Lue keskustelun säännöt.
Muita, jotka pelkäävät kuolemaa niin paljon, etteivät uskalla elää?
10.07.2021 |
Onko täällä kohtalotovereita? Miten päästä pelosta yli? Pelkään siis ihan kaikkea: äkkikuolemaa, sydänkohtausta, koronaa, verenmyrkytystä, you name it. En edes tiedä, miksi pelkään kuolemaa niin paljon. En pelkää kipua. Ehkä se on se tyhjyys, mikä jää. Olen myös käynyt lähellä kuolemaa pari vuotta sitten ja toisin kuin yleensä ihmisillä käy sen jälkeen, aloin vaan pelätä kuolemaa entistä enemmän. En halua jatkaa näin, elämäni menee hukkaan.
Kommentit (28)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pelkää kuolemaa, vaan kroonista sairastumista, vammautumista jne. Siksi hörhöilen ja olen varovainen.
En kaahaa autolla, en juo, en polta. Pelkään myös että esim. puoliso pilaa elämän. Siksi olen ikuinen sinkku.
En pelkää kuolemaan oikeastaan lainkaan, koska millään ei ole mitään väliä. Maailma oli olemassa miljardeja vuosia ennen minua ja se tulee olemaan senkin jälkeen, kun koko ihmissivilisaatio on jauhautunut tomuksi. Yhden ihmisen elämä on yksi kärpäsenpaska kaikkeuden mittakaavassa.
Mulla samantapainen ongelma kun terveyteni petti yllättäen. Nyt kyylään jokaista tuntemustani paniikissa. Kumpa osaisin neuvoa mitä tehdä. Ei ne ota terapiaan näin hölmön asian takia eikä ole varaa omakustanteiseen.
Miksi pelätä sellaista, mikä tulee tapahtumaan joka tapauksessa?
Et voi tehdä mitään, jolla kuoleman jotenkin välttäisit.
Elä täysillä ja nauti jokaisesta hetkestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkään kuolemaa niin paljon, että elän aina kuin viimeistä päivää.
Kyllä.
Ahdistaa kuoleminen niin, että en uskalla tai jaksa edes elää. Pelkään kaikkia sairauksia. Pelkään että aika loppuu kesken ja tavallaan on jo loppunutkin.
Koen, että oon liian vanha tekemään enää oikein mitään ja koen että en koskaan voi olla onnellinen koska olosuhteista johtuen en voi saavuttaa mitään tavoitteitani/haaveitani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä oli samanlaista eksistentiaalista kauhua nuorempana, valitettavasti en osaa kuitenkaan tarjota mitään nopeaa hyvää ratkaisua, koska itselläni tilanne muuttui vaan siihen, että kauhu meni lopulta niin pahasti yli että lakkasin pelkäämästä kuolemista ja aloin haluta sitä.
Nyt sitten edelleen elossa 15 vuotta myöhemmin, mutta kuolemisajatukset pyörii edelleen päässä päivittäin ja mistään terapioistakaan ei ole ollut mitään hyötyä. Joka vuosi olen yllättynyt että edelleen elossa, mutta niin vaan sitä täällä kituutellaan.
Suosittelisin kuitenkin kääntymään mt-tahojen puoleen ja etsimään keskusteluapua, kuolemankauhun kanssa eläminen on todella hirveää, eikä tämä oma tilanteeni sekään mitenkään tavoiteltava ole.
Mulla on tosi huonot geenit ja todennäköisesti kuolla kupsahdan yhtäkkiä saappaat jalassa. Sen takia yritän tehdä kaikkia mahdollista ennen kuolemaani. Mulla siis ihan päinvastainen reaktio kuin sinulla. Nyt eletään täysillä niin pitkälle kuin kantaa....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on varmaan käsittelemätön trauma. Tarviit apua.
Mitäs pelkäämistä siinä kuolemassa on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pelkää kuolemaa, mutta pelkään että mies pettää.
Minua on kerran petetty niin törkeästi että siitä jäänyt aivan typerä pelko. Nykyään täydellinen mies joka ollut vierellä jo 15 vuotta ja suhde niin luja ettei oikeasti mitään syytä. Silti, en osaa enää luottaa parisuhteisiin. Nuorena luulin että avioituminen olisi joku ratkaisu, nykyään tiedän että olen tuolta osin pilalla ja avioliittoon kelpaamaton. Mies käy jopa sääliksi kun on tällaisen sieluvammasen kanssa avioitunut.
