Lue keskustelun säännöt.
Etäopiskelu ja ihmisten ahdistus
10.08.2021 |
https://yle.fi/uutiset/3-12049477
Ymmärrän että lapsilla on vaikeata, mutta miten aikuinen ihminen ei kykene etäopetukseen?
Etätyö on erittäin normaalia nykyään ja suurin osa muistakin asioista hoidetaan etänä. Miten tuollaiset aikuiset ihmiset kykenee elämään tai tekemään mitään korkeakoulun vaatimaa työtä, jos eivät kykene edes etäopetukseen?
Kommentit (102)
En vaan jaksa ymmärtää näitä etäilyn puolustajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
no on siinä se ero, että töissä tehdään yleensä asioita, joihin olet jo pätevä. Siis tiedät, mikä niissä on tavoite, ja tiedät suurin piirtein, miten tavoitteeseen päästään tai ainakin tiedät, miten saat sen selville. Sulla myös on jo suhteita johonkin työkavereihin, joilta voit hädän tullen messengeerata, että WTF.
Opiskellessa sen sijaan et ole vielä pätevä. et vielä osaa asioita, et tiedä, miten ne selvittäisit ja olet vasta opettelemassa sitä kaikkea, ihan alusta, ihan ummikkona - etkä tunne teidän kurssilta vielä ketään, koska ketään et ole edes tavannut.
Meinaatko oikeasti, että tähän et tarvitse ketään, jota nyhjäistä hihasta, jolle esittää tyhmiä kysymyksiä, jonka toimia katsella vierestä ja jonka perässä tehdä mallin mukaan? Sulle sopisi se, että sun vaan pitäisi joka kerta nolata itsesi esittämällä tyhmät kysymyksesi ja väärät arvauksesi kaikkien kuullen virtuaaliluennolla - vähän niinkuin työpaikalla isossa kokouksessa sekä kaikkien johtajien että työkavereiden edessä?
Voit meinata, mutten silti usko ettet tarvitsisi.
Olen itse käynyt monet koulutukset ja kurssit etänä. Siihen opettajaan voi olla yhteydessä ihan privaatistikkin.
Vierailija kirjoitti:
Nuoret tarvitsevat toisiaan, kontakteja pitää luoda ihan livenä. Kavereiden kanssa voi jäädä kampukselle ratkomaan ongelmia. Joku voi löytää sieltä vaikka elämäntoverin. Ei ihminen voi elää pelkästään etänä, ei se ole elämää.
Yhtäläisesti voi ongelmia ratkoa teamsissä, discordissa tai vaikkapa whatappissa porukalla. Moni on löytänyt elämänkumppani deittiappeistä tai somesta.
Valmistuin tänä keväänä kandiksi oltuani yli vuoden etäopetuksessa, ja vaikka opinnot edistyivätkin etänä, oli opiskelu paljon vaikeampaa, tylsempää, väsyttävämpää ja yksipuolisempaa etänä.
On oppimisen kannalta aivan eri asia istua luennolla salissa kuin tuijottaa tietokoneen näyttöä. Kun olen luennolla, koen olevani kontaktissa luennoitsijan ja muiden opiskelijoiden kanssa, olen kiinteä osa luentoa. Zoom-luento on kuin podcast siihen verrattuna. Keskittyminen on todella vaikeaa, etenkin siinä vaiheessa, kun luentoja on 4 tai 6 tuntia päivässä. Kaikkien pitäisi tuo ymmärtää. Olen ollut myös etätöissä, ja se on aivan eri asia, kun työn voi oikeasti rytmittää itse.
Etäopiskelussa korostuu itsenäinen pänttäys. Se on aina ollut minulle mieluisin opiskelutapa, mutta huomasin silti, että kun opiskelu on sitä lähes pelkästään, jää oppiminen yksipuolisesti. Keskustelua on etänä murto-osa siitä, mitä lähiopetuksessa olisi. Asioiden pohtiminen eri näkökulmista jää vähemmälle, ja oppiminen jää latteaksi.
Opiskelijoiden sosiaalisen elämän vähättely on typerää. En ole koskaan ollut mikään bilettäjä. Kuitenkin todellisuus on, etten ole puoleentoista vuoteen nähnyt yhtä ainutta kurssikaveria. Yli vuodessa olisi hyvin ehtinyt saada uusia ystäviä tai ainakin hyvänpäiväntuttuja sekä verkostoitua oman ja muiden alojen opiskelijoiden kanssa. Nyt joudun sanomaan, etten tunne ketään. Ensimmäisenä parina vuonna kamppailin mielenterveyden kanssa, enkä saanut ystäviä muista opiskelijoista. Nyt kun mielenterveys olisi parempi, tuli korona väliin. Säälin etenkin ensimmäisen vuoden opiskelijoita tässä asiassa.
