Teinin puhelimessa ei toimi netti ja pohtii nyt mitä ihmettä tekisi 20 minuutin bussimatkan ajan, ettei "kuole tylsyyteen" :D

Älylaitteiden vuoksi - ainakin osittain niiden takia - nuoriso ei lue. Siksi nuoriso ei ymmärrä lukemaansa eikä osaa kirjoittaa omaa äidinkieltään. Moni muukin harrastaminen on vähentynyt. Kuinka moni nuori esimerkiksi osaa enää soittaa viulua tai pianoa tai mitään muutakaan. 

Ahaa. Mille sinun muuttuneessa maailmassa eläneenä kokemallesi tylsyydelle vanhempasi nauroivat?

Että pistää vihaksi nämä omia lapsiaan pilkkaavat psykopaatit. Ei mitään kykyä asettua lapsensa kenkiin. Säälin lastasi, ap. Itse olisin sanonut myötätuntoisena, että ”voi ei, niinpä”. Koska ymmärrän teiniäsi täysin. Jos ei ole tottunut olemaan tekemättä mitään, se tuntuu rikokselta.

Laittaa pois päältä ja käynnistää tai käyttää lentokonetilassa niin tulee takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Älylaitteiden vuoksi - ainakin osittain niiden takia - nuoriso ei lue. Siksi nuoriso ei ymmärrä lukemaansa eikä osaa kirjoittaa omaa äidinkieltään. Moni muukin harrastaminen on vähentynyt. Kuinka moni nuori esimerkiksi osaa enää soittaa viulua tai pianoa tai mitään muutakaan. 

Mäkään en enää lue. Mutta ei kyllä harmita, jos olen joskus koittanut lukea jotain kirjoja, monet ovat todella lapsellisia tarinoiltaan. Tunnen aina myötähäpeää kirjoittajaa kohtaan.

20 minuuttia tuijottaa vaikka ikkunasta vaan :D

Istuin muutama vuosi sitten nuoren miehen vieressä lennolla, tunnin kesti Helsinki-Tukholma, ja hän snäppäsi siihen asti, että kone lähti vyörymään kiitorataa. Sitten puhelin lentokonetilaan ja mieletön jalkojen tärinä ja rummutus alkoi ja jatkui kunnes taas laskeuduttiin, välillä hän selasi puhelimestaan vanhoja kuvia ja välillä vaan läiski puhelinta reisiinsä. Vieroitusoireet iskivät nopeasti ja vahvasti.

Heti kun pyörät oli taas tukevasti maassa niin puhelin auki ja lähettämään snäppiä omasta naamasta...

Olin siis itse 28 ja hän joitain vuosia nuorempi, eli olin ihan ns. some-ikäinen itsekin, mutta tunsin itseni täysin mummoksi kun katselin sitä toimintaa.

Älypuhelimet on oikeasti syöpä. Yritän jatkuvasti vähentää omaakin käyttöä.

Siis 20 minuutin bussimatka vain ja tuollaista miettii?

No onpas hän kärsimätön... 

Ai nolompaa on lukea kuin räplätä kännykkää???

Joskus on oikein terveellistä tylsistyä tekemisen puutteessa, jos siihen ei ole tottunut.

Lapsi oli 12v, kun hänen hyvä kaverinsa muutti uuteen kotiin. Koti oli ihan eri suunnalla kuin aiemmin, 3 kilometrin päässä meiltä.

Erään kerran kaverin äiti tuli kotimatkallaan töistä hakemaan tyttömme leikkimään hänen tyttönsä luokse.

Toivat myös illalla takaisin.

Kun tyttö sitten seuraavan kerran meni sinne leikkimään, me veimme hänet. Sanoin tytölle, no nythän sinä osaat sitten neuvoa, miten sinne ajetaan.

Tyttö: 

En minä tiedä missä se on, katsoin koko matkan kännykkää!

Samoiten lapsemme saattavat tivata markettimatkalta kotiin tultuamme naama kännyssä kiinni että Milloin ollaan kotona?

Kun eivät viitsi katsoa auton ikkunasta ulos nähdäkseen asian itse...

Kyllä tää on ihan tätä päivää. Mietin vaan lapsiraukkojen niskoja parin vuosikymmenen päästä. Itsellä on päätetyön vuoksi melkoisen kipeä yläselkä ja niska, ja olen sentään elänyt lähes 40 vuotta elämästäni ilman kännykän selailua. 

Miten käy näille, jotka toljottavat kännyn ruutua pää alaspäin painuneena jo lapsesta. Kyllä tulee hierojille töitä.

Vierailija kirjoitti:

Ahaa. Mille sinun muuttuneessa maailmassa eläneenä kokemallesi tylsyydelle vanhempasi nauroivat?

Että pistää vihaksi nämä omia lapsiaan pilkkaavat psykopaatit. Ei mitään kykyä asettua lapsensa kenkiin. Säälin lastasi, ap. Itse olisin sanonut myötätuntoisena, että ”voi ei, niinpä”. Koska ymmärrän teiniäsi täysin. Jos ei ole tottunut olemaan tekemättä mitään, se tuntuu rikokselta.

Teini tarttui näppikseen.