Miten isä voi jättää taakseen 3 lastaan ja perustaa uusi perhe toisen naisen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Olisin mieluummin yksin kuin mitättömän lapsensa hylänneen tunnevamaisen kanssa.

Ok, mä oon hänen lapsi, sitä yritän ymmärtää miksi noin tekee,ven enää isäksi häntä kutsu, se paikka pitää ansaita.

Vierailija kirjoitti:

Olen tehnyt ihan saman kuin ap:n isä!

Tosin edellisesta liitostani minulla on kaksi lasta. Hakuaisin olla heihin yhteydessä, mutta ex-vaimoni ei salli tätä. Lähetin lapsille kirjeitäkin ennen, mutta eivät koskaan vastanneet ja nyt vanhemmiten molemmat on sanoneet suoraan etteivät halua olla väleissä, joskin hieman karkeammalla tavalla. Exä on kääntänyt valehtelemalla heidät täysin minua vastaan.

Minä petin ex-vaimoa. Monta kertaa saman naisen kanssa. Uskollinen olin suhteemme 12 ensimmäistä eli avioliittomme 10 ensimmäistä vuotta. Olin 42, kun heräsin siihen että meillä ei koskaan ollut muuta kuin se sama arki, vaimo oli aina naama nurpalla ja me ei koskaan suudeltu. Ei edes niinä parina kertana vuodesta kun rakasteltiin. Vaimo kävi aina lenkillä ja urheili, omistautui liikaa työlleen, vaahtosi, etten tee tarpeeksi mitään (vaikka tein yli puolet), valitti kun olin 10kg ylipainoinen, inhosin kun join kerran kuussa saunakaljan, vihasi kavereitani joihin olin jo menettänyt yhteyden, ei pitänyt tavastani ajatella, torui minua siitä kun vein lapset yllärijätskille ja että vaimo ei enää koskaan hymyillyt tai nauranut jutuilleni. Rakkaus oli vaimon puolelta täysin kuivunut.

Monta vuotta sitä asiaa yritin puida ja kärvötin, mutta sitten se vain tapahtui, kun hankin lisäkoulutusta, että kurssillani oli minua yli 10 vuotta nuorempi nainen. Jotenkin me vaan huomattiin toisemme ja päädyttiin tekeen paritehtävää kahdestaan. Kuukauden jälkeen annoin kerran hänelle kyydin kotiin, sitten toisen kyydin ja sitten aloinkin jo pitämään meidän 20 minuutin matkan aikaisista keskusteluista. Kun valmistuttiin, emme tavanneet pariin kuukauteen eikä meillä ollut mitään yhteyttä, kunnes hän lähetti viestin ja kysyi mitä kuuluu. Sen jälkeen tavattiin ihan muuten vaan. Seuraavalla kerralla mentiin leffaan ja syömään. Puhuttiin tästä jälkeen päin ja hänkin oli sitä mieltä, että tuona iltana rakastuttiin syvemmin.

Muutama viikko noiden treffien jälkeen hän tuli liikkeeseeni ja pyysi kyytiä kotiinsa. Oli aika selvää mihin se johtaisi ja silti se tuntui minusta tosi hyvältä, enkä tuntenut mitään tunnontuskia asiasta. Tätä jatkui muutaman kuukauden, kunnes eräs vuokra-asuntoni vapautui ja aloin viettää siellä enemmän aikaa. Tein sinne jo omaa kämppää, missä sain rauhassa tehdä paperitöitä. Kotona hoisin arkea kuten ennenkin. Vaimolle en ollut enää kuukausiin antanut mitään huomiota. Hän taisi epäillä jotakin ja uskomme että hän oli seurannut meitä, koska hän tuli aivan yllättäen ravintolaan kaukana toiselle puolen kaupunkia kesken ruokailumme.

Samana iltana kerroin vainolle, että kannattaako tässä kauheasti mitään tapella, kun ei meillä kahdella ole tässä mitään minkä vuoksi tapella. Oltaisiin lapset hoidettu puoliksi ja olisin antanut talon hänelle ja oltaisiin hankittu meille talo läheltä. Vaimo halusi alkaa riitelemään ja vaati osaansa yrityksestäni. Jouduin muiden osakkeenomistajien vuoksi käyttämään lakimiehiä ja lopputulos ei exän kannalta ollut kovin hyvä.

Me mentiin naimisiin melko pian tämän jälkeen ja nyt meillä on neljä lasta ja ollaan edelleen kuin vasta tavattu. Elämä on jotenkin tosi helppoa ja arki ei tunnu arjelta. Ainoa mikä mut tekee surulliseksi on se että en tapaa lapsiani ja että he vihaavat minua. Se on se hinta jonka jouduin maksaan, että vaihdoin surkeasta parisuhteesta onnelliseen.

Tyypillinen mies. Erota ei voi ennen kuin on toinen nainen valmiiksi katsottuna. Pthyi.