Vierailija kirjoitti:
En vaan jaksa ymmärtää näitä etäilyn puolustajia.
Minä en taas tajua näitä, joilla on kännykkä liimattuna käteen 24/7 muutenkin ja nyt sitten yhtäkkiä ei voi sovellusten avulla opiskella eikä edes pitää yhteyttä toisiin ihmisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valmistuin tänä keväänä kandiksi oltuani yli vuoden etäopetuksessa, ja vaikka opinnot edistyivätkin etänä, oli opiskelu paljon vaikeampaa, tylsempää, väsyttävämpää ja yksipuolisempaa etänä.
On oppimisen kannalta aivan eri asia istua luennolla salissa kuin tuijottaa tietokoneen näyttöä. Kun olen luennolla, koen olevani kontaktissa luennoitsijan ja muiden opiskelijoiden kanssa, olen kiinteä osa luentoa. Zoom-luento on kuin podcast siihen verrattuna. Keskittyminen on todella vaikeaa, etenkin siinä vaiheessa, kun luentoja on 4 tai 6 tuntia päivässä. Kaikkien pitäisi tuo ymmärtää. Olen ollut myös etätöissä, ja se on aivan eri asia, kun työn voi oikeasti rytmittää itse.
Etäopiskelussa korostuu itsenäinen pänttäys. Se on aina ollut minulle mieluisin opiskelutapa, mutta huomasin silti, että kun opiskelu on sitä lähes pelkästään, jää oppiminen yksipuolisesti. Keskustelua on etänä murto-osa siitä, mitä lähiopetuksessa olisi. Asioiden pohtiminen eri näkökulmista jää vähemmälle, ja oppiminen jää latteaksi.
Opiskelijoiden sosiaalisen elämän vähättely on typerää. En ole koskaan ollut mikään bilettäjä. Kuitenkin todellisuus on, etten ole puoleentoista vuoteen nähnyt yhtä ainutta kurssikaveria. Yli vuodessa olisi hyvin ehtinyt saada uusia ystäviä tai ainakin hyvänpäiväntuttuja sekä verkostoitua oman ja muiden alojen opiskelijoiden kanssa. Nyt joudun sanomaan, etten tunne ketään. Ensimmäisenä parina vuonna kamppailin mielenterveyden kanssa, enkä saanut ystäviä muista opiskelijoista. Nyt kun mielenterveys olisi parempi, tuli korona väliin. Säälin etenkin ensimmäisen vuoden opiskelijoita tässä asiassa.
Suurin osa opiskelijoista istuu luennolla ja tuijottaa näyttöä. Useimmat vielä tekevät koneella ihan jotain muuta kuin muistiinpanoja.
Vierailija kirjoitti:
Valmistuin tänä keväänä kandiksi oltuani yli vuoden etäopetuksessa, ja vaikka opinnot edistyivätkin etänä, oli opiskelu paljon vaikeampaa, tylsempää, väsyttävämpää ja yksipuolisempaa etänä.
On oppimisen kannalta aivan eri asia istua luennolla salissa kuin tuijottaa tietokoneen näyttöä. Kun olen luennolla, koen olevani kontaktissa luennoitsijan ja muiden opiskelijoiden kanssa, olen kiinteä osa luentoa. Zoom-luento on kuin podcast siihen verrattuna. Keskittyminen on todella vaikeaa, etenkin siinä vaiheessa, kun luentoja on 4 tai 6 tuntia päivässä. Kaikkien pitäisi tuo ymmärtää. Olen ollut myös etätöissä, ja se on aivan eri asia, kun työn voi oikeasti rytmittää itse.
Etäopiskelussa korostuu itsenäinen pänttäys. Se on aina ollut minulle mieluisin opiskelutapa, mutta huomasin silti, että kun opiskelu on sitä lähes pelkästään, jää oppiminen yksipuolisesti. Keskustelua on etänä murto-osa siitä, mitä lähiopetuksessa olisi. Asioiden pohtiminen eri näkökulmista jää vähemmälle, ja oppiminen jää latteaksi.
