Eikö vaimoa saa enää nähdä seksuaalisena ja onko normaalia, että se loukkaa puolisoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mites ne lapset tehtiin? Kädestä pitämällä ja ymmärtämällä?

Nyt ap lopeta se temppukoirana oleminen ja ala täyttelemään eropapereita. Ei tuosta mitään tule. Vaimolla joku ongelma, ja vaikka sen saisikin ratkaistua, tulet joka kerta miettimään että onko tämä nyt joku säälipano tai olenko jotenkin pakottanut. Muutamassa vuodessa sinultakin katoaa halut jos et nyt lähde kun oma minuutesi on vielä jossain kunnossa.[/quote

Lapsenteon jälkeen tuossa suhteessa lienee moni asia muuttunut. Mutta ap:n asiaa ei paranna se, että hän nyt lähtee. Tuo sama ongelma on hetken päästä uudessakin suhteessa. 

Ei kukaan nainen kestä pidemmän päälle sitä, että mies tekee aamupalan sen takia, että pääsisi sitten panemaan. Tai, että mies hieroo hartioita, mutta tiedät, että mies  siitä palkinnoksi toivoo panoa. 

Hyvänäpitäminen tai läheisyys ei saa olla vastikkeellisia. Miehen täytyy osata hieroa niitä vaimon hartioita ilman taka-ajatuksia. Tasi tehdä se aamupala koko perheelle, ilman, että vaimon täytyy se aamupalan tekeminen maksaa luonnossa. Ei näin.

Seksiä suhteessa on siksi, että kumpikin sitä haluaa. Ei siksi, että vaimo "antaa sitä" kun mies on tehnyt aamupalan.

Aamupalan teko ja kodinhoito on niitä arkisia asioita, jotka perheessä kuuluu hoitaa ilman, että toisen avoipuolison kuuluu siitä maksaa toiselle "luonnossa". 

Jos joka tehdystä aamupalasta täytyy alkaa miehen kanssa makaamaan, vaikka ei yhtään haluaisi/himotytaisi, seksistä tulee painajainen ja suorittamista. 

Ja ihan varmasti vaimolle se kuva, että on miehelle vain hyödyke/esine, ei elämänkumppani, ihminen jolla on tunteet ja halut. Hän on vain palkinto miehelle tehdystä aamupalasta.

Ap kyllä juuri kertoi, että kaipaisi paljonkin läheisyyttä mutta vaimo ei sille lämpene. Läheisyyttä, ei pelkästään seksiä. Vaimon ilmeisesti on ihan ok päättää, että läheisyys ja se seksikin voidaan vaan lopettaa lopullisesti ja siihen pitää toisen osapuolen vaan sopeutua. Vaimolla ei ole mitään velvollisuutta puhua, ottaa miestään huomioon, koskettaa?

Sillä vaimolla saattaa nyt olla joku muu sen haluttomuuden takana kuin ap:n tekemiset.

Vaimo on nyt jo tajunnut, että ap:n läheisyyden takana on aina taka-ajatuksena se, että päsee panemaan.

 on todella tressaavaa ja vie kaikki halut niin seksiin kuin läheisyyteen.

Miehet voisi ajatella niin, että jos he tietäisivät, että joka kerta, kun vaimo antaa läheisyyttä, se tietää heille jotakin asiaa johon he eivät ole valmiita. Ja tämä toistuisi jatkuvasti. Kuinka kauan tämä mies haluaisi  läheisyyttä, josta hän tietäisi seuraavan itselleen jotakin ei niin toivottua asiaa? 

Varmasti maailman tappiin? No ei, vaan hän alkaisi karttaa näitä läheisyyden osoituksia.

Sama tässä ap:n tapauksessa. Vaimo on oppinut, että läheisyys = seksi, halusi hän tai ei. Ja alkuun on tietenkin suostunut, mutta ajan kanssa seksistä alkaa jäämään todella paha jälkimaku, kun on haluttomana  "antanut" toiselle mieliksi, kun se nyt kuitenkin "hieroi hartiat".

Ajan myötä vastenmielisyys kasvaa niin suureksi, ettei vaan pysty. Ei olemaan lähellä, eikä panemaan.

Tuossa tilanteessa naisen vastuu on olla antamatta haluttomana toisen mieliksi. Mies ei välttämättä edes tiedä, että nainen ei oikeasti halunnut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mites ne lapset tehtiin? Kädestä pitämällä ja ymmärtämällä?

Nyt ap lopeta se temppukoirana oleminen ja ala täyttelemään eropapereita. Ei tuosta mitään tule. Vaimolla joku ongelma, ja vaikka sen saisikin ratkaistua, tulet joka kerta miettimään että onko tämä nyt joku säälipano tai olenko jotenkin pakottanut. Muutamassa vuodessa sinultakin katoaa halut jos et nyt lähde kun oma minuutesi on vielä jossain kunnossa.[/quote

Lapsenteon jälkeen tuossa suhteessa lienee moni asia muuttunut. Mutta ap:n asiaa ei paranna se, että hän nyt lähtee. Tuo sama ongelma on hetken päästä uudessakin suhteessa. 

