Mua v#t%ttaa pikkulapset jotka suostuu syömään vain yhtä ainoaa ruokaa jokapaikassa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun kaksosista allerginen on nirso ja allergiaton syö kaiken. Sellaista se on. Mua vähän ärsyttää, että moniruokaisten vanhemmat pitävät lapsen ominaisuuksia todisteena omasta erinomaisuudestaan.

Ketjun aiheeseen ei kuulu ALLERGIAT.

On sanomattakin selvää että allergiselle lapselle ei syötetä sellaista mille tämä on allerginen.

Jos lapsi nirsoilee muista ruoista niin se ei johdu allergiasta.

Tiedän, mutta se allergia voi selittää nirsoilua ja allerginen voi olla tietämättään. Siksi kirjoitin.

Vielä noista allergioista. Allergiat voivat olla myös sellaisia, että esim. siitepölyn takia voikin yhtäkkiä olla allerginen sellaiselle ruualle, jolle muina aikoina ei ole allerginen. Myös lajikkeet voivat vaikuttaa. Mulla on yksi moniallerginen kaveri (aikuinen), joka selitti mulle joskus, miten hänen allergiansa vaihtelevat tosi paljon ja joskus löytyy uusiakin. Oireet eivät välttämättä ole kovin vakavia, mutta eivät silti mukavia. Ei joku lapsi osaa välttämättä sanoa, että suussa tuntuu inhottavalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monikohan mietti että "herranjee mikä curling-mamma" kun näki ja kuuli minut lässytämässä aikoinaan hotellin aamupalalla aivan liian laihalle 6vuotiaalle "Kato, täällä on muroja. No edes sämpylä. Mussukka, mitä sie tahtoisit syödä, syö edes jotain" ja lopputuloksena tyttö otti haukun sieltä, toisen täältä ja alkoi kiukuta että tahtoo leikkkihuoneeseen. Ja minä jätin aamiaisen kesken ja vein.

No niinhän sinä oletkin, lue nyt itsekin tuo viimeinen lause. Vaikka lapsi ei haluaisi syödä, ei kukaan tervejärkinen vanhempi jätä itse sen takia syömättä ja lähde viemään 6-vuotiaasta leikkimään.

Niin, jos vanhempi on huolissaan lapsensa terveytilasta (lapsi ei syö kunnolla ja on liian laiha), ja nämä taistelut ruuasta toistuvat päivittäin, monta kertaa, niin totta kai vanhempi jaksaa aina olla johdonmukainen jokaisessa tilanteessa, eikä esim. sorru epätoivoon.

Ihan oikeasti, jos vaikka vähän empatiaa. (Ja en ole tuon viestin kirjoittanut äiti.)

Jos 6-vuotias vinkuu ja kiukuttelee, että haluaa pois pöydästä leikkimään, vaikka äiti ei ole vielä syönyt, kyse on huonosta kasvatuksesta. Lapsi ei ole oppinut ottamaan muiden ihmisten tarpeet huomioon. 6-vuotias ei ole mikään vauva.

Viimeistään silloin, kun äiti kertoo, että pitää odottaa, kun hän itse ei ole vielä syönyt, lapsen pitäisi pystyä sen verran rauhoittumaan ja odottamaan. Näin opetetaan niitä tapoja. Mun empatialla tai sen puutteella tuo perhe ei tee mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun kaksosista allerginen on nirso ja allergiaton syö kaiken. Sellaista se on. Mua vähän ärsyttää, että moniruokaisten vanhemmat pitävät lapsen ominaisuuksia todisteena omasta erinomaisuudestaan.

Ketjun aiheeseen ei kuulu ALLERGIAT.

On sanomattakin selvää että allergiselle lapselle ei syötetä sellaista mille tämä on allerginen.

Jos lapsi nirsoilee muista ruoista niin se ei johdu allergiasta.

Kyllä voi muukin nirsoilu johtua allergioista. Jos lapsella on se kokemus, että ruuasta tulee paha olo, se voi helposti heijastua muuhunkin ruokailuun. Esim. serkkuni keliaakikkolapsi on todella epäluuloinen ruuan suhteen, osittain varmasti siksi, että hänellä on kokemus siitä, että ruuasta voi tulla tosi paha olo.

