Eikö vaimoa saa enää nähdä seksuaalisena ja onko normaalia, että se loukkaa puolisoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt tulee vallankumouksellinen ehdotus naisille, josta minut tullaan lynkkaamaan alta aikayksikön...

Eli naiset, suostukaa seksiin aina kun miehenne sitä haluaa.

Joskus ei aluksi huvita, mutta sitten sitä yleensä pääsee tunnelmaan mukaan.

Ja kaikki se loputon keskusteleminen kannattaa lopettaa. Niistä seuraa vain riitoja ja väärinymmärryksiä.

Olen kokeillut tätä siinä toivossa että se toimisi ja ei toimi. Siitä huolimatta että lopuksi on aina myönteinen olo. Jokin siinä pakottamisessa jää psyyken perälle kaivelemaan, koska jokainen seuraava kerta on pikkusen entistä vaikeampi ja aito haluaminen loppuu. Toivoisin tosissaan että tämä keino toimisi, siinä meillä olisi ratkaisu.

Tästäkö se johtuu?! Että jos suostuu seksiin vastentahtoisesti, niin seuraavat kerrat ovat aina pikkuisen vaikempia?

Olen ihmetellyt, että mikä minulla on, kun lähes pelkään ja kammoan seksiin ryhtymistä, vaikka siinä ei mitään kammottavaa oikeasti tapahdukaan. Siitä on vaan tullut hirveä mörkö mielessäni. Ja taustana on, että olen vuosikaudet suostunut seksiin, vaikken ole oikeasti halunnut. Luulisi että se kävisi helpommaksi ajan mittaan, mutta siinä on käynyt päinvastoin, joka kerta on vähän vaikeampi kuin edellinen.

Nainen haluaa ensisijaisesti henkistä yhteyttä. Naiset tietävät taktiset ”lähestymiset” ja se tuntuu pahalta. Ai näinkö ajattelit, että lämpenen. Se pitäisi lähteä jostain syvemmästä.

Naiset tuntevat ensin ja sitten seksi.

Miehet ensin seksiä, ja tuntevat sitten.

Miehen pitää lähestyä naista ihmisenä ja sieltä löytyy tunteet.

Minulla oli jossain vaiheessa vaihe, jossa ahdisti jos mies katsoo kun pukeudun ja olo tuntui muutenkin objektilta. Tällä hetkellä tilanne on eri ja esim. tällä viikolla seksiä ollut monta kertaa.

Tilanne johtui siitä, että parisuhteessa ei ollut kaikki muuten kunnossa, henkisesti olimme etäisiä ja mies tuntui vieraalta omassa elämässäni. Oli suorastaan yksinäinen olo. Miestä tuntui kiinnostavan vain seksin puute ja syyllisti sen sijaan, että olisi kuunnellut ja vielä mieluummin aktiivisesti ottanut selvää minun ajatuksistani.

Kaipasin kovasti keskustelua, romantiikkaa ja läheisyyttä ilman taka-ajatuksia. Ja sitten kun on sitä seksiä niin, että se on molemmilta rakkauden osoitus ja haluamme nimenomaan toisiamme, ei niin että mies haluaa vain tyhjentää kassit ja minä täyttää velvollisuuden. Myös se, että voin rauhassa kokeilla että herääkö haluni ilman että saan vihaa niskaan, jos peräännyn kesken kaiken, on tärkeää.

Tuntuu kova kylkeen ja lapsen pää toisella puolen, synnytys tuoreessa muistissa. Miksi ihmeessä kiinnostaisi mies t. ainakaan tulla taas raskaaksi? Aikanaan lapset muuttavat pois vanhempien makkarista ja menevät kouluun ja löytävät harrastuksia, joissa ollaan poissa kotoa. Silloin helpottaa vähän.