Ei kukaan nainen kestä pidemmän päälle sitä, että mies tekee aamupalan sen takia, että pääsisi sitten panemaan. Tai, että mies hieroo hartioita, mutta tiedät, että mies  siitä palkinnoksi toivoo panoa. 

Hyvänäpitäminen tai läheisyys ei saa olla vastikkeellisia. Miehen täytyy osata hieroa niitä vaimon hartioita ilman taka-ajatuksia. Tasi tehdä se aamupala koko perheelle, ilman, että vaimon täytyy se aamupalan tekeminen maksaa luonnossa. Ei näin.

Seksiä suhteessa on siksi, että kumpikin sitä haluaa. Ei siksi, että vaimo "antaa sitä" kun mies on tehnyt aamupalan.

Aamupalan teko ja kodinhoito on niitä arkisia asioita, jotka perheessä kuuluu hoitaa ilman, että toisen avoipuolison kuuluu siitä maksaa toiselle "luonnossa". 

Jos joka tehdystä aamupalasta täytyy alkaa miehen kanssa makaamaan, vaikka ei yhtään haluaisi/himotytaisi, seksistä tulee painajainen ja suorittamista. 

Ja ihan varmasti vaimolle se kuva, että on miehelle vain hyödyke/esine, ei elämänkumppani, ihminen jolla on tunteet ja halut. Hän on vain palkinto miehelle tehdystä aamupalasta.

Ap kyllä juuri kertoi, että kaipaisi paljonkin läheisyyttä mutta vaimo ei sille lämpene. Läheisyyttä, ei pelkästään seksiä. Vaimon ilmeisesti on ihan ok päättää, että läheisyys ja se seksikin voidaan vaan lopettaa lopullisesti ja siihen pitää toisen osapuolen vaan sopeutua. Vaimolla ei ole mitään velvollisuutta puhua, ottaa miestään huomioon, koskettaa?

Sillä vaimolla saattaa nyt olla joku muu sen haluttomuuden takana kuin ap:n tekemiset.

Vaimo on nyt jo tajunnut, että ap:n läheisyyden takana on aina taka-ajatuksena se, että päsee panemaan.

 on todella tressaavaa ja vie kaikki halut niin seksiin kuin läheisyyteen.

Miehet voisi ajatella niin, että jos he tietäisivät, että joka kerta, kun vaimo antaa läheisyyttä, se tietää heille jotakin asiaa johon he eivät ole valmiita. Ja tämä toistuisi jatkuvasti. Kuinka kauan tämä mies haluaisi  läheisyyttä, josta hän tietäisi seuraavan itselleen jotakin ei niin toivottua asiaa? 

Varmasti maailman tappiin? No ei, vaan hän alkaisi karttaa näitä läheisyyden osoituksia.

Sama tässä ap:n tapauksessa. Vaimo on oppinut, että läheisyys = seksi, halusi hän tai ei. Ja alkuun on tietenkin suostunut, mutta ajan kanssa seksistä alkaa jäämään todella paha jälkimaku, kun on haluttomana  "antanut" toiselle mieliksi, kun se nyt kuitenkin "hieroi hartiat".

Ajan myötä vastenmielisyys kasvaa niin suureksi, ettei vaan pysty. Ei olemaan lähellä, eikä panemaan.

Just, luitkohan mitä ap edes kirjoitti. HÄN halusi läheisyyttä ilman seksiä, mutta vaimo ei ole sille KOSKAAN oikein lämmennyt.

Sä keksit nyt ihan oman tarinan, jossa vaimosta tehtiin pelkkä uhri ja miehestä pahis, kun halusi pitää vaimoaan kädestä.

Parisuhde on aina kahden kauppa ja siinä on molempien tehtävä osansa.

Intohimo on kuollut kumppanisi puolelta.

Suosittelen eroa, niin nopeasti kuin mahdollista. Sinulla on oikeus olla onnellinen, ja tuossa suhteessa et sitä tule olemaan.

Tämä on yksinäisen Jonnen vuodatus.

Vierailija kirjoitti:

Onpas tullut paljon viestejä aamun aikana! Olen siis ap.

Myönnän, että viesti on vihastuksissa tehty, mutta se ei ole provo ja on totta. Tai kaikestahan voi provosoitua.

Mä olen yrittänyt pitää arjessa jatkuvaa hellittelyä, kuten hierontaa ja kädestä pitelyä, kuten aloituksessa kerroin. Eli mitään sellaista ei ole ollut mitä täällä heiteltiin, että alan tekeen asioitaa vasta kun haluan seksiä. Yritän kyllä koko ajan. Vaimo ei vaan oikein lämpeä sille, että tulen lähelle. Ei ole koskaan kuulemma siitä pitänyt.

Ehkä itsellä on ollut tunteena, että vaimo on melko konemainen ihminen. Kylmä. Ei osaa puhua tunteista, eikä pidä läheisyydestä. Ja taitaa oikeasti inhota seksiä.