...paitsi niistä nauravista nakeista. Tai jostain einesmoskasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monikohan mietti että "herranjee mikä curling-mamma" kun näki ja kuuli minut lässytämässä aikoinaan hotellin aamupalalla aivan liian laihalle 6vuotiaalle "Kato, täällä on muroja. No edes sämpylä. Mussukka, mitä sie tahtoisit syödä, syö edes jotain" ja lopputuloksena tyttö otti haukun sieltä, toisen täältä ja alkoi kiukuta että tahtoo leikkkihuoneeseen. Ja minä jätin aamiaisen kesken ja vein.

No niinhän sinä oletkin, lue nyt itsekin tuo viimeinen lause. Vaikka lapsi ei haluaisi syödä, ei kukaan tervejärkinen vanhempi jätä itse sen takia syömättä ja lähde viemään 6-vuotiaasta leikkimään.

Niin, jos vanhempi on huolissaan lapsensa terveytilasta (lapsi ei syö kunnolla ja on liian laiha), ja nämä taistelut ruuasta toistuvat päivittäin, monta kertaa, niin totta kai vanhempi jaksaa aina olla johdonmukainen jokaisessa tilanteessa, eikä esim. sorru epätoivoon.

Ihan oikeasti, jos vaikka vähän empatiaa. (Ja en ole tuon viestin kirjoittanut äiti.)

Jos 6-vuotias vinkuu ja kiukuttelee, että haluaa pois pöydästä leikkimään, vaikka äiti ei ole vielä syönyt, kyse on huonosta kasvatuksesta. Lapsi ei ole oppinut ottamaan muiden ihmisten tarpeet huomioon. 6-vuotias ei ole mikään vauva.

Viimeistään silloin, kun äiti kertoo, että pitää odottaa, kun hän itse ei ole vielä syönyt, lapsen pitäisi pystyä sen verran rauhoittumaan ja odottamaan. Näin opetetaan niitä tapoja. Mun empatialla tai sen puutteella tuo perhe ei tee mitään.

Niin, ja lapsethan aina toimivat niin kuin aikuinen haluaa. Ja aikuiset osaavat olla aina järkeviä ja johdonmukaisia. Ei tarvita empatiaa mihinkään. Jep jep.

Oma huomio on että 9/10sta nirppanokkasyöjässä on tyttöjä.

Sattumaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun kaksosista allerginen on nirso ja allergiaton syö kaiken. Sellaista se on. Mua vähän ärsyttää, että moniruokaisten vanhemmat pitävät lapsen ominaisuuksia todisteena omasta erinomaisuudestaan.

Ketjun aiheeseen ei kuulu ALLERGIAT.

On sanomattakin selvää että allergiselle lapselle ei syötetä sellaista mille tämä on allerginen.

Jos lapsi nirsoilee muista ruoista niin se ei johdu allergiasta.

Kyllä voi muukin nirsoilu johtua allergioista. Jos lapsella on se kokemus, että ruuasta tulee paha olo, se voi helposti heijastua muuhunkin ruokailuun. Esim. serkkuni keliaakikkolapsi on todella epäluuloinen ruuan suhteen, osittain varmasti siksi, että hänellä on kokemus siitä, että ruuasta voi tulla tosi paha olo.

...paitsi niistä nauravista nakeista. Tai jostain einesmoskasta.

Jos sun tarkoituksena on keskustella, niin mielellään sitten kerrot suoraan, mitä tarkoitat, etkä lisää vain heittoja viestini perään. 

Vierailija kirjoitti:

Niinpä. Opettakaa taukit vanhemmat ne lapset ja ennenkaikkea itsenne tavoille, eli ette hyihyttele mitään ruokaa, ette suhtaudu itsekään lasten nähden epäluuloisesti lautasta närppien kaikkiin uusiin makuihin.

Ymmärrätte siellä pikku päässänne, että uusiin makuihin TOTUTAAN useamman kerran maistamalla. Kaikkea ei ole pakko syödä, jos ei tykkää mutta siitä ei tehdä mitään numeroa.

Ja jos lapsi ei suostu maistamaan eikä oma esimerkki auta niin miten jatkan?

Ystäväni ainoalla lapsella on aina ollut monipuoliset ruokatarjoilut. Äitinsä on hyvä kokki, ja tekee päivittäin maittavaa kotiruokaa.

