Muita, jotka pelkäävät kuolemaa niin paljon, etteivät uskalla elää?
Onko täällä kohtalotovereita? Miten päästä pelosta yli? Pelkään siis ihan kaikkea: äkkikuolemaa, sydänkohtausta, koronaa, verenmyrkytystä, you name it. En edes tiedä, miksi pelkään kuolemaa niin paljon. En pelkää kipua. Ehkä se on se tyhjyys, mikä jää. Olen myös käynyt lähellä kuolemaa pari vuotta sitten ja toisin kuin yleensä ihmisillä käy sen jälkeen, aloin vaan pelätä kuolemaa entistä enemmän. En halua jatkaa näin, elämäni menee hukkaan.
Kommentit (28)
En ymmärrä sinua. Eikö tuossa tilanteessa nimenomaan haluaisi elää täysillä, kuin jättää elämänsä elämättä?
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä sinua. Eikö tuossa tilanteessa nimenomaan haluaisi elää täysillä, kuin jättää elämänsä elämättä?
Voi kuule, en ymmärrä minäkään :D Haluan siis elää täysillä, mutta jostain syystä en pysty. - ap
Selvennyksenä siis kaikille vielä, että HALUAISIN elää täysillä, mutta pelko estää sen. Ja koska en tarkalleen ottaen tiedä, mitä kuolemassa pelkään, siihen on hieman hankala puuttua.. - ap
En ole koskaan pelännyt kuolemaa. Mulla on ollut suunnattoman vahva tietämys/tuntemus jo lapsesta saakka, että tämä elämä ei ole ainoamme. Olemme ajattomia sieluja lukemattomilla seikkailuilla, ja kun tämä elämä loppuu on seuraavan vuoro. En osaa pelätä kuolemaa, koska tiedän luita ja ytimiä myöten, että mikään ei koskaan lopu. Tämä lihapuku toki joskus kuihtuu ja mätänee, mutta mitä sitten? MINÄ, sieluni, kuitenkin jatkaa edelleen suurella kosmisella seikkailulla. Kaikki eivät toki usko samoin, ja se on täysin ok.
Olisi hyvä selvittää, että MIKÄ sinua siinä kuolemassa pelottaa ja miten voisit prosessoida tämän pelon tai luoda uusia ajatusmalleja jotka auttavat sinua tämän kanssa. Koska onhan se sääli että et kykene täysillä nauttimaan tästä nykyisestä elämästä. Ja ansaitset kokea kaiken mitä vain tahdotkaan kokea. :)
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan pelännyt kuolemaa. Mulla on ollut suunnattoman vahva tietämys/tuntemus jo lapsesta saakka, että tämä elämä ei ole ainoamme. Olemme ajattomia sieluja lukemattomilla seikkailuilla, ja kun tämä elämä loppuu on seuraavan vuoro. En osaa pelätä kuolemaa, koska tiedän luita ja ytimiä myöten, että mikään ei koskaan lopu. Tämä lihapuku toki joskus kuihtuu ja mätänee, mutta mitä sitten? MINÄ, sieluni, kuitenkin jatkaa edelleen suurella kosmisella seikkailulla. Kaikki eivät toki usko samoin, ja se on täysin ok.
Olisi hyvä selvittää, että MIKÄ sinua siinä kuolemassa pelottaa ja miten voisit prosessoida tämän pelon tai luoda uusia ajatusmalleja jotka auttavat sinua tämän kanssa. Koska onhan se sääli että et kykene täysillä nauttimaan tästä nykyisestä elämästä. Ja ansaitset kokea kaiken mitä vain tahdotkaan kokea. :)
Kaunis ajatus, voisinpa itsekin uskoa sellaiseen.. Luulen, että pelon taustalla on juurikin kaiken lopullisuus. Olen myös kontrollifriikki ja ahdistun asioista, jotka eivät mene suunnitelmieni mukaan. No, elämä harvoin menee..
Asia kiteytetty erittäin hyvin. Jokaiselle meille aika tulee, nautitaan kun voidaan ja ollaan hyviä myös toisille.