tarkoituksena näissähän on muodostaa teistä toimiva ryhmä, jolta voi saada vertaistukea. Tutkitusti yhteisöllisyys lisää hyvinvointia. Ihminen ei lähtökohtaisesti halua tuntea ulkopuolisuutta vaan olla osa yhteisöä. Autismin kirjolaiselle tai sosiaalisesta ahdistuksesta kärsivälle näillä asioilla ei kuitenkaan ole samalla tavalla myönteistä vaikutusta.
what what, ei myönteistä vaikutusta?
Joku tehnyt pro gradun aihetta sivuten "Ryhmäyttäminen oppilaiden kokemana", tosin tämä koskee vaan yläkoululaisia:
https://lauda.ulapland.fi/bitstream/handle/10024/62088/Vanha.Tiia.pdf?s…
"Ryhmäyttämiseen oppilailla oli positiivinen asennoituminen. Kuitenkin oppilaat, joilla oli vaikeuksia ystävyyssuhteissa ja jotka eivät viihtyneet koulussa hyvin, kokivat ryhmäyttämisen muita epämiellyttävämmäksi."
Vierailija kirjoitti:
Kyse on ryhmäyttämisestä. Leikkiminen madaltaa tutustumisen kynnystä. Tosin edelleen on käytössä paljon leikkejä, jotka eivät perustu mihinkään tutkimustietoon.
Mutta perimmäisenä tarkoituksena näissähän on muodostaa teistä toimiva ryhmä, jolta voi saada vertaistukea. Tutkitusti yhteisöllisyys lisää hyvinvointia. Ihminen ei lähtökohtaisesti halua tuntea ulkopuolisuutta vaan olla osa yhteisöä. Autismin kirjolaiselle tai sosiaalisesta ahdistuksesta kärsivälle näillä asioilla ei kuitenkaan ole samalla tavalla myönteistä vaikutusta.
Mihin aikuiset ihmiset tarvitsee vertaistukea opiskelussa? Kun kaikilla oletettavasti tutkintoja taustalla?
Nämä ryhmäytymiskauheudet riippuu varmaan tosi paljon opettajasta ja alasta. Itse suoritin metsurin perustutkinnon, kun perin metsää ja halusin tietää mitä sille kuuluu tehdä. Taisimme me nimemme sanoa kun opinnot alkoivat, ja hiton hyvä ryhmä oli.
Aikanaan olin vähän aikaa työttömänä, ja cv-kurssilla leikittiin. Minkäänlaista ryhmähenkeä ei muodostunut, koska kukaan meistä ei halunnut olla siellä.
Minusta on erityisen sietämätöntä, jos pitää koskea toiseen ihmiseen. Näinä metoo-aikoina voi kieltäytyä miesten koskemisesta, kai, mutta miksi pitäisi sietää ventovieraiden naisten koskeminen?
Tuollaiset leikit on tosi usein törkeästi rajoja ja yksityisyytä rikkovia. Ei anneta ihmisen itse päättää, millä aikataululla päästää muita lähelleen.
En tajua, miksi minun pitäisi tuntea jotain ryhmäfiiliksiä samaan aikaan opiskelevia kohtaan. Olen siellä saadakseni tietyt tiedot ja taidot, en ystävystymässä.
Kuraattori jotain inisi "sosiaalisesta pääomasta". Ilmeisesti miesten vihattu hyväveliverkosto muuttuu hyväksytyksi sosiaaliseksi pääomaksi, kun kyseessä ovat naiset. Kuraattori oli vaan missannut sen, että hyväveliverkostoon kerätään yleensä ihmisiä, joista on sinulle hyötyä. Ja tässä iässä niitä kontakteja alkaa kyllä olla riittämiin. Jos ei ole, ei niitä käsinukeilla leikkimällä ainakaan löydy.