Meillä on töissä tosi läheinen pieni porukka ja samaa tuntuu moni muukin kotosalla pohtivan. Ei tietenkään kaikki. Ollaan kateellisia yhdelle, jonka vaimo käy välillä jopa töistä häntä hakemassa syömään yms. Minusta uskomatonta, että on vaimo joka tekee aloitteen ja tulee tuollain kesken päivän miehen luo. Ei oma vaimoni koskaan halua minua kesken päivän nähdä.

Se on selvää, että eihän me mikään unelmapari olla, mutta aina sitä pohtii että missä menee se raja sille että mikä on "normaalia". Kyllä tässä varmasti on jokin feministisyyden ilmenemä ja yleinen ajatusmaailma, johon kuuluu tällainen tietynlainen puolisoviha. Johan isänikin sanoi aikanaan, että avioliitto on helvettiä jossa vaimo määrää ja mies kärsii. Kai tästä on helppo vetää se johtopäätös, että olen isäni ajatusten uhri ja sössin alitajuisesti siksi kaiken? Vai voisiko olla, että kulttuuriimme kuuluu tietty epäkohteliaisuus ja itsestäänselvyytenä pitäminen eikä se, että oltaisiin kohteliaita ja kunnioitettaisiin puolisoitamme?

Just. Olen sanaton. Toivon että ap:lle ja vaimolleen tulee ero, sen vaimon takia. Voi apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas tullut paljon viestejä aamun aikana! Olen siis ap.

Myönnän, että viesti on vihastuksissa tehty, mutta se ei ole provo ja on totta. Tai kaikestahan voi provosoitua.

Mä olen yrittänyt pitää arjessa jatkuvaa hellittelyä, kuten hierontaa ja kädestä pitelyä, kuten aloituksessa kerroin. Eli mitään sellaista ei ole ollut mitä täällä heiteltiin, että alan tekeen asioitaa vasta kun haluan seksiä. Yritän kyllä koko ajan. Vaimo ei vaan oikein lämpeä sille, että tulen lähelle. Ei ole koskaan kuulemma siitä pitänyt.

Ehkä itsellä on ollut tunteena, että vaimo on melko konemainen ihminen. Kylmä. Ei osaa puhua tunteista, eikä pidä läheisyydestä. Ja taitaa oikeasti inhota seksiä.

Meillä on töissä tosi läheinen pieni porukka ja samaa tuntuu moni muukin kotosalla pohtivan. Ei tietenkään kaikki. Ollaan kateellisia yhdelle, jonka vaimo käy välillä jopa töistä häntä hakemassa syömään yms. Minusta uskomatonta, että on vaimo joka tekee aloitteen ja tulee tuollain kesken päivän miehen luo. Ei oma vaimoni koskaan halua minua kesken päivän nähdä.

Se on selvää, että eihän me mikään unelmapari olla, mutta aina sitä pohtii että missä menee se raja sille että mikä on "normaalia". Kyllä tässä varmasti on jokin feministisyyden ilmenemä ja yleinen ajatusmaailma, johon kuuluu tällainen tietynlainen puolisoviha. Johan isänikin sanoi aikanaan, että avioliitto on helvettiä jossa vaimo määrää ja mies kärsii. Kai tästä on helppo vetää se johtopäätös, että olen isäni ajatusten uhri ja sössin alitajuisesti siksi kaiken? Vai voisiko olla, että kulttuuriimme kuuluu tietty epäkohteliaisuus ja itsestäänselvyytenä pitäminen eikä se, että oltaisiin kohteliaita ja kunnioitettaisiin puolisoitamme?

Just. Olen sanaton. Toivon että ap:lle ja vaimolleen tulee ero, sen vaimon takia. Voi apua.

Ja siis kyllähän tämä ap:n jatkoavautuminen kuulostaa yhä enemmän provolta. Voi kun ihmiset ei provoilis täällä jatkuvasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli jossain vaiheessa vaihe, jossa ahdisti jos mies katsoo kun pukeudun ja olo tuntui muutenkin objektilta. Tällä hetkellä tilanne on eri ja esim. tällä viikolla seksiä ollut monta kertaa.

Tilanne johtui siitä, että parisuhteessa ei ollut kaikki muuten kunnossa, henkisesti olimme etäisiä ja mies tuntui vieraalta omassa elämässäni. Oli suorastaan yksinäinen olo. Miestä tuntui kiinnostavan vain seksin puute ja syyllisti sen sijaan, että olisi kuunnellut ja vielä mieluummin aktiivisesti ottanut selvää minun ajatuksistani.

Kaipasin kovasti keskustelua, romantiikkaa ja läheisyyttä ilman taka-ajatuksia. Ja sitten kun on sitä seksiä niin, että se on molemmilta rakkauden osoitus ja haluamme nimenomaan toisiamme, ei niin että mies haluaa vain tyhjentää kassit ja minä täyttää velvollisuuden. Myös se, että voin rauhassa kokeilla että herääkö haluni ilman että saan vihaa niskaan, jos peräännyn kesken kaiken, on tärkeää.

Samoja tuntemuksia itsellä. 

Tärkeintä on nimenomaan se, että sitä romantiikkaa ja läheisyyttä on ilman mitään taka-ajatuksia.

