Lue keskustelun säännöt.
Etäopiskelu ja ihmisten ahdistus
10.08.2021 |
https://yle.fi/uutiset/3-12049477
Ymmärrän että lapsilla on vaikeata, mutta miten aikuinen ihminen ei kykene etäopetukseen?
Etätyö on erittäin normaalia nykyään ja suurin osa muistakin asioista hoidetaan etänä. Miten tuollaiset aikuiset ihmiset kykenee elämään tai tekemään mitään korkeakoulun vaatimaa työtä, jos eivät kykene edes etäopetukseen?
Kommentit (102)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valmistuin tänä keväänä kandiksi oltuani yli vuoden etäopetuksessa, ja vaikka opinnot edistyivätkin etänä, oli opiskelu paljon vaikeampaa, tylsempää, väsyttävämpää ja yksipuolisempaa etänä.
On oppimisen kannalta aivan eri asia istua luennolla salissa kuin tuijottaa tietokoneen näyttöä. Kun olen luennolla, koen olevani kontaktissa luennoitsijan ja muiden opiskelijoiden kanssa, olen kiinteä osa luentoa. Zoom-luento on kuin podcast siihen verrattuna. Keskittyminen on todella vaikeaa, etenkin siinä vaiheessa, kun luentoja on 4 tai 6 tuntia päivässä. Kaikkien pitäisi tuo ymmärtää. Olen ollut myös etätöissä, ja se on aivan eri asia, kun työn voi oikeasti rytmittää itse.
Etäopiskelussa korostuu itsenäinen pänttäys. Se on aina ollut minulle mieluisin opiskelutapa, mutta huomasin silti, että kun opiskelu on sitä lähes pelkästään, jää oppiminen yksipuolisesti. Keskustelua on etänä murto-osa siitä, mitä lähiopetuksessa olisi. Asioiden pohtiminen eri näkökulmista jää vähemmälle, ja oppiminen jää latteaksi.
Opiskelijoiden sosiaalisen elämän vähättely on typerää. En ole koskaan ollut mikään bilettäjä. Kuitenkin todellisuus on, etten ole puoleentoista vuoteen nähnyt yhtä ainutta kurssikaveria. Yli vuodessa olisi hyvin ehtinyt saada uusia ystäviä tai ainakin hyvänpäiväntuttuja sekä verkostoitua oman ja muiden alojen opiskelijoiden kanssa. Nyt joudun sanomaan, etten tunne ketään. Ensimmäisenä parina vuonna kamppailin mielenterveyden kanssa, enkä saanut ystäviä muista opiskelijoista. Nyt kun mielenterveys olisi parempi, tuli korona väliin. Säälin etenkin ensimmäisen vuoden opiskelijoita tässä asiassa.
Kannattaa pyytää luennoitsijana tekemään luennoista tallenteet, jos niin ei automaattisesti tehdä. Tällöin voit seurata luentoja koska haluat ja missä haluat. Voit myös palata asioihin jos et päässyt ensimmäisellä kerralla kiinni.
Pointtini taisi mennä molemmilta ohi. Ikävöin sitä, että olen luentosalissa muiden ihmisten kanssa. Se itsessään helpottaa keskittymistä.
Huomasin etäopinnoissa, että minun oli todella vaikea muistaa ja hahmottaa kunnolla, mitä kaikkia eri kursseja minulla olikaan meneillään ja mitä niissä opiskeltiin, kun kaikki opiskelu tapahtui samassa huoneessa, saman pöydän ääressä, yksin. Normaalitilanteessa eri luentosalit ja huoneet sekä niissä olevat opiskelijat jäävät mieleen kurssisisältöjen rinnalle. Tämä oli oikeasti minulle ehkä isoin etäopiskelun ongelma. Kurssien aiheet liippaavat yliopistossa usein niin likeltä, että etäopiskelussa ne sulautuvat yhteen. (Juu, etätöissä hahmotan kyllä työn eri osa-alueet.)
No seuraa jotain kurssia pöydän ääressä, jotain toista sängyssä tai nojatuolissa ja vaikka vessanpöntöllä.
Ok. Olen koko päivän kotona yksin, istun 2h pöydän ääressä, 2h epäergonomisesti nojatuolissa, 2h vessanpöntöllä mun 20 neliömetrin kämpässä ja tuijotan koko ajan ruutua.
Pari vuotta sitten noin elävää parikymppistä olisi pidetty masentuneena. Nyt tuota halutaan edellyttää kaikilta opiskelijoilta ja samaan aikaan pitäisi valmistua ennätysajassa hyvin arvosanoin ja suu hymyssä. Juu ei tule onnistumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret tarvitsevat toisiaan, kontakteja pitää luoda ihan livenä. Kavereiden kanssa voi jäädä kampukselle ratkomaan ongelmia. Joku voi löytää sieltä vaikka elämäntoverin. Ei ihminen voi elää pelkästään etänä, ei se ole elämää.
Yhtäläisesti voi ongelmia ratkoa teamsissä, discordissa tai vaikkapa whatappissa porukalla. Moni on löytänyt elämänkumppani deittiappeistä tai somesta.
Minä löysin kumppanini (edelleen ollaan yhdessä) ja opiskelin lukion etänä kokonaan jo 2000 luvun alkupuolella. Minusta on täysin uskomatonta että vuonna 2021 ihmisille on edelleen vierasta opiskella etänä. Minä olen tehnyt etänä työt aina . Olen ison osan koulutuksesta tehnyt etänä (lukion kävin töiden ohessa 100% etänä) ja paikan päällä vain kun on ollut pakko. Joko sen takia että tenisistä syistä on pakko eli tarvitsee laitteita tai sitten koska 2000-luvun alku oli kouluissa konservatiivista opetusta. Siellä koulussa piti olla vaikka mitään hyöytyä siitä ei ole.
Olen käynyt myös toisen ammattikoulutuksen täysin etänä ja erittäin paljon avoimen yliopiston kursseja etänä.
Olen tavannut erittäin ison osan kavereistani netissä jo ihan ennen 2000-lukua netin alkuaikoina.
Kaiken virallisen olen tehnyt aina netissä heti kun se on ollut mahdollista. Fyysisiä kirjoja on ollut pakko lainata ja ostaa, kun se on edelleen aika surkeaa touhua drm systeemeineen.
Olen ostanut kaiken netistä jo kauan.
Minulle on erittäin vierasta se että tarvitsisi jonkun asian suorittamiseen fyysisesti mennä johonkin. Harrastukset ja ystävät on erikseen, mutta silloin en suorita mitään. Tosin niitä ystäviä ja parisuhteita on pystynyt hankkimaan netistä jo yli 20 vuotta.
Itse olen jo 36 vuotias ja ihmetyttää että 18-+++ ikäset eivät ole päässeet nykymaailmaan kiinni vaan vaativat jotain fyysistä koulua???
Sinun kirjoituksesi lyhennettynä minä-minä-minä. Toivottavasti nykyiset nuoret eivät ole sinunlaisiasi.
En ole ketjua lukenut, mutta olisin vuosia sitten itsekin ajatellut samoin ja valinnut etäopinnot mielelläni. Olin kiusattu aina lukioon saakka. Uskoin tämän takia, etten enää koskaan haluaisi mihinkään ryhmään ja pakollisiin lähiopintoihin. Tämän kaiken muutti sitten yksi todella mukava pieni opiskelu ryhmä ja ne eri ikäiset ihmiset siellä. Se oli pysäyttävä asia tajuta, että menin mielelläni sinne ja tykkäsin siellä käydä. Tuo koulutus jäi myöhemmin kesken monista syistä, mutta se muutti elämääni paljon ja nyt kun opiskelen toista alaa etenä ilman mitään ryhmää niin kaipaan sitä, että voisin käydä koulussa ja tavata ihmisiä. Opinnot aika ikäviä, kun ei saa jutella muiden kanssa tai mitään ideoita tai vinkkejä muilta. Myös opettaja jää niin etäiseksi etten ole tähän mennessä häntä kasvokkain lainkaan ja muutamat lyhyet keskustelut teams palvelussa (kerran) ja kolme kertaa puhelimessa. Kaipaan jotenkin sitä ihmistä sinne "puheen taakse" ja haluaisin kuitenkin tuntea ihmistä vähän joka minua arvioi ja arvosanoja antaa. Nyt on olo kuin ei edes opiskelisi mitään. Kaikki jää itselle.