Opiskelijoiden sosiaalisen elämän vähättely on typerää. En ole koskaan ollut mikään bilettäjä. Kuitenkin todellisuus on, etten ole puoleentoista vuoteen nähnyt yhtä ainutta kurssikaveria. Yli vuodessa olisi hyvin ehtinyt saada uusia ystäviä tai ainakin hyvänpäiväntuttuja sekä verkostoitua oman ja muiden alojen opiskelijoiden kanssa. Nyt joudun sanomaan, etten tunne ketään. Ensimmäisenä parina vuonna kamppailin mielenterveyden kanssa, enkä saanut ystäviä muista opiskelijoista. Nyt kun mielenterveys olisi parempi, tuli korona väliin. Säälin etenkin ensimmäisen vuoden opiskelijoita tässä asiassa.
Kannattaa pyytää luennoitsijana tekemään luennoista tallenteet, jos niin ei automaattisesti tehdä. Tällöin voit seurata luentoja koska haluat ja missä haluat. Voit myös palata asioihin jos et päässyt ensimmäisellä kerralla kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niillä luennoilla moni höpöttää kavereidensa kanssa, eikä välitä kuunnella luennoitsijaa. Osa selaa kännykkää ja joku tubettaja kuvaa kamerallaan itseään istumassa luennolla lattemukin kanssa, jotta saa materiaalia uuteen videoonsa.
Ja sitten valitetaan kun on niiiin vaikeaa keskittyä etäluentoon.
Vierailija kirjoitti:
22. Olet onnekas kun sinulla on nämä kaverit. Kaikki viime syksynä aloittaneet eivät ehtineet tutustua keneenkään, mieti sitä.
Ja saavat syyttää siitä ihan itseään. Kyllä viime syksynä kun järjestettiin orientointiviikot pääosin lähiopetuksena pienissä tuutorryhmissä.
Tästä yksinäisyydestä ja kaverittomuudesta valittaa ne, jotka ei niitä kaverisuhteita muutenkaan osaa luoda.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valmistuin tänä keväänä kandiksi oltuani yli vuoden etäopetuksessa, ja vaikka opinnot edistyivätkin etänä, oli opiskelu paljon vaikeampaa, tylsempää, väsyttävämpää ja yksipuolisempaa etänä.
On oppimisen kannalta aivan eri asia istua luennolla salissa kuin tuijottaa tietokoneen näyttöä. Kun olen luennolla, koen olevani kontaktissa luennoitsijan ja muiden opiskelijoiden kanssa, olen kiinteä osa luentoa. Zoom-luento on kuin podcast siihen verrattuna. Keskittyminen on todella vaikeaa, etenkin siinä vaiheessa, kun luentoja on 4 tai 6 tuntia päivässä. Kaikkien pitäisi tuo ymmärtää. Olen ollut myös etätöissä, ja se on aivan eri asia, kun työn voi oikeasti rytmittää itse.
Etäopiskelussa korostuu itsenäinen pänttäys. Se on aina ollut minulle mieluisin opiskelutapa, mutta huomasin silti, että kun opiskelu on sitä lähes pelkästään, jää oppiminen yksipuolisesti. Keskustelua on etänä murto-osa siitä, mitä lähiopetuksessa olisi. Asioiden pohtiminen eri näkökulmista jää vähemmälle, ja oppiminen jää latteaksi.
Opiskelijoiden sosiaalisen elämän vähättely on typerää. En ole koskaan ollut mikään bilettäjä. Kuitenkin todellisuus on, etten ole puoleentoista vuoteen nähnyt yhtä ainutta kurssikaveria. Yli vuodessa olisi hyvin ehtinyt saada uusia ystäviä tai ainakin hyvänpäiväntuttuja sekä verkostoitua oman ja muiden alojen opiskelijoiden kanssa. Nyt joudun sanomaan, etten tunne ketään. Ensimmäisenä parina vuonna kamppailin mielenterveyden kanssa, enkä saanut ystäviä muista opiskelijoista. Nyt kun mielenterveys olisi parempi, tuli korona väliin. Säälin etenkin ensimmäisen vuoden opiskelijoita tässä asiassa.
Kannattaa pyytää luennoitsijana tekemään luennoista tallenteet, jos niin ei automaattisesti tehdä. Tällöin voit seurata luentoja koska haluat ja missä haluat. Voit myös palata asioihin jos et päässyt ensimmäisellä kerralla kiinni.
Pointtini taisi mennä molemmilta ohi. Ikävöin sitä, että olen luentosalissa muiden ihmisten kanssa. Se itsessään helpottaa keskittymistä.