Sitten lapset lähtevät opiskelemaan ja vanhemmat ovat kuin "nuori pari". Eikä sitten enää ole raskauden mahdollisuutta! Mun mies jaksaa katella mun läskejä edelleen. Enkä käytä edes pitsitringejä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos puolison teot pohjautuu yleensä seksin tarpeeseen ja sen saamisen petaamiseen, niin kyllä se kädestä pitäminenkin voi alkaa tuntua painostavalta.

Eli ap:n olisi pidettävä näppinsä erossa vaimostaan, eikä saisi katsokaan? 

Jos on seksihomma mielessä, niin lähettää sähköpostin tiedustellen seuraavaa vapaata aikaa? 

Minä kehottaisin tekemään näin. Pois kaikki tuollainen että vaimoa aletaan lämmittelemään seksiin kiusallisen päälleliimatuilla epäaidoilla hellyydenosoituksilla. Seuraavaksi aletaan rakentamaan jonkun jo mainitsemaa luottamusta aidoilla läheisyyden ja rakkauden osoituksilla joilla ei ole muuta päämäärää kuin parin suhteen vahvistaminen ja läheisyydestä nauttiminen. Tosin en usko että tähän on taaskaan mitään kiinnostusta joten kehotan suoraan eroamaan. Better luck next time. Ja jos silloinkaan ei suksi luista, voi olla kiinnostusta muuttaa omia toimintatapoja. Tai löytyy nainen johon tuo tyyli toimii.

Eli mikä osa naisella tässä on? Odottaa vaan, että mies osaa käyttäytyä juuri oikealla tavalla, jota vaimo odottaa?

Usko huviksesi, mitä luultavimmin kyseinen nainen haluaa haluta mutta ei pysty siihen. On yrittänyt haluta miestä joka koskee vain kun tulee seksi mieleen. Kun on päädytty noin pahaan umpikujaan miehen on pakko ottaa vetovastuu aluksi niin että juttu saadaan toimimaan. Jos siihen ei ole halua, se on joko seksitön liitto, pariterapia tai ero.

Ai se ei ole sitten vaimo asia koskaan tehdä niitä aloitteita? Naisen kuuluu vaan odottaa ja olla vieteltävänä eikä kantaa minkäänlaista vastuuta parisuhteesta tai seksielämästään? Miehelle ei tarvitse antaa mitään positiivista palautetta tai ottaa kädestä koskaan kiinni, koska ei nyt vaan jaksa? Miehen kuitenkin pitää jaksaa?

Minusta naisena tämä menee jo ihan uskomattomaksi, miesten pitäisi olla ajatustenlukijoita ja naisten vaan odottaa passiivisena. Ja jos mies ei osaa toimia juuri oikein niin hän on syypää kaikkeen.

Ei tietenkään näin normaalissa parisuhteessa. Ei myöskään ap:n suhteessa jos asiat saadaan korjattua. Mutta ap:n kumppani on selkeästi menettänyt halunsa ap:tä kohtaan ihan täydellisesti. Hän on varmasti jo tehnyt asioita vasten tahtoaan ja huomannut että se vain pahentaa tilannetta. Ap kuvailee aloituksessaan menetelmän jolla kyseinen täydellisen haluttomuuden tilanne syntyy. Jos ap ei halua olla se joka asian korjaamisen aloittaa niin sitten ei auta kuin erota. Se on parempi molemmille kuin jatkaa tuota kitkuttamista.

Et ole tehnyt mitään väärää! Kelpaisi tuollainen huomioiva mies tännekin!

Mites ne lapset tehtiin? Kädestä pitämällä ja ymmärtämällä?

Nyt ap lopeta se temppukoirana oleminen ja ala täyttelemään eropapereita. Ei tuosta mitään tule. Vaimolla joku ongelma, ja vaikka sen saisikin ratkaistua, tulet joka kerta miettimään että onko tämä nyt joku säälipano tai olenko jotenkin pakottanut. Muutamassa vuodessa sinultakin katoaa halut jos et nyt lähde kun oma minuutesi on vielä jossain kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli jossain vaiheessa vaihe, jossa ahdisti jos mies katsoo kun pukeudun ja olo tuntui muutenkin objektilta. Tällä hetkellä tilanne on eri ja esim. tällä viikolla seksiä ollut monta kertaa.

