Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Eikö vaimoa saa enää nähdä seksuaalisena ja onko normaalia, että se loukkaa puolisoa?
08.08.2021 |
Ajattelin tuossa eilen iltasella ensimmäistä kertaa kuukauteen vähän hakeutua vaimon kanssa intiimimpiin toimiin ja aloinkin perjantaina vähän hieromaan hartioita ja suukottelemaan. Lauantaina tein aamupalan koko perheelle ennen kuin lähdin töihin. Töistä tullessani halasin vaimoa, vaikka ei se siitä yleensä tykkää.
Iltasella virittelin tunnelmaa, mutta rukkasta tuli. Se vähän sieppasi, joten otin asian tänään puheeksi.
Vaimo kertoi, että häntä ärsyttää, kun hän on minulle vain joku seksiobjekti. No se vähän ihmetytti, kun eihän me olla tänä vuonna oltu läheisesti kuin kymmenisen kertaa. Sitten alkoi pitkä vuodatus siitä, että tässä hän ei tykkää, kun katson häneen päin silloin kun hän esim. pukee tai riisuutuu. Pakko myöntää, että toisinaan tulee katseltua kaunista vaimoa, varsinkin kun pitää tollasia pitsistringejä. Ja tämän saman hänellekin kerroin. Siitä vaimo kilahti aivan täysin ja sanoi, että tämä juuri on sitä esineelliståmistä mistä hän puhui.
Onko palstan naisilla samanlainen käsitys, että aviomies ei saa katsoa teitä ja että seksuaalisuus tulee pitää avioliitossa ollessa piilossa?
Palstan tuntien tämä tekstini melko varmasti teilataan, joten kerron vielä, että en ole mikään pervo, siivoan, hoidan lapsia, teen töitä 50h viikossa, vien lapset päiväkotiin/kouluun, teen ruokaa, olen ainoa joka pesee vessat, tekee rempat, fiksaa paikat, pesee autot, korjaa fillarit, haravoi pihat, leikkaa ruohot, maalaa talon, siivoaa varaston, imuroi jääkaapin taustan yms.
Lisäksi yritän aina silloin tällöin pitää vaimoa kädestä, joskaan hän ei siitä koskaan ole pitänyt.
Kommentit (212)
141/212
|
09.08.2021 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites ne lapset tehtiin? Kädestä pitämällä ja ymmärtämällä?
Nyt ap lopeta se temppukoirana oleminen ja ala täyttelemään eropapereita. Ei tuosta mitään tule. Vaimolla joku ongelma, ja vaikka sen saisikin ratkaistua, tulet joka kerta miettimään että onko tämä nyt joku säälipano tai olenko jotenkin pakottanut. Muutamassa vuodessa sinultakin katoaa halut jos et nyt lähde kun oma minuutesi on vielä jossain kunnossa.[/quote
Lapsenteon jälkeen tuossa suhteessa lienee moni asia muuttunut. Mutta ap:n asiaa ei paranna se, että hän nyt lähtee. Tuo sama ongelma on hetken päästä uudessakin suhteessa.
Ei kukaan nainen kestä pidemmän päälle sitä, että mies tekee aamupalan sen takia, että pääsisi sitten panemaan. Tai, että mies hieroo hartioita, mutta tiedät, että mies siitä palkinnoksi toivoo panoa.
Hyvänäpitäminen tai läheisyys ei saa olla vastikkeellisia. Miehen täytyy osata hieroa niitä vaimon hartioita ilman taka-ajatuksia. Tasi tehdä se aamupala koko perheelle, ilman, että vaimon täytyy se aamupalan tekeminen maksaa luonnossa. Ei näin.
Seksiä suhteessa on siksi, että kumpikin sitä haluaa. Ei siksi, että vaimo "antaa sitä" kun mies on tehnyt aamupalan.
Aamupalan teko ja kodinhoito on niitä arkisia asioita, jotka perheessä kuuluu hoitaa ilman, että toisen avoipuolison kuuluu siitä maksaa toiselle "luonnossa".
Jos joka tehdystä aamupalasta täytyy alkaa miehen kanssa makaamaan, vaikka ei yhtään haluaisi/himotytaisi, seksistä tulee painajainen ja suorittamista.
Ja ihan varmasti vaimolle se kuva, että on miehelle vain hyödyke/esine, ei elämänkumppani, ihminen jolla on tunteet ja halut. Hän on vain palkinto miehelle tehdystä aamupalasta.
Ap kyllä juuri kertoi, että kaipaisi paljonkin läheisyyttä mutta vaimo ei sille lämpene. Läheisyyttä, ei pelkästään seksiä. Vaimon ilmeisesti on ihan ok päättää, että läheisyys ja se seksikin voidaan vaan lopettaa lopullisesti ja siihen pitää toisen osapuolen vaan sopeutua. Vaimolla ei ole mitään velvollisuutta puhua, ottaa miestään huomioon, koskettaa?
Sillä vaimolla saattaa nyt olla joku muu sen haluttomuuden takana kuin ap:n tekemiset.
Vaimo on nyt jo tajunnut, että ap:n läheisyyden takana on aina taka-ajatuksena se, että päsee panemaan.
on todella tressaavaa ja vie kaikki halut niin seksiin kuin läheisyyteen.
Miehet voisi ajatella niin, että jos he tietäisivät, että joka kerta, kun vaimo antaa läheisyyttä, se tietää heille jotakin asiaa johon he eivät ole valmiita. Ja tämä toistuisi jatkuvasti. Kuinka kauan tämä mies haluaisi läheisyyttä, josta hän tietäisi seuraavan itselleen jotakin ei niin toivottua asiaa?
Varmasti maailman tappiin? No ei, vaan hän alkaisi karttaa näitä läheisyyden osoituksia.
Sama tässä ap:n tapauksessa. Vaimo on oppinut, että läheisyys = seksi, halusi hän tai ei. Ja alkuun on tietenkin suostunut, mutta ajan kanssa seksistä alkaa jäämään todella paha jälkimaku, kun on haluttomana "antanut" toiselle mieliksi, kun se nyt kuitenkin "hieroi hartiat".
Ajan myötä vastenmielisyys kasvaa niin suureksi, ettei vaan pysty. Ei olemaan lähellä, eikä panemaan.
Tuossa tilanteessa naisen vastuu on olla antamatta haluttomana toisen mieliksi. Mies ei välttämättä edes tiedä, että nainen ei oikeasti halunnut.
Jos toisena vaihtoehtona on se, että mies kiukuttelee kuin pikkulapsi joka asiasta päiväkaupalla, kun ei "saa" niin helposti sitä sitten suostuu vasten tahtoaan. Kahdesta pahasta on paha valita, ja molemmat on huonoja vaihtoehtoja.
Jos et "anna" niin mies on kuin myrskyn merkki, tai jos "annat" vaikka et itse haluakaan, on mies tyytyväinen, mutta itse alat pikkuhiljaa vihata seksiä, koska siitä on tullut pakkopulla.
Jos jatkuvasti joutuu tuollaisen valinnan eteen niin kannattaa ehkä katsoa tosi tarkasti sinne peiliin. Ei tuollaisella suhteella ole mitään jatkoa ja kannattaa vakavasti pohtia mistä seksin vastenmielisyys johtuu jotta voit(te) korjata tilanteen.
-eri
Seksin vastenmielisyys johtuu siitä että sitä on aina pakko harrastaa halusi tai ei. Satasesta vetoa että jos sun olisi aina pakko syödä suklaata kun miehesi tulee sitä tarjoamaan, halusit tai et, ei menisi kauan kun et sietäisi koko levyä silmissäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites ne lapset tehtiin? Kädestä pitämällä ja ymmärtämällä?