Minulle olisi myös tärkeää saada ensin tutustua opiskeluryhmään ja taas tottua muiden kanssa oloon, kun yksinäinen olen. Näin työssäoppimiset olisivat myös helpompia kun olisin saanut "rohkaistua" ensin koulussa. Tuossa ekassa koulutuksessa sain paljon rohkeutta ja kaikkea hyvää tuosta ryhmästä, että uskalsin yleensäkin mennä työssäoppimaan ja olla itsevarmenpi. Sain niin paljon hyvää muilta ja kohtelivat hyvin, joten itsetunto parani. Nyt tämän koulutuksen kanssa meinaa käydä toisin ja on aika vaikeaa suoraan täältä kotoa ja huonoilla tiedoilla lähteä suoraan työpaikalla harjoittelemaan. Olisin tarvinnut sen kouluvaiheen ensin. Tietysti ryhmä voi olla ikävä ja minullakin paljon kokemusta tästä. Kuitenkin se voi myös auttaa ja ei jää asioiden kanssa yksin. En itsekään silti olisi uskonut, että kaipaan opiskeluryhmää ja uusien ihmisten näkemistä. Näin kuitenkin on nyt käynyt. Ymmärrän tosin toisenkin puolen ja tykkään tehdä itsenäisesti. Nyt kuitenkin jo kouluun lähteminen olisi jo vaihtelua minulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
no on siinä se ero, että töissä tehdään yleensä asioita, joihin olet jo pätevä. Siis tiedät, mikä niissä on tavoite, ja tiedät suurin piirtein, miten tavoitteeseen päästään tai ainakin tiedät, miten saat sen selville. Sulla myös on jo suhteita johonkin työkavereihin, joilta voit hädän tullen messengeerata, että WTF.
Opiskellessa sen sijaan et ole vielä pätevä. et vielä osaa asioita, et tiedä, miten ne selvittäisit ja olet vasta opettelemassa sitä kaikkea, ihan alusta, ihan ummikkona - etkä tunne teidän kurssilta vielä ketään, koska ketään et ole edes tavannut.
Meinaatko oikeasti, että tähän et tarvitse ketään, jota nyhjäistä hihasta, jolle esittää tyhmiä kysymyksiä, jonka toimia katsella vierestä ja jonka perässä tehdä mallin mukaan? Sulle sopisi se, että sun vaan pitäisi joka kerta nolata itsesi esittämällä tyhmät kysymyksesi ja väärät arvauksesi kaikkien kuullen virtuaaliluennolla - vähän niinkuin työpaikalla isossa kokouksessa sekä kaikkien johtajien että työkavereiden edessä?
Voit meinata, mutten silti usko ettet tarvitsisi.
Olen itse käynyt monet koulutukset ja kurssit etänä. Siihen opettajaan voi olla yhteydessä ihan privaatistikkin.
Mä olen se opettaja. Jos kaikki kurssilaiset lähettävät privaatisti viestiä kysyäkseen jotain, ja sitten vielä pari uutta viestiä tarkentaakseen kysymystään tai kysyäkseen jotain lisää, tästä tulee niin paljon lisätyötä, että työaikani ei enää riitä töideni tekemiseen. Töitä kun on ennenkin ihan koko työajalle, eikä mitään niistä ole etäopiskeluun siirryttäessä poistettu listalta. Yliopistojen henkilökunta hoitaa näitä kyselyjä ja muuta etäopetuksen teettämää lisätyötä, mutta se tarkoittaa, että me teemme säännöllisesti 10-12-tuntisia työpäiviä ja silti se varsinainen tieteenteko, siis tutkimus, alkaa jo kärsiä. Ala olla sitä mieltä, että jos minun on tehtävä puoltatoista työpäivää, tarvitsen puolitoista palkkaakin - muta oikeasti sekään ei riitä, viime keväänä oltiin jo siinä kunnossa, että ihmiset kävelivät päin lyhtypylväitä väsymyksestä.
Ja opiskelijat tietävät tämän kyllä, siksi he mieluiten ihmettelisivät ensin keskenään ja samalla kurssilla olevien vanhempien opiskelijoiden kanssa. Se olisi pedagogisesti fiksumpaakin, koska siinä tulisi harrastettua yhteisöllistä oppimista ja ongelmanratkaisua, jotka syventävät oppimista kun taas jos minä kerron niin se on vaan tiedon kaatoa - ehkä opiskelijan päähän, ehkä hanhen selkään.
Ja tämä tosiaan näkyy sekä opettajissa että opiskelijoissa. pitkät sairaslomat ovat lisääntyneet. Opiskelijoita katoaa opetusryhmistä. Gradujen ja kanditöiden tekeminen on mahdotonta, koska kirjastoihin ei joko pääse ollenkaan tai sitten niiden palveluista on käytössä vain osa ja vain henkilöl´kunnalle - esim kaukolainoja eivät opiskelijat ole saaneet puoleentoista vuoteen. Tämä tulee vielä vuosien ajan näkymään myös valmistuneiden lukumäärissä, opintojen viivästymisissä ja läpivirtausprosenteissa.
Ai että ihan kaukolainoja ei ole saanut. Tätä suurta kärsimyksen määrää kun ei saa kaukolainoja.
Et varmaan oo kovin pitkälle opiskellut, kun ei tule mieleen, että esim gradua ei vaan voi tehdä, jollei saa siihen aineistoa. Ja jollei tee gradua, ei valmistu.
Että runsain mitoin ironiaa ja sarkasmia vaan itsellesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä huomannut, että oma puolisoni mieluummin lähi- kuin etäopettaa. Etäopetus on vaikeampaa, kontakti opiskelijoihin on huonompi ja työkavereiden kanssa tulee puitua ongelmia vähemmän. En ihmettele, jos opiskelijat kaipaavat myös yhteisön ympärillensä tuomaa rytmiä opiskeluun, kun opettajatkin kaipaavat takaisin kouluihin tekemään työtään.
Korkeakoulussa pitäisi jo osata ITSE osata asettaa itselle rytmi, ajat ja tavoitteet.
Ja muutenkin käyttää sitä omaa mielikuvitustaan. Me ollaan esim parin kolmen kaverin kanssa kokoonnuttu yhdessä etäopiskelemaan nyyttärin meningillä, lenkkeilty, käyty pelaamassa korista, jne. Eihän sitä normaalia elämää ole peruttu edes opiskelijoilta.
Osaatko arvioida miksi opiskelijat sitten valittavat? Miksi opiskelijat valittavat yksinäisyyttä, jos jokainen voi parin kolmen kaverin kanssa kokoontua yhdessä etäopiskelemaan ja pelaamaan korista?
eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valmistuin tänä keväänä kandiksi oltuani yli vuoden etäopetuksessa, ja vaikka opinnot edistyivätkin etänä, oli opiskelu paljon vaikeampaa, tylsempää, väsyttävämpää ja yksipuolisempaa etänä.
On oppimisen kannalta aivan eri asia istua luennolla salissa kuin tuijottaa tietokoneen näyttöä. Kun olen luennolla, koen olevani kontaktissa luennoitsijan ja muiden opiskelijoiden kanssa, olen kiinteä osa luentoa. Zoom-luento on kuin podcast siihen verrattuna. Keskittyminen on todella vaikeaa, etenkin siinä vaiheessa, kun luentoja on 4 tai 6 tuntia päivässä. Kaikkien pitäisi tuo ymmärtää. Olen ollut myös etätöissä, ja se on aivan eri asia, kun työn voi oikeasti rytmittää itse.
Etäopiskelussa korostuu itsenäinen pänttäys. Se on aina ollut minulle mieluisin opiskelutapa, mutta huomasin silti, että kun opiskelu on sitä lähes pelkästään, jää oppiminen yksipuolisesti. Keskustelua on etänä murto-osa siitä, mitä lähiopetuksessa olisi. Asioiden pohtiminen eri näkökulmista jää vähemmälle, ja oppiminen jää latteaksi.