Tilanne johtui siitä, että parisuhteessa ei ollut kaikki muuten kunnossa, henkisesti olimme etäisiä ja mies tuntui vieraalta omassa elämässäni. Oli suorastaan yksinäinen olo. Miestä tuntui kiinnostavan vain seksin puute ja syyllisti sen sijaan, että olisi kuunnellut ja vielä mieluummin aktiivisesti ottanut selvää minun ajatuksistani.

Kaipasin kovasti keskustelua, romantiikkaa ja läheisyyttä ilman taka-ajatuksia. Ja sitten kun on sitä seksiä niin, että se on molemmilta rakkauden osoitus ja haluamme nimenomaan toisiamme, ei niin että mies haluaa vain tyhjentää kassit ja minä täyttää velvollisuuden. Myös se, että voin rauhassa kokeilla että herääkö haluni ilman että saan vihaa niskaan, jos peräännyn kesken kaiken, on tärkeää.

Samoja tuntemuksia itsellä. 

Tärkeintä on nimenomaan se, että sitä romantiikkaa ja läheisyyttä on ilman mitään taka-ajatuksia.

AP:n suurin virhe on juuri se, että romantiikan ja kaiken muunkin takana on ajatus siitä, että pääsisi panemaan. 

Ja se on pahinta se. Se juuri saa naisen tuntemaan itsensä pelkäksi esineeksi.

Ap:n vaimo elää juuri nyt vaikeita aikoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos puolison teot pohjautuu yleensä seksin tarpeeseen ja sen saamisen petaamiseen, niin kyllä se kädestä pitäminenkin voi alkaa tuntua painostavalta.

Eli ap:n olisi pidettävä näppinsä erossa vaimostaan, eikä saisi katsokaan? 

Jos on seksihomma mielessä, niin lähettää sähköpostin tiedustellen seuraavaa vapaata aikaa? 

Minä kehottaisin tekemään näin. Pois kaikki tuollainen että vaimoa aletaan lämmittelemään seksiin kiusallisen päälleliimatuilla epäaidoilla hellyydenosoituksilla. Seuraavaksi aletaan rakentamaan jonkun jo mainitsemaa luottamusta aidoilla läheisyyden ja rakkauden osoituksilla joilla ei ole muuta päämäärää kuin parin suhteen vahvistaminen ja läheisyydestä nauttiminen. Tosin en usko että tähän on taaskaan mitään kiinnostusta joten kehotan suoraan eroamaan. Better luck next time. Ja jos silloinkaan ei suksi luista, voi olla kiinnostusta muuttaa omia toimintatapoja. Tai löytyy nainen johon tuo tyyli toimii.

Eli mikä osa naisella tässä on? Odottaa vaan, että mies osaa käyttäytyä juuri oikealla tavalla, jota vaimo odottaa?

Usko huviksesi, mitä luultavimmin kyseinen nainen haluaa haluta mutta ei pysty siihen. On yrittänyt haluta miestä joka koskee vain kun tulee seksi mieleen. Kun on päädytty noin pahaan umpikujaan miehen on pakko ottaa vetovastuu aluksi niin että juttu saadaan toimimaan. Jos siihen ei ole halua, se on joko seksitön liitto, pariterapia tai ero.

Ai se ei ole sitten vaimo asia koskaan tehdä niitä aloitteita? Naisen kuuluu vaan odottaa ja olla vieteltävänä eikä kantaa minkäänlaista vastuuta parisuhteesta tai seksielämästään? Miehelle ei tarvitse antaa mitään positiivista palautetta tai ottaa kädestä koskaan kiinni, koska ei nyt vaan jaksa? Miehen kuitenkin pitää jaksaa?

