Lue keskustelun säännöt.
Esitän, että kaikki on hyvin. Tosiasiassa uin todella syvissä vesissä :'(
12.07.2021 |
Uuvun, kun kaikki voimat menee esittämiseen. Päivät kuluvat saman kaavan mukaan ja hoidan asiat rutiinilla. Mitään ylimääräistä en jaksaisi ja jos jotain erityistä ilmaantuu, puren vain hammasta yhteen ja suoritan sen niillä voimilla, jotka ammennan kuitenkin aina jostain. Iltaisin odotan vain, että pääsen nukkumaan ja pakoon tätä maailmaa.
Jatkuva syiden keksiminen, miksi en lähde sinne tai tee jotain, on uuvuttavaa. Olen kuitenkin rakentanut onnistuneesti suojamuurin, jota en raota kenellekään.
Pääni sisällä on käsittämätön kaaos ja paha olo, josta edes lähimmät ihmiset eivät tiedä. Sisältä olen niin rikki, niin rikki. Itken, kun olen yksin. Pidän mahdollisimman paljon etäisyyttä ihmisiin, ettei kukaan huomaa.
Ja se, etten halua, että muut huomaavat, johtuu häpeästä, jota kannan. Olen aina näyttäytynyt vahvana persoonana, joka selviää yksin. Todella heikkoina hetkinä olen kyllä vihjaillut pahasta olostani ja väsymyksestä, mutta kukaan ei ole ottanut minua tosissaan.
Tuntuu kyllä sydäntä raastavalta elää tätä elämää. Haluaisin niin paljon tehdä asioita, olla onnellinen ja rohkea- aidosti ja oikeasti. Ilman niitä mörköjä päässäni ja ahdistavia tunteita. Miten hel-ve-tis-sä niistä pääsee eroon, muuten kuin oman käden kautta?
Kommentit (9)
Sanoisin, että hyvin kokonaisvaltainen tunne. Elämässäni on sattunut kyllä rankkoja asioita, joista olen ponnistanut aina ylös tavalla tai toisella. Näistä on jäänyt omat jälkensä ja kaikki vaan kasautunut vuosien saatossa yhdessä isoksi mustaksi möykyksi pään sisälle :(
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarvitset apua itsellesi. Terapiaa, ehkä lääkkeitä, taukoa töistä. Varaa aika lääkäriin.
Uupuminen, masennus, ahdistus ja monenlaiset mielen ongelmat on yleisiä ja niihin voi saada apua. Et ole yksin.
Läheisillesi kerro tilanteesi, kuten toivoisit että he kertoisivat sinulle.
Onko olo yhtäkkiä romahtanut? Itsellä eri aikoina ollut syynä
- korkea THS, mihin sain kilpirauhaslääkkeet
- matala hemoglobiini ja ferritiini
- 40 täytettyäni järkyttävä kaaos päässä ja voimattomuus kun hormonitasot romahti, e-pillerit korjasi tilanteen.
Itsellä on ollut myös vaikka miten raskaita asioita ja masennus ym, mutta vain nuo fyysiset asiat veivät oman olon aivan nollaan. Varsinkin tuo viimeksi mainittu hormonijuttu.
Voih
Kuulostaa niin tutulta :( pitäisi hakea apua, mutta en vain saa aikaiseksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käänny Jeesuksen puoleen hän on paras ratkomaan henkimaailman asioita.
Häpeän pystyy kyllä laittamaan kuriin, mutta se käy työstä. Jos sulla ei ole ketään jonka edessä saat olla totta ja samalla ympärilläsi on ihmisiä, jotka tarvitsevat vahvuuttasi niin vaikeaahan se on.
Mutta kun opit nauramaan häpeällesi, niin vähitellen kuorit sen kuin sipulin kerros toisensa perään. Itkettää, mutta aika on puolellasi. Tietysti häpeä hyökkäilee takaisin, mutta kun opit luottamaan siihen, että kun olet aiemmistakin aalloista selvinnyt, selviät tästäkin.
Jos arjessa ei ole mahdollista nojata keneenkään, nojaa täällä. Kyllä täällä ihmiset ymmärtävät, mitä käyt läpi. Häpeään hukkuva ei ikinä usko sitä, ettei hän ole ensimmäinen eikä viimeinen, joka joutuu taistoon sisäisten pirujensa kanssa. Ensin niitä tulee aiempaa enemmän kun uskallat lopettaa pakoilemisen ja kohtaat ne. Mutta häpeä ei ole hunnilauma vaan voit kohdata aiheet yksi kerrallaan.
Älä suhtaudu itseesi aggressiivisesti. Kiukkua kohtaloasi, mutta älä sadattele itseäsi. Tai jos ihan pakko on, niin hauku itseäsi ääneen muutama minuutti, ja sitten alat käymään läpi niitä itsesyytöksiä ja perkaat ne pinoon. Mietit jokaisen kohdalla, mikä sen painoarvo olisi viisaan, myötätuntoisen ihmisen silmissä.
Ja sitten asteittain muutut viisaammaksi ja myötätuntoisemmaksi. Jonain päivänä voit lohduttaa jotain toista, joka taistelee häpeänsä ja heikkoutensa kanssa.
Arvaa mistä tiedän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että hyvin kokonaisvaltainen tunne. Elämässäni on sattunut kyllä rankkoja asioita, joista olen ponnistanut aina ylös tavalla tai toisella. Näistä on jäänyt omat jälkensä ja kaikki vaan kasautunut vuosien saatossa yhdessä isoksi mustaksi möykyksi pään sisälle :(
Ap
Pelkkä pärjäämiseen keskittyminen ei ole ookoo.
Käy juttelemassa , saat niitä aiemmin tapahtuneita asioita järjestykseen kokemusmaailmaasi ilman että ne siellä tukahdutettuina sisimmässä syvällä vie suotta sinun elämänenergiaa.
Esimerkiksi palvelevapuhelin on anonyymi, tai sitten kasvokkain keskuteleminen omasta jaksamisesta ja siihen vaikuttavista asioista terveyskeskuksen fiksun mielenterveydenhoitsun kanssa.
Ala huolehtimaan jo itsestäsi, elämä voi ja saa olla vaihteeksi kivaakin.
Onko sinulle sattunut jotain, josta koet häpeää vai onko se vain kokonaisvaltainen tunne ilman syytä?