Kyllä se sitten ottaa yhteyttä ja valittaa ikäväänsä kun joku syöpä iskee ja tarttee apua päivittäisissä askareissa ja tajuaa oman kuolevaisuutensa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin mieluummin yksin kuin mitättömän lapsensa hylänneen tunnevamaisen kanssa.

Ok, mä oon hänen lapsi, sitä yritän ymmärtää miksi noin tekee,ven enää isäksi häntä kutsu, se paikka pitää ansaita.

Hylkäämisen kokemus on raskas kantaa. Siitä huolimatta haluan sanoa kaikille hyljätyille: Vika on hylkääjässä. Ei teissä, jotka hän jätti.

Kuka huolii tuollaisen miehen?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se sitten ottaa yhteyttä ja valittaa ikäväänsä kun joku syöpä iskee ja tarttee apua päivittäisissä askareissa ja tajuaa oman kuolevaisuutensa

Onhan sillä uuden perheen vaimo ja lapset...

Ap ota yhteyttä isääsi ja sano, että haluat olla yhteydessä hänen kanssaan. Et voi tietää yksityiskohtia vanhempiesi erosta ja mitä tapahtui. Mikäli isäsi ei suostu, unohda koko äijä, mutta saat varmuuden asiasta, et ole äitisi kertomuksen varassa.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tällasen munattoman tyypin. Lapset ja exä ei menettäny siinä mitään!

Tiedätkö yhtään munatonta kolmen lapsen yksinhuoltajanaista joka on eronnut miehestään kun avioelämä ei enää huvittanut? Tilastojen mukaan niitä on paljon.

Vierailija kirjoitti:

Usein on välit huonot ex puolisoon ja miehet ei jaksa tätä.

Miehet on niin heikkoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tapauksen, jossa äiti teki kostoksi tutkintapyyntöjä lasten seks hyv käytöstä ja esti tapaamiset niiden varjolla 2 vuotta. Ei kaikilla ole jaksamista taistella hullua vastaan. Sitten alkoi itku kun isä löysi uuden vaimon ja perusti perheen. Hylkäsi lapset byäää.

No meillä ei tollaista tapahtunut, joten miksi otat tämän puheeksi?

Luuletko että tuon perheen lapset tietävät asiasta? Että äiti on kertonut syyn, miksi isä ei ole yhteydessä? Juu ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus on parempi jättää kaikki entinen taakseen kun siihen on painavat syyt.

Mitkä isäsi painat syynsä olivat et tiedä, etkä myöskään sitä että oliko hänellä ylipäätään niitä.

Elämää nyt on vaan elettävä niillä korteilla mitkä on saanut ja katsottava vain eteenpäin silloin kun tilanne on kuten sinulla.

Tsemppiä.

Kerrotko mitkä olisi näitä hyviä syitä?

T. Kaveri kysyi

Riidat exän kanssa, oma tunne-elämän epävakaus, kun ei halua lasten tapaavan tylsää, heistä kiinnostumatonta aikuista, kun lasten äidin kanssa ei mennyt putkeen, jolloin lapsia ei tarvitsisi erikseen ”tavata”, vaikka he eivät kiinnostakaan, mutta sanoisin exän merkityksen aika isoksi. Jos tämä ei tue miestä isyydessä, osaa ei todellakaan vain kiinnosta ja itse ymmärrän tämän täysin. Eivät lapset ole aikuisille tärkeitä. Päinvastoin toki on, mutta miksi aikuinen tarvitsisi lapsiaan johonkin? Jos näkee näillä olevan hyvän äidin, joka oli itselle huono kumppani, missä ongelma? Lapset kaipaavat isäänsä joo, mutta aikuisetkaan eivät ole mitään ihmemiehiä ilman mainitsemiani syitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein on välit huonot ex puolisoon ja miehet ei jaksa tätä.

Miehet on niin heikkoja.

Ei kyse ole heikkoudesta, vaan siitä, että miehellä on oikeus valita sellaisia ihmisiä elämäänsä, jotka eivät aiheuta pahaa mieltä. Lapsille riittää kyllä äitikin vain. Ainakin monien akkojen mielestä.

Paitsi kun pitäisi itse päästä vapaalle.

Kerran tuli tv:stä joku ulkomaalainen ohjelma joka oli vähän saman tyylinen kuin "kostokroppa", joka ei sinällään kerro ohjelmasta mitään. Siinä vuoden aikana todella ylipainoiset laihduttivat. Mukana oli nuori ylipainoinen mies ja kun puhuttiin ongelmasta, niin kertoi että hänen isänsä jätti perheen kun hän oli jotain noin 10-vuotias. Hänen isällä oli tämä nainen jo salassa ennen eroa. Hän sai kuulla että hänen isänsä oli tämän uuden naisen ja tämän lasten kanssa jo tehnyt ulkomaanmatkankin lomakohteeseen. Tämä tapahtui kun pojan vanhemmat olivat vielä naimisissa ja tapaili salaa tätä naista. Poika kertoi että hän oli aina halunnut päästä lomamatkalle mutta ei koskaan lähdetty. Tuossa vain yksi asia miksi poika sanoi että alkoi purkamaan pahaa oloaan syömiseen. Isä ei ollut enää yhteydessä mutta oli saatu yleisöön mukaan kun poika vuoden kuluttua esitteli uutta hoikistunutta ulkonäköään. Ei näkynyt isässä mitään tunteita.

