Onko ryhmäytymisponileikkien taustalla mitään tieteellistä tutkimusta? Ei taida olla näyttöä tehosta?

Vierailija kirjoitti:

Joku tehnyt pro gradun aihetta sivuten "Ryhmäyttäminen oppilaiden kokemana", tosin tämä koskee vaan yläkoululaisia:

https://lauda.ulapland.fi/bitstream/handle/10024/62088/Vanha.Tiia.pdf?s…

"Ryhmäyttämiseen  oppilailla  oli  positiivinen  asennoituminen. Kuitenkin oppilaat, joilla oli vaikeuksia ystävyyssuhteissa ja jotka eivät viihtyneet koulussa hyvin, kokivat ryhmäyttämisen muita epämiellyttävämmäksi."

Yläkoulussa varmaan mikä hyvänsä aika, mikä käytetään ei-opiskeluun, koetaan positiivisena.

Kiusatut muuten kärsivät noista leikeistä varmaan aivan erityisesti. Tuossahan annetaan kiusaajaluonteille oikein aseet käteen.

Kamalimpia "leikkejä" on sellaiset, missä pitää mennä toisten iholle.

Vierailija kirjoitti:

Kamalimpia "leikkejä" on sellaiset, missä pitää mennä toisten iholle.

Jeesukselle kiitos koronasta, emme joutuneet tuollaista tekemään.

Minusta tuo kaikki on äärettömän tekopyhää. Kuraattori korosti, että ryhmän tulee hyväksyä kaikki jäsenet sellaisina kuin he ovat. Paitsi tietysti jos joku haluaa vain keskittyä opiskeluun leikkimättä ponileikkejä. Se on vääränlainen ja sen täytyy muuttua.

Oikein ihmetyttää, miten olen pärjännyt työelämässä ja onnistunut luomaan tyydyttäviä ihmissuhteita yli 40 vuotta ihan vain sillä, että keskityn omaan tekemiseeni. Kuinka kukaan on koskaan voinut päättää pitää minusta, kun olen esittäytynyt ilman käsinukkea?

-ap-

Olen opiskellut kolmessa amiksessa, kaksi kertaa nuorisopuolella ja nyt aikuispuolella. Ei mitään tutustumisleikkejä, kaikkialla ihan vain kerrottu oma nimi ja nyt aikuispuolella kerrottiin myös miltä alalta ollaan vaihtamassa.

Hyvin on ryhmäytyminen silti onnistunut joka ikinen kerta.

Pahinta näissä on vielä se että aina on vetäjänä joku ylipirteä ihminen joka on sitä mieltä että kaikki aikuiset tykkää ja haluaa leikkiä lasten leikkejä

Kuinkahan pelottavia ne leikit olisi jos kaikki olisivat aivan täysillä mukana niissä? Nyt kun kaikki on kiusaantuneina niin se voi olla siinä määrin hauskaa, mutta jos ihmiset oikeasti pitäisivät hauskaa sillä tavalla niin se olisi aika outoa.

Vierailija kirjoitti:

Pahinta näissä on vielä se että aina on vetäjänä joku ylipirteä ihminen joka on sitä mieltä että kaikki aikuiset tykkää ja haluaa leikkiä lasten leikkejä

Ja se, että tehdään selväksi, että SINUSSA on joku vika jos et nauti. Tai halua välttämättä ryhmäytyä.

Tuli kyllä selväksi, että kaikki muut fobiat ovat kiellettyjä, mutta erakkoluonnefobia on vain luonnollista. Koska kyllähän ihminen on viallinen, jos se tahtoisi vaan saada tutkinnon kasaan ja jatkaa elämäänsä, eikä yhtään tahdo leikkiä ja ryhmäytyä!

Olisinpa mies ja insinööri. Kukaan ei varmasti odottaisi minulta mitään tällaista.

-ap-

Aikuisten ryhmäytymisrituaalit tehdään terassin puolella. Älkää alentuko näihin vaan rohkeasti kieltäytykää, vedotkaa perustuslakiin ja oikeuteeen koskemattomuudesta. Kirjoittakaa huonoa palautetta, jos aihetta on.

Täytyy vielä jatkaa, vaikka tämä alkaakin jo olla vähän säälittävää.

Mutta minulle tuli oikein järkytyksenä se, että olen yhtäkkiä ympäristössä ja tilanteessa, jossa parhaina pitämiäni ominaisuuksiani pidetään lähinnä vikana ja luonnevirheenä, ellei vallan sairautena.

