En jaksa enää vetää perässä 18-vuotiasta
Poika. Täytti just 18. Ihan pihalla..kaikesta. oon läpi elämän yrittänyt opettaa huolehtimaan että koulussa ollaan ajoissa, läksyt tehdään, velat maksetaan, jos varattu aika niin silloin mennään jne jne.
Olen itse jämpti ja tarkka mutta mukula on toista maata. Näkee miten kärpäset surisee päässä eikä tieto tartu.
Osittain liioitellen, mutta ongelma on paha. En jaksaisi enää muistuttaa ja holhota. Mutta jos en näin tee, tulee harmia ja turhia maksuja esim perutuista ajoista.
En kaipaa sättimistä että mikset tehnyt vuosia sitten mitään. Kyllä tein. Parhaani yritin.
Voiko sitten vain olla että tuo on täys tötterö, tuulihattu, jolla ei huolta huomisesta ? Mutta jos jollakulla olisi edes pieni arjen vinkki tai edes lohtu, ottaisin sen ilolla vastaan!
Armeija edessä ensi vuonna. Odotan siltä PALJON. Poju onneksi sinne innoissaan menossa..
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Ei ole jäänyt mihinkään "nepsy-haaviin". Tarkkaavaisuus on hyvin valikoivaa. Se mikä kiinnstaa, niin sujuu. Valitettavasti kiinnostuksen kohde on urheilu. Siinä hyvä, kilpailee, mutta ei niin hyvä että ammattia tulisi.
Huokaus.. Ehkä peli on jo menetetty. Mutta yritän ohjata omatoimisuuteen niin paljon kuin voin. Raskasta.
Ap
Useimmissa ADD/ADHD -haasteissahan nimen omaan on näin, että toimintakyky on hyvin kohdistunutta: kiinnostavaan asiaan henkilö uppoutuu, voi suoriutua äärimmäisen upeasti, saattaa laiminlyödä muun hyvinvoinninkin (unen, syömisen, tms.). Taas asiat, jotka eivät kiinnosta luontaisesti, valuvat autiomaan hiekkaan.
Ja monilla meillä on vaikeuksia maksaa laskuja tai jaksaa imuroida tai tarttua hankalaan työtehtävään, nepsyhaasteet eivät ole sitä. Vaan että vaikka kuinka yrittäisi keskittyä ja motivoitua, ei kolmen sekunnin päästä vaan kykene enää muistamaan, mitä piti milloin ja miten. Vaikka kuinka yrittäisi pakottaa itsensä.
Mutta tosiaan, toiminnanohjauksessa on monella, nuorella ja aikuisella, puutteita ihan myös harjoituksen puutteen vuoksi, kännykkäinternetriippuvuuden, yleisen nykyelämän helppouden aiheuttaman laiskistumisen, liiallisen ärsyketulvan aiheuttaman ahdistuksen ym. vuoksi, eikä se aina ole ADD/ADHD-oireilua.
Kuvailit juuri sitä, millainen oma poikani oli aina 25 ikävuoteen asti. Siinä vaiheessa hän vihdoinkin sai nepsy-diagnoosinsa (ADD ja siihen kytkeytyvä krooninen masennus). Lääkitys saatiin kerrasta kohdilleen ja nyt hän on kuin eri ihminen. Ensimmäiset onnistumisen kokemukset työssä ja koulussa saatu, tulevaisuus näyttää valoisammalta kuin koskaan.
Hyviä viestejä ja ajatuksia täällä. Kiitos kaikille.
Ap
Olipa mukava kuulla "nepsyn äiti". Siis tuo onnellinen loppu 💚
Ap
Ei ole jäänyt mihinkään "nepsy-haaviin". Tarkkaavaisuus on hyvin valikoivaa. Se mikä kiinnstaa, niin sujuu. Valitettavasti kiinnostuksen kohde on urheilu. Siinä hyvä, kilpailee, mutta ei niin hyvä että ammattia tulisi.
Huokaus.. Ehkä peli on jo menetetty. Mutta yritän ohjata omatoimisuuteen niin paljon kuin voin. Raskasta.
Ap