Nyt ap lopeta se temppukoirana oleminen ja ala täyttelemään eropapereita. Ei tuosta mitään tule. Vaimolla joku ongelma, ja vaikka sen saisikin ratkaistua, tulet joka kerta miettimään että onko tämä nyt joku säälipano tai olenko jotenkin pakottanut. Muutamassa vuodessa sinultakin katoaa halut jos et nyt lähde kun oma minuutesi on vielä jossain kunnossa.[/quote
Lapsenteon jälkeen tuossa suhteessa lienee moni asia muuttunut. Mutta ap:n asiaa ei paranna se, että hän nyt lähtee. Tuo sama ongelma on hetken päästä uudessakin suhteessa.
Ei kukaan nainen kestä pidemmän päälle sitä, että mies tekee aamupalan sen takia, että pääsisi sitten panemaan. Tai, että mies hieroo hartioita, mutta tiedät, että mies siitä palkinnoksi toivoo panoa.
Hyvänäpitäminen tai läheisyys ei saa olla vastikkeellisia. Miehen täytyy osata hieroa niitä vaimon hartioita ilman taka-ajatuksia. Tasi tehdä se aamupala koko perheelle, ilman, että vaimon täytyy se aamupalan tekeminen maksaa luonnossa. Ei näin.
Seksiä suhteessa on siksi, että kumpikin sitä haluaa. Ei siksi, että vaimo "antaa sitä" kun mies on tehnyt aamupalan.
Aamupalan teko ja kodinhoito on niitä arkisia asioita, jotka perheessä kuuluu hoitaa ilman, että toisen avoipuolison kuuluu siitä maksaa toiselle "luonnossa".
Jos joka tehdystä aamupalasta täytyy alkaa miehen kanssa makaamaan, vaikka ei yhtään haluaisi/himotytaisi, seksistä tulee painajainen ja suorittamista.
Ja ihan varmasti vaimolle se kuva, että on miehelle vain hyödyke/esine, ei elämänkumppani, ihminen jolla on tunteet ja halut. Hän on vain palkinto miehelle tehdystä aamupalasta.
Ap kyllä juuri kertoi, että kaipaisi paljonkin läheisyyttä mutta vaimo ei sille lämpene. Läheisyyttä, ei pelkästään seksiä. Vaimon ilmeisesti on ihan ok päättää, että läheisyys ja se seksikin voidaan vaan lopettaa lopullisesti ja siihen pitää toisen osapuolen vaan sopeutua. Vaimolla ei ole mitään velvollisuutta puhua, ottaa miestään huomioon, koskettaa?
Sillä vaimolla saattaa nyt olla joku muu sen haluttomuuden takana kuin ap:n tekemiset.
Vaimo on nyt jo tajunnut, että ap:n läheisyyden takana on aina taka-ajatuksena se, että päsee panemaan.
on todella tressaavaa ja vie kaikki halut niin seksiin kuin läheisyyteen.
Miehet voisi ajatella niin, että jos he tietäisivät, että joka kerta, kun vaimo antaa läheisyyttä, se tietää heille jotakin asiaa johon he eivät ole valmiita. Ja tämä toistuisi jatkuvasti. Kuinka kauan tämä mies haluaisi läheisyyttä, josta hän tietäisi seuraavan itselleen jotakin ei niin toivottua asiaa?
Varmasti maailman tappiin? No ei, vaan hän alkaisi karttaa näitä läheisyyden osoituksia.
Sama tässä ap:n tapauksessa. Vaimo on oppinut, että läheisyys = seksi, halusi hän tai ei. Ja alkuun on tietenkin suostunut, mutta ajan kanssa seksistä alkaa jäämään todella paha jälkimaku, kun on haluttomana "antanut" toiselle mieliksi, kun se nyt kuitenkin "hieroi hartiat".
Ajan myötä vastenmielisyys kasvaa niin suureksi, ettei vaan pysty. Ei olemaan lähellä, eikä panemaan.
Tuossa tilanteessa naisen vastuu on olla antamatta haluttomana toisen mieliksi. Mies ei välttämättä edes tiedä, että nainen ei oikeasti halunnut.
Jos toisena vaihtoehtona on se, että mies kiukuttelee kuin pikkulapsi joka asiasta päiväkaupalla, kun ei "saa" niin helposti sitä sitten suostuu vasten tahtoaan. Kahdesta pahasta on paha valita, ja molemmat on huonoja vaihtoehtoja.
Jos et "anna" niin mies on kuin myrskyn merkki, tai jos "annat" vaikka et itse haluakaan, on mies tyytyväinen, mutta itse alat pikkuhiljaa vihata seksiä, koska siitä on tullut pakkopulla.
Jos jatkuvasti joutuu tuollaisen valinnan eteen niin kannattaa ehkä katsoa tosi tarkasti sinne peiliin. Ei tuollaisella suhteella ole mitään jatkoa ja kannattaa vakavasti pohtia mistä seksin vastenmielisyys johtuu jotta voit(te) korjata tilanteen.
-eri
Seksin vastenmielisyys johtuu siitä että sitä on aina pakko harrastaa halusi tai ei. Satasesta vetoa että jos sun olisi aina pakko syödä suklaata kun miehesi tulee sitä tarjoamaan, halusit tai et, ei menisi kauan kun et sietäisi koko levyä silmissäsi.
Ja olen eri kirjoittaja mutta saman kokenut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli ihan sama juttu kuin tässä tarinassa. Nainen alkoi jossain valitella läskejään (ja minun läskejä, lihominen tietysti minun syy), ei tykännyt kun katselin alasti, väitti minun koskettelevan vain seksi mielessä ja lopulta ei enää halunnut romanttistakaan kosketusta (halimista jne.). Niin ja kotitöitä olisi pitänyt tehdä hiki hatussa ilman mitään tietoa seksistä (sitä ei saa kuulemma saa käyttää "palkitsemineen) tai jos sitä seksiä tarjottiin niin se tehtiin vain näön vuoksi sillä samalla hetkellä kun olin puunannut koko asunnon läpi enkä jaksanut edes sormeani nostaa.
No eroonhan se päättyi. Varmaan samasta syystä kuin siitä miksi tämän tarinan naisella on pitsistringit. Kuten joku arveli niin ne ei ole aviomiestä vaan jotakuta muuta varten...eroonhan se avioliitto sitten päättyi ilman mitään halua pariterapiaan tai vastaavaan vaimon puolelta.
Tartun nyt tuohon että kotitöitä olisi pitänyt tehdä vaikkei olisi saanut seksiä palkinnoksi. Kyllä kotityöt on pakollisia ja kuuluu molemmille. Ei nainenkaan saa mitään palkkiota kotitöistä, ne on vaan hoidettava jotta koti pysyy kunnossa ja asumiskelpoisena. En ihmettele yhtään ettei seksi naista kiinnostanut jos miehen asenne on tämmöinen että seksillä pitäisi palkita kaikesta. Meillä seksiä harrastetaan siksi että kummallakin tekee mieli, ei muista syistä.
Taisin unohtaa mainita, että olin päivätöissä, opiskelin iltaisin ja silti tein kotitöitä enemmän kun keskiverto suomalaismies. Nainen oli päivät kotona lasten kanssa. Joten anteeksi nyt vaan jos minun mielestäni hänen olisi pitänyt tehdä enemmän kotitöitä kuin minun.
Kyllä minun mielestäni puolison kuuluu huomioida jotenkin jos toinen tekee tuplapanoksen normaaliin verrattuna. Olkoon se sitten mitä tahansa kun seksi tuntuu teille naisille olevan niin vastenmielinen asia.
P.S. Miten usein sinulla tekee mieli samaan aikaan miehesi kanssa? Ja miten paljon miehesi tekee kotitöitä?
Voi hyvät miehet, lopettakaa tuo vonkaaminen kotitöiden varjolla! Ei naisetkaan halua miehiltä palkkiota jokaisen imuroinnin jälkeen tai vaipanvaihdon jälkeen.
Ja kyllä naisetkin tekee töitä, opiskelevat ja siinä sivussa hoitavat kodin, mutta eivät he vaadi siitä hyvästä mieheltä seksiä palkkioksi.