Opiskelijoiden sosiaalisen elämän vähättely on typerää. En ole koskaan ollut mikään bilettäjä. Kuitenkin todellisuus on, etten ole puoleentoista vuoteen nähnyt yhtä ainutta kurssikaveria. Yli vuodessa olisi hyvin ehtinyt saada uusia ystäviä tai ainakin hyvänpäiväntuttuja sekä verkostoitua oman ja muiden alojen opiskelijoiden kanssa. Nyt joudun sanomaan, etten tunne ketään. Ensimmäisenä parina vuonna kamppailin mielenterveyden kanssa, enkä saanut ystäviä muista opiskelijoista. Nyt kun mielenterveys olisi parempi, tuli korona väliin. Säälin etenkin ensimmäisen vuoden opiskelijoita tässä asiassa.
Kannattaa pyytää luennoitsijana tekemään luennoista tallenteet, jos niin ei automaattisesti tehdä. Tällöin voit seurata luentoja koska haluat ja missä haluat. Voit myös palata asioihin jos et päässyt ensimmäisellä kerralla kiinni.
Pointtini taisi mennä molemmilta ohi. Ikävöin sitä, että olen luentosalissa muiden ihmisten kanssa. Se itsessään helpottaa keskittymistä.
Huomasin etäopinnoissa, että minun oli todella vaikea muistaa ja hahmottaa kunnolla, mitä kaikkia eri kursseja minulla olikaan meneillään ja mitä niissä opiskeltiin, kun kaikki opiskelu tapahtui samassa huoneessa, saman pöydän ääressä, yksin. Normaalitilanteessa eri luentosalit ja huoneet sekä niissä olevat opiskelijat jäävät mieleen kurssisisältöjen rinnalle. Tämä oli oikeasti minulle ehkä isoin etäopiskelun ongelma. Kurssien aiheet liippaavat yliopistossa usein niin likeltä, että etäopiskelussa ne sulautuvat yhteen. (Juu, etätöissä hahmotan kyllä työn eri osa-alueet.)
No seuraa jotain kurssia pöydän ääressä, jotain toista sängyssä tai nojatuolissa ja vaikka vessanpöntöllä.
Ok. Olen koko päivän kotona yksin, istun 2h pöydän ääressä, 2h epäergonomisesti nojatuolissa, 2h vessanpöntöllä mun 20 neliömetrin kämpässä ja tuijotan koko ajan ruutua.
Pari vuotta sitten noin elävää parikymppistä olisi pidetty masentuneena. Nyt tuota halutaan edellyttää kaikilta opiskelijoilta ja samaan aikaan pitäisi valmistua ennätysajassa hyvin arvosanoin ja suu hymyssä. Juu ei tule onnistumaan.
Minä en ainakaan halua sössiä omia opintojani ja viivästyttää loputtomasti valmistumista jonkun koronan etäopetusjakson takia. Mutta tee sinä niin kuin haluat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
no on siinä se ero, että töissä tehdään yleensä asioita, joihin olet jo pätevä. Siis tiedät, mikä niissä on tavoite, ja tiedät suurin piirtein, miten tavoitteeseen päästään tai ainakin tiedät, miten saat sen selville. Sulla myös on jo suhteita johonkin työkavereihin, joilta voit hädän tullen messengeerata, että WTF.
Opiskellessa sen sijaan et ole vielä pätevä. et vielä osaa asioita, et tiedä, miten ne selvittäisit ja olet vasta opettelemassa sitä kaikkea, ihan alusta, ihan ummikkona - etkä tunne teidän kurssilta vielä ketään, koska ketään et ole edes tavannut.
Meinaatko oikeasti, että tähän et tarvitse ketään, jota nyhjäistä hihasta, jolle esittää tyhmiä kysymyksiä, jonka toimia katsella vierestä ja jonka perässä tehdä mallin mukaan? Sulle sopisi se, että sun vaan pitäisi joka kerta nolata itsesi esittämällä tyhmät kysymyksesi ja väärät arvauksesi kaikkien kuullen virtuaaliluennolla - vähän niinkuin työpaikalla isossa kokouksessa sekä kaikkien johtajien että työkavereiden edessä?
Voit meinata, mutten silti usko ettet tarvitsisi.
Olen itse käynyt monet koulutukset ja kurssit etänä. Siihen opettajaan voi olla yhteydessä ihan privaatistikkin.
Mä olen se opettaja. Jos kaikki kurssilaiset lähettävät privaatisti viestiä kysyäkseen jotain, ja sitten vielä pari uutta viestiä tarkentaakseen kysymystään tai kysyäkseen jotain lisää, tästä tulee niin paljon lisätyötä, että työaikani ei enää riitä töideni tekemiseen. Töitä kun on ennenkin ihan koko työajalle, eikä mitään niistä ole etäopiskeluun siirryttäessä poistettu listalta. Yliopistojen henkilökunta hoitaa näitä kyselyjä ja muuta etäopetuksen teettämää lisätyötä, mutta se tarkoittaa, että me teemme säännöllisesti 10-12-tuntisia työpäiviä ja silti se varsinainen tieteenteko, siis tutkimus, alkaa jo kärsiä. Ala olla sitä mieltä, että jos minun on tehtävä puoltatoista työpäivää, tarvitsen puolitoista palkkaakin - muta oikeasti sekään ei riitä, viime keväänä oltiin jo siinä kunnossa, että ihmiset kävelivät päin lyhtypylväitä väsymyksestä.
Ja opiskelijat tietävät tämän kyllä, siksi he mieluiten ihmettelisivät ensin keskenään ja samalla kurssilla olevien vanhempien opiskelijoiden kanssa. Se olisi pedagogisesti fiksumpaakin, koska siinä tulisi harrastettua yhteisöllistä oppimista ja ongelmanratkaisua, jotka syventävät oppimista kun taas jos minä kerron niin se on vaan tiedon kaatoa - ehkä opiskelijan päähän, ehkä hanhen selkään.
Ja tämä tosiaan näkyy sekä opettajissa että opiskelijoissa. pitkät sairaslomat ovat lisääntyneet. Opiskelijoita katoaa opetusryhmistä. Gradujen ja kanditöiden tekeminen on mahdotonta, koska kirjastoihin ei joko pääse ollenkaan tai sitten niiden palveluista on käytössä vain osa ja vain henkilöl´kunnalle - esim kaukolainoja eivät opiskelijat ole saaneet puoleentoista vuoteen. Tämä tulee vielä vuosien ajan näkymään myös valmistuneiden lukumäärissä, opintojen viivästymisissä ja läpivirtausprosenteissa.
Oma puolisoni opetti itsensä etänä masennusjaksoon asti viime keväänä. Työkuorma kävi liian vaativaksi, kun työ muutti luonnettaan valtavasti ja hyvin nopeasti. Kesä on ollut toipumisen aikaa, mutta syksy pelottaa.
Olen tosi pahoillani puolestanne - molempien, koska ei voi olla sullekaan helppoa.
Meidän koulutusohjelmassa jäi keväällä kolme ihmistä epämääräisen pituiselle sairaslomalle. En tiedä, tulevatko he syksyllä takaisin, koska lomaahan määrätään aina kuukausi kerrallaan. Mutta kun kävin tässä toimistolla ja juttelin ihmisten kanssa, ovat jäljellä olevatkin niin katkeria ja masentuneita, että pelottaa sekin mennä heidän joukkoonsa takaisin työpaikalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
no on siinä se ero, että töissä tehdään yleensä asioita, joihin olet jo pätevä. Siis tiedät, mikä niissä on tavoite, ja tiedät suurin piirtein, miten tavoitteeseen päästään tai ainakin tiedät, miten saat sen selville. Sulla myös on jo suhteita johonkin työkavereihin, joilta voit hädän tullen messengeerata, että WTF.
Opiskellessa sen sijaan et ole vielä pätevä. et vielä osaa asioita, et tiedä, miten ne selvittäisit ja olet vasta opettelemassa sitä kaikkea, ihan alusta, ihan ummikkona - etkä tunne teidän kurssilta vielä ketään, koska ketään et ole edes tavannut.
Meinaatko oikeasti, että tähän et tarvitse ketään, jota nyhjäistä hihasta, jolle esittää tyhmiä kysymyksiä, jonka toimia katsella vierestä ja jonka perässä tehdä mallin mukaan? Sulle sopisi se, että sun vaan pitäisi joka kerta nolata itsesi esittämällä tyhmät kysymyksesi ja väärät arvauksesi kaikkien kuullen virtuaaliluennolla - vähän niinkuin työpaikalla isossa kokouksessa sekä kaikkien johtajien että työkavereiden edessä?
