Miten minusta tuli antisosiaalinen luuseri
Olen 15v. Kun olin pikkulapsi, olin hyvin itsevarma, ystävällinen, sosiaalinen ja onnellinen. En pelkänyt esim. tuttuihin törmäämistä julkisilla paikoilla, vain olin optimistinen ja positiivinen.
Kuitenkin kasvaessa minua myös kiusattiin siitä että olin outo ja tyttömäinen, ja ei minulla edes ollut kavereita kovin paljon enää, koska kiusaajat aivopesivät kavereitani uskomaan sen, että olen weirdo, sillä pukeuduin tyttömäisesti, en pitänyt jalkapallosta ja olin liian kiltti. Aloin inhoamaan itseäni ja itkin lähes joka yö, siksi koska minua syrjittiin koulussa.
Nyt menneisyyteni takia en uskalla tavata ketään, aloittaa keskustelua tai jutella toisille ihmisille, koska sitten minua heti ahdistaa. Minua ei millään saa kaveeraamaan muitten kanssa, ei edes terapeutin neuvolla, sillä antamat neuvot ei ikinä onnistu, koska olen ilmeisesti autistinen turha luuseri.
Onneksi maailmanloppu lähestyy päivä päivältä
Hei kuule. Sinä et ikinä voi olla mikään antisosiaalinen luuseri.
Olet ihana. Ainutkertainen. Just tollanen hyvä.
Ja me rakastetaan sua kaikki.