AP:n suurin virhe on juuri se, että romantiikan ja kaiken muunkin takana on ajatus siitä, että pääsisi panemaan. 

Ja se on pahinta se. Se juuri saa naisen tuntemaan itsensä pelkäksi esineeksi.

Ap:n vaimo elää juuri nyt vaikeita aikoja.

Mutta toi on sun fiiliksesi, voitko koittaa ymmärtää sitä toista osapuolta myöskin - seksihän on se tärkein tapa tuntea läheisyyttä jota ei ole muiden kanssa? Sä voit puhua ja keskustella kenen kanssa vaan, mutta parisuhde on ihan eri tasolla. 

hankalaa, kun kummankin osapuolen syyt seksiin on ihan yhtä oikeita. Miten monimutkaista teidän elämä oli silloin suhteen alkuaikoina, mikä on siitä muuttunut? 

Olen tuo jolle vastasit, mutta en muiden viestien takana.

Joten kun kysyit "miten monimutkaista meidän elämä suhteen alkuaikoina oli" niin vastaan että ei monimutkaista.  Nuorena hormoonit hyrrää(varmaan enimmäkseen kaikilla) ja kun vain viikonloppuisin   pari ensimmäistä vuotta, niin tottakai sitä on pantu kuin kanit kaikki viikonloput. 

Ongelmat tulee varmaan parisuhteisiin myöhemmin, kun lapsia tulee ja velvollisuudet painaa päälle. Yövalvomiset/väsymys vie halut naiselta ja siksi miehet alkaa taktikoida. Ollaan mielinkielin ja tehdään joku ylimääräinen kotityö siinä toivossa, että päästään pukille nyt, kun vaimon ei tarvinnut tiskata.

Vaimo huomaa tämän aika äkkiä ja alkaa ajatella, että mies tekee tuonkin homman vain sen takia, että pääsee panemaan, muusta viis. Ja siitä se kierre lähtee.

Vaimosta alkaa tuntumaan, että mies ei välitä miltä hänestä tuntuu, panemaan vain pitää päästä jne.

Ja halut vaan vähenee....

Jokaisella ihmisellä on se oma rakkauden kieli.

Se miten itse tykkää vastaanottaa sitä ihailua ja miten sitä tykkää antaa. Joku saattaa pitää, että koskettaminen on se suurin rakkauden osoitus. Eli hän kokee olonsa rakastetuksi ja halutuksi, jos häntä vaikka hieroo tai silittää. Tämä taas saattaa sellaiselle, jonka rakkauskieli ei ole kosketus tuntua lähinnä ärsyttävältä.

Toisille taas lahjat, kukat ym. on se juttu ja joku toinen lähes suuttua, varsinkin jos se lahja ei ole juuri se oikea ja nähdä sen pikemmin typeränä rahantuhlauksena. Toisille kyseessä on teot. He näkevät sen puolison tiskaamiseen suurimpana rakkaudenosoituksena. Sen kun toinen kantaa matkalaukut autoon tai nousee kun vauva itkee yöllä.

Toiset taas syttyvät puheesta. He jaksavat kuunnella kuinka ihania ja kauniita he ovat ja toisille se on vaan ärsyttävää tai nolostuttavaa selittelyä ja he miettivät mikähän taka-ajatus tuossakin on.

Myös se saatetaan kokea suurena rakkaiden tekona, kun mahdollistaa toiselle mieleisiä kokemuksia. He arvostavat, kun puoliso tilaa liput viikonloppumatkalle reissuun, lähtee marjastamaan vaikkei itse edes syö marjoja. Yhteiset kävelylenkit sunnuntaisin tai valmis ruoka kun tulevat pitkän työpäivän jälkeen kotiin.

Tärkeintä on tietenkin, että se on mieleistä sille toiselle. Eli matka Pietariin ei korvaa matkaa Pariisiin, jos toisen haave on se Pariisi.

Joten, jos vaimoa ärsyttää se sinun katsomisesi, niin häntä se ärsyttää, vaikka joku toinen nainen saattaa rakastaa olla sen tyyppisen ihailun kohteena.

Noissa MBTI jutuissa on mikä luonne tyyppi pitää mistäkin ja mikä tyyppi vastaavasti inhoaa mitäkin.

Eli ensiksi otat selvää mitä tyyppiä vaimosi edustaa ja sitten mitkä tavat sopivat parhaiten häneen ja mitä hän arvostaa. Ja jätä väliin kokonaan ne väärät, vaikka sinä itse niistä pitäisitkin.

Impulsiivinensonni kirjoitti:

Minä puristelen ja taputtelen vaimoani päivittäin.

Tuntuu olevan ihan mielellään niin subjekti kuin objekti.

Yli 30v yhdessä.

Hyi. Joku puristelee? Ihan miestä miellyttääkseen nainen ottaa kaikenlaista vastaan mitä ei halua välttämättä, ettei mies lähde. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt tulee vallankumouksellinen ehdotus naisille, josta minut tullaan lynkkaamaan alta aikayksikön...

Eli naiset, suostukaa seksiin aina kun miehenne sitä haluaa.

