Lue keskustelun säännöt.
Mitä muistat Tsernobylin ydinvoimalaonnettomuudesta?
13.07.2021 |
Itse olin hyvin pieni silloin, mutta muistan pelänneeni radiota sen takia että me kuultiin onnettomuudesta radiotiedotteessa. Sekoitin mielessäni radiot ja radioaktiivisuuden, ja pyysin äitiä peittämään radion ettei se säteilisi meitä kohti.
Muistan myös sen, ettei meidän lähijärvessä olisi saanut uida eikä kalastaa kymmeneen vuoteen, koska meidän kotikaupungin tienoilla oli yksi Suomeen tulleista laskeumakeskittymistä. Kyllä me siellä silti uitiin ja kalastettiin, eikä yhtään kolmisilmäistä kalaa löytynyt...
Mitä muistoja teillä on?
Kommentit (9)
Vesisateella ei olisi saanut mennä ulos, mutta naapurin pojan kanssa hakattiin kiekkoa roskikseen asfalttipihalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vesisateella ei olisi saanut mennä ulos, mutta naapurin pojan kanssa hakattiin kiekkoa roskikseen asfalttipihalla.
Lisään vielä omaani, että sadevesi ei maistunut ihmeelliselle eikä kirvellyt, eikä mitään sattunut.
-Varmaan huono makuaisti meillä pojilla..
Mulle kasvoi se kolmas silmä tuohon otsaan kymmeneksi vuodeksi. Sitten se hävisi.
Olin yläkoulussa ja fysiikan open kanssa mittailtiin geiger-mittarilla rätinää koulun rännin syöksyputkesta valuvasta vedestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuin silloin Lapissa, ja muistan kun tulin kevättalvell hiihtämästä iltahämärissä, ja avasin telkkarin ja kuulin uutisista tuon tapahtuman.
Aluksi kauhistutti, että mikä hirvittävä onnettomuus, ja miten se Suomeen vaikuttaa.
Siihen aikaan ei ollut nettiä, josta olis voinut nopeasti hakea lisätietoa, oltiin radioin ja television varassa. Muistan myös silloisen sisäministerin haastattelun, joka oli nainen ja hän rauhoitteli , ettei tuo onnettomuus ole mitenkään vaarallinen suomalaisille.
Jälkeenpäin siitä tuli tietyllä tavalla vaarallinen myös Suomelle.
No sellasen muistan jotta joku Joisuulainen vaja kki kahto uutiskuvia Pripjatista ja tokas jotta tuollane puisto se pitää meijänki suaha ja rapiat 30 vuotta myöhemmin onnistu siinä ku muutti Joisuun Vapaudenpuiston vangituksi Neukku-areenaksi. Silivuplee!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan, kuinka Ukrainassa rakennustöissä ollut setäni harmitteli, kun tuli pakkolähtö koti-Suomeen ja kauniit ukrainalaistytöt jäi sinne.
Muistan kyllä sen ajan.
Pari tuttua sanoi, että kun he olivat pyöräilleet tihkusateessa juuri niihin aikoihin kun laskeuma tuli Suomeen, niin sadevesi oli kirvellyt kasvoilla. He olivat kumpikin tuota ihmetelleet.
Samoin eräs mies, joka oli metsätöissä joi purosta, oli ihmetellyt miksi tuo vesi kirveli suussa. Koskaan ennen niin ei ollut tapahtunut.
Myöhemmin asia selkeni näille ihmettelijöille.