Huomasin etäopinnoissa, että minun oli todella vaikea muistaa ja hahmottaa kunnolla, mitä kaikkia eri kursseja minulla olikaan meneillään ja mitä niissä opiskeltiin, kun kaikki opiskelu tapahtui samassa huoneessa, saman pöydän ääressä, yksin. Normaalitilanteessa eri luentosalit ja huoneet sekä niissä olevat opiskelijat jäävät mieleen kurssisisältöjen rinnalle. Tämä oli oikeasti minulle ehkä isoin etäopiskelun ongelma. Kurssien aiheet liippaavat yliopistossa usein niin likeltä, että etäopiskelussa ne sulautuvat yhteen. (Juu, etätöissä hahmotan kyllä työn eri osa-alueet.)
Vierailija kirjoitti:
Niillä luennoilla moni höpöttää kavereidensa kanssa, eikä välitä kuunnella luennoitsijaa. Osa selaa kännykkää ja joku tubettaja kuvaa kamerallaan itseään istumassa luennolla lattemukin kanssa, jotta saa materiaalia uuteen videoonsa.
Ja sitten valitetaan kun on niiiin vaikeaa keskittyä etäluentoon.
Niin? Jos ihmisellä on vaikeuksia keskittyä livenä, luuletko, että etänä onnistuu paremmin?
Läheskään kaikki opiskelijat eivät ole tuollaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valmistuin tänä keväänä kandiksi oltuani yli vuoden etäopetuksessa, ja vaikka opinnot edistyivätkin etänä, oli opiskelu paljon vaikeampaa, tylsempää, väsyttävämpää ja yksipuolisempaa etänä.
On oppimisen kannalta aivan eri asia istua luennolla salissa kuin tuijottaa tietokoneen näyttöä. Kun olen luennolla, koen olevani kontaktissa luennoitsijan ja muiden opiskelijoiden kanssa, olen kiinteä osa luentoa. Zoom-luento on kuin podcast siihen verrattuna. Keskittyminen on todella vaikeaa, etenkin siinä vaiheessa, kun luentoja on 4 tai 6 tuntia päivässä. Kaikkien pitäisi tuo ymmärtää. Olen ollut myös etätöissä, ja se on aivan eri asia, kun työn voi oikeasti rytmittää itse.
Etäopiskelussa korostuu itsenäinen pänttäys. Se on aina ollut minulle mieluisin opiskelutapa, mutta huomasin silti, että kun opiskelu on sitä lähes pelkästään, jää oppiminen yksipuolisesti. Keskustelua on etänä murto-osa siitä, mitä lähiopetuksessa olisi. Asioiden pohtiminen eri näkökulmista jää vähemmälle, ja oppiminen jää latteaksi.
Opiskelijoiden sosiaalisen elämän vähättely on typerää. En ole koskaan ollut mikään bilettäjä. Kuitenkin todellisuus on, etten ole puoleentoista vuoteen nähnyt yhtä ainutta kurssikaveria. Yli vuodessa olisi hyvin ehtinyt saada uusia ystäviä tai ainakin hyvänpäiväntuttuja sekä verkostoitua oman ja muiden alojen opiskelijoiden kanssa. Nyt joudun sanomaan, etten tunne ketään. Ensimmäisenä parina vuonna kamppailin mielenterveyden kanssa, enkä saanut ystäviä muista opiskelijoista. Nyt kun mielenterveys olisi parempi, tuli korona väliin. Säälin etenkin ensimmäisen vuoden opiskelijoita tässä asiassa.
Kannattaa pyytää luennoitsijana tekemään luennoista tallenteet, jos niin ei automaattisesti tehdä. Tällöin voit seurata luentoja koska haluat ja missä haluat. Voit myös palata asioihin jos et päässyt ensimmäisellä kerralla kiinni.
Pointtini taisi mennä molemmilta ohi. Ikävöin sitä, että olen luentosalissa muiden ihmisten kanssa. Se itsessään helpottaa keskittymistä.
Huomasin etäopinnoissa, että minun oli todella vaikea muistaa ja hahmottaa kunnolla, mitä kaikkia eri kursseja minulla olikaan meneillään ja mitä niissä opiskeltiin, kun kaikki opiskelu tapahtui samassa huoneessa, saman pöydän ääressä, yksin. Normaalitilanteessa eri luentosalit ja huoneet sekä niissä olevat opiskelijat jäävät mieleen kurssisisältöjen rinnalle. Tämä oli oikeasti minulle ehkä isoin etäopiskelun ongelma. Kurssien aiheet liippaavat yliopistossa usein niin likeltä, että etäopiskelussa ne sulautuvat yhteen. (Juu, etätöissä hahmotan kyllä työn eri osa-alueet.)