Voit meinata, mutten silti usko ettet tarvitsisi.
Olen itse käynyt monet koulutukset ja kurssit etänä. Siihen opettajaan voi olla yhteydessä ihan privaatistikkin.
Mä olen se opettaja. Jos kaikki kurssilaiset lähettävät privaatisti viestiä kysyäkseen jotain, ja sitten vielä pari uutta viestiä tarkentaakseen kysymystään tai kysyäkseen jotain lisää, tästä tulee niin paljon lisätyötä, että työaikani ei enää riitä töideni tekemiseen. Töitä kun on ennenkin ihan koko työajalle, eikä mitään niistä ole etäopiskeluun siirryttäessä poistettu listalta. Yliopistojen henkilökunta hoitaa näitä kyselyjä ja muuta etäopetuksen teettämää lisätyötä, mutta se tarkoittaa, että me teemme säännöllisesti 10-12-tuntisia työpäiviä ja silti se varsinainen tieteenteko, siis tutkimus, alkaa jo kärsiä. Ala olla sitä mieltä, että jos minun on tehtävä puoltatoista työpäivää, tarvitsen puolitoista palkkaakin - muta oikeasti sekään ei riitä, viime keväänä oltiin jo siinä kunnossa, että ihmiset kävelivät päin lyhtypylväitä väsymyksestä.
Ja opiskelijat tietävät tämän kyllä, siksi he mieluiten ihmettelisivät ensin keskenään ja samalla kurssilla olevien vanhempien opiskelijoiden kanssa. Se olisi pedagogisesti fiksumpaakin, koska siinä tulisi harrastettua yhteisöllistä oppimista ja ongelmanratkaisua, jotka syventävät oppimista kun taas jos minä kerron niin se on vaan tiedon kaatoa - ehkä opiskelijan päähän, ehkä hanhen selkään.
Ja tämä tosiaan näkyy sekä opettajissa että opiskelijoissa. pitkät sairaslomat ovat lisääntyneet. Opiskelijoita katoaa opetusryhmistä. Gradujen ja kanditöiden tekeminen on mahdotonta, koska kirjastoihin ei joko pääse ollenkaan tai sitten niiden palveluista on käytössä vain osa ja vain henkilöl´kunnalle - esim kaukolainoja eivät opiskelijat ole saaneet puoleentoista vuoteen. Tämä tulee vielä vuosien ajan näkymään myös valmistuneiden lukumäärissä, opintojen viivästymisissä ja läpivirtausprosenteissa.
Ai että ihan kaukolainoja ei ole saanut. Tätä suurta kärsimyksen määrää kun ei saa kaukolainoja.
Et varmaan oo kovin pitkälle opiskellut, kun ei tule mieleen, että esim gradua ei vaan voi tehdä, jollei saa siihen aineistoa. Ja jollei tee gradua, ei valmistu.
Että runsain mitoin ironiaa ja sarkasmia vaan itsellesi.
En ole tuo edellinen kommentoija, mutta itse olet tainnut opiskella kauan sitten. Melkein kaikki aineistot ovat nykyään sähköisiä, jopa historiantutkijat lukevat digitoituja dokumentteja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret tarvitsevat toisiaan, kontakteja pitää luoda ihan livenä. Kavereiden kanssa voi jäädä kampukselle ratkomaan ongelmia. Joku voi löytää sieltä vaikka elämäntoverin. Ei ihminen voi elää pelkästään etänä, ei se ole elämää.
Yhtäläisesti voi ongelmia ratkoa teamsissä, discordissa tai vaikkapa whatappissa porukalla. Moni on löytänyt elämänkumppani deittiappeistä tai somesta.
Minä löysin kumppanini (edelleen ollaan yhdessä) ja opiskelin lukion etänä kokonaan jo 2000 luvun alkupuolella. Minusta on täysin uskomatonta että vuonna 2021 ihmisille on edelleen vierasta opiskella etänä. Minä olen tehnyt etänä työt aina . Olen ison osan koulutuksesta tehnyt etänä (lukion kävin töiden ohessa 100% etänä) ja paikan päällä vain kun on ollut pakko. Joko sen takia että tenisistä syistä on pakko eli tarvitsee laitteita tai sitten koska 2000-luvun alku oli kouluissa konservatiivista opetusta. Siellä koulussa piti olla vaikka mitään hyöytyä siitä ei ole.
Olen käynyt myös toisen ammattikoulutuksen täysin etänä ja erittäin paljon avoimen yliopiston kursseja etänä.
Olen tavannut erittäin ison osan kavereistani netissä jo ihan ennen 2000-lukua netin alkuaikoina.
Kaiken virallisen olen tehnyt aina netissä heti kun se on ollut mahdollista. Fyysisiä kirjoja on ollut pakko lainata ja ostaa, kun se on edelleen aika surkeaa touhua drm systeemeineen.
Olen ostanut kaiken netistä jo kauan.
Minulle on erittäin vierasta se että tarvitsisi jonkun asian suorittamiseen fyysisesti mennä johonkin. Harrastukset ja ystävät on erikseen, mutta silloin en suorita mitään. Tosin niitä ystäviä ja parisuhteita on pystynyt hankkimaan netistä jo yli 20 vuotta.
Itse olen jo 36 vuotias ja ihmetyttää että 18-+++ ikäset eivät ole päässeet nykymaailmaan kiinni vaan vaativat jotain fyysistä koulua???
Sinun kirjoituksesi lyhennettynä minä-minä-minä. Toivottavasti nykyiset nuoret eivät ole sinunlaisiasi.
Normaalit ihmiset nykyään toimii niin. Parisuhteitakin haetaan nykyään enemmän netistä kuin baareista. Jopa seksiä haetaan nykyään enemmän netistä kuin baareista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valmistuin tänä keväänä kandiksi oltuani yli vuoden etäopetuksessa, ja vaikka opinnot edistyivätkin etänä, oli opiskelu paljon vaikeampaa, tylsempää, väsyttävämpää ja yksipuolisempaa etänä.
On oppimisen kannalta aivan eri asia istua luennolla salissa kuin tuijottaa tietokoneen näyttöä. Kun olen luennolla, koen olevani kontaktissa luennoitsijan ja muiden opiskelijoiden kanssa, olen kiinteä osa luentoa. Zoom-luento on kuin podcast siihen verrattuna. Keskittyminen on todella vaikeaa, etenkin siinä vaiheessa, kun luentoja on 4 tai 6 tuntia päivässä. Kaikkien pitäisi tuo ymmärtää. Olen ollut myös etätöissä, ja se on aivan eri asia, kun työn voi oikeasti rytmittää itse.
Etäopiskelussa korostuu itsenäinen pänttäys. Se on aina ollut minulle mieluisin opiskelutapa, mutta huomasin silti, että kun opiskelu on sitä lähes pelkästään, jää oppiminen yksipuolisesti. Keskustelua on etänä murto-osa siitä, mitä lähiopetuksessa olisi. Asioiden pohtiminen eri näkökulmista jää vähemmälle, ja oppiminen jää latteaksi.
Opiskelijoiden sosiaalisen elämän vähättely on typerää. En ole koskaan ollut mikään bilettäjä. Kuitenkin todellisuus on, etten ole puoleentoista vuoteen nähnyt yhtä ainutta kurssikaveria. Yli vuodessa olisi hyvin ehtinyt saada uusia ystäviä tai ainakin hyvänpäiväntuttuja sekä verkostoitua oman ja muiden alojen opiskelijoiden kanssa. Nyt joudun sanomaan, etten tunne ketään. Ensimmäisenä parina vuonna kamppailin mielenterveyden kanssa, enkä saanut ystäviä muista opiskelijoista. Nyt kun mielenterveys olisi parempi, tuli korona väliin. Säälin etenkin ensimmäisen vuoden opiskelijoita tässä asiassa.
Kannattaa pyytää luennoitsijana tekemään luennoista tallenteet, jos niin ei automaattisesti tehdä. Tällöin voit seurata luentoja koska haluat ja missä haluat. Voit myös palata asioihin jos et päässyt ensimmäisellä kerralla kiinni.
Pointtini taisi mennä molemmilta ohi. Ikävöin sitä, että olen luentosalissa muiden ihmisten kanssa. Se itsessään helpottaa keskittymistä.
