Etäopiskelu ja ihmisten ahdistus

Vierailija kirjoitti:

En ole ketjua lukenut, mutta olisin vuosia sitten itsekin ajatellut samoin ja valinnut etäopinnot mielelläni. Olin kiusattu aina lukioon saakka. Uskoin tämän takia, etten enää koskaan haluaisi mihinkään ryhmään ja pakollisiin lähiopintoihin. Tämän kaiken muutti sitten yksi todella mukava pieni opiskelu ryhmä ja ne eri ikäiset ihmiset siellä. Se oli pysäyttävä asia tajuta, että menin mielelläni sinne ja tykkäsin siellä käydä. Tuo koulutus jäi myöhemmin kesken monista syistä, mutta se muutti elämääni paljon ja nyt kun opiskelen toista alaa etenä ilman mitään ryhmää niin kaipaan sitä, että voisin käydä koulussa ja tavata ihmisiä. Opinnot aika ikäviä, kun ei saa jutella muiden kanssa tai mitään ideoita tai vinkkejä muilta. Myös opettaja jää niin etäiseksi etten ole tähän mennessä häntä kasvokkain lainkaan ja muutamat lyhyet keskustelut teams palvelussa (kerran) ja kolme kertaa puhelimessa. Kaipaan jotenkin sitä ihmistä sinne "puheen taakse" ja haluaisin kuitenkin tuntea ihmistä vähän joka minua arvioi ja arvosanoja antaa. Nyt on olo kuin ei edes opiskelisi mitään. Kaikki jää itselle.

Minulle olisi myös tärkeää saada ensin tutustua opiskeluryhmään ja taas tottua muiden kanssa oloon, kun yksinäinen olen. Näin työssäoppimiset olisivat myös helpompia kun olisin saanut "rohkaistua" ensin koulussa. Tuossa ekassa koulutuksessa sain paljon rohkeutta ja kaikkea hyvää tuosta ryhmästä, että uskalsin yleensäkin mennä työssäoppimaan ja olla itsevarmenpi. Sain niin paljon hyvää muilta ja kohtelivat hyvin, joten itsetunto parani. Nyt tämän koulutuksen kanssa meinaa käydä toisin ja on aika vaikeaa suoraan täältä kotoa ja huonoilla tiedoilla lähteä suoraan työpaikalla harjoittelemaan. Olisin tarvinnut sen kouluvaiheen ensin. Tietysti ryhmä voi olla ikävä ja minullakin paljon kokemusta tästä. Kuitenkin se voi myös auttaa ja ei jää asioiden kanssa yksin. En itsekään silti olisi uskonut, että kaipaan opiskeluryhmää ja uusien ihmisten näkemistä. Näin kuitenkin on nyt käynyt. Ymmärrän tosin toisenkin puolen ja tykkään tehdä itsenäisesti. Nyt kuitenkin jo kouluun lähteminen olisi jo vaihtelua minulle.

Ja miten läjän sinuakin estää keskustelemassa toisten opiskelijoiden kanssa sovellusten välityksellä? Kamerat auku, niin näkyy naamariin. Koko ajan on myös ollut mahdollista kokoontua pienryhmiin yhteyden pitoa ja ajanviettoa varten.

Tämä aika on karsinut hyvin niitä epätoivottuja lieveilmiöitä opiskelukulttuurista .

Vierailija kirjoitti:

Varsinkin naisilta menee hukkaan ne vuodet kun ovat haluttavimpia (20-25v) ja sehän tuossa ahdistaa kun ei pääse bileisiin flirttailemaan jne. Ei ole kyse opiskelusta vaan suhteista ja bilettämisestä.

Setämiehen fantasiaa. Ihmisiin on voinut tutustua koko korona-ajan esimerkiksi Tinderissä ja vastaavissa sovelluksissa. Tai ihan livenä lähtemällä kartsalle, biitsille tai harrastamaan liikuntaa.