Minusta naisena tämä menee jo ihan uskomattomaksi, miesten pitäisi olla ajatustenlukijoita ja naisten vaan odottaa passiivisena. Ja jos mies ei osaa toimia juuri oikein niin hän on syypää kaikkeen.

Ei tietenkään näin normaalissa parisuhteessa. Ei myöskään ap:n suhteessa jos asiat saadaan korjattua. Mutta ap:n kumppani on selkeästi menettänyt halunsa ap:tä kohtaan ihan täydellisesti. Hän on varmasti jo tehnyt asioita vasten tahtoaan ja huomannut että se vain pahentaa tilannetta. Ap kuvailee aloituksessaan menetelmän jolla kyseinen täydellisen haluttomuuden tilanne syntyy. Jos ap ei halua olla se joka asian korjaamisen aloittaa niin sitten ei auta kuin erota. Se on parempi molemmille kuin jatkaa tuota kitkuttamista.

Nainen on ihan yhtälailla vastuussa tilanteesta. Ap:n mies ei kirjoituksen perusteella ole tehnyt mitään niin perustavanlaatuista virhettä etteikö vaimolla olisi ihan yhtäläinen vastuu huolehtia parisuhteesta ja seksielämästä ja siitä puhumisesta, jos kerran asiat sujuu huonosti.

Miksi nainen nähdään aina vaan uhrina? Ehkä ap ei uskalla koskea vaimoonsa useammin pakkien pelossa? Ehkä vaimo onkin vetänyt kätensä pois liian usein ja saanut miehensä itsetunnon laskemaan ja hänet pelkäämään koskettamista? Ja miksi vaimo ei itse kosketa miestänsä tai etsi sitä henkistä yhteyttä?

Kyllä tässä pitää molempien toimia yhteisen hyvän vuoksi, jos parisuhde aiotaan pelastaa.

Minulla on tuskin mitään lisättävää tähän, mutta komppaan näitä kirjoittajia, jotka kyseenalaistavat motiivisi osallistua perheen eteen tehtyyn työhön.

Jos asenteesi on se, että seksi on palkinto, jonka ansaitset pesemällä vessan ja imuroimalla jääkaapin takaa, niin syysi ovat vääriä.

Kuulostaa siltä, että haluat seksiä itsellesi. Se on palkinto, joka kuuluu sinulle, koska olet niin ahkera mies ja teet paljon töitä.

Mitä vaimosi saa seksistä? Nautintoa, kunnioitusta, hyvän olon, orgasmeja?

Vai onko vaimollesi ainoa palkinto se, että sinä saat orgasmin..?

Itse olen oikeanlaisen kumppanin kanssa erittäin halukas. Orgasmi on arjen supervoima, jota en malttaisi odottaa. Seksiä harrastetaan AINA tilaisuuden tullen.

Mutta jos kumppani suhtautuu seksiin niin, että olen hänelle paineenpurkualusta, ja minun nautintoni huipentuma on se että saan tuottaa miehelle orgasmin, niin seksielämä loppuu kyllä nopeasti.

En tiedä tilannettanne, mutta vaimosi käytöksen perusteella epäilisin, että ongelma on seksin laatu vaimosi näkökulmasta katsottuna... hyvää seksiä on helppo haluta. Naisenkin!

Vierailija kirjoitti:

AP:han pitää vaimoaan objektina. Kuukauden koskemattomuuden jälkeen alkaa jo päiväkausia ennen valmistelemaan saantia tekemällä aamupaloja vaimolle. 

Hei camoon, kuka ne aamupalat yleensä siis tekee? 

Ei minulta ainakaan housut tipu sen takia, että mies on tehnyt aamupalan. Ei meillä miehenkään housut sen takia tipu. Ihan normaalia elämää, että aamupala tehdään. Ei siitä hyvästä tarvitse jalkojaan levitellä, jos ei kerran muuten huvita. 