Joskus ei aluksi huvita, mutta sitten sitä yleensä pääsee tunnelmaan mukaan.

Ja kaikki se loputon keskusteleminen kannattaa lopettaa. Niistä seuraa vain riitoja ja väärinymmärryksiä.

Olen kokeillut tätä siinä toivossa että se toimisi ja ei toimi. Siitä huolimatta että lopuksi on aina myönteinen olo. Jokin siinä pakottamisessa jää psyyken perälle kaivelemaan, koska jokainen seuraava kerta on pikkusen entistä vaikeampi ja aito haluaminen loppuu. Toivoisin tosissaan että tämä keino toimisi, siinä meillä olisi ratkaisu.

Minä pyrin noudattamaan tuota hyvin pitkälle, vain todella väsyneenä kieltäydyin. Itse lakkasin tekemästä alotteita kun tulin niin monesti torjutuksi ja pitkään meillä oli seksiä vain nelisen kertaa vuodessa. Nyt en edes jaksa muistaa kuinka monta vuotta viime kerrasta on - varmasti yli viisi, mutta ei ehkä kymmentä vuotta. Viisikymppisiä ollaan. Hellyyttä ja läheisyyttä meillä sentään jonkin verran on.

Vierailija kirjoitti:

Ap. Voi kun sä olisit mun puoliso.

Kelpais mullekin…

Ihanaa, ihanaa olla homo! Meillä on mieheni kanssa paljon läheisyyttä, ja useimmiten se johtaa seksiin. Ei ole koskaan tullut mieleenkään tehdä asiasta ongelmaa. Parisuhde naisen kanssa kuulostaa todella painajaismaiselta tämän ketjun perusteella. 

Vierailija kirjoitti:

Impulsiivinensonni kirjoitti:

Minä puristelen ja taputtelen vaimoani päivittäin.

Tuntuu olevan ihan mielellään niin subjekti kuin objekti.

Yli 30v yhdessä.

Hyi. Joku puristelee? Ihan miestä miellyttääkseen nainen ottaa kaikenlaista vastaan mitä ei halua välttämättä, ettei mies lähde. 

Kyllä mustakin tuntuu kivalta kun mies esim taputtaa pyllylle tai puristaa ja hyväilee muissakin kuin seksiin johtavissa tilanteissa.

Onko nykyään naisen tasa-arvo sitä että mies ei saa haluta naistaan?

Itsestä ainakin tuntuu hyvältä kun kumppani osoittaa että tykkää, vaikka en itse itseäni ihmeellisenä pidäkään. Kosketus on tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli jossain vaiheessa vaihe, jossa ahdisti jos mies katsoo kun pukeudun ja olo tuntui muutenkin objektilta. Tällä hetkellä tilanne on eri ja esim. tällä viikolla seksiä ollut monta kertaa.

Tilanne johtui siitä, että parisuhteessa ei ollut kaikki muuten kunnossa, henkisesti olimme etäisiä ja mies tuntui vieraalta omassa elämässäni. Oli suorastaan yksinäinen olo. Miestä tuntui kiinnostavan vain seksin puute ja syyllisti sen sijaan, että olisi kuunnellut ja vielä mieluummin aktiivisesti ottanut selvää minun ajatuksistani.

Kaipasin kovasti keskustelua, romantiikkaa ja läheisyyttä ilman taka-ajatuksia. Ja sitten kun on sitä seksiä niin, että se on molemmilta rakkauden osoitus ja haluamme nimenomaan toisiamme, ei niin että mies haluaa vain tyhjentää kassit ja minä täyttää velvollisuuden. Myös se, että voin rauhassa kokeilla että herääkö haluni ilman että saan vihaa niskaan, jos peräännyn kesken kaiken, on tärkeää.

Miten saitte tilanteen korjattua? Keskustelemalla? Kauan aikaa tähän asioiden korjaantumiseen meni?

Tilanteen korjaantuminen ei ollut ehkä mikään mallisuoritus, Heh. Meillä oli valtava riita, jossa kumpikin raivosi ja sanoi kauheita asioita toisilleen, mutta saatiin nämäkin asiat huudettua ulos. Puhuttiin jo erosta, mutta ei pystytty siihen kun rakastamme toisiamme valtavan paljon.

Sen meuhkaamisen jälkeen pikkuhiljaa kumpikin alkoi tekemään pieniä huomaavaisia tekoja ja romanttisia yllätyksiä toisilleen. Mitä seksiin tulee, yritin pienemmällä kynnyksellä seksiä, olin sängyssä suorempi kertomaan mitä haluan ja uskalsin lopettaa jos en sillä kertaa halunnut.

Joku puoli vuotta siinä meni.

Tällainen ei kyllä toimisi minulle. Olen todella konflikteja kaihtava, ja minun on vaikea unohtaa saamiani loukkauksia. Kahdesti olen ollut osallisena riidassa, jossa minulle on huudettu kauheita asioita. Kumpikin ihmissuhde katkesi siihen lopullisesti. En vain pystynyt unohtamaan ja antamaan anteeksi. 