No seuraa jotain kurssia pöydän ääressä, jotain toista sängyssä tai nojatuolissa ja vaikka vessanpöntöllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
no on siinä se ero, että töissä tehdään yleensä asioita, joihin olet jo pätevä. Siis tiedät, mikä niissä on tavoite, ja tiedät suurin piirtein, miten tavoitteeseen päästään tai ainakin tiedät, miten saat sen selville. Sulla myös on jo suhteita johonkin työkavereihin, joilta voit hädän tullen messengeerata, että WTF.
Opiskellessa sen sijaan et ole vielä pätevä. et vielä osaa asioita, et tiedä, miten ne selvittäisit ja olet vasta opettelemassa sitä kaikkea, ihan alusta, ihan ummikkona - etkä tunne teidän kurssilta vielä ketään, koska ketään et ole edes tavannut.
Meinaatko oikeasti, että tähän et tarvitse ketään, jota nyhjäistä hihasta, jolle esittää tyhmiä kysymyksiä, jonka toimia katsella vierestä ja jonka perässä tehdä mallin mukaan? Sulle sopisi se, että sun vaan pitäisi joka kerta nolata itsesi esittämällä tyhmät kysymyksesi ja väärät arvauksesi kaikkien kuullen virtuaaliluennolla - vähän niinkuin työpaikalla isossa kokouksessa sekä kaikkien johtajien että työkavereiden edessä?
Voit meinata, mutten silti usko ettet tarvitsisi.
Olen itse käynyt monet koulutukset ja kurssit etänä. Siihen opettajaan voi olla yhteydessä ihan privaatistikkin.
Mä olen se opettaja. Jos kaikki kurssilaiset lähettävät privaatisti viestiä kysyäkseen jotain, ja sitten vielä pari uutta viestiä tarkentaakseen kysymystään tai kysyäkseen jotain lisää, tästä tulee niin paljon lisätyötä, että työaikani ei enää riitä töideni tekemiseen. Töitä kun on ennenkin ihan koko työajalle, eikä mitään niistä ole etäopiskeluun siirryttäessä poistettu listalta. Yliopistojen henkilökunta hoitaa näitä kyselyjä ja muuta etäopetuksen teettämää lisätyötä, mutta se tarkoittaa, että me teemme säännöllisesti 10-12-tuntisia työpäiviä ja silti se varsinainen tieteenteko, siis tutkimus, alkaa jo kärsiä. Ala olla sitä mieltä, että jos minun on tehtävä puoltatoista työpäivää, tarvitsen puolitoista palkkaakin - muta oikeasti sekään ei riitä, viime keväänä oltiin jo siinä kunnossa, että ihmiset kävelivät päin lyhtypylväitä väsymyksestä.
Ja opiskelijat tietävät tämän kyllä, siksi he mieluiten ihmettelisivät ensin keskenään ja samalla kurssilla olevien vanhempien opiskelijoiden kanssa. Se olisi pedagogisesti fiksumpaakin, koska siinä tulisi harrastettua yhteisöllistä oppimista ja ongelmanratkaisua, jotka syventävät oppimista kun taas jos minä kerron niin se on vaan tiedon kaatoa - ehkä opiskelijan päähän, ehkä hanhen selkään.
Ja tämä tosiaan näkyy sekä opettajissa että opiskelijoissa. pitkät sairaslomat ovat lisääntyneet. Opiskelijoita katoaa opetusryhmistä. Gradujen ja kanditöiden tekeminen on mahdotonta, koska kirjastoihin ei joko pääse ollenkaan tai sitten niiden palveluista on käytössä vain osa ja vain henkilöl´kunnalle - esim kaukolainoja eivät opiskelijat ole saaneet puoleentoista vuoteen. Tämä tulee vielä vuosien ajan näkymään myös valmistuneiden lukumäärissä, opintojen viivästymisissä ja läpivirtausprosenteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
no on siinä se ero, että töissä tehdään yleensä asioita, joihin olet jo pätevä. Siis tiedät, mikä niissä on tavoite, ja tiedät suurin piirtein, miten tavoitteeseen päästään tai ainakin tiedät, miten saat sen selville. Sulla myös on jo suhteita johonkin työkavereihin, joilta voit hädän tullen messengeerata, että WTF.
Opiskellessa sen sijaan et ole vielä pätevä. et vielä osaa asioita, et tiedä, miten ne selvittäisit ja olet vasta opettelemassa sitä kaikkea, ihan alusta, ihan ummikkona - etkä tunne teidän kurssilta vielä ketään, koska ketään et ole edes tavannut.