Mutta, syöminen on alusta asti muodostunut tahtojen taistoksi eikä ystäväni ole onnistunut saamaan kehitystä muutettua. Poika ei suostu syömään samaa ruokaa, vaan hänelle aina annettu mitä haluaa: pitsaa, hampurilaisia ja ranskalaisia.

Kerran viettivät meillä muutaman yön. Tein sellaista ruokaa, mitä meillä syödään. Seuraavana päivänä olivat käyneet kaupassa, ostamassa sellaista leipää ja juustoa, minkä poika hyväksyy. Oma lapseni syö mitä tarjotaan, on hänelläkin suosikkinsa tietysti, mutta ei kylässä näytä mieltään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan samaa mieltä. Olen nähnyt niitä isompiakin, kuin viisivuotiaita, joille on annettu aina päättää, mitä ne syö, ja ruokavalio on erittäin suppea.

Erittäin ärsyttävää, kun tuommoinen tulee pöytään ja ensimmäiseksi kovaan ääneen ilmoittaa, että "hyi, juusto on pahaa" ja "mä en syö keittoa/tomaattia/kalaa". Ja vanhemmat vaan myötäilee ja järjestelee "pikkuiselle" sopivaa syötävää, joka on yleensä joku vaalea leipä kinkulla tai ranskalaiset.

Jos ei ruoka kelpaa, niin saa olla syömättä on aina ollut mun asenne nirsojen lasten kanssa.

Kuulostat isäni uudelta puolisolta.

Meillä on monta lasta, ja yksi nyt sattuu olemaan tavattoman nirso ja järjestelee herneetkin omaan nurkkaansa lautasella ennenkuin syö.

Kyse ei ole aina vain kasvatuksesta, vaan lapsen kokonaisluonteesta.

Jos meillä olisi jätetty lapsi ruuatta kunnes jotain nielee pakosta, olisi vielä enemmän alakäyrillä kuin nyt. Onneksi syö herneitä ja papuja niin on aina jotakin syötävää kylässäkin, mutta mummopuolen pakaste-einekset nyt ei vaan uppoa.

Mitähän nää mummopuolen pakaste-einekset mahtaa olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinpä. Opettakaa taukit vanhemmat ne lapset ja ennenkaikkea itsenne tavoille, eli ette hyihyttele mitään ruokaa, ette suhtaudu itsekään lasten nähden epäluuloisesti lautasta närppien kaikkiin uusiin makuihin.

Ymmärrätte siellä pikku päässänne, että uusiin makuihin TOTUTAAN useamman kerran maistamalla. Kaikkea ei ole pakko syödä, jos ei tykkää mutta siitä ei tehdä mitään numeroa.

Ja jos lapsi ei suostu maistamaan eikä oma esimerkki auta niin miten jatkan?

Teet selväksi ettei niitä nauravia nakkeja heru ennenkuin on maistettu jotain muuta.

Ja vaikka palstailet sillä aikaa kun seuraa se väistämätön itkuparkumöly asiaa vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Että miksi lapselta ei voi vaatia samaa kuin aikuiselta. Voi että, mikähän vois olla syynä.

Olisi pitänyt varmaan lisätä, että vaatia normaalin syömisen suhteen, koska tuo tahallinen väärinymmärrys on niin yleistä täällä. Niin no nykyäänhän lapsilta ei saisi vaatia mitään, että sillä tavalla ehkä vähän väärin aseteltu nuo sanat. Mutta kyllä pitäisi sen verran voida vaatia, ettei jokaiselle lapselle aleta tekemään omia ruokia.

Vierailija kirjoitti:

Oma huomio on että 9/10sta nirppanokkasyöjässä on tyttöjä.

Sattumaa?

No enpä usko. Kyllä minä tunnenihan yhtälailla poikia, joidem on ollut vaikea oppia syömään erityisesti kasviksia.

Usein näkee näitä "hyi en tykkää" reaktioita vaikkei itse ruokaa ole maistettukaan.

Se uusi ruoka on "pahaa" ihan vain siksi ettei se ole sitä samaa mitä on aina annettu syödä.

Mistä voi päätellä ettei asialla ole juuri mitään tekoa allergioiden tai supermakuaistien kanssa.