M42

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli jossain vaiheessa vaihe, jossa ahdisti jos mies katsoo kun pukeudun ja olo tuntui muutenkin objektilta. Tällä hetkellä tilanne on eri ja esim. tällä viikolla seksiä ollut monta kertaa.

Tilanne johtui siitä, että parisuhteessa ei ollut kaikki muuten kunnossa, henkisesti olimme etäisiä ja mies tuntui vieraalta omassa elämässäni. Oli suorastaan yksinäinen olo. Miestä tuntui kiinnostavan vain seksin puute ja syyllisti sen sijaan, että olisi kuunnellut ja vielä mieluummin aktiivisesti ottanut selvää minun ajatuksistani.

Kaipasin kovasti keskustelua, romantiikkaa ja läheisyyttä ilman taka-ajatuksia. Ja sitten kun on sitä seksiä niin, että se on molemmilta rakkauden osoitus ja haluamme nimenomaan toisiamme, ei niin että mies haluaa vain tyhjentää kassit ja minä täyttää velvollisuuden. Myös se, että voin rauhassa kokeilla että herääkö haluni ilman että saan vihaa niskaan, jos peräännyn kesken kaiken, on tärkeää.

Miten saitte tilanteen korjattua? Keskustelemalla? Kauan aikaa tähän asioiden korjaantumiseen meni?

Tilanteen korjaantuminen ei ollut ehkä mikään mallisuoritus, Heh. Meillä oli valtava riita, jossa kumpikin raivosi ja sanoi kauheita asioita toisilleen, mutta saatiin nämäkin asiat huudettua ulos. Puhuttiin jo erosta, mutta ei pystytty siihen kun rakastamme toisiamme valtavan paljon.

Sen meuhkaamisen jälkeen pikkuhiljaa kumpikin alkoi tekemään pieniä huomaavaisia tekoja ja romanttisia yllätyksiä toisilleen. Mitä seksiin tulee, yritin pienemmällä kynnyksellä seksiä, olin sängyssä suorempi kertomaan mitä haluan ja uskalsin lopettaa jos en sillä kertaa halunnut.

Joku puoli vuotta siinä meni.

Tällainen ei kyllä toimisi minulle. Olen todella konflikteja kaihtava, ja minun on vaikea unohtaa saamiani loukkauksia. Kahdesti olen ollut osallisena riidassa, jossa minulle on huudettu kauheita asioita. Kumpikin ihmissuhde katkesi siihen lopullisesti. En vain pystynyt unohtamaan ja antamaan anteeksi. 

M42

Joo no suosittelen mieluummin keskustelemaan paljon rauhallisissa merkeissä. Tämäkin riita johtui osittain keskustelun puutteesta, joka sai asiat patoutumaan ikävästi. Me ollaan molemmat konflikteja kaihtavia ihmisiä, mutta se saattaa johtaa räjähdykseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mites ne lapset tehtiin? Kädestä pitämällä ja ymmärtämällä?

Nyt ap lopeta se temppukoirana oleminen ja ala täyttelemään eropapereita. Ei tuosta mitään tule. Vaimolla joku ongelma, ja vaikka sen saisikin ratkaistua, tulet joka kerta miettimään että onko tämä nyt joku säälipano tai olenko jotenkin pakottanut. Muutamassa vuodessa sinultakin katoaa halut jos et nyt lähde kun oma minuutesi on vielä jossain kunnossa.[/quote

Lapsenteon jälkeen tuossa suhteessa lienee moni asia muuttunut. Mutta ap:n asiaa ei paranna se, että hän nyt lähtee. Tuo sama ongelma on hetken päästä uudessakin suhteessa. 

Ei kukaan nainen kestä pidemmän päälle sitä, että mies tekee aamupalan sen takia, että pääsisi sitten panemaan. Tai, että mies hieroo hartioita, mutta tiedät, että mies  siitä palkinnoksi toivoo panoa. 

Hyvänäpitäminen tai läheisyys ei saa olla vastikkeellisia. Miehen täytyy osata hieroa niitä vaimon hartioita ilman taka-ajatuksia. Tasi tehdä se aamupala koko perheelle, ilman, että vaimon täytyy se aamupalan tekeminen maksaa luonnossa. Ei näin.

Seksiä suhteessa on siksi, että kumpikin sitä haluaa. Ei siksi, että vaimo "antaa sitä" kun mies on tehnyt aamupalan.

Aamupalan teko ja kodinhoito on niitä arkisia asioita, jotka perheessä kuuluu hoitaa ilman, että toisen avoipuolison kuuluu siitä maksaa toiselle "luonnossa". 

Jos joka tehdystä aamupalasta täytyy alkaa miehen kanssa makaamaan, vaikka ei yhtään haluaisi/himotytaisi, seksistä tulee painajainen ja suorittamista. 

Ja ihan varmasti vaimolle se kuva, että on miehelle vain hyödyke/esine, ei elämänkumppani, ihminen jolla on tunteet ja halut. Hän on vain palkinto miehelle tehdystä aamupalasta.

