Miksi niin harva tajuaa manipuloijien metkuja?
Tunnen muutaman henkilön, joita maallikko voisi kutsua ehkä narsisteiksi. Yhteistä heille on se, että he ovat hyvin suosittuja, verkostoituneita ja taitavia sosiaalisesti sekä manipuloivat jatkuvasti. Manipulointi on heille suorastaan sisäsyntyisen oloista, eivätkä ehkä tee sitä edes tahallaan, vaan se tulee ns. selkärangasta. He saattavat vähitellen tiputella epämukavan kuuloisia valheita kiusaamisen kohteestaan ja vääristelevät oikeitakin asioita siten, että kiusaamisen kohde joutuu epäedulliseen valoon. Miksi kukaan ulkopuolinen ei tajua sitä kuviota ennen kuin itse päätyvät saman henkilön uhreiksi?
Kommentit (44)
Yksi sivujuttu on sellainenkin, että heillä saattaa olla joku osin sairaan rajalla oleva kiinnostuksen kohde, kuten raaimpien rikosdekkareiden pakonomainen katselu tai lukeminen, Alibin tai minfon ym. intensiivinen lueskelu, kuolleiden eläinten täyttäminen tai niiden luurankojen keräileminen ym. Alan olla jotenkin kypsä tämän lajityypin ihmisiin, joita elämässäni olen kohdannut ihan läheisissä suhteissa paljon.
Vierailija kirjoitti:
Yksi sivujuttu on sellainenkin, että heillä saattaa olla joku osin sairaan rajalla oleva kiinnostuksen kohde, kuten raaimpien rikosdekkareiden pakonomainen katselu tai lukeminen, Alibin tai minfon ym. intensiivinen lueskelu, kuolleiden eläinten täyttäminen tai niiden luurankojen keräileminen ym. Alan olla jotenkin kypsä tämän lajityypin ihmisiin, joita elämässäni olen kohdannut ihan läheisissä suhteissa paljon.
Mitäs pahaa noissa on?
Lähinnä kaikki tuollaista kuvailemaasi tekee. Narsismista kärsivät vahingoittaa lähinnä sattumanvaraisesti niin sanotusti heidän mielessään joutuvat vahingoittamaan sinua ja heistä aistii sellaista katkonaista itsetuntoa. He ei itse edes tajua kuviota josta he ja muut heidän ympärillä kärsii ja siitä syystä kärsivätkin.
Heillä on varmaan puuttellinen ihmistuntemus. Tai hyötyvät sovun säilyttämisestä narsistin kanssa.
Yleensä ihmisistä halutaan uskoa pelkkää hyvää. Mutta jos kerran tulee höynäytetyksi, niin oppii näkemään muut eri tavalla.
Tajusin tuollaisten olemisen maapallolla vasta, kun lapseni alakoululuokalle ilmaantui sellainen.
Ajan mittaan huomasin, että oli kopio äidistään. (vaikka sanoi aina äitinsä olevan hullu ja kärsi äitinsä ilkeydestä itseään kohtaan, toisti itse täsmälleen samaa kaavaa. Hän oli äitinsä onhokki lapsistaan.)
Vierailija kirjoitti:
Heillä on varmaan puuttellinen ihmistuntemus. Tai hyötyvät sovun säilyttämisestä narsistin kanssa.
Hyötyvät. Mielistelemällä narsisti palkitsee ihailijansa.
Tunsin kerran erään kovin manipuloivan ihmisen. Hän oli taitava kietoutumaan toisen mielen verkkoihin. Teetti sillä tavalla vaivihkaa työnsä muilla. Teki itsestään kumppanin sen kanssa kenestä milloinkin hyötyi. Minusta kyllä tuntuu näin jälkeenpäin että sen liki jokainen tiesi ja tajusi. Oli vain helpompi myötäillä kuin joutua hampaisiin.
Minä jätin koko työpaikan. Se tyyppi on siellä paskaläjässä vieläkin ja niin pienellä palkalla huonoissa työoloissa. Taitaa ymmärtää itsekin ettei ole mahiksia muualle.