Olen nimittäin aina pitänyt parhaina (työn kannalta siis) piirteinäni sitä, että osaan ja haluan tehdä töitä yksin, itsekseni, itsenäisesti, pitäen mielessä päämäärän ja keskittyen täysin siihen omaan tekemiseeni. Käsittääkseni työnantajani ovat tätä ominaisuutta arvostaneet myös. Ainakin silloin kun minun piti miehittää yhtä toimipistettä YKSIN kuusi viikkoa tehden kahden ihmisen työt ja nähden vain satunnaisia asiakkaita. (Kollega oli käsileikkauksessa, ja sanoin että pääsen helpommalla kun teen työt itse enkä kouluta sijaista kollegalle.)

Ja nyt sitten minulle vakavalla naamalla selitettiin, miten työelämässäkin on tärkeää osata toimia ryhmässä (epäilemättä, tosin kokemukseni mukaan käsinuket loistavat silloin poissaolollaan). Ja niin edelleen.

Olen aikaisemmin ollut hommissa, missä voit olla miten omituinen hyvänsä, jos vaan osaat työsi. Ja nyt, kun minua pitäisi kouluttaa uuteen ammattiin, keskitytään kaikkeen muuhun paitsi siihen ammatilliseen osaamiseen.

-ap-

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse on ryhmäyttämisestä. Leikkiminen madaltaa tutustumisen kynnystä. Tosin edelleen on käytössä paljon leikkejä, jotka eivät perustu mihinkään tutkimustietoon.

Mutta perimmäisenä tarkoituksena näissähän on muodostaa teistä toimiva ryhmä, jolta voi saada vertaistukea. Tutkitusti yhteisöllisyys lisää hyvinvointia. Ihminen ei lähtökohtaisesti halua tuntea ulkopuolisuutta vaan olla osa yhteisöä. Autismin kirjolaiselle tai sosiaalisesta ahdistuksesta kärsivälle näillä asioilla ei kuitenkaan ole samalla tavalla myönteistä vaikutusta.

Me olemme aikuisia ihmisiä, joilla on kaikilla ne omat sosiaaliset ympyrät. Tutkinnon suorittaminen kestää maksimissaan vuoden, esim. minä voisin valmistua jo ensi keväänä, jos tahtoisin sen nopealla aikataululla tehdä. (Meillä on siis kaikilla jo alan opintoja taustalla, normaalisti tähän tutkintoon menee 2 v aikuisopiskelijoillakin.)

Mihin ihmeeseen me aikuiset ihmiset tarvitsisimme amistutkinnossa erityistä ryhmäytymistä ja henkistä tukea, kun se kestääkin näin vähän aikaa?

Hyvinvointia sitäpaitsi lisää vain sellainen ryhmä, jossa viihtyy. Jossa on ihmisiä joista pidät ja joiden kanssa on jotain yhteistä. Sellainen ryhmä ryhmäytyy ihan itsekseen (vrt. harrastuspiirit).  Itse asiassa, jos ryhmäytyminen ei tapahdu luonnostaan, sitä on täysin mahdoton ulkopuolelta aikaansaada. Ainakaan ponileikeillä.

Kerroit olevasi työtön, joten tarvitset verkostoja. Jos sulla olisi hyvät verkostot, kuten väitit, et olisi työtön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse on ryhmäyttämisestä. Leikkiminen madaltaa tutustumisen kynnystä. Tosin edelleen on käytössä paljon leikkejä, jotka eivät perustu mihinkään tutkimustietoon.

Mutta perimmäisenä tarkoituksena näissähän on muodostaa teistä toimiva ryhmä, jolta voi saada vertaistukea. Tutkitusti yhteisöllisyys lisää hyvinvointia. Ihminen ei lähtökohtaisesti halua tuntea ulkopuolisuutta vaan olla osa yhteisöä. Autismin kirjolaiselle tai sosiaalisesta ahdistuksesta kärsivälle näillä asioilla ei kuitenkaan ole samalla tavalla myönteistä vaikutusta.

Me olemme aikuisia ihmisiä, joilla on kaikilla ne omat sosiaaliset ympyrät. Tutkinnon suorittaminen kestää maksimissaan vuoden, esim. minä voisin valmistua jo ensi keväänä, jos tahtoisin sen nopealla aikataululla tehdä. (Meillä on siis kaikilla jo alan opintoja taustalla, normaalisti tähän tutkintoon menee 2 v aikuisopiskelijoillakin.)

Mihin ihmeeseen me aikuiset ihmiset tarvitsisimme amistutkinnossa erityistä ryhmäytymistä ja henkistä tukea, kun se kestääkin näin vähän aikaa?

