Vanhojen vanhempien negatiivinen asenne kaikkeen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voin vakuuttaa että tuo vain pahenee. Minä, joka itse kuulun jo melkein niihin suuriin ikäluokkiin, en tunnusta tuota piirrettä itsessäni. Mutta äitini on varsinainen valitus pussi.

Hän on aina ollut valittaja, mutta ennen ei ihan koko aikaa.

Kaikki on väärin. Hän valittaa siivoojista, kotisairaanhoitajista, talon asukkaista, ruokapalvelusta, sateesta ja poudasta. Rahan vähyys on ollut aina valituksen aihe, eli mikään ei saisi maksaa mitään.

Oli pakko ostaa hänelle uusi pesukone. Jollain viidellä sadalla olisi saanut kunnollisen, mutta hän sattui näkemään mainoksen, missä oli tarjouskone

1,99 euroa. Se piti hakea koska se oli niin halpa. Siihen sai vain puolen vuoden takuunkin.

No sitä on nyt jo kolme kertaa pitänyt korjata, onneksi vävy on koneen korjaaja. Mutta kun yritetään sanoa, että sijoittaisit toimivaan koneeseen, alkaa valitus siitä ettei ole rahaa.

No sitä on hänellä tilillä n. 100 tonnia. Kun yritetään selittää, että olisi sinulla varaa, hänen rautainen vastauksensa on, että niin nyt on, mutta sitten ei enää ole jos sitä aletaan tuhlaamaan.

Äiti ei ehkä ole ihan perillä enää rahan arvosta, ainoa ajatus on vain, että aina on ostettava sitä halvinta.

Hyvä esimerkki on, kun hänen paras, elinikäinen ystävänsä kuoli. Hautajaisiin hän ei kunnoltaan enää päässyt, mutta kun sanoin, että pitää sinun adressi laittaa sinne, niin hän heti kysyi mitä se maksaa. Jotain 15 euroa.

Juu ei, ei mitään sellaista, kalliiksi tulee. Ei se vainaja siitä mitään tiedä.

Ostin omilla rahoillani sitten hänen puolestaan, kun hävetti ajatuskin, ettei äiti muistaisi parasta ystäväänsä tämän kuoltua.

Se ei sitten ollut äidistä ollenkaan kallista, kun minä sen maksoin. Hyvä logiikka.

Äiti on valittamisessaan vielä liioittelun mestari. Todettu monta kertaa, että varsinainen asia on paljon lievempi kuin miksi hän sen kuvailee.

Voi johtua vanhuuden masennuksesta, mutta kun ihminen on aina ollut sitä mieltä, että häntä potkitaan joka asiassa päähän, niin nythän siitä on tullut ihan vakio valitus. Aina minä, miksi aina minulle, mitä varten minulle noin sanotaan, minä en koskaan saa mitään jne. Tuttua koko elämäni ajalta.

Terveisiä kohtalotovereille!

Katso äitiä, näet tyttären. Isoisäni neuvo vuodelta -90.

Niin, vanha neuvo nuorelle naimaikäiselle miehelle, joka pohtii, että mikähän näköinen tuo tyttöystävä on joskus 30 vuoden kuluttua. Siis kannattaa katsoa anoppia, yleensä ovat sitten samaa kaliberia. Ja voihan se luonnetta kun kuvata.

Sama neuvo on pätevä nuorille naisille. Katso poikaystävän isää, niin näet miehen saman ikäisenä.

Itse olen koko aikuisikäni koettanut olla ja elää eri tavalla mitä omat vanhempani ovat tehneet. Jos on tullut joku pulma vaikka lasten suhteen, olen miettinyt miten vanhempani tässä tekisivät ja sitten olen tehnyt tasan päinvastoin. Viisikymppisinä ja sitä ennenkin ruvettiin miettimään miehen kanssa, missä ja miten meidän kannattaa vanhoina asua, että pärjätään. Sitä omat vanhemmat eivät ole tehneet ikinä.

Yli 65 alkaa jos jonkinlaista vaivaa, josta lekurinkin kommentti yleensä on semmoista vanhuuden vaivaa.  Eli kivut ja säryt aiheuttaa unettomuutta, unettomuus väsyttää jne..

Siis osa valituksesta ehkä ihan aitoa.:).

Kuitenkin myös masennus on tavallista, usein hormonaalista, niin naisilla kuin miehilläkin, vähän kuin teineillä, kaikki muuttuu kropassa.

Silti on ihan oiken sanoa, nyt en jaksa kuunnella valitusta, jos muuta ei ole tänään, puhutaan myöhemmin.  Jokaisella on oikeus myös omaan "rauhaan".

MIehen sisko on tuollainen, että valittaa ihan joka asiasta, en ole kertaakaan kuullut, että hän olisi puhunut niin, ettei olisi jostain jotain valittamista. Mies on ratkaisuut asian niin, että ei juuri kuuntele siskonsa puheita vaan lähinnä ynähtelee vastaukseksi, eikä oikeasti edes tiedä mistä tämä puhuu, on vaan niin kyllästynyt siihen narinaan 40 vuoden jälkeen.