Ap kyllä juuri kertoi, että kaipaisi paljonkin läheisyyttä mutta vaimo ei sille lämpene. Läheisyyttä, ei pelkästään seksiä. Vaimon ilmeisesti on ihan ok päättää, että läheisyys ja se seksikin voidaan vaan lopettaa lopullisesti ja siihen pitää toisen osapuolen vaan sopeutua. Vaimolla ei ole mitään velvollisuutta puhua, ottaa miestään huomioon, koskettaa?

Sillä vaimolla saattaa nyt olla joku muu sen haluttomuuden takana kuin ap:n tekemiset.

Vaimo on nyt jo tajunnut, että ap:n läheisyyden takana on aina taka-ajatuksena se, että päsee panemaan.

 on todella tressaavaa ja vie kaikki halut niin seksiin kuin läheisyyteen.

Miehet voisi ajatella niin, että jos he tietäisivät, että joka kerta, kun vaimo antaa läheisyyttä, se tietää heille jotakin asiaa johon he eivät ole valmiita. Ja tämä toistuisi jatkuvasti. Kuinka kauan tämä mies haluaisi  läheisyyttä, josta hän tietäisi seuraavan itselleen jotakin ei niin toivottua asiaa? 

Varmasti maailman tappiin? No ei, vaan hän alkaisi karttaa näitä läheisyyden osoituksia.

Sama tässä ap:n tapauksessa. Vaimo on oppinut, että läheisyys = seksi, halusi hän tai ei. Ja alkuun on tietenkin suostunut, mutta ajan kanssa seksistä alkaa jäämään todella paha jälkimaku, kun on haluttomana  "antanut" toiselle mieliksi, kun se nyt kuitenkin "hieroi hartiat".

Ajan myötä vastenmielisyys kasvaa niin suureksi, ettei vaan pysty. Ei olemaan lähellä, eikä panemaan.

Näin se valitettavasti menee. Haluttoman osapuolen on hyvin vaikea lähteä tilannetta parantamaan kun vastenmielisyys on kasvanut niin suureksi että seksin ehdottaminen tuntuu henkiseltä väkivallalta itseä kohtaan vaikka ymmärtäisikin että se olisi miehelle tärkeää. Ja pakotettuaan itsensä nainen huomaa että tilanne ei parane vaan huononee ja seuraava kerta on entistä vaikeampi. Valitettava tosiasia on että mikään ei muutu jos miehen tyyli ei muutu. Jos mies ei ole halukas muuttamaan tyyliä, silloin ainoa ratkaisu on ero ja molemmille sopivamman kumppanin etsiminen. 

Vierailija kirjoitti:

Tuo just on ärsyttävää että kuukauteen et koske ja sitten kun alkaa rehdä mieli alat manipuloimaan vaimoa antamaan tekemällä eleitä joita et muuten tekisi. Lopeta tuo ja tee puolivuotissuunnitelma jossa teet noita "rakastavia" eleitä koko ajan ilman että heti näkee että et oikeasti tarkoita niitä vaan yrität saada seksiä. Yritä oikeasti rakastaa vaimoasi. Halaa koska rakastat eikä siksi että vaimo antaisi seksiä.

Osuit naulankantaan! Kyllä vaimo tietää, rakastetaanko häntä oikeasti ja hellästi vai aloitetaanko niskahieronta toivossa, että se johtaisi seksiin. Ei voi mitään, mutta siinä tulee naiselle vähän ostettu olo. Tulee mieleen ihanat romanttiset kirjat ja elokuvat, joissa päähenkilöt päätyvät juuri siihen maaliin, johon tämä aviomieskin pyrkii. Ei niissä aloiteta koskaan "hiplaamalla". Jos aloitettaisiin, lopputulos saattaisi olla hieman erilainen.

Huh huh, vaikeata on olla parisuhteessa.

Näin siunkkuna ihmettelen miksi ei vaimo saisi olla miehen seksiobjekti? Kukas sen sitten pitäisi olla?

Sitten kun se aviomihen seksiobjekti on joku muu, esimerkiksi sinkkunainen niin johan meteli nousisi.

Hyvässä suhteessa seksi on luontevaa ja ei mietitä mten se mies/vaimo nyt minua katsoo/puhuu/tekee/tekeekö...

Kumpikin halua koskettaa, olla lähellä, jutella, olla hiljaa, seksiä on spontaanisti, milloin tulee mieleen.

Jos puhumisesta, läheisyydestä, seksistä ym. tulee vaikeaa, tulee vaikeaa niin joku vaikeus suhteessa silloin myös on.

Usein syynä on, että liian erilaiset ihmiset ovat yhdessä, valitettavasti. Tai kiinnostus ja vetovoima on loppunut tai sitä ei ole tarpeeksi ollutkaan.

Itse olen ottanut sen linjan, että jos suhteessa on paljon, tai kuitenkin niin paljon, että se hankaloittaa asioita, vääntöä ja väärinkäsityksia ja ei pystytä niistä juttelemaan niin luovutan sovinnolla.

Läheisyys ja toisen arvostaminen on ihan avainjuttuja, sitä joko on tai ei ole.

Läheisyyskammoisia ja puhumattomia parisuhteita on varmaan paljon Suomessa, ikävä kyllä.