Huomasin etäopinnoissa, että minun oli todella vaikea muistaa ja hahmottaa kunnolla, mitä kaikkia eri kursseja minulla olikaan meneillään ja mitä niissä opiskeltiin, kun kaikki opiskelu tapahtui samassa huoneessa, saman pöydän ääressä, yksin. Normaalitilanteessa eri luentosalit ja huoneet sekä niissä olevat opiskelijat jäävät mieleen kurssisisältöjen rinnalle. Tämä oli oikeasti minulle ehkä isoin etäopiskelun ongelma. Kurssien aiheet liippaavat yliopistossa usein niin likeltä, että etäopiskelussa ne sulautuvat yhteen. (Juu, etätöissä hahmotan kyllä työn eri osa-alueet.)
No seuraa jotain kurssia pöydän ääressä, jotain toista sängyssä tai nojatuolissa ja vaikka vessanpöntöllä.
Ok. Olen koko päivän kotona yksin, istun 2h pöydän ääressä, 2h epäergonomisesti nojatuolissa, 2h vessanpöntöllä mun 20 neliömetrin kämpässä ja tuijotan koko ajan ruutua.
Pari vuotta sitten noin elävää parikymppistä olisi pidetty masentuneena. Nyt tuota halutaan edellyttää kaikilta opiskelijoilta ja samaan aikaan pitäisi valmistua ennätysajassa hyvin arvosanoin ja suu hymyssä. Juu ei tule onnistumaan.
Juuri näin.
Vapaaehtoinen jatkuva eristäytyminen ei ole normaalia käytöstä. Sitä tekee ja rakastaa vain palstaidiootit, jotka ei kasvokkain kykene muita ihmisiä kohtaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret tarvitsevat toisiaan, kontakteja pitää luoda ihan livenä. Kavereiden kanssa voi jäädä kampukselle ratkomaan ongelmia. Joku voi löytää sieltä vaikka elämäntoverin. Ei ihminen voi elää pelkästään etänä, ei se ole elämää.
Yhtäläisesti voi ongelmia ratkoa teamsissä, discordissa tai vaikkapa whatappissa porukalla. Moni on löytänyt elämänkumppani deittiappeistä tai somesta.
Minä löysin kumppanini (edelleen ollaan yhdessä) ja opiskelin lukion etänä kokonaan jo 2000 luvun alkupuolella. Minusta on täysin uskomatonta että vuonna 2021 ihmisille on edelleen vierasta opiskella etänä. Minä olen tehnyt etänä työt aina . Olen ison osan koulutuksesta tehnyt etänä (lukion kävin töiden ohessa 100% etänä) ja paikan päällä vain kun on ollut pakko. Joko sen takia että tenisistä syistä on pakko eli tarvitsee laitteita tai sitten koska 2000-luvun alku oli kouluissa konservatiivista opetusta. Siellä koulussa piti olla vaikka mitään hyöytyä siitä ei ole.
Olen käynyt myös toisen ammattikoulutuksen täysin etänä ja erittäin paljon avoimen yliopiston kursseja etänä.
Olen tavannut erittäin ison osan kavereistani netissä jo ihan ennen 2000-lukua netin alkuaikoina.
Kaiken virallisen olen tehnyt aina netissä heti kun se on ollut mahdollista. Fyysisiä kirjoja on ollut pakko lainata ja ostaa, kun se on edelleen aika surkeaa touhua drm systeemeineen.
Olen ostanut kaiken netistä jo kauan.
Minulle on erittäin vierasta se että tarvitsisi jonkun asian suorittamiseen fyysisesti mennä johonkin. Harrastukset ja ystävät on erikseen, mutta silloin en suorita mitään. Tosin niitä ystäviä ja parisuhteita on pystynyt hankkimaan netistä jo yli 20 vuotta.
Itse olen jo 36 vuotias ja ihmetyttää että 18-+++ ikäset eivät ole päässeet nykymaailmaan kiinni vaan vaativat jotain fyysistä koulua???
Minäminäminäminäminäminä...
Ei minullekaan etäily työlästä ole, mutta kahden lukiolaisen äitinä kyllä ymmärrän nuoriakin.
Ihan kaikki on peruttu.
On vain se ruutu ja loputtomat määrät tehtäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
no on siinä se ero, että töissä tehdään yleensä asioita, joihin olet jo pätevä. Siis tiedät, mikä niissä on tavoite, ja tiedät suurin piirtein, miten tavoitteeseen päästään tai ainakin tiedät, miten saat sen selville. Sulla myös on jo suhteita johonkin työkavereihin, joilta voit hädän tullen messengeerata, että WTF.
Opiskellessa sen sijaan et ole vielä pätevä. et vielä osaa asioita, et tiedä, miten ne selvittäisit ja olet vasta opettelemassa sitä kaikkea, ihan alusta, ihan ummikkona - etkä tunne teidän kurssilta vielä ketään, koska ketään et ole edes tavannut.
Meinaatko oikeasti, että tähän et tarvitse ketään, jota nyhjäistä hihasta, jolle esittää tyhmiä kysymyksiä, jonka toimia katsella vierestä ja jonka perässä tehdä mallin mukaan? Sulle sopisi se, että sun vaan pitäisi joka kerta nolata itsesi esittämällä tyhmät kysymyksesi ja väärät arvauksesi kaikkien kuullen virtuaaliluennolla - vähän niinkuin työpaikalla isossa kokouksessa sekä kaikkien johtajien että työkavereiden edessä?
Voit meinata, mutten silti usko ettet tarvitsisi.
Olen itse käynyt monet koulutukset ja kurssit etänä. Siihen opettajaan voi olla yhteydessä ihan privaatistikkin.
Mä olen se opettaja. Jos kaikki kurssilaiset lähettävät privaatisti viestiä kysyäkseen jotain, ja sitten vielä pari uutta viestiä tarkentaakseen kysymystään tai kysyäkseen jotain lisää, tästä tulee niin paljon lisätyötä, että työaikani ei enää riitä töideni tekemiseen. Töitä kun on ennenkin ihan koko työajalle, eikä mitään niistä ole etäopiskeluun siirryttäessä poistettu listalta. Yliopistojen henkilökunta hoitaa näitä kyselyjä ja muuta etäopetuksen teettämää lisätyötä, mutta se tarkoittaa, että me teemme säännöllisesti 10-12-tuntisia työpäiviä ja silti se varsinainen tieteenteko, siis tutkimus, alkaa jo kärsiä. Ala olla sitä mieltä, että jos minun on tehtävä puoltatoista työpäivää, tarvitsen puolitoista palkkaakin - muta oikeasti sekään ei riitä, viime keväänä oltiin jo siinä kunnossa, että ihmiset kävelivät päin lyhtypylväitä väsymyksestä.
Ja opiskelijat tietävät tämän kyllä, siksi he mieluiten ihmettelisivät ensin keskenään ja samalla kurssilla olevien vanhempien opiskelijoiden kanssa. Se olisi pedagogisesti fiksumpaakin, koska siinä tulisi harrastettua yhteisöllistä oppimista ja ongelmanratkaisua, jotka syventävät oppimista kun taas jos minä kerron niin se on vaan tiedon kaatoa - ehkä opiskelijan päähän, ehkä hanhen selkään.
Ja tämä tosiaan näkyy sekä opettajissa että opiskelijoissa. pitkät sairaslomat ovat lisääntyneet. Opiskelijoita katoaa opetusryhmistä. Gradujen ja kanditöiden tekeminen on mahdotonta, koska kirjastoihin ei joko pääse ollenkaan tai sitten niiden palveluista on käytössä vain osa ja vain henkilöl´kunnalle - esim kaukolainoja eivät opiskelijat ole saaneet puoleentoista vuoteen. Tämä tulee vielä vuosien ajan näkymään myös valmistuneiden lukumäärissä, opintojen viivästymisissä ja läpivirtausprosenteissa.
Ai että ihan kaukolainoja ei ole saanut. Tätä suurta kärsimyksen määrää kun ei saa kaukolainoja.
Et varmaan oo kovin pitkälle opiskellut, kun ei tule mieleen, että esim gradua ei vaan voi tehdä, jollei saa siihen aineistoa. Ja jollei tee gradua, ei valmistu.
