Hankkiaitteko lapsen tähän tilanteeseen
Sairastan parantumatonta sairautta joka jossakin vaiheessa tulee haittaamaan elämääni enemmän tai vähemmän.
Mies on täysin terve ja uskon että pitää lapsesta hyvää huolta jos sellaisen hankimme.
Kummallakin vakaat ja hyvä palkkaiset työt.
Kommentit (33)
Johtaako sairautesi ennenaikaiseen kuolemaan? Lapselle on tragedia menettää vanhempansa nuorena, kannattaa miettiä sitäkin.
Jos uskot että pärjäätte ja turvaverkko kunnossa niin miksei. Vaikea sanoa toisen puolesta kun ei tiedä, mikä jaksamisesi ja sairautesi luonne ja etenemisen tilanne on.
Voiko sairaus periytyä? Jos voi kannattaa miettiä onko henkisesti valmis siihen että sairaus saattaisi periytyä lapselle
Lapsia ei voi hankkia, lapsia saadaan.
Vaimollani on ollut 40 vuotta I-tyypin diabetes. Lisäksi epilepsia ja kilpirauhasen vajaatoiminta. Kaikki kolme lasta ovat terveitä, syntyneet keisarinleikkauksella.
Itse olen käynyt läpi avosydänleikkauksen.
Lasten syntymä on asia, jota en koskaan kuni milloinkaan ole katunut.
Jos asia yhtään mietityttää, rohkaisen kyllä sinua ottamaan vastaan lapsia.
Kukaan ei voi varmaksi sanoa viekö sairaus ennenaikaiseen hautaan.
Sairaus saattaa periytyä.
En todellakaan. Meillä on perheessä etenevä sairaus ja se vaikuttaa koko perheen elämään, myös paljon lapsen. Sairaus ei ollut vielä tiedossa kun lapsi sai alkunsa. Muuten olisimme varmasti pohtineet tarkasti mihin olemme valmiita . Kivut lasten isällä on kovat, hän on usein äreä, väsynyt, etäinen. Ero on kokoajan harkinnassa, sillä en halua että lapsen lapsuus on pelkkää ymmärrystä toisen kipuja kohtaan ja sen ehdoilla elämistä.
Mun mielestä kannattaa elää niin täyttä elämää kuin voi sairaudesta huolimatta :) eli jos haluaa lapsen, niin hankkii sellaisen. Tervekin vanhempi voi kuolla milloin vaan vaikka autokolarissa
Toki tässä on sekin puoli olemassa että terve vanhempi sairastuu tai kuolee ja sitten tuleekin se kysymys eteen että miten minä pärjään mahdollisesti yksin lapsen kanssa
Itse en hankkisi, jos on suuri mahdollisuus, että sairaus periytyy lapselle. En pystyisi elämään itseni kanssa, jos lapsi sairastaisi vuokseni.
Itse en hankkisi jos on epäilys että jossain olosuhteissa et itse pystyisi huolehtimaan lapsesta. Esim. oma sairaus plus mahdollinen lapsen sairaus yhdistettynä siihen että mies voisi koska vaan väsyä yhtälöön ja erota.
Vierailija kirjoitti:
Haluatko lapsen
Toki haluaisimme.
Miten olisi adoptio, sijaisperheenä tai tukiperheenä toimiminen?
Vaikea, kun ei tiedä mikä sairaus. Jos se haittaa esim sinun liikkumista tai näköä, en silti näe miksei lapsia voisi hankkia.
Jos sinulla on kaksi vuotta elinaikaa, pitäisi kysyä mieheltä, mitä hän haluaa, kyllä lapset yhdenkin vanhemman kanssa pärjäävät.
Jos sinua pitää hoitaa petissä syötettävänä kotona 30 vuotta, pidän itsekkäänä sitoa sinuun edes puolisoa, saati lapsia.
Noin muuten, elämässä ei ole takeita. Keltä tahansa meiltä voi huomenna mennä onnettomuudessa näkö tai kävelykyky, tai löytyä syöpä, silti lapsia syntyy.