Meinaatko oikeasti, että tähän et tarvitse ketään, jota nyhjäistä hihasta, jolle esittää tyhmiä kysymyksiä, jonka toimia katsella vierestä ja jonka perässä tehdä mallin mukaan? Sulle sopisi se, että sun vaan pitäisi joka kerta nolata itsesi esittämällä tyhmät kysymyksesi ja väärät arvauksesi kaikkien kuullen virtuaaliluennolla - vähän niinkuin työpaikalla isossa kokouksessa sekä kaikkien johtajien että työkavereiden edessä?
Voit meinata, mutten silti usko ettet tarvitsisi.
Olen itse käynyt monet koulutukset ja kurssit etänä. Siihen opettajaan voi olla yhteydessä ihan privaatistikkin.
Mä olen se opettaja. Jos kaikki kurssilaiset lähettävät privaatisti viestiä kysyäkseen jotain, ja sitten vielä pari uutta viestiä tarkentaakseen kysymystään tai kysyäkseen jotain lisää, tästä tulee niin paljon lisätyötä, että työaikani ei enää riitä töideni tekemiseen. Töitä kun on ennenkin ihan koko työajalle, eikä mitään niistä ole etäopiskeluun siirryttäessä poistettu listalta. Yliopistojen henkilökunta hoitaa näitä kyselyjä ja muuta etäopetuksen teettämää lisätyötä, mutta se tarkoittaa, että me teemme säännöllisesti 10-12-tuntisia työpäiviä ja silti se varsinainen tieteenteko, siis tutkimus, alkaa jo kärsiä. Ala olla sitä mieltä, että jos minun on tehtävä puoltatoista työpäivää, tarvitsen puolitoista palkkaakin - muta oikeasti sekään ei riitä, viime keväänä oltiin jo siinä kunnossa, että ihmiset kävelivät päin lyhtypylväitä väsymyksestä.
Ja opiskelijat tietävät tämän kyllä, siksi he mieluiten ihmettelisivät ensin keskenään ja samalla kurssilla olevien vanhempien opiskelijoiden kanssa. Se olisi pedagogisesti fiksumpaakin, koska siinä tulisi harrastettua yhteisöllistä oppimista ja ongelmanratkaisua, jotka syventävät oppimista kun taas jos minä kerron niin se on vaan tiedon kaatoa - ehkä opiskelijan päähän, ehkä hanhen selkään.
Ja tämä tosiaan näkyy sekä opettajissa että opiskelijoissa. pitkät sairaslomat ovat lisääntyneet. Opiskelijoita katoaa opetusryhmistä. Gradujen ja kanditöiden tekeminen on mahdotonta, koska kirjastoihin ei joko pääse ollenkaan tai sitten niiden palveluista on käytössä vain osa ja vain henkilöl´kunnalle - esim kaukolainoja eivät opiskelijat ole saaneet puoleentoista vuoteen. Tämä tulee vielä vuosien ajan näkymään myös valmistuneiden lukumäärissä, opintojen viivästymisissä ja läpivirtausprosenteissa.
No jos jollakin jäävät opinnot kesken tämän takia, niin olisivat saattaneet jäädä jostain muustakin syystä. Loputtomiin ei voi myöskään käsittääkseni anoa lisäaikaa opintojen suorittamiseen. Voihan olla, että tilannne nyt alkaa helpottua kun siirrytään enemmän taas lähiopetukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
no on siinä se ero, että töissä tehdään yleensä asioita, joihin olet jo pätevä. Siis tiedät, mikä niissä on tavoite, ja tiedät suurin piirtein, miten tavoitteeseen päästään tai ainakin tiedät, miten saat sen selville. Sulla myös on jo suhteita johonkin työkavereihin, joilta voit hädän tullen messengeerata, että WTF.
Opiskellessa sen sijaan et ole vielä pätevä. et vielä osaa asioita, et tiedä, miten ne selvittäisit ja olet vasta opettelemassa sitä kaikkea, ihan alusta, ihan ummikkona - etkä tunne teidän kurssilta vielä ketään, koska ketään et ole edes tavannut.
Meinaatko oikeasti, että tähän et tarvitse ketään, jota nyhjäistä hihasta, jolle esittää tyhmiä kysymyksiä, jonka toimia katsella vierestä ja jonka perässä tehdä mallin mukaan? Sulle sopisi se, että sun vaan pitäisi joka kerta nolata itsesi esittämällä tyhmät kysymyksesi ja väärät arvauksesi kaikkien kuullen virtuaaliluennolla - vähän niinkuin työpaikalla isossa kokouksessa sekä kaikkien johtajien että työkavereiden edessä?