Hyvinvointia sitäpaitsi lisää vain sellainen ryhmä, jossa viihtyy. Jossa on ihmisiä joista pidät ja joiden kanssa on jotain yhteistä. Sellainen ryhmä ryhmäytyy ihan itsekseen (vrt. harrastuspiirit).  Itse asiassa, jos ryhmäytyminen ei tapahdu luonnostaan, sitä on täysin mahdoton ulkopuolelta aikaansaada. Ainakaan ponileikeillä.

Kerroit olevasi työtön, joten tarvitset verkostoja. Jos sulla olisi hyvät verkostot, kuten väitit, et olisi työtön.

Oletko koskaan kuullut terveysongelmista ja alanvaihdoksista sen takia? Minun cv:lläni ei tarvitse verkostoja työllistyäkseen, jos pystyisi "oman alan" töitä vielä tekemään. (Minulla on siis eräs sairaus, joka estää vanhan työn tekemisen, mutta koska sairaus on niin harvinainen, olen vakuutusyhtiön mielestä täysin työkykyinen enkä pääse eläkkeelle, vaikka sitä on pariin kertaan haettu. Näissä tilanteissa tässä maassa ihminen on sitten työttömyyskortistossa, ja koska en tahdo ikuisesti sillä luukulla käydä, yritän kouluttautua alalle jolla voi tehdä osa-aikatöitä, ja eri tyyppisiä töitä kuin olen ennen tehnyt.)

Lisäksi kaikki opiskelutoverini ovat about samassa tilanteessa, eli eivät ns. hyödyllisiä tuttavuuksia.

Ja vaikka ne olisivatkin hyödyllisiä, käsinukkeleikit tuskin edistävät sellaista verkostoitumista, josta on ammatillisista hyötyä.

Vierailija kirjoitti:

Kyse on ryhmäyttämisestä. Leikkiminen madaltaa tutustumisen kynnystä. Tosin edelleen on käytössä paljon leikkejä, jotka eivät perustu mihinkään tutkimustietoon.

Mutta perimmäisenä tarkoituksena näissähän on muodostaa teistä toimiva ryhmä, jolta voi saada vertaistukea. Tutkitusti yhteisöllisyys lisää hyvinvointia. Ihminen ei lähtökohtaisesti halua tuntea ulkopuolisuutta vaan olla osa yhteisöä. Autismin kirjolaiselle tai sosiaalisesta ahdistuksesta kärsivälle näillä asioilla ei kuitenkaan ole samalla tavalla myönteistä vaikutusta.

Kyse ei ole ryhmäyttämisestä, vaan nöyryyttämisestä ja alistamisesta. Noihin sairaisiin alistamileikkeihin ei pidä lähteä mukaan lainkaan, tai sitten vetää ne yli hirvittäväksi spektaakkeliksi tyyliin " väännän alastomana paskat lattialle samalla mas tur boiden ja mielipuolisesti nauraen". Ei tartte enää toisten osallistua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahinta näissä on vielä se että aina on vetäjänä joku ylipirteä ihminen joka on sitä mieltä että kaikki aikuiset tykkää ja haluaa leikkiä lasten leikkejä

Ja se, että tehdään selväksi, että SINUSSA on joku vika jos et nauti. Tai halua välttämättä ryhmäytyä.

Tuli kyllä selväksi, että kaikki muut fobiat ovat kiellettyjä, mutta erakkoluonnefobia on vain luonnollista. Koska kyllähän ihminen on viallinen, jos se tahtoisi vaan saada tutkinnon kasaan ja jatkaa elämäänsä, eikä yhtään tahdo leikkiä ja ryhmäytyä!

Olisinpa mies ja insinööri. Kukaan ei varmasti odottaisi minulta mitään tällaista.

-ap-

Nuo metoo, olisinpa mies, plää plää sukupuoli - juttusi ovat rasittavia. Olet ehkä aidosti ärsyttävä ihminen livenä.

Ihmiset muodostavat omat porukkansa ihan itse. En ole koskaan kokenut mitään positiivista ryhmäytymistä näistä leikeistä. Korkeintaan jäänyt heti alkuun joitakin noloja ja kirveleviä muistoja. Niissä ryhmissä, joissa on muutenkin ollut ulkopuolinen, ovat ryhmäytymisleikit olleet voittopuolisesti ikäviä kokemuksia.

Koko ryhmäytymisajatus on silkkaa kuvitelmaa. Ryhmäytymisleikit vetäjä on ryhmän ulkopuolinen, jonka ei tarvitse itse osallistua nöyryytyksiin. Hänellä ei ole oikeasti kosketuspintaa siihen miten nöyryyttävinä ja alistavina ihmiset yleensä kokevat tällaiset tilanteet.