Julma ilonpilaaja

Aivan kamala lapsi, käy sääliksi äitiparkaa.

Oikeasti olen kohdannut tuollaisia äitejä ja isiä, valitettavasti.

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti olen kohdannut tuollaisia äitejä ja isiä, valitettavasti.

Sellaiset ovat ilon ja onnen surmaajia. Ihmisiä jotka ovat negatiivisuuden vallassa. Heille mikään ei ole mitään, mikään ei ole hyvää.

Aamulla.

"Äiti, näin aivan ihanaa unta."

"Ei mua sun sekopäiset unet kiinnosta, nouse nyt siitä vuoteestasi."

"Äiti, onko mun pakko mennä kävellen kouluun ? Ainakin kaksi tuntia menee matkaan"

"Kuinka monta kertaa minä olen sanonut, ettei minulla ole aikaa viedä sinua kouluun!"

Keittiössä aamupalalla.

"Äiti, taasko tätä samaa puuroa"

"Jos ei kelpaa, niin heitetään sioille. Kiittämätön kakara."

"Syö sitten koulussa, kun äidin tekemä puuro ei kelpaa."

"Turhaan sinä siellä koulussa istut, kun et kuitenkaan mitään opi."

"Sinun isäsi on pelkkä tyhjäntoimittaja ja laiskuri, eikä sinusta sen kummempaa tule."

"Äiti, minä tahdon sairaanhoitajaksi."

"Ei sinusta ole siihen Liisa, ei sinusta ole mihinkään, olet aivan kelvoton lapsi."

"Äiti, opettaja sanoi, että minä olen hyvä laskemaan."

"Kohan sanoi, valehteli, et sinä mitään osaa, etkä koskaan mitään opi."

"Hei, hei Liisa, ole sitten kiltisti koulussa. Kotiin saat tulla sitten vasta kahdeksalta"

"Hei, hei äiti rakas, minun tulee niin ikävä sinua."

Kotona, Liisan lähdettyä.

Äiti aukaisee tietokoneen ja alkaa kirjoittelemaan vauva-palstalle.

Liisa koulussa.

Opettaja: "No, eikö siitä kirjoittamisesta ala tulla jo valmista."

Liisa :"Kyllä, opettaja, kyllä, ihan kohta olen valmis."

Opettaja ottaa Liisan kirjoituksen, katsoo sitä hetken ja rypistää sen palloksi ja laittaa roskikseen, katsoen tuimasti kohti Liisaa.

Opettaja: "Kaikenlaista roskaa sinä kirjoitatkin. Ei sinusta Liisa ole mihinkään. Kuulitko,

kuulitko mitä minä sanoin ? Sinusta ei ole mihinkään, olet kelvoton lapsi."

Liisa : "Rakas, opettaja, kyllä minä kuulin.."

Opettaja: "Typerä lapsi, kuinka saatoit kirjoittaa variksista, kuinka typerä sinä voitkaan olla."

Liisa : "Rakas opettaja, minä niin tykkään linnuista..."

Opettaja: "Ole nyt hiljaa Liisa, en minä pyytänut sinua puhumaan. Häiritset muiden oppilaiden

kirjoittamista, mene tuonne nurkkaan häpeämään, seiso siellä tunnin loppuun saakka."

Opettaja: "Katsokaa nyt kaikki tuota Liisaa, hänestä ei koskaan tule mitään, hänen vanhempansa

ovat työläisiä, hänen vaarinsa oli punakaartissa, kelvoton suku ja kelvoton lapsi."

Liisa seisoo luokan nurkassa, häveten ja niin surullisena.

Vierailija kirjoitti:

Aivan kamala lapsi, käy sääliksi äitiparkaa.

Niimpä. Tuollainen yli iloinen lapsi, joka ei tajua tämän maailman ongelmista ja pahuudesta mitään.

Mitähän tuollaisesta lapsesta tulee aikuisena ? Varmaan täysi nolla, mitättömyys.