Vaimon pitäisi siis ap:n mukaan olla kiitollinen siitä, että mies on tehnyt aamupalan ja senkin  tehnyt vain sen takia, että miehellä on taka-ajatus? Ja hypätä miehen iloksi sänkyyn, vaikka itsellä olisi hyväksikäytetty olo.

AP:n vaimo selvästi tuntee tulevansa vain hyväksikäytetyksi noissa petipuuhissa ja se tappaa kyllä halut tehokkaasti.

AP kuvittelee ansainneensa panon, kun on tehnyt kotitöitä. Ei se niin mene. 

Vaimo ei ole palkinto miehelle tehdyistä kotitöistä,  vaan vaimon pitäisi olla elämänkumppani.

Jokin tuossa parisuhteessa mättää ja pahasti.

Asiaa. Päästä ap naisesi etsimään aitoa rakkautta. Vaimosi on luultavasti jämähtänyt tuohon lasten takia.

Tietääkö vaimosi että rnkkaat pornolle? Se teki miehen mun silmissä niin vastenmieliseksi, tiesin mitä sen päässä liikkuu, en halunnut seksiä enää ollenkaan kun ällötti koko ukko

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli jossain vaiheessa vaihe, jossa ahdisti jos mies katsoo kun pukeudun ja olo tuntui muutenkin objektilta. Tällä hetkellä tilanne on eri ja esim. tällä viikolla seksiä ollut monta kertaa.

Tilanne johtui siitä, että parisuhteessa ei ollut kaikki muuten kunnossa, henkisesti olimme etäisiä ja mies tuntui vieraalta omassa elämässäni. Oli suorastaan yksinäinen olo. Miestä tuntui kiinnostavan vain seksin puute ja syyllisti sen sijaan, että olisi kuunnellut ja vielä mieluummin aktiivisesti ottanut selvää minun ajatuksistani.

Kaipasin kovasti keskustelua, romantiikkaa ja läheisyyttä ilman taka-ajatuksia. Ja sitten kun on sitä seksiä niin, että se on molemmilta rakkauden osoitus ja haluamme nimenomaan toisiamme, ei niin että mies haluaa vain tyhjentää kassit ja minä täyttää velvollisuuden. Myös se, että voin rauhassa kokeilla että herääkö haluni ilman että saan vihaa niskaan, jos peräännyn kesken kaiken, on tärkeää.

Miten saitte tilanteen korjattua? Keskustelemalla? Kauan aikaa tähän asioiden korjaantumiseen meni?

Pariterapiaan, mars

Miksi jos kyseessä on miehen haluttomuus niin ei ikinä syytetä vaimoa eikä ehdoteta kaikkia mahdollisia asioita, joita vaimon pitää tehdä jotta miehen haluttomuus poistuisi? Onko se jotenkin eri asia sitten? Mieshän ehdotetaan jättämään jos se on haluton, mutta naisen haluttomuus nähdään myös miehen vikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli jossain vaiheessa vaihe, jossa ahdisti jos mies katsoo kun pukeudun ja olo tuntui muutenkin objektilta. Tällä hetkellä tilanne on eri ja esim. tällä viikolla seksiä ollut monta kertaa.

Tilanne johtui siitä, että parisuhteessa ei ollut kaikki muuten kunnossa, henkisesti olimme etäisiä ja mies tuntui vieraalta omassa elämässäni. Oli suorastaan yksinäinen olo. Miestä tuntui kiinnostavan vain seksin puute ja syyllisti sen sijaan, että olisi kuunnellut ja vielä mieluummin aktiivisesti ottanut selvää minun ajatuksistani.