Että runsain mitoin ironiaa ja sarkasmia vaan itsellesi.
En ole tuo edellinen kommentoija, mutta itse olet tainnut opiskella kauan sitten. Melkein kaikki aineistot ovat nykyään sähköisiä, jopa historiantutkijat lukevat digitoituja dokumentteja.
TÄMÄ!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
no on siinä se ero, että töissä tehdään yleensä asioita, joihin olet jo pätevä. Siis tiedät, mikä niissä on tavoite, ja tiedät suurin piirtein, miten tavoitteeseen päästään tai ainakin tiedät, miten saat sen selville. Sulla myös on jo suhteita johonkin työkavereihin, joilta voit hädän tullen messengeerata, että WTF.
Opiskellessa sen sijaan et ole vielä pätevä. et vielä osaa asioita, et tiedä, miten ne selvittäisit ja olet vasta opettelemassa sitä kaikkea, ihan alusta, ihan ummikkona - etkä tunne teidän kurssilta vielä ketään, koska ketään et ole edes tavannut.
Meinaatko oikeasti, että tähän et tarvitse ketään, jota nyhjäistä hihasta, jolle esittää tyhmiä kysymyksiä, jonka toimia katsella vierestä ja jonka perässä tehdä mallin mukaan? Sulle sopisi se, että sun vaan pitäisi joka kerta nolata itsesi esittämällä tyhmät kysymyksesi ja väärät arvauksesi kaikkien kuullen virtuaaliluennolla - vähän niinkuin työpaikalla isossa kokouksessa sekä kaikkien johtajien että työkavereiden edessä?
Voit meinata, mutten silti usko ettet tarvitsisi.
Olen itse käynyt monet koulutukset ja kurssit etänä. Siihen opettajaan voi olla yhteydessä ihan privaatistikkin.
Mä olen se opettaja. Jos kaikki kurssilaiset lähettävät privaatisti viestiä kysyäkseen jotain, ja sitten vielä pari uutta viestiä tarkentaakseen kysymystään tai kysyäkseen jotain lisää, tästä tulee niin paljon lisätyötä, että työaikani ei enää riitä töideni tekemiseen. Töitä kun on ennenkin ihan koko työajalle, eikä mitään niistä ole etäopiskeluun siirryttäessä poistettu listalta. Yliopistojen henkilökunta hoitaa näitä kyselyjä ja muuta etäopetuksen teettämää lisätyötä, mutta se tarkoittaa, että me teemme säännöllisesti 10-12-tuntisia työpäiviä ja silti se varsinainen tieteenteko, siis tutkimus, alkaa jo kärsiä. Ala olla sitä mieltä, että jos minun on tehtävä puoltatoista työpäivää, tarvitsen puolitoista palkkaakin - muta oikeasti sekään ei riitä, viime keväänä oltiin jo siinä kunnossa, että ihmiset kävelivät päin lyhtypylväitä väsymyksestä.
Ja opiskelijat tietävät tämän kyllä, siksi he mieluiten ihmettelisivät ensin keskenään ja samalla kurssilla olevien vanhempien opiskelijoiden kanssa. Se olisi pedagogisesti fiksumpaakin, koska siinä tulisi harrastettua yhteisöllistä oppimista ja ongelmanratkaisua, jotka syventävät oppimista kun taas jos minä kerron niin se on vaan tiedon kaatoa - ehkä opiskelijan päähän, ehkä hanhen selkään.
Ja tämä tosiaan näkyy sekä opettajissa että opiskelijoissa. pitkät sairaslomat ovat lisääntyneet. Opiskelijoita katoaa opetusryhmistä. Gradujen ja kanditöiden tekeminen on mahdotonta, koska kirjastoihin ei joko pääse ollenkaan tai sitten niiden palveluista on käytössä vain osa ja vain henkilöl´kunnalle - esim kaukolainoja eivät opiskelijat ole saaneet puoleentoista vuoteen. Tämä tulee vielä vuosien ajan näkymään myös valmistuneiden lukumäärissä, opintojen viivästymisissä ja läpivirtausprosenteissa.
Ai että ihan kaukolainoja ei ole saanut. Tätä suurta kärsimyksen määrää kun ei saa kaukolainoja.
Et varmaan oo kovin pitkälle opiskellut, kun ei tule mieleen, että esim gradua ei vaan voi tehdä, jollei saa siihen aineistoa. Ja jollei tee gradua, ei valmistu.
Että runsain mitoin ironiaa ja sarkasmia vaan itsellesi.
En ole tuo edellinen kommentoija, mutta itse olet tainnut opiskella kauan sitten. Melkein kaikki aineistot ovat nykyään sähköisiä, jopa historiantutkijat lukevat digitoituja dokumentteja.
No ei pidä paikkaansa. Digitoituina saa jotain aineistoja, muttei sillä yleensä ihan koko gradua pysty tekemään.Varsinkaan esim lähihistoriassa. Jotain 1960-70-luvun aineistoja ei todellakaan ole digitoitu. eikä muustakaan kuin pienen pieni osa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
no on siinä se ero, että töissä tehdään yleensä asioita, joihin olet jo pätevä. Siis tiedät, mikä niissä on tavoite, ja tiedät suurin piirtein, miten tavoitteeseen päästään tai ainakin tiedät, miten saat sen selville. Sulla myös on jo suhteita johonkin työkavereihin, joilta voit hädän tullen messengeerata, että WTF.
Opiskellessa sen sijaan et ole vielä pätevä. et vielä osaa asioita, et tiedä, miten ne selvittäisit ja olet vasta opettelemassa sitä kaikkea, ihan alusta, ihan ummikkona - etkä tunne teidän kurssilta vielä ketään, koska ketään et ole edes tavannut.
Meinaatko oikeasti, että tähän et tarvitse ketään, jota nyhjäistä hihasta, jolle esittää tyhmiä kysymyksiä, jonka toimia katsella vierestä ja jonka perässä tehdä mallin mukaan? Sulle sopisi se, että sun vaan pitäisi joka kerta nolata itsesi esittämällä tyhmät kysymyksesi ja väärät arvauksesi kaikkien kuullen virtuaaliluennolla - vähän niinkuin työpaikalla isossa kokouksessa sekä kaikkien johtajien että työkavereiden edessä?
Voit meinata, mutten silti usko ettet tarvitsisi.
Olen itse käynyt monet koulutukset ja kurssit etänä. Siihen opettajaan voi olla yhteydessä ihan privaatistikkin.
Mä olen se opettaja. Jos kaikki kurssilaiset lähettävät privaatisti viestiä kysyäkseen jotain, ja sitten vielä pari uutta viestiä tarkentaakseen kysymystään tai kysyäkseen jotain lisää, tästä tulee niin paljon lisätyötä, että työaikani ei enää riitä töideni tekemiseen. Töitä kun on ennenkin ihan koko työajalle, eikä mitään niistä ole etäopiskeluun siirryttäessä poistettu listalta. Yliopistojen henkilökunta hoitaa näitä kyselyjä ja muuta etäopetuksen teettämää lisätyötä, mutta se tarkoittaa, että me teemme säännöllisesti 10-12-tuntisia työpäiviä ja silti se varsinainen tieteenteko, siis tutkimus, alkaa jo kärsiä. Ala olla sitä mieltä, että jos minun on tehtävä puoltatoista työpäivää, tarvitsen puolitoista palkkaakin - muta oikeasti sekään ei riitä, viime keväänä oltiin jo siinä kunnossa, että ihmiset kävelivät päin lyhtypylväitä väsymyksestä.
Ja opiskelijat tietävät tämän kyllä, siksi he mieluiten ihmettelisivät ensin keskenään ja samalla kurssilla olevien vanhempien opiskelijoiden kanssa. Se olisi pedagogisesti fiksumpaakin, koska siinä tulisi harrastettua yhteisöllistä oppimista ja ongelmanratkaisua, jotka syventävät oppimista kun taas jos minä kerron niin se on vaan tiedon kaatoa - ehkä opiskelijan päähän, ehkä hanhen selkään.
