Mistä tiedät että rakastat miestäsi etkä vain ole tottunut häneen ja yleiseen turvallisuuteen?

mutta tiedän sen kahdesta asiasta:



kun tyttöjen baarireissulla upea mies tulee houkuttelemaaan illanviettoon kanssaan, ei se kaikesta houkutuksesta ja humalasta huolimatta saa syttymään



kun hetkittäin menen kananlihalle jostain mitä mieheni sanoo tai tekee

tulen iloiseksi nähdessäni hänet taas. Olen huolissani hänen terveydestään ja teen paljon asioita hänen vuokseen.



En koskaan ole välinpitämätön hän asioistaan tai missä hän on. Tämä on koettu exän kanssa.

Jos menee hyvin ja molemmat ovat onnellisia?

että ei koskaan voisi pitää toista puoleensa vetävänä, tai että aina olisi ihastunut toisen tekemisistä.



Vaan juuri sellaista välittämistä, yhteen kuulumista, sitä, että näkee vaivaa ollakseen loukkaamatta toista, että jakaa yhteistä elämää, huumoria, asioita. Sitä, että kunnioittaa toista.

paitsi sitä viimeistä kokemusta..yhdessä yli 20 vuotta

hänen suudellessa korvan takaa mahasta kutittaa ja siitä kuinka sydäntä lämmittää maatessani hänen kainalossa illalla peiton alla..

t.kohta 10 vuotta yhdessä... =)

kun katselen häntä esim. lastemme kanssa touhuamassa. Siitä, että en ikimaailmassa halua häntä tietentahtoen loukata. Siitä, että mahan pohjasta ottaa kun hän koskettaa. Ja siitä että ikävöin häntä kovasti kun hän on poissa.

13 vuotta yhdessä ja odotan kolmatta lastamme.

että aina välillä lapset saa minut niin raivon partaalle, että tekisi mieli antaa ensimmäiselle ohikulkijalle. Mutta koskaan ei ole sama käynyt mielessä mieheni kanssa. Tunnen olevani jotenkin vajavainen, kun hän on poissa pidempään luotani (esim työmatkoilla) ja haluaisin viettää hänen kanssaan kaiken mahdollisen aikani.

Tärkeintä, että yhteinen elämä sujuu hyvin :) En mä tän enempää haikaile, siis mitään elämän mittaista syvää rakkautta :-D

ehkä ihaan hyvä kysymys, varsinkin kun 16 v. seurustelua alkanut ja periaatteessa ainoa "kunnollinen" suhde.. nyt kuusi vuotta takana

ja tottumus 20 vuoden yhteiselon jälkeen=tottumusta.