Kaipasin kovasti keskustelua, romantiikkaa ja läheisyyttä ilman taka-ajatuksia. Ja sitten kun on sitä seksiä niin, että se on molemmilta rakkauden osoitus ja haluamme nimenomaan toisiamme, ei niin että mies haluaa vain tyhjentää kassit ja minä täyttää velvollisuuden. Myös se, että voin rauhassa kokeilla että herääkö haluni ilman että saan vihaa niskaan, jos peräännyn kesken kaiken, on tärkeää.

Miten saitte tilanteen korjattua? Keskustelemalla? Kauan aikaa tähän asioiden korjaantumiseen meni?

Tilanteen korjaantuminen ei ollut ehkä mikään mallisuoritus, Heh. Meillä oli valtava riita, jossa kumpikin raivosi ja sanoi kauheita asioita toisilleen, mutta saatiin nämäkin asiat huudettua ulos. Puhuttiin jo erosta, mutta ei pystytty siihen kun rakastamme toisiamme valtavan paljon.

Sen meuhkaamisen jälkeen pikkuhiljaa kumpikin alkoi tekemään pieniä huomaavaisia tekoja ja romanttisia yllätyksiä toisilleen. Mitä seksiin tulee, yritin pienemmällä kynnyksellä seksiä, olin sängyssä suorempi kertomaan mitä haluan ja uskalsin lopettaa jos en sillä kertaa halunnut.

Joku puoli vuotta siinä meni.

Onpas tullut paljon viestejä aamun aikana! Olen siis ap.

Myönnän, että viesti on vihastuksissa tehty, mutta se ei ole provo ja on totta. Tai kaikestahan voi provosoitua.

Mä olen yrittänyt pitää arjessa jatkuvaa hellittelyä, kuten hierontaa ja kädestä pitelyä, kuten aloituksessa kerroin. Eli mitään sellaista ei ole ollut mitä täällä heiteltiin, että alan tekeen asioitaa vasta kun haluan seksiä. Yritän kyllä koko ajan. Vaimo ei vaan oikein lämpeä sille, että tulen lähelle. Ei ole koskaan kuulemma siitä pitänyt.

Ehkä itsellä on ollut tunteena, että vaimo on melko konemainen ihminen. Kylmä. Ei osaa puhua tunteista, eikä pidä läheisyydestä. Ja taitaa oikeasti inhota seksiä.

Meillä on töissä tosi läheinen pieni porukka ja samaa tuntuu moni muukin kotosalla pohtivan. Ei tietenkään kaikki. Ollaan kateellisia yhdelle, jonka vaimo käy välillä jopa töistä häntä hakemassa syömään yms. Minusta uskomatonta, että on vaimo joka tekee aloitteen ja tulee tuollain kesken päivän miehen luo. Ei oma vaimoni koskaan halua minua kesken päivän nähdä.

Se on selvää, että eihän me mikään unelmapari olla, mutta aina sitä pohtii että missä menee se raja sille että mikä on "normaalia". Kyllä tässä varmasti on jokin feministisyyden ilmenemä ja yleinen ajatusmaailma, johon kuuluu tällainen tietynlainen puolisoviha. Johan isänikin sanoi aikanaan, että avioliitto on helvettiä jossa vaimo määrää ja mies kärsii. Kai tästä on helppo vetää se johtopäätös, että olen isäni ajatusten uhri ja sössin alitajuisesti siksi kaiken? Vai voisiko olla, että kulttuuriimme kuuluu tietty epäkohteliaisuus ja itsestäänselvyytenä pitäminen eikä se, että oltaisiin kohteliaita ja kunnioitettaisiin puolisoitamme?

Vierailija kirjoitti:

Nyt tulee vallankumouksellinen ehdotus naisille, josta minut tullaan lynkkaamaan alta aikayksikön...

Eli naiset, suostukaa seksiin aina kun miehenne sitä haluaa.

Joskus ei aluksi huvita, mutta sitten sitä yleensä pääsee tunnelmaan mukaan.

Ja kaikki se loputon keskusteleminen kannattaa lopettaa. Niistä seuraa vain riitoja ja väärinymmärryksiä.