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan. Meillä on perheessä etenevä sairaus ja se vaikuttaa koko perheen elämään, myös paljon lapsen. Sairaus ei ollut vielä tiedossa kun lapsi sai alkunsa. Muuten olisimme varmasti pohtineet tarkasti mihin olemme valmiita . Kivut lasten isällä on kovat, hän on usein äreä, väsynyt, etäinen. Ero on kokoajan harkinnassa, sillä en halua että lapsen lapsuus on pelkkää ymmärrystä toisen kipuja kohtaan ja sen ehdoilla elämistä.
Ei tuossa tilanteessa sinänsä eroa tarvita. Voit tehdä kahdestaan lapsen kanssa niitä kivoja asioita joita lapsen isä ei jaksa/pysty/halua tehdä, ja silti olla edelleen naimisissa. Kaikkea perheessä ei tarvitse tehdä yhdessä eikä yhden ihmisen ehdoilla, etenkään kun sairas perheenjäsen on aikuinen. Jos isä ei pärjää yksin, on hänellä varmaankin oikeus jonkinlaiseen avustajaan, hoitopaikkaan tms.
(Tuo vaihtoehto "ei halua tehdä" on tuossa sen takia, että monissa toimintakykyrajoitteissa on yhtenä komponenttina se, että jonkin asian tekeminen tuntuu liian monimutkaiselta eikä siksi oikein innosta. Sairastaminen vaikuttaa myös mielialaan ja sitäkin kautta tullaan siihen, että mikään ei huvita.)
Vierailija kirjoitti:
Miten olisi adoptio, sijaisperheenä tai tukiperheenä toimiminen?
Adoptiossa on aika kaksipiippuinen asia. Lapsi voi olla ja terve ja aivan ihana. Toinen ääripää on sitten traumatisoitunut kauhukakara. Toki lapsihan ei voi sille mitään jos on joutunut elämään elämää niin että on pahasti traumatisoitunut mutta mulla ei ehkä resurssit riitä sellaisen lapsen kanssa elämiseen.
Sijaisperheenä toimimisessa on kanssa sitten se puoli että lapset voivat omata kuinka vaikean taustan tahansa. Tuntuisi väärältä lähettää lapsi toiseen sijaisperheeseen jos sen kanssa ei pärjäisi. Lapsen vikahan ei ole että on tullut huostatuksi (ainakaan pienen lapsen kohdalla).
Tuki perheenä toimimisessa on samoja asioita kuin sijaisperheenä toimimisessa.
Elämässä kannattaa tehdä sellaisia ratkaisuja, joiden kanssa pystyy itse, ihan yksin, elämään ja tulemaan toimeen. Ei sellaisia, joiden jatko riippuu muista ihmisistä ja heidän olemassaolostaan. Jos tietäisin, etten todennäköisesti pysty huolehtimaan lapsesta yksin, en lähtisi yrittämäänkään. Vierellä voi NYT olla mies, joka haluaa lapsen, mutta se on yksi henkäys kun se päättääkin lähteä toisaalle. Oma itse on ainoa, mihin voi luottaa.
Sairauteni tulee jossakin kohtaan vaikuttamaan liikunta kykyyn ja mahdollisesti näköön.
Hetas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten olisi adoptio, sijaisperheenä tai tukiperheenä toimiminen?
Adoptiossa on aika kaksipiippuinen asia. Lapsi voi olla ja terve ja aivan ihana. Toinen ääripää on sitten traumatisoitunut kauhukakara. Toki lapsihan ei voi sille mitään jos on joutunut elämään elämää niin että on pahasti traumatisoitunut mutta mulla ei ehkä resurssit riitä sellaisen lapsen kanssa elämiseen.
Sijaisperheenä toimimisessa on kanssa sitten se puoli että lapset voivat omata kuinka vaikean taustan tahansa. Tuntuisi väärältä lähettää lapsi toiseen sijaisperheeseen jos sen kanssa ei pärjäisi. Lapsen vikahan ei ole että on tullut huostatuksi (ainakaan pienen lapsen kohdalla).
Tuki perheenä toimimisessa on samoja asioita kuin sijaisperheenä toimimisessa.
Ajatteletko, että "itsetehty" lapsi olisi kiltti ja kiva eikä voi olla missään tapauksessa psykopaatin alku tai muuten haasteellinen?
Maailma on jo täynnä ihmisiä. Emme tarvitse enempää.