Lue keskustelun säännöt.
Lehtola Hesarin kulttuuritoimituksesta
06.08.2021 |
Eli näin lapset kirjoitetaan kolumni:
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000008173263.html
[quote]
HIEMAN happaman oloisina ne makoilevat sohvilla, katsovat suoratoistoa, kasaavat soittolistaa perjantaista hampaidenpesuhetkeään varten ja selaavat sosiaalista mediaa kohuja etsien.
Huoneessa haisee popcorn ja eilinen pettymys, närästys on niin kroonista, että sitä on alettu luulla ajatukseksi.
Laiskasti ne yrittävät pysyä kiinni ajassa. Kun joku sanoo ”mää”, minuutin kuluttua toinen sanoo ”mää kans!”.
KEITÄ he ovat?
Normaaleja hämäläisnuoria, eristetty joukko ongelmalampaita vai valistunut nykyeliitti? Sitä kaikkea on Helsingin Sanomien kulttuuritoimitus.
Tällä viikolla HS:n kulttuurissa aikuistoimittaja syytti heteromiehiä ”empatiakyvyttömyydestä ja itsekkyydestä”, koska Matt Damon oli käyttänyt väärää sanaa väärässä paikassa väärään aikaan.
Samalla viikolla toinen toimittaja oli kuunnellut Radio Nostalgiaa, johon kyllästyi ja niin varmaan muutkin kyllästyvät. Kanavalla on viikoittain 365 000 kuuntelijaa, joilla ei ollut merkitystä, koska toimittaja kyllästyi itseensä – ja syytti siitä radiota.
[/quote]
Jokainen sana tuossa kolumnin tekstissä on totta.
Kommentit (9)
Kieltämättä nuo kulttuurijutut tuntuu keskittyvän toimittajaan itseensä kun jälkeenpäin miettii. Hyvä huomio lehtolalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelinkin tuota mainittua juttua Radio Nostalgiasta. Kirjoittajan mielestä samat biisit vain toistuu päivästä toiseen, kuulemma Nova on paljon parempi. Minä taas olen kyllästynyt Novaan, kun minusta siinä soi samat kappaleet päivästä toiseen. Eräänä päivänä ajoimme kaupungista A kaupunkiin B, sama kappale tuli sinä aikana Novalta kolmesti. Meillä mies siis tykkää kuunnella Novaa.
No, mielipideasioita, mutta ihmettelin kyllä minäkin, että tätäkö on kulttuuritoimituksen taso nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Kieltämättä nuo kulttuurijutut tuntuu keskittyvän toimittajaan itseensä kun jälkeenpäin miettii. Hyvä huomio lehtolalta.
Juuri näin.
Kyseessä on itseriittoisten ja laiskojen (yleensä nuorehkojen) toimittajien sukupolvi joka ei vaivaudu tekemään tippaakaan tutkimusta ja perehtymään käsiteltävään aiheeseen.
Tehdään vain mitäänsanomattomia pökäleitä jostain sosiaalisen median naurettavista kohuista.
Kuka esimerkiksi mitään kirjoja enää nykypäivänä jaksaa lukea ?!
Nehän ovat vielä pahimmillaan paperista tehtyjä, joten joutuisi laskemaan sen "kännykkä-tuttipullon" käsistään, jos kirjoja alkaisi lukemaan.
Moni toimittaja on tehnyt itsestään brändin, ikään kuin uutisten tai artikkeleiden pääaiheen. Nämä toimittajat ammentavat juttujensa aiheet omasta elämästään tai korkeintaan Sanomatalon, Oodin ja Musiikkitalon kulmilta.
Taustalla on laiskuus ja omien mielipiteiden ja kokemusten ylivertaisiksi kokeminen. Oman itsensä esiintuomiseen he käyttävät printtivaltaa
Parhaimmat jutut tuottavat ulkomaan toimittajat ja mm.rikostoimittajat. Onneksi heitäkin on.
Yllättävän hyviä juttukokonaisuuksia löytyy vielä ns. maakuntalehdistä. Niissä on kunnianhimoa jäljellä.