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä kaikki tuollaista kuvailemaasi tekee. Narsismista kärsivät vahingoittaa lähinnä sattumanvaraisesti niin sanotusti heidän mielessään joutuvat vahingoittamaan sinua ja heistä aistii sellaista katkonaista itsetuntoa. He ei itse edes tajua kuviota josta he ja muut heidän ympärillä kärsii ja siitä syystä kärsivätkin.
Eli ei kannata kenenkään kanssa olla tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
kaikilla meillä on narsismia
🤢🤮
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi sivujuttu on sellainenkin, että heillä saattaa olla joku osin sairaan rajalla oleva kiinnostuksen kohde, kuten raaimpien rikosdekkareiden pakonomainen katselu tai lukeminen, Alibin tai minfon ym. intensiivinen lueskelu, kuolleiden eläinten täyttäminen tai niiden luurankojen keräileminen ym. Alan olla jotenkin kypsä tämän lajityypin ihmisiin, joita elämässäni olen kohdannut ihan läheisissä suhteissa paljon.
Mitäs pahaa noissa on?
Noissa ei ole itsessään mitään pahaa, mutta sattumalta ne tunnekylmimmät ihmiset harrastavatkin jotain creepympää. Keskivertoihminen ei mielellään esim. nylje eläimiä tai täytä niitä. Myös todella raaoista rikostapauksista kiinnostuminen ja niihin liittyvien kuvien lähes pakonomainen katselu kertoo siitä, että ainakaan eivät koe niitä epämukaviksi.
Narsismi on ihmisen puolustusmekanismi. Siinä ei ole tarkoitus vahingoittaa toista kun käytöstä ohjaa narsistiset motivaatiot koska se on puolustusmekanismi. Jos narsisti vahingoittaa sinua olet itse vahingoittanut häntä ensin.
Vierailija kirjoitti:
Tajusin tuollaisten olemisen maapallolla vasta, kun lapseni alakoululuokalle ilmaantui sellainen.
Ajan mittaan huomasin, että oli kopio äidistään. (vaikka sanoi aina äitinsä olevan hullu ja kärsi äitinsä ilkeydestä itseään kohtaan, toisti itse täsmälleen samaa kaavaa. Hän oli äitinsä onhokki lapsistaan.)
Ei meillä juuri mitään omaa olekaan, kaikki on geeniperimää joko suoraan omilta vanhemmilta tai sitten sieltä kaukaisemmilta sukupolvilta. Jos luonnetta ja käyttäytymistä tarkkaillaan, niin huomaan, että minä olen isäni kopio, kun taas siskoni on äitini kopio - siis siinä, kuinka suhtaudumme asioihin ja käyttäydymme.
Olemme siskoni kanssa todella erilaiset käytökseltämme, kun taas ulkonäöltämme olemme niin samannäköisiä, että joku on joskus tunnistanut meidät sisaruksiksi pelkästään ulkonäön perusteella, vaikka ei ole meitä yhdessä milloinkaan nähnytkään tai tiennyt meidän olevan sisaruksia.
Joskus olen tänne johonkin ketjuun kirjoittanut, jotta jos tahtoo tietää, millainen koko elämän mittainen suhde tulee puolison kanssa olemaan, niin kannattaa katsoa puolisoehdokkaan vanhempia, jotta millainen elämä heillä on ollut.
Nuorena tällaista ei tosin tule edes miettineeksi eikä sitä ota uskoakseen, mutta kun ikää tulee lisää, niin tämä asia tulee vahvemmin esille.
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä kaikki tuollaista kuvailemaasi tekee. Narsismista kärsivät vahingoittaa lähinnä sattumanvaraisesti niin sanotusti heidän mielessään joutuvat vahingoittamaan sinua ja heistä aistii sellaista katkonaista itsetuntoa. He ei itse edes tajua kuviota josta he ja muut heidän ympärillä kärsii ja siitä syystä kärsivätkin.
Eivät kaikki tee tuollaista. Aidosti rehellisiä ja hyväsydämisiä sekä muille hyvää haluavia ihmisiä on olemassa. Jostain aivan mystisestä syystä näistä hyväsydämisistä ei pidetä yhtä paljon kuin voimakkaan narsistispiirteisistä.