Voit meinata, mutten silti usko ettet tarvitsisi.
Olen itse käynyt monet koulutukset ja kurssit etänä. Siihen opettajaan voi olla yhteydessä ihan privaatistikkin.
Mä olen se opettaja. Jos kaikki kurssilaiset lähettävät privaatisti viestiä kysyäkseen jotain, ja sitten vielä pari uutta viestiä tarkentaakseen kysymystään tai kysyäkseen jotain lisää, tästä tulee niin paljon lisätyötä, että työaikani ei enää riitä töideni tekemiseen. Töitä kun on ennenkin ihan koko työajalle, eikä mitään niistä ole etäopiskeluun siirryttäessä poistettu listalta. Yliopistojen henkilökunta hoitaa näitä kyselyjä ja muuta etäopetuksen teettämää lisätyötä, mutta se tarkoittaa, että me teemme säännöllisesti 10-12-tuntisia työpäiviä ja silti se varsinainen tieteenteko, siis tutkimus, alkaa jo kärsiä. Ala olla sitä mieltä, että jos minun on tehtävä puoltatoista työpäivää, tarvitsen puolitoista palkkaakin - muta oikeasti sekään ei riitä, viime keväänä oltiin jo siinä kunnossa, että ihmiset kävelivät päin lyhtypylväitä väsymyksestä.
Ja opiskelijat tietävät tämän kyllä, siksi he mieluiten ihmettelisivät ensin keskenään ja samalla kurssilla olevien vanhempien opiskelijoiden kanssa. Se olisi pedagogisesti fiksumpaakin, koska siinä tulisi harrastettua yhteisöllistä oppimista ja ongelmanratkaisua, jotka syventävät oppimista kun taas jos minä kerron niin se on vaan tiedon kaatoa - ehkä opiskelijan päähän, ehkä hanhen selkään.
Ja tämä tosiaan näkyy sekä opettajissa että opiskelijoissa. pitkät sairaslomat ovat lisääntyneet. Opiskelijoita katoaa opetusryhmistä. Gradujen ja kanditöiden tekeminen on mahdotonta, koska kirjastoihin ei joko pääse ollenkaan tai sitten niiden palveluista on käytössä vain osa ja vain henkilöl´kunnalle - esim kaukolainoja eivät opiskelijat ole saaneet puoleentoista vuoteen. Tämä tulee vielä vuosien ajan näkymään myös valmistuneiden lukumäärissä, opintojen viivästymisissä ja läpivirtausprosenteissa.
Oma puolisoni opetti itsensä etänä masennusjaksoon asti viime keväänä. Työkuorma kävi liian vaativaksi, kun työ muutti luonnettaan valtavasti ja hyvin nopeasti. Kesä on ollut toipumisen aikaa, mutta syksy pelottaa.
Vierailija kirjoitti:
Sano sama niille (tähänkin ketjuun jo vastanneelle), jotka eivät selvästikään kykene lähiopetukseen.
Miksi pitää lytätä ihmisiä, jotka eivät ole juuri niin kuin sinä itse?
Lähiopetus on jo ilman koronaakin erittäin järjetön tapa opettaa. Se on kallis koska sinulla pitää olla rakennus sille. Menee paljon aikaa päivässä mennä paikanpäälle.
Etänä kaiken voi hoitaa halvasti ja helposti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
no on siinä se ero, että töissä tehdään yleensä asioita, joihin olet jo pätevä. Siis tiedät, mikä niissä on tavoite, ja tiedät suurin piirtein, miten tavoitteeseen päästään tai ainakin tiedät, miten saat sen selville. Sulla myös on jo suhteita johonkin työkavereihin, joilta voit hädän tullen messengeerata, että WTF.
Opiskellessa sen sijaan et ole vielä pätevä. et vielä osaa asioita, et tiedä, miten ne selvittäisit ja olet vasta opettelemassa sitä kaikkea, ihan alusta, ihan ummikkona - etkä tunne teidän kurssilta vielä ketään, koska ketään et ole edes tavannut.
Meinaatko oikeasti, että tähän et tarvitse ketään, jota nyhjäistä hihasta, jolle esittää tyhmiä kysymyksiä, jonka toimia katsella vierestä ja jonka perässä tehdä mallin mukaan? Sulle sopisi se, että sun vaan pitäisi joka kerta nolata itsesi esittämällä tyhmät kysymyksesi ja väärät arvauksesi kaikkien kuullen virtuaaliluennolla - vähän niinkuin työpaikalla isossa kokouksessa sekä kaikkien johtajien että työkavereiden edessä?
