Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
En jaksa enää vetää perässä 18-vuotiasta
EiJaksaEnää
10.08.2021 |
Poika. Täytti just 18. Ihan pihalla..kaikesta. oon läpi elämän yrittänyt opettaa huolehtimaan että koulussa ollaan ajoissa, läksyt tehdään, velat maksetaan, jos varattu aika niin silloin mennään jne jne.
Olen itse jämpti ja tarkka mutta mukula on toista maata. Näkee miten kärpäset surisee päässä eikä tieto tartu.
Osittain liioitellen, mutta ongelma on paha. En jaksaisi enää muistuttaa ja holhota. Mutta jos en näin tee, tulee harmia ja turhia maksuja esim perutuista ajoista.
En kaipaa sättimistä että mikset tehnyt vuosia sitten mitään. Kyllä tein. Parhaani yritin.
Voiko sitten vain olla että tuo on täys tötterö, tuulihattu, jolla ei huolta huomisesta ? Mutta jos jollakulla olisi edes pieni arjen vinkki tai edes lohtu, ottaisin sen ilolla vastaan!
Armeija edessä ensi vuonna. Odotan siltä PALJON. Poju onneksi sinne innoissaan menossa..
Kommentit (26)
Kiitos. Olen miettinyt myös onko jotain nepsy-juttua..Poika on sosiaalinen, urheilee, paljon kavereita, lahjakas kielissä ja kielellisesti. Se mikä kiinnostaa niin osaa kyllä. Koulu, ikävä arki ei kiinnosta. Huokaus. Tosiaan voiton puolella jo. Armeijalta odotan paljon. Myös napakka tyttöystävä olisi tervetullut !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poika on aika hurmuri. Tyttöjen keskuudessa suosittu. Hyvin sosiaalinen porukan keskipiste. Komeaksikin kehuttu..joten varmasti pärjää parisuhdemarkkinoilla.
Ap
Varmasti olet parhaasi yrittänyt, eipä tuohon ihan hirveästi auta.
Vaikka se karua onkin, voit koettaa myös vielä sitä, että hoitamattomien asioiden luonnolliset seuraukset kohdistuisivat poikaan itseensä, eivätkä sinuun. Esim. jos unohtaa mennä varatulle lääkäriajalle ja tulee 40 euron maksu, on se pois hänen kuukausirahoistaan seuraavat kuukaudet. Jne. Eikä siis mitenkään turhautuneena tiuskien vaan rauhallisesti asian läpikäyden etukäteen, että jos tällä kertaa unohtuu niin sitten näin. Ja sitten toteutat.
Jos ei tuollaiset luonnolliset seurauksetkaan auta, tuntuvatkaan, niin sitten on tosiaan varmaan jotain tarkkaavaisuuspulmaa, ja ennemmin kannattaisi ehkä tavoitella apua siihen terveydenhuollon puolelta. Helpompaa nyt vielä koulu- / nuorisoterveydenhuollossa, kuin aikuisena! Eli kannattaa.
"Myös napakka tyttöystävä olisi tervetullut !"
Ei kenenkään tarvitse vetää kivirekipoikaasi, ei kukaan järkevä ota. Ehkä saat toisen hihhulin 😀
Vierailija kirjoitti:
Poika on aika hurmuri. Tyttöjen keskuudessa suosittu. Hyvin sosiaalinen porukan keskipiste. Komeaksikin kehuttu..joten varmasti pärjää parisuhdemarkkinoilla.
Ap
Jep. Meni. Sellaisen kanss naimisiin ja sitten periytyi meidän lapselle.
Mulle tuli suuri työ vetää ja työntää. En älynnyt ajatella periytyvyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet hyysännyt häntä koko hänen ikänsä, niin nyt on turha toivoa enää muutosta.
Kyllä sinun pitää antaa oppia kantapään kautta miten asiat hoidetaan. Jos aina olet holhonnut ja huolehtinut niin ei sellainen osaa edes olla omatoiminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä neuvo. Tätä olen kans aatellut. Pienenä poika kerran varasti. Pakotin kauppaan pyytämään anteeksi ja korvaamaan tuotteen. Itki mutta meni. Ei varastanut sen jälkeen. Jospa sit kokeilen muissakin samaa tekniikkaa. Maksaa vaan enemmän !