Miehet aina parkuu sitä, että kävin töissä ja tein kotitöitä, vaimo oli VAIN vauvan kanssa kotona, eikä tehnyt mitään muuta.( Yleensä se nainen on tehnyt siellä kotona ehkä paljonkin, mutta mies ei huomaa. Ei huomaa, että WC pönttö on pesty ja puhtaat vaatteet ilmestyneet kaappiin. Vauvan vaatteet pesty, kaupassa käyty jne.)
MUtta, josku se vauva vie kaiken ajan, etkä juurikaan ehdi muuta tekemään, kuin imettämään vaihtamaan vaippoja ja joskus omakin syöminen/juominen/nukkuminen jää niin vähäiseksi, että maidon tule loppuu jne.
Vauva-arki ei ole aina helppoa.
Toki nainen voi siitä huolimatta, että imettää/ruokkii ja öisin paljon, vääntää vauvanhoidon lomassa kaikki kotityöt ja laiminlyödä itsensä hoitamisen/nukkumisen, mutta ei siitäkään hyvää seuraa.
Se johtuu yksinkertaisesti vain siitä, että vaimosi epäilee sinun katselevan MUITAKIN sillä silmällä, ja aivan ERITYISESTIKIN. Ehkä on nähnyt tietokoneen historiasta jotakin, tai kun olette yhdessä kulkeneet ulkona ja on tullut vastaan vähäpukeisia naisia, olet ollut liian kiinnostunut heistä. Vaimo huomaa sen kyllä, vaikka omasta mielestäsi et edes vilkaise kuin nopeasti jos sitäkään. Mutta kovasti mielessäsi hekumoittet. Ja entäs kun katsotte yhdessä leffoja? Kuinka usein olet oikeasti kehunut vaimoasi ja unohtanut muut ympärillä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites ne lapset tehtiin? Kädestä pitämällä ja ymmärtämällä?
Nyt ap lopeta se temppukoirana oleminen ja ala täyttelemään eropapereita. Ei tuosta mitään tule. Vaimolla joku ongelma, ja vaikka sen saisikin ratkaistua, tulet joka kerta miettimään että onko tämä nyt joku säälipano tai olenko jotenkin pakottanut. Muutamassa vuodessa sinultakin katoaa halut jos et nyt lähde kun oma minuutesi on vielä jossain kunnossa.[/quote
Lapsenteon jälkeen tuossa suhteessa lienee moni asia muuttunut. Mutta ap:n asiaa ei paranna se, että hän nyt lähtee. Tuo sama ongelma on hetken päästä uudessakin suhteessa.
Ei kukaan nainen kestä pidemmän päälle sitä, että mies tekee aamupalan sen takia, että pääsisi sitten panemaan. Tai, että mies hieroo hartioita, mutta tiedät, että mies siitä palkinnoksi toivoo panoa.
Hyvänäpitäminen tai läheisyys ei saa olla vastikkeellisia. Miehen täytyy osata hieroa niitä vaimon hartioita ilman taka-ajatuksia. Tasi tehdä se aamupala koko perheelle, ilman, että vaimon täytyy se aamupalan tekeminen maksaa luonnossa. Ei näin.
Seksiä suhteessa on siksi, että kumpikin sitä haluaa. Ei siksi, että vaimo "antaa sitä" kun mies on tehnyt aamupalan.
Aamupalan teko ja kodinhoito on niitä arkisia asioita, jotka perheessä kuuluu hoitaa ilman, että toisen avoipuolison kuuluu siitä maksaa toiselle "luonnossa".
Jos joka tehdystä aamupalasta täytyy alkaa miehen kanssa makaamaan, vaikka ei yhtään haluaisi/himotytaisi, seksistä tulee painajainen ja suorittamista.
Ja ihan varmasti vaimolle se kuva, että on miehelle vain hyödyke/esine, ei elämänkumppani, ihminen jolla on tunteet ja halut. Hän on vain palkinto miehelle tehdystä aamupalasta.
Ap kyllä juuri kertoi, että kaipaisi paljonkin läheisyyttä mutta vaimo ei sille lämpene. Läheisyyttä, ei pelkästään seksiä. Vaimon ilmeisesti on ihan ok päättää, että läheisyys ja se seksikin voidaan vaan lopettaa lopullisesti ja siihen pitää toisen osapuolen vaan sopeutua. Vaimolla ei ole mitään velvollisuutta puhua, ottaa miestään huomioon, koskettaa?
Sillä vaimolla saattaa nyt olla joku muu sen haluttomuuden takana kuin ap:n tekemiset.
Vaimo on nyt jo tajunnut, että ap:n läheisyyden takana on aina taka-ajatuksena se, että päsee panemaan.
on todella tressaavaa ja vie kaikki halut niin seksiin kuin läheisyyteen.
Miehet voisi ajatella niin, että jos he tietäisivät, että joka kerta, kun vaimo antaa läheisyyttä, se tietää heille jotakin asiaa johon he eivät ole valmiita. Ja tämä toistuisi jatkuvasti. Kuinka kauan tämä mies haluaisi läheisyyttä, josta hän tietäisi seuraavan itselleen jotakin ei niin toivottua asiaa?
Varmasti maailman tappiin? No ei, vaan hän alkaisi karttaa näitä läheisyyden osoituksia.
Sama tässä ap:n tapauksessa. Vaimo on oppinut, että läheisyys = seksi, halusi hän tai ei. Ja alkuun on tietenkin suostunut, mutta ajan kanssa seksistä alkaa jäämään todella paha jälkimaku, kun on haluttomana "antanut" toiselle mieliksi, kun se nyt kuitenkin "hieroi hartiat".
Ajan myötä vastenmielisyys kasvaa niin suureksi, ettei vaan pysty. Ei olemaan lähellä, eikä panemaan.
Näin se valitettavasti menee. Haluttoman osapuolen on hyvin vaikea lähteä tilannetta parantamaan kun vastenmielisyys on kasvanut niin suureksi että seksin ehdottaminen tuntuu henkiseltä väkivallalta itseä kohtaan vaikka ymmärtäisikin että se olisi miehelle tärkeää. Ja pakotettuaan itsensä nainen huomaa että tilanne ei parane vaan huononee ja seuraava kerta on entistä vaikeampi. Valitettava tosiasia on että mikään ei muutu jos miehen tyyli ei muutu. Jos mies ei ole halukas muuttamaan tyyliä, silloin ainoa ratkaisu on ero ja molemmille sopivamman kumppanin etsiminen.
Olen kyllä jyrkästi eri mieltä siitä, etteikö haluttomalla olisi itselläkin osavastuu kierteen rikkomisessa. Tuo on kierre jossa molempien toiminta pahentaa tilannetta kunnes päädytään sellaiseen solmuun joka ei välttämättä terapiallakaan aukea. On todella yksisilmäistä ehdottaa ainoaksi ratkaisuksi "jos toi nyt vaan muuttuis". Ei se niin mene, että toisen pitää unohtaa oman tunteet ja tarpeet kokonaan ja molemmat käy pyörimään sen toisen osapuolen navan ympärillä. Ei se ole tasapainoinen tai terve parisuhde. Kyllä molempien pitää tehdä töitä.
Ilmeisesti miehille on ihan kamala rangaistus ja ylivoimainen vaatimus se että antaisi kumppanille hellyyttä ilman taka-ajatuksia. Moista ponnistusta ei voi mieheltä mitenkään vaatia. Sen sijaan naisen täytyy kerta toisensa jälkeen pakottaa itsensä panemaan vaikka se ei auta yhtään ja vaan vaikeuttaa tilannetta.
Ap:han kirjoitti antavansa läheisyyttä mielellään ilman taka-ajatuksia, mutta vaimo ei ole siitä koskaan oikein välittänyt! Miten sekin voi olla ap:n vika jos hänen kumppaninsa torjuu kaikki hellyydenosoitukset, jopa kädestä pitämisen?