Voit meinata, mutten silti usko ettet tarvitsisi.
Olen itse käynyt monet koulutukset ja kurssit etänä. Siihen opettajaan voi olla yhteydessä ihan privaatistikkin.
Mä olen se opettaja. Jos kaikki kurssilaiset lähettävät privaatisti viestiä kysyäkseen jotain, ja sitten vielä pari uutta viestiä tarkentaakseen kysymystään tai kysyäkseen jotain lisää, tästä tulee niin paljon lisätyötä, että työaikani ei enää riitä töideni tekemiseen. Töitä kun on ennenkin ihan koko työajalle, eikä mitään niistä ole etäopiskeluun siirryttäessä poistettu listalta. Yliopistojen henkilökunta hoitaa näitä kyselyjä ja muuta etäopetuksen teettämää lisätyötä, mutta se tarkoittaa, että me teemme säännöllisesti 10-12-tuntisia työpäiviä ja silti se varsinainen tieteenteko, siis tutkimus, alkaa jo kärsiä. Ala olla sitä mieltä, että jos minun on tehtävä puoltatoista työpäivää, tarvitsen puolitoista palkkaakin - muta oikeasti sekään ei riitä, viime keväänä oltiin jo siinä kunnossa, että ihmiset kävelivät päin lyhtypylväitä väsymyksestä.
Ja opiskelijat tietävät tämän kyllä, siksi he mieluiten ihmettelisivät ensin keskenään ja samalla kurssilla olevien vanhempien opiskelijoiden kanssa. Se olisi pedagogisesti fiksumpaakin, koska siinä tulisi harrastettua yhteisöllistä oppimista ja ongelmanratkaisua, jotka syventävät oppimista kun taas jos minä kerron niin se on vaan tiedon kaatoa - ehkä opiskelijan päähän, ehkä hanhen selkään.
Ja tämä tosiaan näkyy sekä opettajissa että opiskelijoissa. pitkät sairaslomat ovat lisääntyneet. Opiskelijoita katoaa opetusryhmistä. Gradujen ja kanditöiden tekeminen on mahdotonta, koska kirjastoihin ei joko pääse ollenkaan tai sitten niiden palveluista on käytössä vain osa ja vain henkilöl´kunnalle - esim kaukolainoja eivät opiskelijat ole saaneet puoleentoista vuoteen. Tämä tulee vielä vuosien ajan näkymään myös valmistuneiden lukumäärissä, opintojen viivästymisissä ja läpivirtausprosenteissa.
Ai että ihan kaukolainoja ei ole saanut. Tätä suurta kärsimyksen määrää kun ei saa kaukolainoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sano sama niille (tähänkin ketjuun jo vastanneelle), jotka eivät selvästikään kykene lähiopetukseen.
Miksi pitää lytätä ihmisiä, jotka eivät ole juuri niin kuin sinä itse?
Lähiopetus on jo ilman koronaakin erittäin järjetön tapa opettaa. Se on kallis koska sinulla pitää olla rakennus sille. Menee paljon aikaa päivässä mennä paikanpäälle.
Etänä kaiken voi hoitaa halvasti ja helposti
Etä- ja hybridiopetus tulevat yleistymään koronan jälkeenkin ja tulevat siis olemaan yksi tapa järjestää opetus tulevaisuudessa lähiopetuksen rinnalla. Siinä säästetään paljon rahaa ja aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vaan jaksa ymmärtää näitä etäilyn puolustajia.
Minä en taas tajua näitä, joilla on kännykkä liimattuna käteen 24/7 muutenkin ja nyt sitten yhtäkkiä ei voi sovellusten avulla opiskella eikä edes pitää yhteyttä toisiin ihmisiin.
Ne jotka valittaa että ei voi opiskella etänä on juuri noita kännykkä naamalla tyyppejä. Livekoulutuksesssa ne katselee sitä kännykkää koko ajan. Mutta yhtäkkiä ei voi opiskella ruudulta?
Väärin. Tässä tilanteessa ollaan potkupallofanien fanien pöljyyden takia. Sekä kaikkien niiden jotka pyörii levittämässä koronaa ravintoloissa ja festareilla. Enimmäkseen ovat juuri tätä samaa nuorisoa ,joka nyt itkee etäopetuksesta.