Puhun itse erosta lähes joka päivä. En haluaisi enää mitään miestä elämääni. Olen kyllästynyt tähän pelkoon josta en pääse eroon.
En pelkää eroa, enkä sitä että mies korvaisi minut toisella, vaan sitä että jatkaisi minun kanssani samalla kun elää kaksoiselämää. Siitä loukkauksesta en ole koskaan päässyt yli. (Suunnittelimme häitä ja yritimme lasta)
Joo. Varmaan joku aivokemia juttu? aina ahdistaa, kaikessa näkee riskejä, kaikki pelottaa. Hyvä kun uskaltaa uutta käsisaippuamerkkiä kokeilla, ei puhettakaan jostain matkustelusta, heittäytymisestä, uusien ihmissuhteiden luomisesta. Kaikki on jotenkin liikaa ja pelottaa.
Ja kun jotain saan ja jokin onnistuu, itkettää ja pelotta sekin. Pelkään varmaan menettäväni sen kaiken hyvän. Ja kuolemanpelko on toki myös tuttu. Melkein päivittäin nousee karvat pystyyn kun tajuan kuolevani. Ei nyt, mut joku päivä. Kuvittelen kuolemanhetken jne.
Mutta toisaalta on se vähän helpottamaan päin ehkä. Oon nyt 35 ja viimeset 2 vuotta on vähän maailma avautunut. Oon saanut taloudellista turvaa, ehkä se on vähentänyt pelkoa ja ahdistusta. Ens vuonna olen menossa jopa matkalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä.
Ahdistaa kuoleminen niin, että en uskalla tai jaksa edes elää. Pelkään kaikkia sairauksia. Pelkään että aika loppuu kesken ja tavallaan on jo loppunutkin.
Koen, että oon liian vanha tekemään enää oikein mitään ja koen että en koskaan voi olla onnellinen koska olosuhteista johtuen en voi saavuttaa mitään tavoitteitani/haaveitani.
Täysin samat tuntemukset minullakin. Kadun elämättä jättämistä jo nyt, mutta en silti uskalla elää. - ap
Vierailija kirjoitti:
Joo. Varmaan joku aivokemia juttu? aina ahdistaa, kaikessa näkee riskejä, kaikki pelottaa. Hyvä kun uskaltaa uutta käsisaippuamerkkiä kokeilla, ei puhettakaan jostain matkustelusta, heittäytymisestä, uusien ihmissuhteiden luomisesta. Kaikki on jotenkin liikaa ja pelottaa.
Ja kun jotain saan ja jokin onnistuu, itkettää ja pelotta sekin. Pelkään varmaan menettäväni sen kaiken hyvän. Ja kuolemanpelko on toki myös tuttu. Melkein päivittäin nousee karvat pystyyn kun tajuan kuolevani. Ei nyt, mut joku päivä. Kuvittelen kuolemanhetken jne.Mutta toisaalta on se vähän helpottamaan päin ehkä. Oon nyt 35 ja viimeset 2 vuotta on vähän maailma avautunut. Oon saanut taloudellista turvaa, ehkä se on vähentänyt pelkoa ja ahdistusta. Ens vuonna olen menossa jopa matkalle.
Samaistun ihan täysin. En ymmärrä, miten ihmiset voivat elää vanhoiksi, kun maailma on niin paljon täynnä vaaroja. Tuntuu, että jo kotoa pois lähteminen on toisinaan iso riski. - ap
Mikä siinä kuolemisessa on pelottavaa?
Vierailija kirjoitti:
Terapiaan
Menisin mielelläni, mutta edellisestä Kelan tukemasta terapiasta on liian vähän aikaa, jotta pääsisin uudelle kierrokselle. Omakustanteisesti ei ole varaa. - ap
Lukekaa Raamatusta, mikä on totuus kuolemasta ja elämästä. Voit yllättyä että totuus ei olekaan mikään taivas tai helvetti.
Vierailija kirjoitti:
En pelkää kuolemaan oikeastaan lainkaan, koska millään ei ole mitään väliä. Maailma oli olemassa miljardeja vuosia ennen minua ja se tulee olemaan senkin jälkeen, kun koko ihmissivilisaatio on jauhautunut tomuksi. Yhden ihmisen elämä on yksi kärpäsenpaska kaikkeuden mittakaavassa.
Ajattelen samoin, mutta silti oman elämäni päättyminen hirvittää minua, koska se on kaikki mitä minulla on. Minä en ole maailmalle mitään, mutta maailma on minulle kaikki. - ap
En pelkää, uskon Jeesukseen ja Jumalaan.