Ap:n ensimmäisessä tekstissä ei mitään tällaisia teemoja käsitelty. Hän vain kuvaili tyypillisen kamalan tavan ruveta lämmittelemään vaimoa seksiä varten vaikka kuukauteen ei ollut ollut kosketusta. Tottakai hän sitten jatkossa yrittää antaa itsestään hyvän kuvan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En näitä lukiessani yhtään ihmettele, että joillakin miehillä on kakkossuhde.
Moni sellainenkin mies jolla ei sitä ole sen kyllä tosin ansaitsisi.
Niin vaikeaa ja negatiivista on monien naisten ajatusmaailma. Seksi nähdään lähinnä rangaistuksena tai monimutkaisena jatkumona kunhan kaikki palikat ja tähtimerkit ovat ollleet sitä ennen oikeassa järjestyksessä ja asennossa.
Olen monesti ihmetellyt kun miehet sanovat kuinka erilaista on kun seksiä ei tarvitse jännittää ja voi olla vapaasti sen aikana ja jopa sen jälkeen.
Varsinkin seksin jälkeinen läheisyys ja että voi jäädä siihen niin rentona ja rauhassa kuin haluaa on monelle uusi ja rauhoittava kokemus.
Miten luonnollista ja rentoa se voi olla. Kun ovat tottuneet jännittämään ja jopa pelkäämään saako taas näpeilleen ja pitääkö suoriutua mahdollisimman nopeasti ja nopeasti myös pois omalle puolelleen sänkyä.
Jopa se, että koskee mieheen ennen seksiä, en tarkoita pelkästään penistä, ja nainen itsekin liikkuu aktin aikana on monelle uusi kokemus.
Huonosti pitävät monet vaimot miehiäån.
Vaimon status, taloudellinen turvallisuus ja kulissit ovat monelle tärkeämpiä kuin se mies itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli ihan sama juttu kuin tässä tarinassa. Nainen alkoi jossain valitella läskejään (ja minun läskejä, lihominen tietysti minun syy), ei tykännyt kun katselin alasti, väitti minun koskettelevan vain seksi mielessä ja lopulta ei enää halunnut romanttistakaan kosketusta (halimista jne.). Niin ja kotitöitä olisi pitänyt tehdä hiki hatussa ilman mitään tietoa seksistä (sitä ei saa kuulemma saa käyttää "palkitsemineen) tai jos sitä seksiä tarjottiin niin se tehtiin vain näön vuoksi sillä samalla hetkellä kun olin puunannut koko asunnon läpi enkä jaksanut edes sormeani nostaa.
No eroonhan se päättyi. Varmaan samasta syystä kuin siitä miksi tämän tarinan naisella on pitsistringit. Kuten joku arveli niin ne ei ole aviomiestä vaan jotakuta muuta varten...eroonhan se avioliitto sitten päättyi ilman mitään halua pariterapiaan tai vastaavaan vaimon puolelta.
Tartun nyt tuohon että kotitöitä olisi pitänyt tehdä vaikkei olisi saanut seksiä palkinnoksi. Kyllä kotityöt on pakollisia ja kuuluu molemmille. Ei nainenkaan saa mitään palkkiota kotitöistä, ne on vaan hoidettava jotta koti pysyy kunnossa ja asumiskelpoisena. En ihmettele yhtään ettei seksi naista kiinnostanut jos miehen asenne on tämmöinen että seksillä pitäisi palkita kaikesta. Meillä seksiä harrastetaan siksi että kummallakin tekee mieli, ei muista syistä.
Taisin unohtaa mainita, että olin päivätöissä, opiskelin iltaisin ja silti tein kotitöitä enemmän kun keskiverto suomalaismies. Nainen oli päivät kotona lasten kanssa. Joten anteeksi nyt vaan jos minun mielestäni hänen olisi pitänyt tehdä enemmän kotitöitä kuin minun.
Kyllä minun mielestäni puolison kuuluu huomioida jotenkin jos toinen tekee tuplapanoksen normaaliin verrattuna. Olkoon se sitten mitä tahansa kun seksi tuntuu teille naisille olevan niin vastenmielinen asia.
P.S. Miten usein sinulla tekee mieli samaan aikaan miehesi kanssa? Ja miten paljon miehesi tekee kotitöitä?
Voi hyvät miehet, lopettakaa tuo vonkaaminen kotitöiden varjolla! Ei naisetkaan halua miehiltä palkkiota jokaisen imuroinnin jälkeen tai vaipanvaihdon jälkeen.
Ja kyllä naisetkin tekee töitä, opiskelevat ja siinä sivussa hoitavat kodin, mutta eivät he vaadi siitä hyvästä mieheltä seksiä palkkioksi.
Miehet aina parkuu sitä, että kävin töissä ja tein kotitöitä, vaimo oli VAIN vauvan kanssa kotona, eikä tehnyt mitään muuta.( Yleensä se nainen on tehnyt siellä kotona ehkä paljonkin, mutta mies ei huomaa. Ei huomaa, että WC pönttö on pesty ja puhtaat vaatteet ilmestyneet kaappiin. Vauvan vaatteet pesty, kaupassa käyty jne.)
MUtta, josku se vauva vie kaiken ajan, etkä juurikaan ehdi muuta tekemään, kuin imettämään vaihtamaan vaippoja ja joskus omakin syöminen/juominen/nukkuminen jää niin vähäiseksi, että maidon tule loppuu jne.
Vauva-arki ei ole aina helppoa.
Toki nainen voi siitä huolimatta, että imettää/ruokkii ja öisin paljon, vääntää vauvanhoidon lomassa kaikki kotityöt ja laiminlyödä itsensä hoitamisen/nukkumisen, mutta ei siitäkään hyvää seuraa.
Kyllähän tämän ketjun perusteella naiset haluavat aika paljon, miehen pitäisi osata luoda täydellinen henkinen yhteys, tietää telepaattisesti milloin on oikea hetki koskea jne, eikö naisilla ole velvollisuutta tehdä parisuhteen eteen yhtään mitään? Onko mitenkään mahdollista, että se ongelma ei ole edes se mies vaan ylipäänsä koko parisuhteen arkipäiväistyminen ja se ettei kumpikaan tee osaansa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
133 jatkaa: siis nyksä on melko kyvytön ilmaisemaan tunteitaan, ei tunteeton. Hän kyllä ilmaisee pikku sanomisilla kunnioituksensa ja tykkäämisensä, joku isohko tunnelukko luultavasti. Halataan kyllä, mutta se tietty miehen vaikeus olla fyysisesti lähellä on olemassa. Henkisesti koen, että olemme läheiset kyllä.
Ja exän kanssa toki oli muutakin kuin mitä aiemmin kerroin. Oli halausta, rakkautta sanoin ja teoin. Paljon kaikenlaisia keskusteluja ym. Ja flirttiä, paljon flirttiä, peppupuristeluja ilman että heti olisi pitänyt sänkyyn hypätä. Esim. vaikkapa kun laitoin ruokaa, saattoi tulla takaapäin halaamaan ja puristaa pepusta. En kokenut tätä mitenkään esineellistämisenä.
Parisuhteessa pitäisi pystyä puhumaan vaikeista asioista, mutta mielestäni jatkuva jankkaaminen näistä ei ole mitenkään hyväksi. Eli suosittelen opettelemaan toisen katsomista uusien näkökulmien kautta mikäli siis on halua jatkaa yhdessäoloa.
Vähän sekava sepustus kyllä nyt tuli, mutta toivottavasti edes jotenkin ymmärrettävä.
Tuskin pelkkä provo tämä aloitus...Olen nimittäin nähnyt vastaavan tilanteen omassa liitossani. Naisen näkökulmasta tämä sama asia avattuna.