Aloittajalle sanoisin, että jos muut asiat ovat kunnossa ja pystytte puhumaan niin keskustele tästä mitä nyt täällä kerroit vaimosi kanssa.

Siitä keskustelusta voit päätellä onko teillä yhteistä halua muuttaa asioita.

Jos tuntuu, että läheisyyttä ja seksiä ei tuon enempää tule jatkossakaan olemaan niin mieti haluatko elää niin.

Jos itse olet läheisyyttä kaipaava ja vaimo ei sitä halua tai se on väkinäistä niin kumpikin omalla tavallaan kärsii.

Sinä kaipaat seksiä (luonnollista parisuhteessa) ja vaimo yrittää sitä välttää.

Meillä oli ihan sama juttu kuin tässä tarinassa. Nainen alkoi jossain valitella läskejään (ja minun läskejä, lihominen tietysti minun syy), ei tykännyt kun katselin alasti, väitti minun koskettelevan vain seksi mielessä ja lopulta ei enää halunnut romanttistakaan kosketusta (halimista jne.). Niin ja kotitöitä olisi pitänyt tehdä hiki hatussa ilman mitään tietoa seksistä (sitä ei saa kuulemma saa käyttää "palkitsemineen) tai jos sitä seksiä tarjottiin niin se tehtiin vain näön vuoksi sillä samalla hetkellä kun olin puunannut koko asunnon läpi enkä jaksanut edes sormeani nostaa.

No eroonhan se päättyi. Varmaan samasta syystä kuin siitä miksi tämän tarinan naisella on pitsistringit. Kuten joku arveli niin ne ei ole aviomiestä vaan jotakuta muuta varten...eroonhan se avioliitto sitten päättyi ilman mitään halua pariterapiaan tai vastaavaan vaimon puolelta.

Vierailija kirjoitti:

Huh huh, vaikeata on olla parisuhteessa.

Näin siunkkuna ihmettelen miksi ei vaimo saisi olla miehen seksiobjekti? Kukas sen sitten pitäisi olla?

Sitten kun se aviomihen seksiobjekti on joku muu, esimerkiksi sinkkunainen niin johan meteli nousisi.

Hyvässä suhteessa seksi on luontevaa ja ei mietitä mten se mies/vaimo nyt minua katsoo/puhuu/tekee/tekeekö...

Kumpikin halua koskettaa, olla lähellä, jutella, olla hiljaa, seksiä on spontaanisti, milloin tulee mieleen.

Jos puhumisesta, läheisyydestä, seksistä ym. tulee vaikeaa, tulee vaikeaa niin joku vaikeus suhteessa silloin myös on.

Usein syynä on, että liian erilaiset ihmiset ovat yhdessä, valitettavasti. Tai kiinnostus ja vetovoima on loppunut tai sitä ei ole tarpeeksi ollutkaan.

Itse olen ottanut sen linjan, että jos suhteessa on paljon, tai kuitenkin niin paljon, että se hankaloittaa asioita, vääntöä ja väärinkäsityksia ja ei pystytä niistä juttelemaan niin luovutan sovinnolla.

Läheisyys ja toisen arvostaminen on ihan avainjuttuja, sitä joko on tai ei ole.

Läheisyyskammoisia ja puhumattomia parisuhteita on varmaan paljon Suomessa, ikävä kyllä.

Aloittajalle sanoisin, että jos muut asiat ovat kunnossa ja pystytte puhumaan niin keskustele tästä mitä nyt täällä kerroit vaimosi kanssa.

Siitä keskustelusta voit päätellä onko teillä yhteistä halua muuttaa asioita.

Jos tuntuu, että läheisyyttä ja seksiä ei tuon enempää tule jatkossakaan olemaan niin mieti haluatko elää niin.

Jos itse olet läheisyyttä kaipaava ja vaimo ei sitä halua tai se on väkinäistä niin kumpikin omalla tavallaan kärsii.

Sinä kaipaat seksiä (luonnollista parisuhteessa) ja vaimo yrittää sitä välttää.

Paitsi että se ei ole näin yksinkertaisesti joko tai. Seurustelin ap:n kaltaisen miehen kanssa. Alussa halusin läheisyyttä ja tein siihen aloitteita. Mutta niistä seurasi AINA jotain seksuaalista. Miestä rupesi haluttamaan ja hän painosti aina seksiin niin kauan että seksiä lopulta harrastettiin halusin tai en. Joka kerta kun hän halasi, hän hinkuutti munaansa minua vasten ja hipelöi persettä ja tissejä, vaikka olisin kaivannut vain rakastavaa halausta kiintumyksen osoituksena. Hän myös harrasti tuota että hellyydenosoitukset ja läheisyys olivat hänen puoleltaan aina esileikki joista pystyi ennustamaan seksialoitteen tulemisen. Hyvin pian alkoi ketjussa moneen kertaan kuvattu kierre jossa läheisyyden välttely johti lopulta siihen että halut kuoli täysin, sekä läheisyyttä että seksiä kohtaan. Tähän ei auta yhtään se että on naisia joille tuo tyyli on ok.