Olenko ainoa joka ei tykkää matkustelusta?
en vaan tykkää siitä, en oikein saa siitä mitään irti. Olen kyllä matkustellut, käynyt vaikka missä Pariisissa ja Roomassa, mutta en vaan ymmärrä miksi se on niin hehkutettua ja miksi joidenkin on PAKKO päästä matkustamaan? Minusta tuntuu nykyään että Tukholma ja Tallinna kerran parissa vuodessa on ihan tarpeeksi. Olenko ainoa jolla on tällaisia tunteita?
Kommentit (118)
Olen reissannut paljon työssä ja vapaa-ajalla. Nyt 50+ ikäisenä tuntuu että mitta on tullut täyteen, ei enää kiinnosta.
lähes kaikki maailman paikat on nähty tv.n kautta, miksi ihmeessä sinne pitäisi mennä paikan päälle tungokseen hikoilemaan. Sitäpaitsi tv.stä näkee yksityiskohdatkin niistä mitä haluaa katsoa.Paikanpäällä ei pysty kaikea läheskään näkemään.
Ja niitä ihmisiähän minä en todellakaan mene katselemaan.
En ole eläissäni käynyt kuin Ruotsissa, enkä sielläkään mitään pidempää lomaa. Joskus ehkä olisi voinut olla kivakin, jos olisi ollut rahaa.
Mutta sitä ei koskaan ollut, ja nykyään matkaaminen 50 km päähänkin tuntuu jo liian työläältä.
Et ole.
Työni puolesta olen joutunut matkustelemaan ulkomailla paljon ja itselleni nämä koronarajoitukset olivat helpotus, kun kaikki työmatkat peruuntuivat. Toivottavasti jatkossakaan ei tarvitse reissata, kun tilanne palaa normaaliksi.
No eihän sitä mikään pakko ole käydä jos siitä ei nauti. Kannattaa tosin kokeilla muitakin kohteita kun pelkkiä turistirysiä ennenkuin tuomitsee koko matkailun. Moni joka vihaa kaupunkikohteita viihtyy kuitenkin vaikkapa luontokohteissa tai vaikkapa vuoristossa retkeilemässä.
Et ole. Täällä kans yksi, joka ei niin perusta matkustelusta eikä siitä oikein tykkää.
Käynyt olen kyllä monessa maassa, mutta en missään kovin kaukana, kun pyrin välttämään pitkiä lentoja.
Olen matkustellut aika paljon ja asunutkin parissa eri maassa muutaman vuoden, enkä ole ollenkaan kiinnostunut lähtemään ulkomaille. Tai jotakin Viroa ja Ruotsia en oikeastaan pidä edes ulkomaina, kun ovat niin tuttuja jo. Mutta muuten en jaksa edes ajatella reissaamista ulkomaihin.
Meidän piti mennä miehen kanssa muutama vuosi sitten 20 vuotishääpäivän kunniaksi viikoksi jonnekin Eurooppaan, mutta kumpaakaan ei napannut ollenkaan. Mieskin on tehnyt niin paljon työmatkoja, että hän vaihtoi työpaikkaakin sen takia, ettei tarvitsisi enää lähteä.
Jotenkin tuntuu niin pöljältä lähteä jonnekin, lentää monta tuntia, nukkua huonosti ja arpoa joka kerta syömään mennessä mikä olisi edes kohtuullisen hyvä paikka syödä. Ei sitä jaksa enää.
En minäkään Pariisista tai Roomasta pitänyt. En viihdy miljoonakaupungeissa enkä rantalomilla.
Sen sijaan kesäisin vaeltaminen Alpeilla ja pienissä vuoristokylissä kierteleminen on parasta, mitä tiedän.
Tykkään, mutta harvoin. Nyt kun on ollut tämä mukava parin vuoden tauko, niin ehkä vaikka vuoden päästä voisi taas lähteäkin.
Täällä samanlainen. Kolmella eri mantereella on tullut vierailtua mutta en saa matkustamisesta oikein mitään irti. En ainakaan niin paljon, että tekisin sitä useammin kuin kerran viiteen vuoteen. Stressaan jo kotimaassa matkaamistakin ihan liikaa.
Teoriassa on kivaa nähdä kaikenlaisia paikkoja, mutta käytännössä matkusteleminen on turhauttavaa. Huomasin jo interraililla 80-luvun alussa, että pidän tien päällä olemisesta, ja heti, kun saavun määränpäähän, haluan jatkaa matkaa.
Töissäkin olen joutunut reissaamaan niin paljon, että hotellielämä ei kiehdo. Edes viiden tähden hotellit eivät lopulta ole muuta kuin sänky ja aamiainen.
Nykyisin ei taida olla montakaan paikkaa, jotka eivät olisi täynnä turisteja. Inhoan väkijoukkoja ja tiedän senkin, että nähtävyydet eivät yleensä ole sen vaivan arvoisia, mitä niiden lähelle pääseminen vaatii. Kun vielä inhoan kuumuutta enkä välitä auringonpaisteesta, minulla ei ole mitään syytä lähteä Suomesta enää koskaan.
Enää ei kiinnosta kun Suomen Lappi.
Omalla työpaikallani on pari ihmistä joille matkustelu tuntuu olevan jonkinlainen pakkomielle, aina päästävä jonnekin ja nyt kun ei pääse niin ne ovat ihan hulluuden partaalla ja tekevät muut hulluksi sillä että marisevat siitä kun ei pääse thaimaahan, Jenkkeihin tai ties mihin ihme maahan kunhan vaan pääsisi matkustamaan, siis todella rasittavaa.
Turistirysät ei kiinnosta, kiinnostavimmissa maissa ja paikoissa olen jo käynyt, MUTTA lentokentillä odottelu, sulloutuminen lentävään sillipurkkiin, syöminen kyynärpäät kolisten, nukkuminen epäsopivassa (liian pehmeä/kova) vuoteessa, tyyny liian littana/korkea, vaatetuksen suunnittelu/ostaminen/pakkaaminen, jälkeenpäin jättipyykki jne. EI kiitos enää ikinä, vaikka mielenkiintoista nähtävää maailmalta vielä löytyykin.
Kotioloja ei mikään voita!
Tykkään matkustella ja ikävää kun ei oo voinut koronan takia en viime vuonna ja ei tänäkään vuonna. Se on minun pikku ylellisyys.
Mä en ole matkustellut tuonkaan vertaa, eikä kiinnosta silti ollenkaan matkustelu.