Ja tämä tosiaan näkyy sekä opettajissa että opiskelijoissa. pitkät sairaslomat ovat lisääntyneet. Opiskelijoita katoaa opetusryhmistä. Gradujen ja kanditöiden tekeminen on mahdotonta, koska kirjastoihin ei joko pääse ollenkaan tai sitten niiden palveluista on käytössä vain osa ja vain henkilöl´kunnalle - esim kaukolainoja eivät opiskelijat ole saaneet puoleentoista vuoteen. Tämä tulee vielä vuosien ajan näkymään myös valmistuneiden lukumäärissä, opintojen viivästymisissä ja läpivirtausprosenteissa.
Ai että ihan kaukolainoja ei ole saanut. Tätä suurta kärsimyksen määrää kun ei saa kaukolainoja.
Et varmaan oo kovin pitkälle opiskellut, kun ei tule mieleen, että esim gradua ei vaan voi tehdä, jollei saa siihen aineistoa. Ja jollei tee gradua, ei valmistu.
Että runsain mitoin ironiaa ja sarkasmia vaan itsellesi.
En ole tuo edellinen kommentoija, mutta itse olet tainnut opiskella kauan sitten. Melkein kaikki aineistot ovat nykyään sähköisiä, jopa historiantutkijat lukevat digitoituja dokumentteja.
No ei pidä paikkaansa. Digitoituina saa jotain aineistoja, muttei sillä yleensä ihan koko gradua pysty tekemään.Varsinkaan esim lähihistoriassa. Jotain 1960-70-luvun aineistoja ei todellakaan ole digitoitu. eikä muustakaan kuin pienen pieni osa.
Minä tein just pedagogisiin tutkielman johon ei ollut vielä mitään materiaaleja sähköisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret tarvitsevat toisiaan, kontakteja pitää luoda ihan livenä. Kavereiden kanssa voi jäädä kampukselle ratkomaan ongelmia. Joku voi löytää sieltä vaikka elämäntoverin. Ei ihminen voi elää pelkästään etänä, ei se ole elämää.
Yhtäläisesti voi ongelmia ratkoa teamsissä, discordissa tai vaikkapa whatappissa porukalla. Moni on löytänyt elämänkumppani deittiappeistä tai somesta.
Minä löysin kumppanini (edelleen ollaan yhdessä) ja opiskelin lukion etänä kokonaan jo 2000 luvun alkupuolella. Minusta on täysin uskomatonta että vuonna 2021 ihmisille on edelleen vierasta opiskella etänä. Minä olen tehnyt etänä työt aina . Olen ison osan koulutuksesta tehnyt etänä (lukion kävin töiden ohessa 100% etänä) ja paikan päällä vain kun on ollut pakko. Joko sen takia että tenisistä syistä on pakko eli tarvitsee laitteita tai sitten koska 2000-luvun alku oli kouluissa konservatiivista opetusta. Siellä koulussa piti olla vaikka mitään hyöytyä siitä ei ole.
Olen käynyt myös toisen ammattikoulutuksen täysin etänä ja erittäin paljon avoimen yliopiston kursseja etänä.
Olen tavannut erittäin ison osan kavereistani netissä jo ihan ennen 2000-lukua netin alkuaikoina.
Kaiken virallisen olen tehnyt aina netissä heti kun se on ollut mahdollista. Fyysisiä kirjoja on ollut pakko lainata ja ostaa, kun se on edelleen aika surkeaa touhua drm systeemeineen.
Olen ostanut kaiken netistä jo kauan.
Minulle on erittäin vierasta se että tarvitsisi jonkun asian suorittamiseen fyysisesti mennä johonkin. Harrastukset ja ystävät on erikseen, mutta silloin en suorita mitään. Tosin niitä ystäviä ja parisuhteita on pystynyt hankkimaan netistä jo yli 20 vuotta.
Itse olen jo 36 vuotias ja ihmetyttää että 18-+++ ikäset eivät ole päässeet nykymaailmaan kiinni vaan vaativat jotain fyysistä koulua???
Sinun kirjoituksesi lyhennettynä minä-minä-minä. Toivottavasti nykyiset nuoret eivät ole sinunlaisiasi.
Niinpä. Ei se, että netti mahdollistaa asioita, tee asioiden tekemisestä etänä yhtä hyvää kuin aidosti läsnäoleminen on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret tarvitsevat toisiaan, kontakteja pitää luoda ihan livenä. Kavereiden kanssa voi jäädä kampukselle ratkomaan ongelmia. Joku voi löytää sieltä vaikka elämäntoverin. Ei ihminen voi elää pelkästään etänä, ei se ole elämää.
Yhtäläisesti voi ongelmia ratkoa teamsissä, discordissa tai vaikkapa whatappissa porukalla. Moni on löytänyt elämänkumppani deittiappeistä tai somesta.
Minä löysin kumppanini (edelleen ollaan yhdessä) ja opiskelin lukion etänä kokonaan jo 2000 luvun alkupuolella. Minusta on täysin uskomatonta että vuonna 2021 ihmisille on edelleen vierasta opiskella etänä. Minä olen tehnyt etänä työt aina . Olen ison osan koulutuksesta tehnyt etänä (lukion kävin töiden ohessa 100% etänä) ja paikan päällä vain kun on ollut pakko. Joko sen takia että tenisistä syistä on pakko eli tarvitsee laitteita tai sitten koska 2000-luvun alku oli kouluissa konservatiivista opetusta. Siellä koulussa piti olla vaikka mitään hyöytyä siitä ei ole.
Olen käynyt myös toisen ammattikoulutuksen täysin etänä ja erittäin paljon avoimen yliopiston kursseja etänä.
Olen tavannut erittäin ison osan kavereistani netissä jo ihan ennen 2000-lukua netin alkuaikoina.
Kaiken virallisen olen tehnyt aina netissä heti kun se on ollut mahdollista. Fyysisiä kirjoja on ollut pakko lainata ja ostaa, kun se on edelleen aika surkeaa touhua drm systeemeineen.
Olen ostanut kaiken netistä jo kauan.
Minulle on erittäin vierasta se että tarvitsisi jonkun asian suorittamiseen fyysisesti mennä johonkin. Harrastukset ja ystävät on erikseen, mutta silloin en suorita mitään. Tosin niitä ystäviä ja parisuhteita on pystynyt hankkimaan netistä jo yli 20 vuotta.
Itse olen jo 36 vuotias ja ihmetyttää että 18-+++ ikäset eivät ole päässeet nykymaailmaan kiinni vaan vaativat jotain fyysistä koulua???
Minäminäminäminäminäminä...
Ei minullekaan etäily työlästä ole, mutta kahden lukiolaisen äitinä kyllä ymmärrän nuoriakin.
Ihan kaikki on peruttu.
On vain se ruutu ja loputtomat määrät tehtäviä.
Eikai ne sinun lapsesi katsele sarjoja tai elokuvia? Pelaa videopelejä? Miten ne hoitaa ilman katsomatta ruutuun?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret tarvitsevat toisiaan, kontakteja pitää luoda ihan livenä. Kavereiden kanssa voi jäädä kampukselle ratkomaan ongelmia. Joku voi löytää sieltä vaikka elämäntoverin. Ei ihminen voi elää pelkästään etänä, ei se ole elämää.
Yhtäläisesti voi ongelmia ratkoa teamsissä, discordissa tai vaikkapa whatappissa porukalla. Moni on löytänyt elämänkumppani deittiappeistä tai somesta.
Minä löysin kumppanini (edelleen ollaan yhdessä) ja opiskelin lukion etänä kokonaan jo 2000 luvun alkupuolella. Minusta on täysin uskomatonta että vuonna 2021 ihmisille on edelleen vierasta opiskella etänä. Minä olen tehnyt etänä työt aina . Olen ison osan koulutuksesta tehnyt etänä (lukion kävin töiden ohessa 100% etänä) ja paikan päällä vain kun on ollut pakko. Joko sen takia että tenisistä syistä on pakko eli tarvitsee laitteita tai sitten koska 2000-luvun alku oli kouluissa konservatiivista opetusta. Siellä koulussa piti olla vaikka mitään hyöytyä siitä ei ole.
Olen käynyt myös toisen ammattikoulutuksen täysin etänä ja erittäin paljon avoimen yliopiston kursseja etänä.
Olen tavannut erittäin ison osan kavereistani netissä jo ihan ennen 2000-lukua netin alkuaikoina.
Kaiken virallisen olen tehnyt aina netissä heti kun se on ollut mahdollista. Fyysisiä kirjoja on ollut pakko lainata ja ostaa, kun se on edelleen aika surkeaa touhua drm systeemeineen.
