Lue keskustelun säännöt.
Kauheen haikeeta :( Mä olen koko ajan tavallaan odottanut, että lapsiluku olis täynnä ja
14.08.2009 |
lapset jo vähän isompia. No nyt on lapsiluku täynnä ja lapset vähän isompia ja vasta näin jälkikäteen tajusin, että se herkkä ja väsyttävä ja ihanan kamala aika kun lapset oli pieniä, olin raskaana ja synnytin ja yövalvoin ja koin epätoivon hetkiä uhmaikäisen saadessa hepulit perhekerhossa... se aika olikin elämäni parasta aikaa!!!
Tää rauhallisempi, tasoittuneempi aika ei ole mitään siihen verrattuna... ei vaikka nyt saa nukkua.
Hetken kävi jopa uusi vauva mielessä kun niin sitä aikaa ikävöin, mutta sitten ymmärsin että aika aikaa kutakin ja niitä hetkiä en enää ikinä voi elää uudestaan vaikka uuden vauvan tekisinkin, se olisi ihan erilaista tällä kokemuksella ja kokoonpanolla.
t. kolme pikkuista lasta jo isommiksi kasvattanut äitee jolla siis nyt lapsiluku täys. Lapset nyt 8v tyttö, 6v poika ja 4v poika.
Nauttikaa siitä ihanasta ja rankasta vauva-ajasta ja taaperoajasta ja kotiäitiajasta! Ne on ne ajat jotka jää vahvoina sydämeen ikuisiksi ajoiksi!!!
Kommentit (18)
Tietysti onhan se niinkin, että aika kultaa muistot. Enää en jaksaisi mutta kyllä tuo parasta aikaa oli. Hyvä on toki nytkin! :)
pitäiskö sun opetella elämään nytku elämää? olet pitkät ajat eläny sitku elämää ja nyt ku olet siinä sitkussa niin elätkin voiku elämää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
töissä mikä on ollut heidän elämänsä parasta aikaa ja lähes poikkeuksetta kaikki mainitsivat sen ajan kun lapset olivan pieniä. Uskon itsekin tulevaisuudessa haikailevan tätä pikkulapsielämää, vaikka rankkaahan tämä on.
ja olen niin onnellinen, kun on lapsia joiden kanssa voi touhuta, jokainen päivä on tosi tapahtumarikas. Tämä elämä on niin paljon valoisampaa ja värikkäämpää kuin se kiduttava vauva-aika valvomisineen yms. Meille sais tulla lisääkin lapsia, jos ne olis vähintään 2-vuotiaita tullessaan.
Niin eri tavoin me tämä maailma nähdään. Ja mä muuten uskon eläväni juuri nyt elämäni parasta aikaa
että lapset kasvavat..eivät leiki enää siinä "helmoissa" jne.
Usein kuulin sivullisilta että kuinka jaksan noin monen kanssa. Itse en ole koskaan valittanut väsymystä - itsehän olen jokaisen lapseni halunut ja tiennyt pikkuveljien/työn kautta mitä lapset tuovat tullessaan. Olen ajatellut että lapset ovat nyt pääasiani, siivouksesta ja muusta voi joskus väsyneenä tinkiä, tulee vielä aika jolloin on sitä omaa aikaa.
Lapsia syntyi ensin kolme neljässä vuodessa, sitten 6,5 vuoden kuluttua syntyi vauva ja vauvajutut alusta. Vauvan kasvettua 2v9kk;n ikäiseksi syntyi viimeinen. Vanhin lapsista oli silloin 17v nuorimman syntyessä. Just laskin että minulla on ollut lapsia yhteensä 36 vuoden aikana, viimeinen kun pääsi ylioppilaaksi asui siihen saakka "lapsenamme". Koululaisia on ollut yhteen menoon aina koulussa 30 vuoden ajan, lapsia kouluun laittanut isompien lähtiessä ja nuorempien aloittaessa...
Nyt on onneksi leikkimässä ja seuranamme lastenlapsia, muistuu omien lasten leikit mieleen..Nuorin oli 6-vuotias tullessaan tädiklksi, joten tädeillä on paljon kivoja yhteisiä hetkiä sisarusten lasten kanssa. Voivat mennä elokuviin katsoman piirrettyjä joista pitävät - hyvä syy, ja retkiä ym. tekevät lasten kanssa.
Joskus ajattelin, etä kun lapset kasvavat ja muuttavat pois kotooa tulee muutoksia,mm. kaupasta ei tarvitse enää tuoda suuria määriä ruokia. Ajattelin että syömme mieheni kanssa välillä mitä kaapista löytyy, mies ei ole nirso ja kaikki kelpaa. - Mutta, sitten muistin että varmaan on niitä lastenlapsia joita varten täytyy varata syötävää.
No ei se mitään, sanonkin leikilläni joskus etä tiedän kyllä ketkä minua hoitavat vanhana ja käyvät kaupassa, apteekissa...
että jos pääsisi takaisin siihen aikaan kun me muksut olimme pieniä hän
a)olisi enemmän meidän kanssa
b) tekisi monta skidiä enemmän, meitä on kaksi aikuista lasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että "olisin lasten kanssa enemmän ja tekisin monta lasta enemmän" jne. Tosiaan sitä aika kultaa muistot hommaa...
Monet tututkin höpisee, että "voi kun olis aikaa olla enemmän lasten kanssa ja blaa, blaa" ja sitten jos on neljäkin viikkoa putkeen lasten kanssa kesälomalla, niin se lasten kanssa oleminen tursuaa jo korvista.