Kulttuuri- ja kaupunkitoimitus on pitkään pyörinyt "mitä ajattelin tänään" -periaatteella. Eräskin toimittaja tuotti vuosikausia valitusvirttä siitä, kuinka vaikea on löytää naista. Kukaan ei ilmeisesti raaskinut kertoa hänelle, että omalle pornoharrastukselle, naisia hieman halveksiville ajatuksille ja monen naisen pyörittämisestä haaveilemiselle omistettu Hesarin kolumni ei varsinaisesti ole naisen löytämiselle suotuisaa toimintaa. Kolumni lopetettiin, mutta toimittaja edelleen piipahtelee kirjoittamassa omista asioistaan valtakunnan valtalehden sivuilla.
Hesarin kulttuuritoimituksessa ja kaupunkitoimituksessa on viime vuosina vieraillut paljon freelance-toimittajia kehumassa kaveriensa ravintoloita ja pahimmillaan kerjäämässä monisivuisen artikkelin kautta uusia, parempia toimitiloja, jotta kaverien ei tarvitsisi pyörittää luvatonta ravintolaa tavallisessa kerrostalohuoneistossa. Taustojen tarkisteleminen jää lukijalle, joka löytää käden käänteessä monta syytä sille, miksi taustoja olisi pitänyt tarkistaa ennen artikkelin ostamista. Laaduntarkkailua helpompaa on kuitenkin rajoittaa kommentoimista tai estää se kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kulttuuritoimitus kirjoittaa usein aivan toissijaisista asioista, ja tekee sen samalla tasolla kuin heikommat maakuntalehdet tai iltapäivälehdet. Asiantuntevia arvosteluja tai analyyseja julkaistaan entistä harvemmin, jos koskaan; perusarvostelut lähinnä kierrättävät kliseisiä sanamuotoja ja moni niistä on kirjoitettu kuin pressitiedotteen pohjalta. Suurin osa niistä on laadultaan sellaisia, että keskivertolukiolainen osaisi ne aivan hyvin kirjoittaa.
Kulttuurisivujen anti on "parhaimmillaan" sitä, että kierrellään Helsingin baarien keikkoja ja julkaistaan niistä jokin pinnallinen "lista". Sitten pöyristytään jostakin kymmeniä vuosia sitten julkaistusta kirjasta tai elokuvasta, ja kirjoitellaan siitä lapsellista ihmettelyä woke-kulttuurin aallonharjalla.
Kulttuuritoimittajilla on kissanpäivät, kun elokuvista ja muista esityksistä voi kirjoittaa uudet arviot hyvin vähällä vaivalla. Pikkuriikkinen ja kaukaa haettu yksityiskohta riittää arvostelupalkkion saamiseen. Tässä äskettäisiä:
Alkuperäisten Maija Mehiläis -tarinoiden kohdalla muistetaan usein kirjailija Waldemar Bonselsin fasistisympatiat ja tarinoiden militanttitaipumukset
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000008166117.html
1990-luvun Disney-klassikko kertoo miesten himosta - nykypäivänä elokuvaa ei ehkä edes tehtäisi
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000008122139.html
Tytöttelyllä on pitkät juuret myös suomalaisessa elokuvassa
Kotimaisissa ”tyttöleffoissa” päähenkilö sai merkityksen vasta vaimona
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kieltämättä nuo kulttuurijutut tuntuu keskittyvän toimittajaan itseensä kun jälkeenpäin miettii. Hyvä huomio lehtolalta.
Voi kun tietäisitte minkälaisilla perusteilla, resursseilla ja työnohjauksella esim hesaria on nuorennettu noin iphonen voittokulusta alkaen...
Minkäänlainen ennen digiaikaa ”ammattitaidoksi” määritelty kokonaisuus ei siinä sekoilussa ole paljoa painanut. Tämä toki liittyy teknologian ja kulttuurin murrokseen ja myös osaltaan vahvistaa sitä.
Huomiota, nopeita tuntemuksia, poleemista hissimusatekstiä. Mikäs tuossa, eipä tarvi lukea, onneksi 🙂
HS on ollut vuodesta 1990 huonoa huonompi