Pienet (päiväkoti- tai alkuopetusikäiset) lapset -> "oman" ajan puute -> väsymys -> mikään ei jaksa kiinnostaa/innostaa (ei edes itsensä koskettaminen). Olin ihan loppu ja suoritin elämääni, koska oli pakko pitää arki pyörimässä (ruokaostokset, ruokailut, pyykit jne.). Koin tuolloin ihan samaan tapaan ahdistavana mieheni vastaavat lähestymisyritykset, jotka nimenomaan tulivat tutuiksi juuri silloin, kun mies koitti lämmitellä yhteiseen läheisyyteen. -> Ahdisti vaan enemmän. Mieheni katse vaatteiden vaihtamisessa tai suihkuun mennessäni aiheutti pahaa oloa ja riittämättömyyden tunnetta. Minua hävetti oma muuttunut/rupsahtanut vartaloni, koska omaa aikaa ei ollut (edes vessassa, kun aina joku lapsista oli pitämässä seuraa), joten liikunta ja omasta kehosta huolehtiminen jäi. Otin muiden nukkuessa omaa aikaa (lepäsin, nautin hiljaisuudesta, katsoin tv-sarjoja, luin kirjoja), eikä tämä saanut ymmärrystä mieheltäni lainkaan. "Kun valvoo yöt, on seuraavana päivänä taas väsynyt." Tosiasiassa väsymykseni oli kroonistunut ja siihen päälle sitten vielä perheen hoitaminen sekä oma työ ym. Toki mieheni oli arjen pyörittämisessä aloittajan tapaan vahvasti läsnä, mutta lopulta jouduin pitkälle sairauslomalle burnoutin ja masennuksen takia. (Vanhin lapsi oli tässä vaiheessa 9v.) Suurin syy vaikean masennuksen diagnoosiin oli masennuksen tuoma aloitekyvyttömyys. Oli mahdotonta päästä edes kauppaostoksille .-> Vähensimme arjen kuormittavuutta ulkoistamalla ruokaostokset nettikauppaan, hankkimalla siivoojan jne. Terapia pelasti minut (ja meidät). Terapiassa koin ahaa elämyksen itsestäni ja tajusin, että olenkin todellinen introvertti (enkä ekstrovertti, vaikka sellaisena olen itseni aina nähnyt). Kaikki sosiaaliset kohtaamiset kuluttivat minua ja ymmärsimme ekstrovertti-mieheni kanssa, että monet ns. normaalit kohtaamisetkin olivat minulle helvetillisiä, jotka vaativat palautumisajan, vaikka mieheni sai niistä tilanteista nimenomaan lisää energiaa itselleen. Esim. asioilla käyminen (kauppa, apteekki, lääkäri...) imivät minusta mehut niin, että olin lopun päivää ihan loppu. Kuulostaa tosi oudolta, mutta näin se vaan oli (ja on yhä edelleen).
Jos liittomme ei olisi ollut alkujaan todella hyvä, olisi ero varmasti tullut. Nyt sovimme yhdessä, että tästä ajasta mennään läpi "selviytymismoodilla". Toisinaan annoin säälistä/velvollisuudesta intiimiä aikaa, mutta nuo hetket olivat itselleni arjen tapaan pelkkä suoritus, joka oli hoidettava pois päiväjärjestyksestä. Tämä ei ollut antoisaa kummallekaan. Nyt kun olen muutaman vuoden toipunut ja korjannut itseäni sekä parantanut arjen struktuureja, elämä on suorastaan ihanaa. Olemme tämän prosessin myötä lähentyneet mieheni kanssa. Lapset ovat kasvaneet, parisuhteemme on tullut takaisin, itseinhoni on kadonnut, ja seksuaalinen kanssakäyminen on tullut takaisin. Itse olen aina pitänyt huonoinakin hetkinä halailusta, suukottelusta, silityksistä jne. mutta nyt elämäämme on astunut myös aivan uudenlainen seksielämä. Kokeilunhalu ja nautinto ovat palanneet. Yksi hyvä keino itselleni nautinnon löytämiseen oli oman kehon hyväksyminen ja tämän myötä uskallus silmien sitomiseen. Pystyin noina hetkinä pysähtymään tilanteeseen sen sijaan, että olisin miettinyt tekemättömiä töitä tai kirjoittanut mielessäni To Do-listaa kaikista muistettavista asioista, joita tuli hoitaa. Toivon sydämestäni, että löydätte vielä toisenne, mutta uhrauksia (ja itsensä hoitelua) se varmasti vaatii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli ihan sama juttu kuin tässä tarinassa. Nainen alkoi jossain valitella läskejään (ja minun läskejä, lihominen tietysti minun syy), ei tykännyt kun katselin alasti, väitti minun koskettelevan vain seksi mielessä ja lopulta ei enää halunnut romanttistakaan kosketusta (halimista jne.). Niin ja kotitöitä olisi pitänyt tehdä hiki hatussa ilman mitään tietoa seksistä (sitä ei saa kuulemma saa käyttää "palkitsemineen) tai jos sitä seksiä tarjottiin niin se tehtiin vain näön vuoksi sillä samalla hetkellä kun olin puunannut koko asunnon läpi enkä jaksanut edes sormeani nostaa.
No eroonhan se päättyi. Varmaan samasta syystä kuin siitä miksi tämän tarinan naisella on pitsistringit. Kuten joku arveli niin ne ei ole aviomiestä vaan jotakuta muuta varten...eroonhan se avioliitto sitten päättyi ilman mitään halua pariterapiaan tai vastaavaan vaimon puolelta.
Tiedoksi vaan sinulle, että naiset niitä kotitöitä yleensä hikihatussa vääntää, mutta ei niillä käy mielessäkään, että miehen pitäisi ne sitten jotenkin sängyssä korvata.
Mikä on saanut miehet luulemaan, että kotityöt on jotenkin naisille kuuluvaa ja jos mies niitä tekee, siitä on naisen maksettava miehelle sängyssä?
Tässä yritin miettiä mikä olisi sellainen "miesten työ" jonka tehtyään nainen vaatisi mieheltä seksiä, kun nyt tuollaisen suuren urotyön teki miehen puolesta, mutta en keksinyt mitään. Naiset kun tekee kaikenlaista, eikä ne niistä miehiltä vaadi korvausta sängyssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli ihan sama juttu kuin tässä tarinassa. Nainen alkoi jossain valitella läskejään (ja minun läskejä, lihominen tietysti minun syy), ei tykännyt kun katselin alasti, väitti minun koskettelevan vain seksi mielessä ja lopulta ei enää halunnut romanttistakaan kosketusta (halimista jne.). Niin ja kotitöitä olisi pitänyt tehdä hiki hatussa ilman mitään tietoa seksistä (sitä ei saa kuulemma saa käyttää "palkitsemineen) tai jos sitä seksiä tarjottiin niin se tehtiin vain näön vuoksi sillä samalla hetkellä kun olin puunannut koko asunnon läpi enkä jaksanut edes sormeani nostaa.
No eroonhan se päättyi. Varmaan samasta syystä kuin siitä miksi tämän tarinan naisella on pitsistringit. Kuten joku arveli niin ne ei ole aviomiestä vaan jotakuta muuta varten...eroonhan se avioliitto sitten päättyi ilman mitään halua pariterapiaan tai vastaavaan vaimon puolelta.
Tiedoksi vaan sinulle, että naiset niitä kotitöitä yleensä hikihatussa vääntää, mutta ei niillä käy mielessäkään, että miehen pitäisi ne sitten jotenkin sängyssä korvata.
Mikä on saanut miehet luulemaan, että kotityöt on jotenkin naisille kuuluvaa ja jos mies niitä tekee, siitä on naisen maksettava miehelle sängyssä?
Tässä yritin miettiä mikä olisi sellainen "miesten työ" jonka tehtyään nainen vaatisi mieheltä seksiä, kun nyt tuollaisen suuren urotyön teki miehen puolesta, mutta en keksinyt mitään. Naiset kun tekee kaikenlaista, eikä ne niistä miehiltä vaadi korvausta sängyssä.