Se on ihmisen itsekkyyttä.

Pääsee helpommalla, kun ei pidä yhteyttä. Todennäköisesti tämä sopii mainiosti myös uudelle vaimolle. Hänen lapsensa saavat nyt täyden huomion, eikä hajottavia vaaratekijöitä ole lähettyvillä.

Missä on isän rakkaus omiin lapsiin? Uuden rakkauden huumassa ei ole merkinnyt mikään muu kuin se, että pääsee aloittamaan uuden suhteen ja siihen elämään ei entisen liiton lapset mahdu.

Tämä on sydäntä särkevää, mutta myös niin usein totta.

En tiedä onko edellä kuvailtu toteutunut juuri aloittajan perheen tapauksessa, mutta tiedän monia tapauksia, joissa on juuri näin käynyt.

Ei ole aitoa rakkautta omaan perheeseen, kun houkuttelevampaa ilmaantuu.

Joskus siitä joutuu sitten myöhemmin maksamaan seuraukset, kuka milläkin tavalla.

Nimittäin niin makaa kuin petaa.

Ei kannata katkeroitua silti. Ei pidä antaa kenenkään ihmisen, ei edes oman vanhemman, pilata elämää. Antaa sellaisen ihmisen olla. Kannattaa katsoa ja mennä eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet pääsääntöisesti ovat itsekkäitä paskoja. Siksi. Mitä nopeammin tämän ymmärrät ,sen parempi sinulle.

Nope, ei voi yhden huonon miehen takia laittaa kaikkia miehiä samaan kastiin.

😆Yhden😆

Vierailija kirjoitti:

Olen sinut asian kanssa, mutta kyllä se välillä mielessä käy, että olis kiva kun olis isä.

Älä murehdi.

Mulla oli, on vieläkin isä.

Luita muhun, parempi olisi ollut jos ei olisi ollut.

Ei niistä mitään iloa ole.

Helposti kun rakastaa vain itseään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus on parempi jättää kaikki entinen taakseen kun siihen on painavat syyt.

Mitkä isäsi painat syynsä olivat et tiedä, etkä myöskään sitä että oliko hänellä ylipäätään niitä.

Elämää nyt on vaan elettävä niillä korteilla mitkä on saanut ja katsottava vain eteenpäin silloin kun tilanne on kuten sinulla.

Tsemppiä.

Kerrotko mitkä olisi näitä hyviä syitä?

T. Kaveri kysyi

Esim. sellainen tilanne että vaimo on epärehellisyyden perikuva, kiero kuin korkkiruuvi, täydellinen opportunisti eli läpeensä mätä ja kaiken täytyy mennä hänen tahtonsa mukaisesti, vähän sillälailla kuin naiset useasti tuppaavat olemaan.

Jossain vaiheessa kuppi nurin ja totaalinen välien katkaisu sekä kaiken entisen taakse jättäminen on ollut ainoa ulospääsy tuosta saatanallisesta vaimosta ja elämästä, eikä hän siksi enää kykene olemaan missään tekemisissä edes lastensa kanssa koska he muistuttaisivat tuosta läpikäydystä traumaattisesta elämästä..

Tässä vain yksi esimerkki tuhannen muun joukosta joita voit vapaasti ihan itse kuvitella olevan olemassa.

Kerropa kaverillesi.

Vierailija kirjoitti:

Uusi vaimo on sanellut ehdot. Vaatinut hylkäämään lapset.

Munaton tyyppi, joka näin tekee.

Exän isä oli hyvä huono esimerkki. Tosin viimeisinä vuosinaan hän piti yhteyttä, salaa.

Vierailija kirjoitti:

Helposti kun rakastaa vain itseään.

Meinaat niinku silleesti miten naiset perusluonteensa vuoksi rakastavat opportunisesti ainoastaan itseään ja oikeuttavat sillä kaikki tekemisensä. Eikö totta?

Siinä on ap 3 vaihtoehtoa:joko äitisi ei anna tavata, uusi vaimo ei halua, että mies tapaa edellisen liiton lapsia eikä ole halunnut alkaa äitipuoleksi tai isäsi on vaan paska ihminen. Teissä lapsissa ei ole mitään vikaa. Te olette olleet ja olette hyviä lapsia. Se ei ole teidän syynne. Tsemppiä kovasti ap!