Ne hyväsydämiset itse asiassa päätyvät helpommin kiusattaviksi ja heitä pidetään heikkoina ja "noloina" todennäköisemmin, kun eivät osaa/halua niin taitavasti teeskennellä tai mukautua tilanteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Yksi sivujuttu on sellainenkin, että heillä saattaa olla joku osin sairaan rajalla oleva kiinnostuksen kohde, kuten raaimpien rikosdekkareiden pakonomainen katselu tai lukeminen, Alibin tai minfon ym. intensiivinen lueskelu, kuolleiden eläinten täyttäminen tai niiden luurankojen keräileminen ym. Alan olla jotenkin kypsä tämän lajityypin ihmisiin, joita elämässäni olen kohdannut ihan läheisissä suhteissa paljon.
Saman huomannut myös. Yleensä näillä aina on joku erikoinen, makaaberi, groteski kiinnostuksenkohde. Olen kanssa ihan kyllästynyt. Tosiaan mielistelemällä, esittämällä ja teeskentelemällä uivat ns. liiveihin ja sitten alkaa naruista vetely ja mielen myrkyttäminen. Varokaa!
Vierailija kirjoitti:
Narsismi on ihmisen puolustusmekanismi. Siinä ei ole tarkoitus vahingoittaa toista kun käytöstä ohjaa narsistiset motivaatiot koska se on puolustusmekanismi. Jos narsisti vahingoittaa sinua olet itse vahingoittanut häntä ensin.
Joopajoo. Tuntemillani henkilöillä logiikka vain menee siten, että he ovat aivan järjettömän herkkänahkaisia itse eli voivat "vahingoittua" sellaisesta, jos jollain menee hyvin tai jos joku vain kyseenalaistaa pienestäkin asiasta. Ovat todella pienestä asiasta kateellisia ja näyttävät sen. Nämä narsistispiirteiset henkilöt kostavatkin kokemansa "loukkauksen" sitten moninkertaisesti. Se ei ole reilua tai oikein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi sivujuttu on sellainenkin, että heillä saattaa olla joku osin sairaan rajalla oleva kiinnostuksen kohde, kuten raaimpien rikosdekkareiden pakonomainen katselu tai lukeminen, Alibin tai minfon ym. intensiivinen lueskelu, kuolleiden eläinten täyttäminen tai niiden luurankojen keräileminen ym. Alan olla jotenkin kypsä tämän lajityypin ihmisiin, joita elämässäni olen kohdannut ihan läheisissä suhteissa paljon.
Mitäs pahaa noissa on?
Noissa ei ole itsessään mitään pahaa, mutta sattumalta ne tunnekylmimmät ihmiset harrastavatkin jotain creepympää. Keskivertoihminen ei mielellään esim. nylje eläimiä tai täytä niitä. Myös todella raaoista rikostapauksista kiinnostuminen ja niihin liittyvien kuvien lähes pakonomainen katselu kertoo siitä, että ainakaan eivät koe niitä epämukaviksi.
Ihminen tappoi ennen oman ruokansa ja se oli ihan fine, osaa tekee niin edelleen ja se on fine. Rikokset ja ihmisen mieli on kiinnostava aihe mistä sä voit tietää miltä siitä toisesta tuntuu niitä kuvia katsella? Katsoohan ihmiset kauhuelokuviakin eikä sitä pidetä mitenkään outona. Kyse on mielenkiintoista joitain aiheita kohtaan mutta ehkä juuri noiden asenteiden vuoksi moni ei edes kehtaa sanoa että tykkää jostain creepymmästä jos heti aletaan analysoimaan asiaa kieroon...
Toisethan myös tykkää mennä mukavuusalueelta ulos... monessakin mielessä.
He myös laittavat kaiken negativiisen aina 100% sen uhrin syyksi, eivätkä koskaan näe malkaa omassa silmässään. He siis eivät oikeastaan ikinä pyydä mitään anteeksi, kun omasta mielestään ovat aina oikeassa. Ainoa tilanne, jossa voivat näennäisesti ilmaista syyllisyyttä on sellainen, jossa he hyötyisivät siitä, että tunnustavat olevansa syyllisiä.