Niinpä. Jo itse tämä asenne on täydellinen seksintappaja. Itselläkin kokemusta kun yksi mies sanoi että tiskaisi enemmän jos kävisin kiitoksesi hieromassa munaa. Ei voi enää syvempään seksihalut sukeltaa kun kuulee jotain tuollaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli ihan sama juttu kuin tässä tarinassa. Nainen alkoi jossain valitella läskejään (ja minun läskejä, lihominen tietysti minun syy), ei tykännyt kun katselin alasti, väitti minun koskettelevan vain seksi mielessä ja lopulta ei enää halunnut romanttistakaan kosketusta (halimista jne.). Niin ja kotitöitä olisi pitänyt tehdä hiki hatussa ilman mitään tietoa seksistä (sitä ei saa kuulemma saa käyttää "palkitsemineen) tai jos sitä seksiä tarjottiin niin se tehtiin vain näön vuoksi sillä samalla hetkellä kun olin puunannut koko asunnon läpi enkä jaksanut edes sormeani nostaa.
No eroonhan se päättyi. Varmaan samasta syystä kuin siitä miksi tämän tarinan naisella on pitsistringit. Kuten joku arveli niin ne ei ole aviomiestä vaan jotakuta muuta varten...eroonhan se avioliitto sitten päättyi ilman mitään halua pariterapiaan tai vastaavaan vaimon puolelta.
Tartun nyt tuohon että kotitöitä olisi pitänyt tehdä vaikkei olisi saanut seksiä palkinnoksi. Kyllä kotityöt on pakollisia ja kuuluu molemmille. Ei nainenkaan saa mitään palkkiota kotitöistä, ne on vaan hoidettava jotta koti pysyy kunnossa ja asumiskelpoisena. En ihmettele yhtään ettei seksi naista kiinnostanut jos miehen asenne on tämmöinen että seksillä pitäisi palkita kaikesta. Meillä seksiä harrastetaan siksi että kummallakin tekee mieli, ei muista syistä.
Taisin unohtaa mainita, että olin päivätöissä, opiskelin iltaisin ja silti tein kotitöitä enemmän kun keskiverto suomalaismies. Nainen oli päivät kotona lasten kanssa. Joten anteeksi nyt vaan jos minun mielestäni hänen olisi pitänyt tehdä enemmän kotitöitä kuin minun.
Kyllä minun mielestäni puolison kuuluu huomioida jotenkin jos toinen tekee tuplapanoksen normaaliin verrattuna. Olkoon se sitten mitä tahansa kun seksi tuntuu teille naisille olevan niin vastenmielinen asia.
P.S. Miten usein sinulla tekee mieli samaan aikaan miehesi kanssa? Ja miten paljon miehesi tekee kotitöitä?
Tiedoksesi, että lasten kanssa kotona oleminen on työtä, kokeilisit niin tietäisit. Minulle varsinaisissa töissä oleminen on kevyempää ja rentouttavampaa kuin kotiäitiys, vaikka teen vaativaa asiantuntijatyötä. Kumpikin meistä on ollut vuorollaan kotona lasten kanssa, ja kumpikin on sitä mieltä että se on rankempaa kuin töissä käyminen.
Miehen kanssa menee halut hyvin yksiin, ja riittää oikeastaan että toinen ehdottaa seksiä niin alkaa tehdä mieli, vaikkei seksi juuri sillä hetkellä olisikaan ollut mielessä.
Mies tekee noin puolet kotitöistä, välillä enemmänkin jos minulla on jotain kiireitä. Sen lisäksi käy täysipäiväisesti töissä, hoitaa tasa-arvoisesti lapsia, tekee pihahommia ja tarvittavia talon kunnostustöitä, kuten minäkin.
Eli tasa-arvoisia ollaan, eikä seksi ole vallankäytön tai palkitsemisen väline. Toista palkitaan kiittämällä ja kehumalla hyvästä työstä ja panoksesta yhteisen kodin eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
133 jatkaa: siis nyksä on melko kyvytön ilmaisemaan tunteitaan, ei tunteeton. Hän kyllä ilmaisee pikku sanomisilla kunnioituksensa ja tykkäämisensä, joku isohko tunnelukko luultavasti. Halataan kyllä, mutta se tietty miehen vaikeus olla fyysisesti lähellä on olemassa. Henkisesti koen, että olemme läheiset kyllä.
Ja exän kanssa toki oli muutakin kuin mitä aiemmin kerroin. Oli halausta, rakkautta sanoin ja teoin. Paljon kaikenlaisia keskusteluja ym. Ja flirttiä, paljon flirttiä, peppupuristeluja ilman että heti olisi pitänyt sänkyyn hypätä. Esim. vaikkapa kun laitoin ruokaa, saattoi tulla takaapäin halaamaan ja puristaa pepusta. En kokenut tätä mitenkään esineellistämisenä.
Parisuhteessa pitäisi pystyä puhumaan vaikeista asioista, mutta mielestäni jatkuva jankkaaminen näistä ei ole mitenkään hyväksi. Eli suosittelen opettelemaan toisen katsomista uusien näkökulmien kautta mikäli siis on halua jatkaa yhdessäoloa.
Vähän sekava sepustus kyllä nyt tuli, mutta toivottavasti edes jotenkin ymmärrettävä.
Sorry, olen siis tuo 132, näppäilyvirhe😒
Melli123 kirjoitti:
Tuskin pelkkä provo tämä aloitus...Olen nimittäin nähnyt vastaavan tilanteen omassa liitossani. Naisen näkökulmasta tämä sama asia avattuna.
Pienet (päiväkoti- tai alkuopetusikäiset) lapset -> "oman" ajan puute -> väsymys -> mikään ei jaksa kiinnostaa/innostaa (ei edes itsensä koskettaminen). Olin ihan loppu ja suoritin elämääni, koska oli pakko pitää arki pyörimässä (ruokaostokset, ruokailut, pyykit jne.). Koin tuolloin ihan samaan tapaan ahdistavana mieheni vastaavat lähestymisyritykset, jotka nimenomaan tulivat tutuiksi juuri silloin, kun mies koitti lämmitellä yhteiseen läheisyyteen. -> Ahdisti vaan enemmän. Mieheni katse vaatteiden vaihtamisessa tai suihkuun mennessäni aiheutti pahaa oloa ja riittämättömyyden tunnetta. Minua hävetti oma muuttunut/rupsahtanut vartaloni, koska omaa aikaa ei ollut (edes vessassa, kun aina joku lapsista oli pitämässä seuraa), joten liikunta ja omasta kehosta huolehtiminen jäi. Otin muiden nukkuessa omaa aikaa (lepäsin, nautin hiljaisuudesta, katsoin tv-sarjoja, luin kirjoja), eikä tämä saanut ymmärrystä mieheltäni lainkaan. "Kun valvoo yöt, on seuraavana päivänä taas väsynyt." Tosiasiassa väsymykseni oli kroonistunut ja siihen päälle sitten vielä perheen hoitaminen sekä oma työ ym. Toki mieheni oli arjen pyörittämisessä aloittajan tapaan vahvasti läsnä, mutta lopulta jouduin pitkälle sairauslomalle burnoutin ja masennuksen takia. (Vanhin lapsi oli tässä vaiheessa 9v.) Suurin syy vaikean masennuksen diagnoosiin oli masennuksen tuoma aloitekyvyttömyys. Oli mahdotonta päästä edes kauppaostoksille .-> Vähensimme arjen kuormittavuutta ulkoistamalla ruokaostokset nettikauppaan, hankkimalla siivoojan jne. Terapia pelasti minut (ja meidät). Terapiassa koin ahaa elämyksen itsestäni ja tajusin, että olenkin todellinen introvertti (enkä ekstrovertti, vaikka sellaisena olen itseni aina nähnyt). Kaikki sosiaaliset kohtaamiset kuluttivat minua ja ymmärsimme ekstrovertti-mieheni kanssa, että monet ns. normaalit kohtaamisetkin olivat minulle helvetillisiä, jotka vaativat palautumisajan, vaikka mieheni sai niistä tilanteista nimenomaan lisää energiaa itselleen. Esim. asioilla käyminen (kauppa, apteekki, lääkäri...) imivät minusta mehut niin, että olin lopun päivää ihan loppu. Kuulostaa tosi oudolta, mutta näin se vaan oli (ja on yhä edelleen).