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos. Olen miettinyt myös onko jotain nepsy-juttua..Poika on sosiaalinen, urheilee, paljon kavereita, lahjakas kielissä ja kielellisesti. Se mikä kiinnostaa niin osaa kyllä. Koulu, ikävä arki ei kiinnosta. Huokaus. Tosiaan voiton puolella jo. Armeijalta odotan paljon. Myös napakka tyttöystävä olisi tervetullut !
Poika on itse vastuussa itsestään, ei kukaan tyttöystävä.
Jos olet natkuttanut ja natkuttanut 18 vuotta lapsen perässä eikä hän ole saanut opetella, muistella käytänteitä ja ryssiä rauhassa, niin ei se ikinä opi pitämään itsestään huolta.
Oppiminen lähtee siitä kun mamma on poissa ja lapsi alkaa hapuilla mielestään ohjeitasi. Siinä kestää noin 5x kauemminkin kuin jos olisit itse tekemässä. Jos menet natkuttamaan oikeat vastaukset liian nopeasti, niin lapsi ei opi mitään muuta kuin odottamaan natkuttamistasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika epäkunnioittavasti puhut lapsestasi. Minusta kuulostaa, että hänellä saattaisi olla esim. ADD ja tämän takia ei saa asioita hoidettua. Mitä mieltä hän on lääkäriin menemisestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos olet natkuttanut ja natkuttanut 18 vuotta lapsen perässä eikä hän ole saanut opetella, muistella käytänteitä ja ryssiä rauhassa, niin ei se ikinä opi pitämään itsestään huolta.
Oppiminen lähtee siitä kun mamma on poissa ja lapsi alkaa hapuilla mielestään ohjeitasi. Siinä kestää noin 5x kauemminkin kuin jos olisit itse tekemässä. Jos menet natkuttamaan oikeat vastaukset liian nopeasti, niin lapsi ei opi mitään muuta kuin odottamaan natkuttamistasi.
TÄMÄ!
Kaikki taivaanrannanmaalarit eivät ole neurokirjolla. Osa on vain yksinkertaisesti laiskoja ja välinpitämättömiä vailla elämänhallintaa.
Mulla on vähän samanlainen tapaus, tosin vasta 15-vuotias. Isoveljensä on jämpti suorittaja, joka muistaa tavaransa, tekee hommansa ja jonka sanaan voi luottaa. Nuorempi taas on ihan tuulella käyvä laiskuri. Toisaalta jos ajattelen siltä kannalta, että kumman kanssa olisi helpompi elää, niin ehdottomasti tämä huonomuistinen säheltäjä. Jämptillä isoveljellään kun on korkeat vaatimukset muillekin ihmisille kuin itselleen. Usein rasittava päsmäri.
Kyllä minullekin tuli heti mieleeni ADD. Jos se on lievä, kuten minun pojallani, ongelmat eivät ole maatakaatavia eikä niihin puututa esimerkiksi koulun puolesta. Silti ne ovat koko ajan vaikuttamassa.
Oma poikani ei muista aikatauluja eikä työjärjestyksiä, eikä saa etenkään paperi- ja viranomaisasioita aikaan omatoimisesti. Mutta pikkuisen kuin tuuppaa (ja välillä kovallakin kädellä) ja välillä istuu vieressä neuvomassa ja patistamassa, niin asiat alkaa hoitua ja poika oppii niitä myös itse hoitamaan. Olen ihan varma, että jos nyt jättäisin tärkeät asiat ohjaamatta, se kostautuisi opiskelemattomuutena, työttömyytenä ja raha-asioiden sotkeutumisena.
Olen pojalleni sanonut, että hän on oppinut viime vuosina hoitamaan sata asiaa ja minä olen auttanut niistä kymmenessä tärkeimmässä ja hankalimmassa. Ja saman teen jatkossakin.
Vierailija kirjoitti:
Asperger?
Miksi alapeukku?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asperger?
Miksi alapeukku?
Ei todellakaan kuulosta asperger oireiselta, enemmänkin ADD:ltä.
Mun tötterö tuulihattuni sai 16-vuotiaana nepsydiagnoosin (ADD). Selitti paljon. On nyt parikymppinen, itsenäisesti maailmalla jo 2 v. Opinnot tökkivät edelleen mutta arki rullaa, ja äidinkin elämä palautui kun se vetäminen ja työntäminen loppui. Jospa teilläkin jonain päivänä. Paljon tsemppiä, voiton puolella jo.