Etäopiskelu ja ihmisten ahdistus

Nimenomaan. Lähiopiskelu ahdistaa enemmän. Ei mitään mielenkiintoa mennä bilettävien opiskelijoiden sekaan koronalinkoon.

Samaa olen ihmetellyt. Turha kuvitella, että kykenee asiantuntijatyöhön työelämässä nykypäivänä, jos ei opiskellessa kykene etäopiskeluun.

Vierailija kirjoitti:

Nimenomaan. Lähiopiskelu ahdistaa enemmän. Ei mitään mielenkiintoa mennä bilettävien opiskelijoiden sekaan koronalinkoon.

Monella biletys ja ihmisten näkeminen tuo vastapainoa opiskelulle. Jos ns. elvyttäviä asioita ei pysty tekemään, ei pian opiskelustakaan tule mitään. 

Varmaan kykenee etäopetukseen ja kyllä se vaihteluna menee mutta alkaa jo tympiä. Kyllä se on vaan eri asia, onko opetus livenä vai katsotko sen ruudulta.

Niin monet työhön liittyvät kurssit ja koulutukset on tässä ollut reilun vuoden sisään, jotka on katsottu striimattuna ruudulta. Ei ole ollenkaan sama kuin opetus samassa tilassa muiden opiskelijoiden ja opettajan kanssa. Ja ne taukojen keskustelut on monesti erittäin mielenkiintoisia.

Oikein odotan, että pääsisi jo koulutukseen ihan paikan päälle. Mutta aina vaan ne peruuntuu ja taas katsotaan yksin kotona.

Olen kyllä huomannut, että oma puolisoni mieluummin lähi- kuin etäopettaa. Etäopetus on vaikeampaa, kontakti opiskelijoihin on huonompi ja työkavereiden kanssa tulee puitua ongelmia vähemmän. En ihmettele, jos opiskelijat kaipaavat myös yhteisön ympärillensä tuomaa rytmiä opiskeluun, kun opettajatkin kaipaavat takaisin kouluihin tekemään työtään. 

Minusta etäopiskelu/etätyöskentely on ainoa oikea tapa jos työ/opiskelu sen mahdollistaa.

Säästää jo pelkissä matkoissa 2-3 tuntia päivässä aikaa. 

Etäopiskelu on yksinäistä. Opiskelijat asivat yksin pienissä asunnoissA.

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä huomannut, että oma puolisoni mieluummin lähi- kuin etäopettaa. Etäopetus on vaikeampaa, kontakti opiskelijoihin on huonompi ja työkavereiden kanssa tulee puitua ongelmia vähemmän. En ihmettele, jos opiskelijat kaipaavat myös yhteisön ympärillensä tuomaa rytmiä opiskeluun, kun opettajatkin kaipaavat takaisin kouluihin tekemään työtään. 

Korkeakoulussa pitäisi jo osata ITSE osata asettaa itselle rytmi, ajat ja tavoitteet. 

Kyllä korkeakouluopiskelijoita ahdistaa enemmän bileiden, irtosuhteiden jne missaaminen opiskeluaikoina, yrittävät vain naamioida sen oppimisongelmaksi.

Itseäkin tuo ahdistaisi eniten jos olisin vielä opiskelija, mutta ei ole riittävä syy poistaa rajoituksia.

Vierailija kirjoitti:

Etäopiskelu on yksinäistä. Opiskelijat asivat yksin pienissä asunnoissA.

Opiskelun tehtävänä on opiskella. Seurustella voi vapaa-aikana. 

Se opiskelukin sujuisi nopeammin jos se aika kulutettaisiin opiskeluun eikä juoruiluun. 

Monet haluavat bilettää ja remuta haalareissaan, pitää hauskaa kavereiden kanssa jne. Opiskelun kanssa sillä ei paljonkaan ole tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Etäopiskelu on yksinäistä. Opiskelijat asivat yksin pienissä asunnoissA.

Joissa muurit ja piikkilangat ympärillä? Ei ne nyt sentään missään vankilassa ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etäopiskelu on yksinäistä. Opiskelijat asivat yksin pienissä asunnoissA.

Opiskelun tehtävänä on opiskella. Seurustella voi vapaa-aikana. 

Se opiskelukin sujuisi nopeammin jos se aika kulutettaisiin opiskeluun eikä juoruiluun. 

Se opiskelu on oikeasti hedelmällisempää kun saa vaihtaa ajatuksia siinä tiedeyhteisössä.

Vierailija kirjoitti:

Etäopiskelu on yksinäistä. Opiskelijat asivat yksin pienissä asunnoissA.

Itse olen etätyöläinen ja asun edelleen samassa pienessä yksiössä kuin opiskeluaikoina, ihan hyvin pärjään vaikka kohta 1,5 vuotta ollut yksin pienessä yksiössä.