Jos liittomme ei olisi ollut alkujaan todella hyvä, olisi ero varmasti tullut. Nyt sovimme yhdessä, että tästä ajasta mennään läpi "selviytymismoodilla". Toisinaan annoin säälistä/velvollisuudesta intiimiä aikaa, mutta nuo hetket olivat itselleni arjen tapaan pelkkä suoritus, joka oli hoidettava pois päiväjärjestyksestä. Tämä ei ollut antoisaa kummallekaan. Nyt kun olen muutaman vuoden toipunut ja korjannut itseäni sekä parantanut arjen struktuureja, elämä on suorastaan ihanaa. Olemme tämän prosessin myötä lähentyneet mieheni kanssa. Lapset ovat kasvaneet, parisuhteemme on tullut takaisin, itseinhoni on kadonnut, ja seksuaalinen kanssakäyminen on tullut takaisin. Itse olen aina pitänyt huonoinakin hetkinä halailusta, suukottelusta, silityksistä jne. mutta nyt elämäämme on astunut myös aivan uudenlainen seksielämä. Kokeilunhalu ja nautinto ovat palanneet. Yksi hyvä keino itselleni nautinnon löytämiseen oli oman kehon hyväksyminen ja tämän myötä uskallus silmien sitomiseen. Pystyin noina hetkinä pysähtymään tilanteeseen sen sijaan, että olisin miettinyt tekemättömiä töitä tai kirjoittanut mielessäni To Do-listaa kaikista muistettavista asioista, joita tuli hoitaa. Toivon sydämestäni, että löydätte vielä toisenne, mutta uhrauksia (ja itsensä hoitelua) se varmasti vaatii.
TÄMÄ
Tässä kiteytyy varmaan monen parin elämä. Ehkä ei aina mennä ihan noin pitkälle, että diagnoosi tulee, mutta kuitenkin.
Meilläkin mies sanoi, ettei minun pidä mennä lenkille tai harrastuksiin jos kerran olin väsynyt. Olisi pitänyt sekin aika tehdä kotitöitä.
Mies kai ajatteli, että jos vain käyn töissä ja hoidan vapaa-ajalla kodin jaksan, mutta jos käyn 30min lenkillä väsyn, enkä jaksa velvollisuuksiani.
Mies ei tajunnut, että juuri se, että sain edes pienen hetken "omaa"aikaa, piti minut järjissäni pahimpina aikoina. Siitäkin piti tuntea huonoa omaatuntoa, koska mies oli sitä mieltä, että juuri ne asiat, joista nautin olisi pitänyt karsia elämästä pois.
Itsekin olen introvertti ja työni on ihmisten kanssa olemista (terveydenhoidossa). Aina pitää olla empaattinen ja myötäelää ihmisten sairauksissa/suruissa. Se kuluttaa kovasti ja vapaalla haluaisi edes hetken olla yksin ja ladata akkuja.
Odota että lapset on koulussa. Asiat muuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites ne lapset tehtiin? Kädestä pitämällä ja ymmärtämällä?
Nyt ap lopeta se temppukoirana oleminen ja ala täyttelemään eropapereita. Ei tuosta mitään tule. Vaimolla joku ongelma, ja vaikka sen saisikin ratkaistua, tulet joka kerta miettimään että onko tämä nyt joku säälipano tai olenko jotenkin pakottanut. Muutamassa vuodessa sinultakin katoaa halut jos et nyt lähde kun oma minuutesi on vielä jossain kunnossa.[/quote
Lapsenteon jälkeen tuossa suhteessa lienee moni asia muuttunut. Mutta ap:n asiaa ei paranna se, että hän nyt lähtee. Tuo sama ongelma on hetken päästä uudessakin suhteessa.
Ei kukaan nainen kestä pidemmän päälle sitä, että mies tekee aamupalan sen takia, että pääsisi sitten panemaan. Tai, että mies hieroo hartioita, mutta tiedät, että mies siitä palkinnoksi toivoo panoa.
Hyvänäpitäminen tai läheisyys ei saa olla vastikkeellisia. Miehen täytyy osata hieroa niitä vaimon hartioita ilman taka-ajatuksia. Tasi tehdä se aamupala koko perheelle, ilman, että vaimon täytyy se aamupalan tekeminen maksaa luonnossa. Ei näin.
Seksiä suhteessa on siksi, että kumpikin sitä haluaa. Ei siksi, että vaimo "antaa sitä" kun mies on tehnyt aamupalan.
Aamupalan teko ja kodinhoito on niitä arkisia asioita, jotka perheessä kuuluu hoitaa ilman, että toisen avoipuolison kuuluu siitä maksaa toiselle "luonnossa".
Jos joka tehdystä aamupalasta täytyy alkaa miehen kanssa makaamaan, vaikka ei yhtään haluaisi/himotytaisi, seksistä tulee painajainen ja suorittamista.
Ja ihan varmasti vaimolle se kuva, että on miehelle vain hyödyke/esine, ei elämänkumppani, ihminen jolla on tunteet ja halut. Hän on vain palkinto miehelle tehdystä aamupalasta.
Ap kyllä juuri kertoi, että kaipaisi paljonkin läheisyyttä mutta vaimo ei sille lämpene. Läheisyyttä, ei pelkästään seksiä. Vaimon ilmeisesti on ihan ok päättää, että läheisyys ja se seksikin voidaan vaan lopettaa lopullisesti ja siihen pitää toisen osapuolen vaan sopeutua. Vaimolla ei ole mitään velvollisuutta puhua, ottaa miestään huomioon, koskettaa?
Sillä vaimolla saattaa nyt olla joku muu sen haluttomuuden takana kuin ap:n tekemiset.
Vaimo on nyt jo tajunnut, että ap:n läheisyyden takana on aina taka-ajatuksena se, että päsee panemaan.
on todella tressaavaa ja vie kaikki halut niin seksiin kuin läheisyyteen.
Miehet voisi ajatella niin, että jos he tietäisivät, että joka kerta, kun vaimo antaa läheisyyttä, se tietää heille jotakin asiaa johon he eivät ole valmiita. Ja tämä toistuisi jatkuvasti. Kuinka kauan tämä mies haluaisi läheisyyttä, josta hän tietäisi seuraavan itselleen jotakin ei niin toivottua asiaa?
Varmasti maailman tappiin? No ei, vaan hän alkaisi karttaa näitä läheisyyden osoituksia.
Sama tässä ap:n tapauksessa. Vaimo on oppinut, että läheisyys = seksi, halusi hän tai ei. Ja alkuun on tietenkin suostunut, mutta ajan kanssa seksistä alkaa jäämään todella paha jälkimaku, kun on haluttomana "antanut" toiselle mieliksi, kun se nyt kuitenkin "hieroi hartiat".
Ajan myötä vastenmielisyys kasvaa niin suureksi, ettei vaan pysty. Ei olemaan lähellä, eikä panemaan.
Tuossa tilanteessa naisen vastuu on olla antamatta haluttomana toisen mieliksi. Mies ei välttämättä edes tiedä, että nainen ei oikeasti halunnut.
Jos toisena vaihtoehtona on se, että mies kiukuttelee kuin pikkulapsi joka asiasta päiväkaupalla, kun ei "saa" niin helposti sitä sitten suostuu vasten tahtoaan. Kahdesta pahasta on paha valita, ja molemmat on huonoja vaihtoehtoja.
Jos et "anna" niin mies on kuin myrskyn merkki, tai jos "annat" vaikka et itse haluakaan, on mies tyytyväinen, mutta itse alat pikkuhiljaa vihata seksiä, koska siitä on tullut pakkopulla.