Suostuin exän kanssa ihan mihin vaan mitä keksi pyytää,koska seksi on mustakin tosi hauskaa ja nautinnollista. En takuulla pihdannut vaan olen tosi halukas ja kiimainen ja tykkään miellyttää.

Ei se silti estänyt sitä pettämästä ja elämästä törkeää kaksoiselämää. Itseasiassa mies pihtasi. Suhteen jälkeen oon kuullut jo neljästä toisesta naisesta.

Ja ennenkuin huudetaan että mitäs lihoit niin painoin ja painan edelleen n 52 kiloa, urheilen, pidän itsestäni huolta ja musta on kiva miellyttää miehen silmää. Miehellä oli itsellään ylipainoa 20 kiloa mutta silti se oli mulle kuuma ja halusin häntä. Joillekin ei vaan riitä mikään.

Vierailija kirjoitti:

Miksi jos kyseessä on miehen haluttomuus niin ei ikinä syytetä vaimoa eikä ehdoteta kaikkia mahdollisia asioita, joita vaimon pitää tehdä jotta miehen haluttomuus poistuisi? Onko se jotenkin eri asia sitten? Mieshän ehdotetaan jättämään jos se on haluton, mutta naisen haluttomuus nähdään myös miehen vikana.

Miten niin ei ehdoteta? Ensimmäiseksi yleensä kysytään onko nainen ylipainoinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli jossain vaiheessa vaihe, jossa ahdisti jos mies katsoo kun pukeudun ja olo tuntui muutenkin objektilta. Tällä hetkellä tilanne on eri ja esim. tällä viikolla seksiä ollut monta kertaa.

Tilanne johtui siitä, että parisuhteessa ei ollut kaikki muuten kunnossa, henkisesti olimme etäisiä ja mies tuntui vieraalta omassa elämässäni. Oli suorastaan yksinäinen olo. Miestä tuntui kiinnostavan vain seksin puute ja syyllisti sen sijaan, että olisi kuunnellut ja vielä mieluummin aktiivisesti ottanut selvää minun ajatuksistani.

Kaipasin kovasti keskustelua, romantiikkaa ja läheisyyttä ilman taka-ajatuksia. Ja sitten kun on sitä seksiä niin, että se on molemmilta rakkauden osoitus ja haluamme nimenomaan toisiamme, ei niin että mies haluaa vain tyhjentää kassit ja minä täyttää velvollisuuden. Myös se, että voin rauhassa kokeilla että herääkö haluni ilman että saan vihaa niskaan, jos peräännyn kesken kaiken, on tärkeää.

Miten saitte tilanteen korjattua? Keskustelemalla? Kauan aikaa tähän asioiden korjaantumiseen meni?

Tilanteen korjaantuminen ei ollut ehkä mikään mallisuoritus, Heh. Meillä oli valtava riita, jossa kumpikin raivosi ja sanoi kauheita asioita toisilleen, mutta saatiin nämäkin asiat huudettua ulos. Puhuttiin jo erosta, mutta ei pystytty siihen kun rakastamme toisiamme valtavan paljon.

Sen meuhkaamisen jälkeen pikkuhiljaa kumpikin alkoi tekemään pieniä huomaavaisia tekoja ja romanttisia yllätyksiä toisilleen. Mitä seksiin tulee, yritin pienemmällä kynnyksellä seksiä, olin sängyssä suorempi kertomaan mitä haluan ja uskalsin lopettaa jos en sillä kertaa halunnut.

Joku puoli vuotta siinä meni.

Eli yhteistyöllä. Jos toinen ei halua parantaa tilannetta niin parisuhteen korjaaminen on mahdotonta, molempien pitää tehdä osansa eikä vaan odottaa että toinen täyttää kaikki unelmat ajatuksia lukemalla.

Tsemppiä teille tulevaan :)