Yhden tutun lapsi syö ainoastaan kummallista ruokakombinaatiota jota ainakaan itse ei tulisi edes mieleen tehdä. Mietin vain että mistä se ipana on saanut päähänsä vaatia ja syödä juuri sellaista. Kyse on kuitenkin viisivuotiaasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että miksi lapselta ei voi vaatia samaa kuin aikuiselta. Voi että, mikähän vois olla syynä.

Olisi pitänyt varmaan lisätä, että vaatia normaalin syömisen suhteen, koska tuo tahallinen väärinymmärrys on niin yleistä täällä. Niin no nykyäänhän lapsilta ei saisi vaatia mitään, että sillä tavalla ehkä vähän väärin aseteltu nuo sanat. Mutta kyllä pitäisi sen verran voida vaatia, ettei jokaiselle lapselle aleta tekemään omia ruokia.

Ei ole tahallista väärinymmärrystä. Ei lapsia voi asettaa samalle viivalle aikuisen kanssa myöskään syömisessä. Eivät kaikki aikuisetkaan syö kaikkea, joten miten tätä voidaan vaatia lapsilta? Musta tuntuu, että sä et yksinkertaisesti ymmärrä, mitä sä pyydät.

Eikä se, että lapset eivät syö kaikkea, tarkoita sitä, että jokaiselle pitää tehdä oma ruoka. Sitä paitsi, tehdäänhän aikuisillekin omia ruokia! Mun mies ei syö lihaa tai useimpia maitotuotteita, joten jos sellaista ruokaa teen, niin teen hänelle oman ruuan. Samoin jos teen jotain sellaista, jota tiedän jommankumman lapsen inhoavan, niin sitten on kahta ruokaa myös. Ihan normaalia toisen huomioimista perheessä.

Vierailija kirjoitti:

Usein näkee näitä "hyi en tykkää" reaktioita vaikkei itse ruokaa ole maistettukaan.

Se uusi ruoka on "pahaa" ihan vain siksi ettei se ole sitä samaa mitä on aina annettu syödä.

Mistä voi päätellä ettei asialla ole juuri mitään tekoa allergioiden tai supermakuaistien kanssa.

Ihan hyvin voi olla! Monet hyvin allergiset lapset ovat ennakkoluuloisia ruuan suhteen, koska heillä on kokemusta siitä, että ruoka aiheuttaa ikäviä oireita, ja toki ne, joilla on todella herkkä makuaisti, maistavat ihan kaiken vahvasti. 

Ettekö ollenkaan pysty näkemään näitä asioita muiden ihmisten kannalta?

Kasvavat lapset voivat syödä mitä vaan ja muuttavat sen puhtaaksi energiaksi. Tulee halvemmaksikin, kun niille voi ostaa jotain 85c mikropitsoja tai 60c hampurilaisia Lidlistä ja aikuisen makuaistin omaaville laadukkaampaa ja mausteisempaa.

Jos kovasti huolestuttaa ravintoaineet, niin jopa nirsot nielevät pienen monivitamiinipillerin.

Ap:n ongelma siis on, että  lapset tykkää nakeista ja lihapullista? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylipäätään lapset voisi kasvattaa siten, että jos lapsi ei pidä jostakin ruuasta, niin hän sanoo etten pidä ta tykkää tästä. Nykyään kuulee naisten ja nuorten vinkuvan valittavalla äänellä, että hyi, hyi tämä on PAHAA! Ruoka on pahaa silloin, jos se on pilalla, ei muuten. Jos et pidä jostakin, se on ihan eri asia.

Tämä. Tosi hienoa nähdä vaivaa valmistaa joku parempi juhla-ateria kun se vaahtosammutin pöydänkulmalta huutaa "TUO NÄYTTÄÄ ILJETTÄVÄLTÄ" "TOI HAISEE OUDOLLE" "MÄ TAHDON KALAPUIKKOJA". Ja isä ja äiti katsoo vieressä lampaana tätä touhua.

Pikkulapsilleko sinä valmistelet juhla-aterioita? Unohda ne. Jos alkavat huutaa, niin käske pitämään leipäläpeä soukemmalla niin, että aikuiset saavat syödä rauhassa. Tai vielä parempaa, älä kutsu lapsia ollenkaan.