Jos jatkuvasti joutuu tuollaisen valinnan eteen niin kannattaa ehkä katsoa tosi tarkasti sinne peiliin. Ei tuollaisella suhteella ole mitään jatkoa ja kannattaa vakavasti pohtia mistä seksin vastenmielisyys johtuu jotta voit(te) korjata tilanteen.
-eri
Et ole tainnut lukea aikaisempia kommentteja? Juuri siitähän tässä koko ketjussa on kysymys, että mies kuvittelee , että kun on kerran tehnyt perheelle aamiaisen tai hieronut vaimon hartiat, täytyy vaimon antaa seksiä. Vaimo huomaa, että miehen läheisyys on vastikkeellista eikä halua seksiä sen takia.
Mutta sitten mies on äkäinen ja pirullinen päiväkausia. Täytyy valita haluaako pirullisen/tiuskivan ukon, vai uhrautuuko ja antaa miehen panna, vaikka ei itse halua. No sitten antaa, koska ei jaksa kiukuttelevaa ukkoa, mutta siitä seuraa itseinho, koska joutuu panemaan, vaikka ei halua.
Kohta ei halua mieheltä läheisyyttä, koska tietää, että mies haluaa siitä hyvästä seksiä jne jne..
Jos suhde on kunnossa, kun rakkautta ja vetovoimaa on toisiaan kohtaan ei läheisyys ja seksi ole ongelma. Se on suhteen liima ja voimaa antava asia. Kun seksi toimii niin toisen näkee positiivisesti ja pienet virheetkään ei haittaa niin paljon. Koska toimiva suhde ja rakkaus toimii ikäänkuin pumpulina.
Näin se vain on, vaikea sitä on monen tunnustaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites ne lapset tehtiin? Kädestä pitämällä ja ymmärtämällä?
Nyt ap lopeta se temppukoirana oleminen ja ala täyttelemään eropapereita. Ei tuosta mitään tule. Vaimolla joku ongelma, ja vaikka sen saisikin ratkaistua, tulet joka kerta miettimään että onko tämä nyt joku säälipano tai olenko jotenkin pakottanut. Muutamassa vuodessa sinultakin katoaa halut jos et nyt lähde kun oma minuutesi on vielä jossain kunnossa.[/quote
Lapsenteon jälkeen tuossa suhteessa lienee moni asia muuttunut. Mutta ap:n asiaa ei paranna se, että hän nyt lähtee. Tuo sama ongelma on hetken päästä uudessakin suhteessa.
Ei kukaan nainen kestä pidemmän päälle sitä, että mies tekee aamupalan sen takia, että pääsisi sitten panemaan. Tai, että mies hieroo hartioita, mutta tiedät, että mies siitä palkinnoksi toivoo panoa.
Hyvänäpitäminen tai läheisyys ei saa olla vastikkeellisia. Miehen täytyy osata hieroa niitä vaimon hartioita ilman taka-ajatuksia. Tasi tehdä se aamupala koko perheelle, ilman, että vaimon täytyy se aamupalan tekeminen maksaa luonnossa. Ei näin.
Seksiä suhteessa on siksi, että kumpikin sitä haluaa. Ei siksi, että vaimo "antaa sitä" kun mies on tehnyt aamupalan.
Aamupalan teko ja kodinhoito on niitä arkisia asioita, jotka perheessä kuuluu hoitaa ilman, että toisen avoipuolison kuuluu siitä maksaa toiselle "luonnossa".
Jos joka tehdystä aamupalasta täytyy alkaa miehen kanssa makaamaan, vaikka ei yhtään haluaisi/himotytaisi, seksistä tulee painajainen ja suorittamista.
Ja ihan varmasti vaimolle se kuva, että on miehelle vain hyödyke/esine, ei elämänkumppani, ihminen jolla on tunteet ja halut. Hän on vain palkinto miehelle tehdystä aamupalasta.
Ap kyllä juuri kertoi, että kaipaisi paljonkin läheisyyttä mutta vaimo ei sille lämpene. Läheisyyttä, ei pelkästään seksiä. Vaimon ilmeisesti on ihan ok päättää, että läheisyys ja se seksikin voidaan vaan lopettaa lopullisesti ja siihen pitää toisen osapuolen vaan sopeutua. Vaimolla ei ole mitään velvollisuutta puhua, ottaa miestään huomioon, koskettaa?
Sillä vaimolla saattaa nyt olla joku muu sen haluttomuuden takana kuin ap:n tekemiset.
Vaimo on nyt jo tajunnut, että ap:n läheisyyden takana on aina taka-ajatuksena se, että päsee panemaan.
on todella tressaavaa ja vie kaikki halut niin seksiin kuin läheisyyteen.
Miehet voisi ajatella niin, että jos he tietäisivät, että joka kerta, kun vaimo antaa läheisyyttä, se tietää heille jotakin asiaa johon he eivät ole valmiita. Ja tämä toistuisi jatkuvasti. Kuinka kauan tämä mies haluaisi läheisyyttä, josta hän tietäisi seuraavan itselleen jotakin ei niin toivottua asiaa?
Varmasti maailman tappiin? No ei, vaan hän alkaisi karttaa näitä läheisyyden osoituksia.
Sama tässä ap:n tapauksessa. Vaimo on oppinut, että läheisyys = seksi, halusi hän tai ei. Ja alkuun on tietenkin suostunut, mutta ajan kanssa seksistä alkaa jäämään todella paha jälkimaku, kun on haluttomana "antanut" toiselle mieliksi, kun se nyt kuitenkin "hieroi hartiat".
Ajan myötä vastenmielisyys kasvaa niin suureksi, ettei vaan pysty. Ei olemaan lähellä, eikä panemaan.
Tuossa tilanteessa naisen vastuu on olla antamatta haluttomana toisen mieliksi. Mies ei välttämättä edes tiedä, että nainen ei oikeasti halunnut.
Jos toisena vaihtoehtona on se, että mies kiukuttelee kuin pikkulapsi joka asiasta päiväkaupalla, kun ei "saa" niin helposti sitä sitten suostuu vasten tahtoaan. Kahdesta pahasta on paha valita, ja molemmat on huonoja vaihtoehtoja.
Jos et "anna" niin mies on kuin myrskyn merkki, tai jos "annat" vaikka et itse haluakaan, on mies tyytyväinen, mutta itse alat pikkuhiljaa vihata seksiä, koska siitä on tullut pakkopulla.
Jos jatkuvasti joutuu tuollaisen valinnan eteen niin kannattaa ehkä katsoa tosi tarkasti sinne peiliin. Ei tuollaisella suhteella ole mitään jatkoa ja kannattaa vakavasti pohtia mistä seksin vastenmielisyys johtuu jotta voit(te) korjata tilanteen.
-eri
Et ole tainnut lukea aikaisempia kommentteja? Juuri siitähän tässä koko ketjussa on kysymys, että mies kuvittelee , että kun on kerran tehnyt perheelle aamiaisen tai hieronut vaimon hartiat, täytyy vaimon antaa seksiä. Vaimo huomaa, että miehen läheisyys on vastikkeellista eikä halua seksiä sen takia.
Mutta sitten mies on äkäinen ja pirullinen päiväkausia. Täytyy valita haluaako pirullisen/tiuskivan ukon, vai uhrautuuko ja antaa miehen panna, vaikka ei itse halua. No sitten antaa, koska ei jaksa kiukuttelevaa ukkoa, mutta siitä seuraa itseinho, koska joutuu panemaan, vaikka ei halua.
Kohta ei halua mieheltä läheisyyttä, koska tietää, että mies haluaa siitä hyvästä seksiä jne jne..
Voi itse päättää haluaako olla äkäisen ja piruilevan miehen kanssa.
Voi myös päättää oletteko sittenkään toisillenne sopivat jos tunnet, että joudut uhrautumaan, että mies saa panna. Ei tunnu kovin mukavalta suhteelta.
Antakaa toisillenne vapaus löytää sopiva kumppani tai olla yksin.
Tämä myös monille muillekin tässä ketjussa tulee mieleen.
Alue: Aihe vapaa