Olen ostanut kaiken netistä jo kauan.
Minulle on erittäin vierasta se että tarvitsisi jonkun asian suorittamiseen fyysisesti mennä johonkin. Harrastukset ja ystävät on erikseen, mutta silloin en suorita mitään. Tosin niitä ystäviä ja parisuhteita on pystynyt hankkimaan netistä jo yli 20 vuotta.
Itse olen jo 36 vuotias ja ihmetyttää että 18-+++ ikäset eivät ole päässeet nykymaailmaan kiinni vaan vaativat jotain fyysistä koulua???
Sinun kirjoituksesi lyhennettynä minä-minä-minä. Toivottavasti nykyiset nuoret eivät ole sinunlaisiasi.
Niinpä. Ei se, että netti mahdollistaa asioita, tee asioiden tekemisestä etänä yhtä hyvää kuin aidosti läsnäoleminen on.
Opettajat eivät ole kavereitasi. Niiden työtä ei ole olla läsnä vaan opettaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret tarvitsevat toisiaan, kontakteja pitää luoda ihan livenä. Kavereiden kanssa voi jäädä kampukselle ratkomaan ongelmia. Joku voi löytää sieltä vaikka elämäntoverin. Ei ihminen voi elää pelkästään etänä, ei se ole elämää.
Yhtäläisesti voi ongelmia ratkoa teamsissä, discordissa tai vaikkapa whatappissa porukalla. Moni on löytänyt elämänkumppani deittiappeistä tai somesta.
Minä löysin kumppanini (edelleen ollaan yhdessä) ja opiskelin lukion etänä kokonaan jo 2000 luvun alkupuolella. Minusta on täysin uskomatonta että vuonna 2021 ihmisille on edelleen vierasta opiskella etänä. Minä olen tehnyt etänä työt aina . Olen ison osan koulutuksesta tehnyt etänä (lukion kävin töiden ohessa 100% etänä) ja paikan päällä vain kun on ollut pakko. Joko sen takia että tenisistä syistä on pakko eli tarvitsee laitteita tai sitten koska 2000-luvun alku oli kouluissa konservatiivista opetusta. Siellä koulussa piti olla vaikka mitään hyöytyä siitä ei ole.
Olen käynyt myös toisen ammattikoulutuksen täysin etänä ja erittäin paljon avoimen yliopiston kursseja etänä.
Olen tavannut erittäin ison osan kavereistani netissä jo ihan ennen 2000-lukua netin alkuaikoina.
Kaiken virallisen olen tehnyt aina netissä heti kun se on ollut mahdollista. Fyysisiä kirjoja on ollut pakko lainata ja ostaa, kun se on edelleen aika surkeaa touhua drm systeemeineen.
Olen ostanut kaiken netistä jo kauan.
Minulle on erittäin vierasta se että tarvitsisi jonkun asian suorittamiseen fyysisesti mennä johonkin. Harrastukset ja ystävät on erikseen, mutta silloin en suorita mitään. Tosin niitä ystäviä ja parisuhteita on pystynyt hankkimaan netistä jo yli 20 vuotta.
Itse olen jo 36 vuotias ja ihmetyttää että 18-+++ ikäset eivät ole päässeet nykymaailmaan kiinni vaan vaativat jotain fyysistä koulua???
Minäminäminäminäminäminä...
Ei minullekaan etäily työlästä ole, mutta kahden lukiolaisen äitinä kyllä ymmärrän nuoriakin.
Ihan kaikki on peruttu.
On vain se ruutu ja loputtomat määrät tehtäviä.
Eikai ne sinun lapsesi katsele sarjoja tai elokuvia? Pelaa videopelejä? Miten ne hoitaa ilman katsomatta ruutuun?
Eivät juuri katsele televisiota. Oiskohan jouluna viimeksi. Eivätkä pelaa videopelejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret tarvitsevat toisiaan, kontakteja pitää luoda ihan livenä. Kavereiden kanssa voi jäädä kampukselle ratkomaan ongelmia. Joku voi löytää sieltä vaikka elämäntoverin. Ei ihminen voi elää pelkästään etänä, ei se ole elämää.
Yhtäläisesti voi ongelmia ratkoa teamsissä, discordissa tai vaikkapa whatappissa porukalla. Moni on löytänyt elämänkumppani deittiappeistä tai somesta.
Minä löysin kumppanini (edelleen ollaan yhdessä) ja opiskelin lukion etänä kokonaan jo 2000 luvun alkupuolella. Minusta on täysin uskomatonta että vuonna 2021 ihmisille on edelleen vierasta opiskella etänä. Minä olen tehnyt etänä työt aina . Olen ison osan koulutuksesta tehnyt etänä (lukion kävin töiden ohessa 100% etänä) ja paikan päällä vain kun on ollut pakko. Joko sen takia että tenisistä syistä on pakko eli tarvitsee laitteita tai sitten koska 2000-luvun alku oli kouluissa konservatiivista opetusta. Siellä koulussa piti olla vaikka mitään hyöytyä siitä ei ole.
Olen käynyt myös toisen ammattikoulutuksen täysin etänä ja erittäin paljon avoimen yliopiston kursseja etänä.
Olen tavannut erittäin ison osan kavereistani netissä jo ihan ennen 2000-lukua netin alkuaikoina.
Kaiken virallisen olen tehnyt aina netissä heti kun se on ollut mahdollista. Fyysisiä kirjoja on ollut pakko lainata ja ostaa, kun se on edelleen aika surkeaa touhua drm systeemeineen.
Olen ostanut kaiken netistä jo kauan.
Minulle on erittäin vierasta se että tarvitsisi jonkun asian suorittamiseen fyysisesti mennä johonkin. Harrastukset ja ystävät on erikseen, mutta silloin en suorita mitään. Tosin niitä ystäviä ja parisuhteita on pystynyt hankkimaan netistä jo yli 20 vuotta.
Itse olen jo 36 vuotias ja ihmetyttää että 18-+++ ikäset eivät ole päässeet nykymaailmaan kiinni vaan vaativat jotain fyysistä koulua???
Sinun kirjoituksesi lyhennettynä minä-minä-minä. Toivottavasti nykyiset nuoret eivät ole sinunlaisiasi.
Niinpä. Ei se, että netti mahdollistaa asioita, tee asioiden tekemisestä etänä yhtä hyvää kuin aidosti läsnäoleminen on.
Harva nuori on nykyään ”aidosti läsnä” muualla kuin somessa. Valitettavasti. Ei siihen korona paljoa vaikuta.
Minä löysin kumppanini (edelleen ollaan yhdessä) ja opiskelin lukion etänä kokonaan jo 2000 luvun alkupuolella. Minusta on täysin uskomatonta että vuonna 2021 ihmisille on edelleen vierasta opiskella etänä. Minä olen tehnyt etänä työt aina . Olen ison osan koulutuksesta tehnyt etänä (lukion kävin töiden ohessa 100% etänä) ja paikan päällä vain kun on ollut pakko. Joko sen takia että tenisistä syistä on pakko eli tarvitsee laitteita tai sitten koska 2000-luvun alku oli kouluissa konservatiivista opetusta. Siellä koulussa piti olla vaikka mitään hyöytyä siitä ei ole.
Olen käynyt myös toisen ammattikoulutuksen täysin etänä ja erittäin paljon avoimen yliopiston kursseja etänä.
Olen tavannut erittäin ison osan kavereistani netissä jo ihan ennen 2000-lukua netin alkuaikoina.
Kaiken virallisen olen tehnyt aina netissä heti kun se on ollut mahdollista. Fyysisiä kirjoja on ollut pakko lainata ja ostaa, kun se on edelleen aika surkeaa touhua drm systeemeineen.
Olen ostanut kaiken netistä jo kauan.
Minulle on erittäin vierasta se että tarvitsisi jonkun asian suorittamiseen fyysisesti mennä johonkin. Harrastukset ja ystävät on erikseen, mutta silloin en suorita mitään. Tosin niitä ystäviä ja parisuhteita on pystynyt hankkimaan netistä jo yli 20 vuotta.
Itse olen jo 36 vuotias ja ihmetyttää että 18-+++ ikäset eivät ole päässeet nykymaailmaan kiinni vaan vaativat jotain fyysistä koulua???