Kyllä ne ihmiset, jotka oikeasti lasten kanssa olemisesta nauttii ovat niitten lastensa kanssa niin paljon aikanaan, ettei tarvi vaihdevuosissa sitten enää hohhoilla, että voi, voi kun oisin ollut enemmän lasten kanssa. Toi on jotain hölinää, mitä jotkut kokevat, että kuuluu höpistä, kun ollaan "kypsytty ihmisinä".
En ymmärrä miten 4,6, ja 8-vuotiaat ovat jotenkin kovin isoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lapset 9v, 7v ja 4v. Elän jälleen kerran taas "elämäni parasta aikaa".
Tämähän on ihanaa. Lapset jo hitusen isompia ja heidän kanssaan on kiva tehdä asioita ja jutella kunnolla. Koko perhe voi yhdessä puuhailla ja harrastaa. Itsellekin on jo omaa aikaa.
Toisaalta tunsin silloinkin olevan ihanaa kun lapset oli pienempiä ja olin kotosalla. Myös se oli ihanaa kun oli raskaana ja se kun oli pieni vastasyntynyt nyytti.
Jotenkin jokaisessa ajassa on omat ihanat puolensa. Ties mitä kivaa tulevaisuus vielä tuokaan...
joka nauttii tästä ajasta kun lapset ovat jaloillaan ja tukeutuvat äitiinsä entistä harvemmin. Mulla on ihana mies ja on mielettömän ihanaa viettää yhteistä aikaa hänen kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen vaihe elämästä (oman perheen kanssa) on aina tuntunut just siltä parhaalta ajalta. En aina jaksaisi ymmärtää ihmisiä, jotka koko ajan haikailevat jotain muuta aikaa - mennyttä tai tulevaa. Mun elämä on tässä ja nyt, ja se on ihanaa.
Hauskaa että on joku toinenkin, joka kokee elämänsä samoin!
Täytyy osata elää tässä hetkessä eikä tulevissa/unelmissa niin elämä on aina sitä parasta aikaa!! Näin se vaan menee:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja toisaalta NIIIN IHANAA, kun joku niin aidosti ja pyyteettömästi rakastaa sinua ja itse myös häntä! Ja on sellainen tarvitseva, vaikka se rankkaa samalla välillä onkin.
En oikeasti kaipaa sitä aikaa, kun nämä oli pieniä. Nautin siitä, että nuorempi aloitti jo eskarin ja ensi vuonna aloittaa koulun. On jo vähän omaakin aikaa ja lapsia ei tarvitse koko ajan passata, kun nämä osaa jo itsekin tehdä asioita. Heidän kanssaan on helppo matkustella ja tehdä yhdessä asioita.
Kun lapseni oli 1v ja 3v ja perheneuvolassa kysyivät minkä ikäisiä haluaisin, että lapseni olisivat. Vastasin siihen, että 7v ja 9v. Edelleen olen sitä mieltä, että tämä on sitä parasta aikaa, kun lapset on ala-aste ikäisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakin on lapsiluku täynnä ja hirvee vauvankaipuu iski, kun se lopullisesti oli hyväksyttävä (en siis saa enää hankkia lapsia lääkärin määräyksestä). Oli pakko aloittaa opiskelut, että sain taas jotain "omaa" lastenhoidon sijaan!
tärkeä osa sitä ihanuutta on se, että se kestää niin vähän aikaa. Vaikkapa vaikeasti kehitysvammaisen lapsen kanssa sitä samaa syöttämistä ja vaipattamista jatkuu vuodesta toiseen, mutta ei se varmaan tunnu niin ihanalta.
Luin jostain, että monet jäivät sotavuosien jälkeen jotenkin tyhjän päälle, että mitäs nyt tehdään. Ne vuodet, jotka olivat täynnä merkitystä ja ponnistelua ja vaikeuksia, olivat kuitenkin jotenkin rakkaampia kuin ne ns. helpot ajat. Hiukan sama ehkä näiden pikkulapsivuosien kanssa, varsinkin jos pieniä on yhtä aikaa monta. Se ponnistelu ja rankkuus tuo sisältöä elämään.
Sillä erotuksella, että mulla on jo kaksi koulussa. Minusta tämä aika "koululaisten äitinä" on aivan mieletöntä, siis mahtavaa. Mun ei tarvi pukea ketään, syöttää ketään, kantaa ketään, lapset käy itse vessassa jne. NYT voi täysillä TEHDÄ asioita lasten kanssa, kun kaikki aika ei mene niiden hoitamiseen! Ton ikäisten kanssa on kiva käydä paikoissa, tehdä yhdessä juttuja ja ihan vaan jutella, koska keskustelevat jo ihan toisella tapaa kuin pikkulapset.
Koita nähdä, mitä hyvää on tässä vaiheessa. Makuja on monia, mutta minusta henk.koht. tämä aika on 100 kertaa ihanampaa kuin pikkulapsivaihe.
Mä olen sellanen "sydämeen tallettaja". Nyt esikoiseni on 6 kk vanha ja mietin monia sydämeen talletettuja hetkiä hänen ensimmäisistä kuukausistaan, kun imetin joskus aamuvarhaisella keittiössä ja silittelin pikkuista päätä jne. Näitä mietin joskus ja nautin tästä hetkestä. Tiedän ettei tämäkään hetki palaa. Paras siis pistää läppäri kiinni ja mennä seurustelemaan tuon pikku-mönkijän kanssa.
pitäiskö sun opetella elämään nytku elämää? olet pitkät ajat eläny sitku elämää ja nyt ku olet siinä sitkussa niin elätkin voiku elämää