Olisin varmaan ollut onneni kukkuloilla, jos omat opinnot yläasteella, lukiossa tai jatko-opinnoissa olisi ollut etänä. Tai no jatko-opinnoissa jotain saikin suorittaa itsenäisesti, tietysti otin kaikki ne kurssit. Koulun tarjoamaa "sosiaalisuutta" en tod kaipaa. T. Outolintu

no on siinä se ero, että töissä tehdään yleensä asioita, joihin olet jo pätevä. Siis tiedät, mikä niissä on tavoite, ja  tiedät suurin piirtein, miten tavoitteeseen päästään tai ainakin tiedät, miten saat sen selville. Sulla myös on jo suhteita johonkin työkavereihin, joilta voit hädän tullen messengeerata, että WTF.

Opiskellessa sen sijaan et ole vielä pätevä. et vielä osaa asioita, et tiedä, miten ne selvittäisit ja olet vasta opettelemassa sitä kaikkea, ihan alusta, ihan ummikkona - etkä tunne teidän kurssilta vielä ketään, koska ketään et ole edes tavannut.

Meinaatko oikeasti, että tähän et tarvitse ketään, jota nyhjäistä hihasta, jolle esittää tyhmiä kysymyksiä, jonka toimia katsella vierestä ja jonka perässä tehdä mallin mukaan? Sulle sopisi se, että sun vaan pitäisi joka kerta nolata itsesi esittämällä tyhmät kysymyksesi ja väärät arvauksesi kaikkien kuullen virtuaaliluennolla - vähän niinkuin työpaikalla isossa kokouksessa sekä kaikkien johtajien että työkavereiden edessä?

Voit meinata, mutten silti usko ettet tarvitsisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etäopiskelu on yksinäistä. Opiskelijat asivat yksin pienissä asunnoissA.

Opiskelun tehtävänä on opiskella. Seurustella voi vapaa-aikana. 

Se opiskelukin sujuisi nopeammin jos se aika kulutettaisiin opiskeluun eikä juoruiluun. 

Se opiskelu on oikeasti hedelmällisempää kun saa vaihtaa ajatuksia siinä tiedeyhteisössä.

Saahan niitä vaihtaa nytkin. On somet ja etäyhteydet. Kanssakäymistä niiden avulla ei ole estetty. Somessahan ne nuoret aikuiset ovat muutenkin suuren osan ajasta.

Varsinkin naisilta menee hukkaan ne vuodet kun ovat haluttavimpia (20-25v) ja sehän tuossa ahdistaa kun ei pääse bileisiin flirttailemaan jne. Ei ole kyse opiskelusta vaan suhteista ja bilettämisestä.

Sano sama niille (tähänkin ketjuun jo vastanneelle), jotka eivät selvästikään kykene lähiopetukseen. 

Miksi pitää lytätä ihmisiä, jotka eivät ole juuri niin kuin sinä itse?

Noh, yritän avata asiaa omasta puolestani...

Opiskelen monimuotona sosiaalialaa ammattikorkeakoulussa. Monimuoto-opinnot ovat olleet hyvä valinta sinänsä, sillä tykkään kyllä verkko-opiskelusta: olen voinut tehdä ohessa vähän töitä ja tahdittaa opiskelua itselleni mieluisella tavalla. Toki verkkoluennoillakin pitää usein olla paikalla reaaliajassa, mutta monesti ne voi myös kuunnella silloin kun itselle se sopii. Nautin valtavasti opintojen parista ensimmäisestä vuodesta: vähän töitä mistä pidin, opiskelupäivinä tein hommat siihen aikaan vuorokaudesta kun halusin ja muuten tein mitä lystäsi ja mikä parasta, kuukaudessa noin viitisen lähipäivää jolloin sai jutella aiheista luokkakavereiden kanssa ja verkostoitua.

Sitten tuli korona. En ole käynyt koululla kertaakaan kohta kahteen vuoteen. Tehtävät vain ilmestyvät nettiin ja siinäpä se oikeastaan: myös verkko-opetus väheni, koska myös ennen lähiopetuksessa olleille piti järjestää verkkoluentoja. Heille niitä järjestettiin jopa enemmän kuin meille, koska "eivät olleet tottuneet" etäilyyn toisin kuin me. En ole kertaakaan lyhyitä tunneilla tapahtuneita 5-30min ryhmäjuttelusysteemejä lukuunottamatta rupatellut tänä aikana muiden opiskelijoiden kanssa. Ei pahemmin vertaistukea, ei mitään. Aina vain uusi ja uusi lista tehtävistä ja kaikki täytyy selvitellä itsekseen. Joo, selviäähän niistä, mutta on tämä itselleni ainakin ihan hiton hankalaa vaikka olenkin aika itseohjautuva, reipas ihminen. On niin hirveän yksinäistä ja irrallista tämä opiskelu. Asiaa toki pahentaa sekin, että olen jäänyt työttömäksi tässä hiljalleen. Oli aivan ihanaa käydä välissä tekemässä 8vko mittainen harjoittelu. Sai oikeasti jutella alasta ihmisten kanssa ja tehdä jotakin... Tuntuu siltä, kuin saisin ammattitaitoni jostain kirjekurssilta - ja tämä on kuitenkin sosiaaliala!